Kerrankin asiaa

- nykyajan malliin. Paronihan oli mies, joka sanoi nostaneensa itsensä suosta omasta tukastaan.

Eli märehditään nyt tämä kerran "Kerrankin asiaa" ilman mitään perusteluja sisältäneen otsikkosi purkamiseksi.

Ensimmäisen linkin kaksi ensimmäistä palstaa ovat jopa suositeltavaa luettavaa suomalaisen keskustelukulttuurin kuvausta. Seuraavat kaksi ja puoli ovat aika yleisellä tasolla liikkuvaa hyminää, josta ei irtoa oikein mitään - eikä niihin voi myöskään sen vuoksi mitään sanoa - konkretia puuttuu. Lopun "valikoivan journalismin esittely jenkkien pressavaalien äänestyskäyttäytymisen osalta ei nyt kyllä mielestäni ole Bushin kauden jälkeen erityisen yllättävä: Pikemmin herää kysymys siitä, miksi Bushin tavoin uskonnollinen konservatiivi sai noinkin paljon ääniä.

Toinen linkki ei puhu asiasta täysin missään kohdassaan! Suvaitsevaisuus kuvataan hyödyttömäksi sananhelinäksi, joka on vain reikä ihmisen puolustusmuurissa hänen hyväksikäyttäjilleen.

Terho "unohtaa" tässä yleensä länsimaisen järjestelmän perustana- ja suvaitsevaisuuden kohdalla erityisesti olevan perustuslakiinkin ankkuroidun idean ihmisen arvosta: Hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

Kyse ei suvaitsevaisuuden kohdalla ole, niin kuin Terho sanoo, ollenkaan siitä, mitä "kukin" sattuu "pitämään hyväksyttävänä". Emme ole hamstereita, jotka elävät erossa toisistaan ainoastaan luontoa hyväksikäyttäen ja sitä vastustaen: Me olemme laumaeläimiä ja yhdyskuntamme perustuu enemmän kuin minkään muun eläimen nimenomaan vuorovaikutukseen: Siitä on kauan kuin kukin meistä hankki metsästä niin ruoan kuin vaatteetkin, eikö niin?!

Emme elä "omien hyväksyttävyyksiemme varassa" - vaan hyvinvointimme on päässyt kukoistamaan vapaan yhteisön perustana olevien ihmisoikeuksien ohjaamana. Nimittäin nimenomaan ihmisoikeuksien varaan muodostuu suvaitsevaisuuden kehys: Sitä eivät määrittele jokaisen henkilökohtaiset halut ja inhot. Toinen juttu on tietysti, haluaako tuohon raamiin sitoutua.

Ihmisoikeudet - ja länsimaiset arvot ovat asia, jotka loistavat Terhon tekstissä poissaolollaan!

Niistä kuitenkin on suvaitsevaisuudessa - pelkästään - kysymys.