Olen tässä hiljaa mielessäni pohtinut erästä asiaa. Itseäni ahdistaa kamalasti ajatus, että kuoleman jälkeen olisi iänkaikkinenelämä. Tämän hän pitäisi olla juuri se ilosanoma ja uudentestamentin ydin, mutta jos ajattelee, että olet yhdessä paikassa koko ajan sä olet vain olemassa ja olemassa. Minusta se tuntuu todella ahdistavalta... Minkälaisia näkemyksiä teillä on tästä asiasta?
Iänkaikkinenelämä
tlksld
5169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sitä emme tiedä, miten, mutta uskon että homma jatkuu jollain tapaa aina vaan. ei se varmastikaan sitten mitään yhdessä paikassa ikuisesti olemassaoloa ole, vaan huomattavasti kaksisempaa. aika näyttää :)
eräs Orivedellä asustava henkilö kertoi siellä tapahtuneesta hukkumisonnettomuudesta, jossa pikkupoika oli vajonnut uimarannalla ja kohta saattiin ylös,alettiin heti elvyttämään ja saatiin virkoamaan.
Poika oli sanonut elvyttäjille että miksi en saanut jäädä sinne ?
Mahtoiko käydä niin että Jumalan armosta, tämä pikkupoika sai käydä taivaassa katsomassa ja näkemässä, millaista siellä on.
Kristittyinä tiedämme,että taivas on hieno paikka ,eikä siellä suinkaan ahdista.
Mitenkähän ELÄMÄ voi ahdistaa. Me vaan ei tiedetä mitä on elämä, koska me ollaan täällä syntiinlangenneessa maailmassa.
Ei voi tämän perusteella sanoa mitään iankaikkisesta ELÄMÄSTÄ.
Mutta uskovaisena Jumala on antanut sisimpään taivaskaipuun, kaipuun taivaaseen joka on täynnä ELÄMÄÄ, ei mitään yksitoikkoista olemista.
Kiitos näistä vastauksista, nämä todella rauhoittivat mieltä! Sinänsä niin kauan kun elämme täällä pahassa maailmassa,meidän on turha miettiä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Se vain tulee aina silloin tällöin mieleen...
Jos olemassaolo alkaa ahdistamaan, niin ainahan voi syntyä maailmaan uudestaan ja elää yhden elämän... Olla hetken kuolevainen ja unohtaa se, että on ollut olemassa aina! Ikuisesti paikassa, jossa aikaa ei ole!