Tämä kirjoituksen ei ole tarkoitus ottaa kantaa ylipäätänsä kiistapuolten käsitysten totuuteen tai epätotuuteen, vaan selvitellä useimmille itsestäänselviä, mutta joillekin epäselviä eroja eettisten ja tosiasialauseiden välillä.
Usein uskovaiset vetoavat ateismin huonouteen esimerkiksi vihjaamalla luonnonvalinnan tms. "epäeettisyyteen", kuten nytkin käynnissä olevassa 'iron maiden' keskustelussa.
On kuitenkin eri asia olla eettisesti neutraali, kuin olla epäeettinen. Ateismi ei pyri yleensä määritelmällisesti tai epävirallisestikaan olemaan eettinen kannanotto siihen millainen käytös on eettistä ja suotavaa, vaan kannanotto siihen, miten asiat ovat. Se ei pyri olemaan arvolause, vaan tiedollinen lause - (ottamatta tässä kantaa sen totuuteen tai epätotuuteen).
Totuus tai epätotuus ei ole itsessään eettistä tai epäeettistä. Ateismin ja kristinuskovaisuuden eettiset seuraamukset liittyvät siihen merkitykseen, minkä omaksuja sille antaa. Kristinuskovaisuus ei tunnetusti ole estänyt henkilöitä tekemästä hirmutekoja, eikä puolestaan ateismin omaksuminen yksinään voi johtaa sellaisten tekoon.
Kaikenlaisen vaikuttamisen mahdollisuuskaan ei ole kummankaan tapauksessa tosin poissuljettu;
jos vaikkapa mies ajaa humalapäissään autolla metsään, sanotaan että "alkoholilla oli osuutta asiaan" ei niin että alkoholi olisi ollut metsäänajon syy. Todellinen syy voi olla kenties jäinen tie, liian kova tilannenopeus, huonot renkaat, kuljettajan hetkellinen herpaantuminen ja ylipäätään se, että lähdettiin rattiin vaikka ei olisi pitänyt. Jos sama alkoholimäärä olisi nautittu turvallisesti sisätiloissa mitään ei olisi tapahtunut.
Vaikka ateismi ei ole eettinen kanta, niin on hyvä muistaa, että useat ateistit ovat itseasiassa sekulaareja humanisteja (=”humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen").
Myöskään yksittäisten tapausten pohjalta ei pitäisi yrittää mustamaalata kumpaakaan osapuolta, negatiivisia esimerkkejä löytää kyllä mielen määrin molempia "edustamaan".
Esimerkiksi Moritz Schlick oli loogisten empiristien Wienin piirin puheenjohtaja, joka joutui
6. kesäkuuta 1936 fundamentalistikristitty Johann Nelböckin ampumaksi Wienin yliopiston portaille. Nelböck huusi (muistaakseni kutakuinkin, mutta minulla ei nyt ole lähdekirjaa käsissä=>) "kuole koira!" - tämä mustasukkaisuudesta naiseen.
Yliolkaisetpositivismin kriitikot eivät aina ymmärrä sen historiallisia taustoja; looginen empirismi syntyi alunperin vasemmistolaisista lähtökohdista vastustamaan kasvavaa irrationaalisuutta saksankielisellä alueella; tiukat tieteellisyyden kriteerien taustalla oli huoli mm. erottelusta "juutalaisen tieteen" ja "arjalaisen tieteen" välillä.
Nelböck tuomittiin vankeuteen, mutta natsit vapauttivat hänet myöhemmin ja Nelböck liittyi juhlittuna sankarina Itävallan natsipuolueeseen.
Koska puhe natseista kerran aloitettiin, niin voisi sanoa, että sitä "korttia" ei kannata myöskään "pelata" kummallakaan puolella.
Kansallissosialismin kytkennät, juuret ja synty ovat osa huomattavasti laajempaa sosiaalisyhteiskunnallista-, ekonomista-, poliittista- ja historiallista kenttää, kuin mitä yksioikoiset tulkinnat antavat ymmärtää; kansallisosialismiin johtaneiden olosuhteiden synnyn tulkinnaksi on arvottu laidasta laitaan filosofiassakin siinä valistusajattelun järkeisuskoa, kuin missä irrationaalisuudenkin perinnettä kulttuurissa. Vaikutteita on siis lukuisia ja kansallissosialistit tulkitsivat ja muokkasivat kaiken niistä lähtökohdista, joita heillä oli ajattelunsa oikeutuksesta. Riittänee todeta, että kansallissosialistien ajattelu oli irrationaalista, eikä todellisiakaan vaikutteita voida lukea yleensä siihen yhdistettyjen - ismien "sisäiseksi" viaksi.
Totuuden ei tarvitse olla eettinen, eikä paikkansa pitämättömän väitöslauseen epäeettinen. Tieteen on usein ajateltu tuottavan "teknisiä normeja", toimia karttana sille, miten jonnekin tulee päästä, ei sitä minne pitää mennä.
Aseteknologiankaan kehitys ei välttämättä ole kovin suotavaa, mutta sitä on paha mennä sanomaan epäeettiseksi informaatioksi, jos ei edes usko, että uudet sovellukset myös toimivat aivan oikeasti.
Vaikka jonkin informaation levittäminen voi toisinaan omata epäsuotuisia vaikutuksia, mutta tästä ei vielä seuraa onko kyseinen esitys totta, vai ei. "No ought from is", totesi David Hume; tämä tieteen arvovapautta ja toisaalta arvojen autonomiaa puolustava lause tarkoitttaa, että tosiasialauseista ei voi johtaa arvoja.
Vaikkapa lauseesta "Anne Frank on ullakolla" voi olla täysin hyvin perusteltua tietoa, mutta jos se esitetään juutalaisia etsiville sotilaille, se muuttuu tietysti arvolatautuneeksi. Tästä ei seuraa kuitenkaan itse lauseen totuudelle tai epätotuudelle mitään vaihteluita. Valehtelu voi olla joskus suotavaa, mutta eettisyyttä ei voi näin käyttää tietoa koskevassa keskustelussa perusteena jonkin lauseen epätotu
Usein uskovaiset vetoavat ateismin huonouteen esimerkiksi vihjaamalla luonnonvalinnan tms. "epäeettisyyteen", kuten nytkin käynnissä olevassa 'iron maiden' keskustelussa.
On kuitenkin eri asia olla eettisesti neutraali, kuin olla epäeettinen. Ateismi ei pyri yleensä määritelmällisesti tai epävirallisestikaan olemaan eettinen kannanotto siihen millainen käytös on eettistä ja suotavaa, vaan kannanotto siihen, miten asiat ovat. Se ei pyri olemaan arvolause, vaan tiedollinen lause - (ottamatta tässä kantaa sen totuuteen tai epätotuuteen).
Totuus tai epätotuus ei ole itsessään eettistä tai epäeettistä. Ateismin ja kristinuskovaisuuden eettiset seuraamukset liittyvät siihen merkitykseen, minkä omaksuja sille antaa. Kristinuskovaisuus ei tunnetusti ole estänyt henkilöitä tekemästä hirmutekoja, eikä puolestaan ateismin omaksuminen yksinään voi johtaa sellaisten tekoon.
Kaikenlaisen vaikuttamisen mahdollisuuskaan ei ole kummankaan tapauksessa tosin poissuljettu;
jos vaikkapa mies ajaa humalapäissään autolla metsään, sanotaan että "alkoholilla oli osuutta asiaan" ei niin että alkoholi olisi ollut metsäänajon syy. Todellinen syy voi olla kenties jäinen tie, liian kova tilannenopeus, huonot renkaat, kuljettajan hetkellinen herpaantuminen ja ylipäätään se, että lähdettiin rattiin vaikka ei olisi pitänyt. Jos sama alkoholimäärä olisi nautittu turvallisesti sisätiloissa mitään ei olisi tapahtunut.
Vaikka ateismi ei ole eettinen kanta, niin on hyvä muistaa, että useat ateistit ovat itseasiassa sekulaareja humanisteja (=”humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen").
Myöskään yksittäisten tapausten pohjalta ei pitäisi yrittää mustamaalata kumpaakaan osapuolta, negatiivisia esimerkkejä löytää kyllä mielen määrin molempia "edustamaan".
Esimerkiksi Moritz Schlick oli loogisten empiristien Wienin piirin puheenjohtaja, joka joutui
6. kesäkuuta 1936 fundamentalistikristitty Johann Nelböckin ampumaksi Wienin yliopiston portaille. Nelböck huusi (muistaakseni kutakuinkin, mutta minulla ei nyt ole lähdekirjaa käsissä=>) "kuole koira!" - tämä mustasukkaisuudesta naiseen.
Yliolkaisetpositivismin kriitikot eivät aina ymmärrä sen historiallisia taustoja; looginen empirismi syntyi alunperin vasemmistolaisista lähtökohdista vastustamaan kasvavaa irrationaalisuutta saksankielisellä alueella; tiukat tieteellisyyden kriteerien taustalla oli huoli mm. erottelusta "juutalaisen tieteen" ja "arjalaisen tieteen" välillä.
Nelböck tuomittiin vankeuteen, mutta natsit vapauttivat hänet myöhemmin ja Nelböck liittyi juhlittuna sankarina Itävallan natsipuolueeseen.
Koska puhe natseista kerran aloitettiin, niin voisi sanoa, että sitä "korttia" ei kannata myöskään "pelata" kummallakaan puolella.
Kansallissosialismin kytkennät, juuret ja synty ovat osa huomattavasti laajempaa sosiaalisyhteiskunnallista-, ekonomista-, poliittista- ja historiallista kenttää, kuin mitä yksioikoiset tulkinnat antavat ymmärtää; kansallisosialismiin johtaneiden olosuhteiden synnyn tulkinnaksi on arvottu laidasta laitaan filosofiassakin siinä valistusajattelun järkeisuskoa, kuin missä irrationaalisuudenkin perinnettä kulttuurissa. Vaikutteita on siis lukuisia ja kansallissosialistit tulkitsivat ja muokkasivat kaiken niistä lähtökohdista, joita heillä oli ajattelunsa oikeutuksesta. Riittänee todeta, että kansallissosialistien ajattelu oli irrationaalista, eikä todellisiakaan vaikutteita voida lukea yleensä siihen yhdistettyjen - ismien "sisäiseksi" viaksi.
Totuuden ei tarvitse olla eettinen, eikä paikkansa pitämättömän väitöslauseen epäeettinen. Tieteen on usein ajateltu tuottavan "teknisiä normeja", toimia karttana sille, miten jonnekin tulee päästä, ei sitä minne pitää mennä.
Aseteknologiankaan kehitys ei välttämättä ole kovin suotavaa, mutta sitä on paha mennä sanomaan epäeettiseksi informaatioksi, jos ei edes usko, että uudet sovellukset myös toimivat aivan oikeasti.
Vaikka jonkin informaation levittäminen voi toisinaan omata epäsuotuisia vaikutuksia, mutta tästä ei vielä seuraa onko kyseinen esitys totta, vai ei. "No ought from is", totesi David Hume; tämä tieteen arvovapautta ja toisaalta arvojen autonomiaa puolustava lause tarkoitttaa, että tosiasialauseista ei voi johtaa arvoja.
Vaikkapa lauseesta "Anne Frank on ullakolla" voi olla täysin hyvin perusteltua tietoa, mutta jos se esitetään juutalaisia etsiville sotilaille, se muuttuu tietysti arvolatautuneeksi. Tästä ei seuraa kuitenkaan itse lauseen totuudelle tai epätotuudelle mitään vaihteluita. Valehtelu voi olla joskus suotavaa, mutta eettisyyttä ei voi näin käyttää tietoa koskevassa keskustelussa perusteena jonkin lauseen epätotu
Vastaukset 6
Vanhimmat
Juu, eipä ateismi mitenkään eettistä ole, mutta en minä kyllä ymmärrä miksi sen nyt sinänsä pitäisi ollakaan. Eihän ateismi sinällään estä ketään toimimasta eettisesti, ja toisaalta, väittäisin että eettisyys juontuu altruismista, ja altruismi on ominaisuus joka on ihmisille valikoitunut evoluution myötä, se on ikään kuin synnynnäistä, sen ei tarvitse tulla mistään ulkopuolisesta asiasta.
Jos jotain eettisenä pidettävää valintatilannetta ei voida pilkkoa osiin ja osoittaa oikeaa valintaa laumakäyttäytymisellä ja/tai omien geenien säilymisellä, niin sitten voidaan lähteä hakemaan eettisyydelle sääntöjä jostain muusta kuin aivoihimme sisäänrakennetuista toimintaohjeista joiden lähtökohtana on oman itsen, omien jälkeläisten, oman perheen ja oman lauman jäsenten hengissäpysyminen ja hyvinvoinnin maksimointi. Muussa tapauksessa sanoisin että ei etiikalla ole mitään tekemistä minkään tietyn ideologian kanssa, vaan kyse on evoluutiobiologiasta ja laumakulttuurista.
"Jos jotain eettisenä pidettävää valintatilannetta ei voida pilkkoa osiin ja osoittaa oikeaa valintaa laumakäyttäytymisellä ja/tai omien geenien säilymisellä, niin sitten voidaan lähteä hakemaan eettisyydelle sääntöjä jostain muusta kuin aivoihimme sisäänrakennetuista toimintaohjeista joiden lähtökohtana on oman itsen, omien jälkeläisten, oman perheen ja oman lauman jäsenten hengissäpysyminen ja hyvinvoinnin maksimointi. Muussa tapauksessa sanoisin että ei etiikalla ole mitään tekemistä minkään tietyn ideologian kanssa, vaan kyse on evoluutiobiologiasta ja laumakulttuurista."
Ei voida kokemusta eettisyydestä pilkko osiin. Valintatilanne voidaan, mutta yksi valintatilanne ei ole idenfoitavissa "eettiseksi" ja toinen "hedosnistiseksi" pelkän käytöksen perusteella.
EI ole koskaan löydetty, eikä pilkottu missään tieteenalassa tällaista 'eettistä
kokemusta.
Lauman ja jäsenten hyvinvointi ei vaadi nimenomaan eettisyyden kokemusta; voisi olla toisinkin organisoitunut samalla vaikutuksella.
Etiikalla ei ole tekemistä ateismin kanssa, mutta ei ole kiinni evoluutiobiologista; ev.bio. ovat kiinni organismin funktiot, ei kokemus. Itse funktiosta ei ole koskaan "Löydetty" emootiota. "hengissäpysyminen" onnistuu aivan muillakin emootoilla, eikä mikään tässä yhdessä ole materiaalisilta vastineiltaan luokalleen funtkionaalisesti ihanteelista eli "ekonomista"; eli evoolutio ei sitä selitä-
Olin ymmärtävinäni, kuin olisit selittänyt, ettei emootioille löydy funktiota. Siis että asiat hoituisivat ilman emootiota.
Eli esimerkiksi että jos ihminen joutuu vaaratilanteeseen, tai mikä muukaan eläin, pakeneminen onnistuisi ihan trallatilaa rauhallisessa mielentilassa. Eikä esimerkiksi paniikin tunne olisi tärkeä lainkaan.
No, tuskin sitä tarkoitit, mutta ehkä selität pointtisi?
"Eli esimerkiksi että jos ihminen joutuu vaaratilanteeseen, tai mikä muukaan eläin, pakeneminen onnistuisi ihan trallatilaa rauhallisessa mielentilassa. "
Onnistuisi se minun tietääkseni sillä laillakin. Ei niillä hermoverkon funktionaalisilla ominaisuuksilla ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa.
Tähän oli tällainen asiaa jollakin tapaa selventävä esimerkki:
voitaisiin esim. rakentaa sellainen Neumannkoneiden ja ihmisten hybridisarja, jossa jokainen Neumannin kone kasvattaisi ihmisen aivot sisälleen. Näitä hermostoja olisi "onnellisuutta" ja "ahdistusta" vastaavia, jolloin aivojen "kokija" - mutta ei Neumannin kone - tuntisi jatkuvasti ahdistusta tai onnellisuutta. (kyseiset emootiot voidaan korvata millä vain muillakin; esimerkiksi moraalisuuden tunteella).
Sanotaanpa näin, että ahdistuneilla aivoilla olisi kuitenkin jokin hyödyllinen ominaisuus Neumannin koneen järjestelmässä; jokin laite käsittelisi niiden ominaisuuksia, ja säätelisi hermoverkkojen fysikaalisten ominaisuuksien pohjalta esimerkiksi sulkuvirtaa Neumannin koneen prosessointiyksikköön.
Tässä hermostojen ominaisuudet eroaisivat siten, että aina suuremman ahdistuneisuuden kanssa identtinen hermoston vireys olisi Neumannin koneen toiminnallisten ominaisuuksien kannalta positiivinen elementti, kun taas onnelliset aivot suoriutuisivat heikommin tästä tehtävästä.
Jos nämä konesukupolvet sitten laitettaisiin valtaamaan galakseja ja kilpailemaan keskenään, ahdistuneiden aivojen omistajat kuitenkin tässä voittaisivat suuremman prosessointikykynsä turvin.
Tämä osoittaa ajatusleikin muodossa sen periaatteelisen mahdollisuuden, että on täysin mekaanisten prosessien turvin voi aivan hyvin selvitä hengissä, vaikka ne omistavan biologisen laitteen tila olisi mikä; riittää, että hermostolla on kokonaisuuden kannalta sellaisia funktionaalisia ominaisuuksia, jotka edistävät selviytymistä. Minkä takia hermosto ei fysiikan näkökulmasta voisi yhtä hyvin järjestyä sillä tavoin, että sillä olisi eloonjäännin kannalta samat toiminnalliset ominaisuudet, mutta siten, että hermoston tila samaistettaisiin omistajalla muihin kokemuksiin, kuin esimerkiksi meillä?
Esimerkiksi jos ajatellaan, että minulla on hermoverkko A, jolla on toimintasarja C. Sitten minulla on hermoverkko B,
jolla on toimintasarja D.
Sijoitetaan nämä komponentit kahteen erilaiseen laitteeseen
X ja Z, missä P on laitteen säilymistä edistävä ominaisuus.
Laitteen X ominaisuudet ovat sellaiset, että kun se omistaa A, niin = P
Laitteen Z ominaisuudet ovat sellaiset, että kun se omistaa B, niin = P
Minkä takia on mahdotonta ajatella, että hermoverkko B voitaisiin tarkalleen samaistaa kokemukseen "ahdistus" ja hermoverkko A kokemukseen "onnellisuus"?
Kuitenkin tiedämme, että onnellisuus on toimintakyvyn ja pitkän elämän osoitin.
Mitään absoluuttista suhdetta niiden hermoverkon toiminnallisten ominaisuuksien ja niissä "sijaitsevan" mentaalisen tilalla ei ole löydetty, ongelma on ns. miksi selviytymisen kannalta toiminnallisessa verkossa olisi tälaisia ominaisuuksia.
Mahdollisesti se "pakofunktio" määrittää että olennon täytyy olla tuollaisessa tilassa, mutta mitään funktiotakaan tarkkailemalla ei löydy eliön mentaalinen tila. Se on psykologisesti lisättyä tulkintaa. Koeteknistä ja tulkintaa ei voi käytännössä erottaa, mutta niitä ei pidä pitää samana asianakaan. Funktionalismissa joka on kasvattanut suosiotaan herää hieman erikoisia kysymyksiä. Esim. Turingin testissä jossa ihminen ja kone koettavat vakuutella olevansa ihminen, niin jos kone onnistuu tässä, niin se on sitten tietoinen kuten ihminen. Yksi testin vioista on siinä, että testi voidaan analogisesti käyttämään testaamaan onko ihminen chatterbot. Jos ihminen on hyvin heikkolahjainen, hän saattaisi hävitä huippukehittyneelle chattiohjelmalle, jolloin hänellä ei sitten testin kriteeristön mukaan olisi tietoisuutta. Esim. minä olen onnistunut tällaisen huijauksen tekemään leikkimuotoisessa "kenttäkokeessa". Väitän kuitenkin olevani tietoinen, vaikken läpäissytkään turingin testiä.
on vähentää evoluution merkitystä sillä, että olisihan sen voinut toisinkin rakentaa. Jeps...
No, nyt kuitenkin eliöt ovat sellaisia, että hyvää oloa tuottavia asioita toistavat ja pahaa oloa tuottavia välttävät. Näin se eloonjääminen sitten juuri näin järjestettynä todennäköistyy kokemuksen myötä. Vaikka asian miten _olisi voinut_ järjestää toisinkin.
Ja ihmeesti se empatian tunne auttaa lauman suojelemisessa.
Ja kyllä niistä fysiologisista reaktioista sen psyykkisenkin huomaa. Siksipä on esimerkiksi pystytty kehittämään vaikkapa lääkkeitä paniikkihäiriöön.
"on vähentää evoluution merkitystä sillä, että olisihan sen voinut toisinkin rakentaa. Jeps... "
Tavallaan joo, tavallaan ei. Ei se evoluutio selitä tektonisten laattojen liikkeitäkään; minusta sillä ei ole tämän asian kanssa tekemistä. Joku kvanttimystikko voi olla eri mieltäkin, että jostain syystä kiviin ja aivoihin eivät päde täsmälleen samat mekaaniset lait.
Tarkoitus on tässä säilyttää fysikaalisen todellisuuden kausaalinen sulkeutuneisuus. siihen ovat monet vaparit ja "positivistit" nykyaikana olleet valmiita kajoamaan, myös panpsykismi ym. (minun mielestä=) hömppä on kasvattanut suosiotaan, samaten "vapaa tahto".
"Ja kyllä niistä fysiologisista reaktioista sen psyykkisenkin huomaa. Siksipä on esimerkiksi pystytty kehittämään vaikkapa lääkkeitä paniikkihäiriöön."
Ei fysiologisista yksin. Tässä tutkimuksessa käytetään psykologisia esitietoja.
"Paniikkihäiriö" on fysiologian kannalta ihan samanlainen prosessi kuin muutkin, ja noiden lääkkeiden kehittely sellaisten prosessien suunnan muuttamiseksi voi tehdä aivan hyvin ilman psykologisia tietojakin. Siinä ei tosin tiedettäisi tarkalleen mitä sorkitaan; eli miten "sorkittava" henkilö ne prosessit kokisi, eli esimerkiksi kohennettiinko vai huononnettiinko elämänlaatua.
Asiaa selventää kenties se, että mielentiloja "havainnoidaan" suurin piirtein tähän malliin:
Koehenkilö, eli Kh makaa vuoteella ja tutkija tarkkailee ERP - monitoria.
Tutkija kysyy: "mitä ajattelet nyt?"
Kh: "ajattelen omenaa".
Tutkija: "Jaahas" ja piirtää A4 arkille nuolen tuon hetken aivoprintistä kuvaan omena.
Tästä oikea johtopäätös on, että "tämän aivotilan ja omenan ajattelemisen välillä on RELAATIO". Monitorin tutkiminen on kvantitatiivinen fysiikan menetelmä, mutta siinä monitorilla ei näy *tasan* mitään omenaista, vaan "omenaisuus" selvitetään haastattelemalla. Sitten jälkeenpäin kun nämä tilat voidaan yleistää relaatioiden kautta, voidan pelkkää sähkötilaa tutkimalla sanoa missä mielentilassa henkilö on, mutta psykologiset esitiedot kuuluvat väistämättä tähän päättelyketjuun.