Lyhyesti virsi kaunis; kristinusko omassa armeliaisuudessaan on mielestäni laskenut nykyisessä laissa määritellyt tuomiot ja säännöt miten mihinkin rikokseen toista ihmistä kohtaan asennoidutaan modernissa yhteiskunnassa.
Monissa länsimaissa taposta saa parista vuodesta 10 vuoteen vankeutta, voi jopa päästä vähemmälläkin. Murhasta saa yleensä elinkautisen, joka monesti on 15-20 vuotta ja siitä ehdonalaiseen. Raiskauksesta saa sakkoja tai muutaman kuukauden linnaa, ehkä joskus 1-2 vuotta.
Korjatkaa jos jotain virheitä näette, kaikin mokomin. En yritä provota vaan esittää oman näkemykseni jolla nyt tuskin on mitään vaikutusta myötätunnottomassa maailmassa. Enkä yritä jeesustella, tai ainakin vältän sitä :)
Ihmisoikeuden rikkomista on nimenomaan uhrin väheksyminen, ei syylliseksi todetun lelliminen tai ns. uudelleen muokkaus yhteiskuntakelpoiseksi. Tätä uudelleenmuokkaamista pitää rahoittaa tottakai ettei pikkurikollisita tietentahdoin muokata psykoottisiksi huumeriippuvaisiksi ja väkivalloin itseään toteuttaviksi ihmisroboteiksi. Mutta myötätunnon pitää olla 99/1-suhteessa uhria kohtaan.
Silti oikeustaju, varsinkin Suomessa on surkea. Niin raivostuttavan epäinhimillinen että pakostakin mieli palaa 100 vuotta taaksepäin kuritushuonerangaistuksiin ja jalkapuihin.
Henkilökohtaisesti toivoisin 50% rangaistusten korotusta kaikkiin törkeisiin rikoksiin joissa loukataan toisen ihmisen fyysistä koskemattomuutta. Pahoinpitelystä aina vähintään ehdonalaista ja jos kädessä on mitätahansa nyrkkiä enempää, ehdotonta.
Suomessa on paatuneesti "totuttu" humalaisten rähinöintiin, vaimojen pieksemiseen ja miksei miestenkin naisten toimesta. Lapsia hakataan viina/huumepäissään. Lapset pois sellaisilta henkilöiltä ja tarkkailuun jos hankkivat lisää.
Paha olo kasvaa kun ihmisestä ei välitetä, siinä suomalaiset ovat maailman huippua. Vanhempia kiinnostaa vain se että lapsesta tulisi hyvin toimeentuleva ja onnistuja, ei missään tapauksessa looseri työkkärijonoon. Arvot mitataan rahassa ja menestyksessä. Siksi yhä useampi hyvästäkin perheestä oleva nuori tipahtaa kärryiltä kun vaatimukset ovat sietämättömät, ei elämä tunnu elämältä vaan listalta vaatimuksia.
Pikku-nihilistinä toivon että vanhemmat tuntevat nahoissaan kun pikku-Matti/Maija joutuu ensimmäistä kertaa vatsahuuhteluun tai poliisisetä tuo kotiovelle. Kaikki ei ole vanhempien syytä, on paljon sudenkuoppia joihin nykyään voi nuori vajota: huono seura, päihteet, henkiset häiriöt joita ei osata hoitaa/ymmärretä. Vanhempien tehtävä on tässä vaiheessa korjata.
Kulutusyhteiskunta vaatii yritysten toimiesta(valtio, kunnat, työnantajat) että kansalainen tuottaa ja kuluttaa. Muuten kärrynpyörä hidastuu ja kaikki tähän pyörään juoksemaan tulleet kärsivät. Kulutusyhteiskunta ei ole kirosana mutta se toimii parhaiten jos raha ei ole arvo numero 1. Jos raha on tärkeintä kaikille, ihminen voi huonosti ja tuottavuuskin laskee.
Kutuksen varjolla voi myydä kaikkea, ja myydäänkin. Ulkonäön voi muuttaa rahalla - ja koska voi, se on tavoite. Rahan näyttäminen kun on enemmän tai vähemmän tärkeintä kuluttajalle. Raha näkyy autossa, vaatteissa, lomamatkoissa tai minkätahansa kulutushyödykkeen esittelemisessä naapureille, sukulaisille jne. Kun lapsi kasvaa tälläisessä ympäristössä ilman että niiden (hyödykkeiden) arvoa suhteuteutaan, seuraava sukupolvi on aina vähän edellistään pinnallisempi.
Ihminen toki analysoi ympäristöään ja itseään siihen - mutta laumaeläiminä emme ole tarpeeksi viisaita ymmärtämään kaikkien osien summaa. Se tapahtuu liian usein liian myöhään, jos tapahtuu.
Toisaalta biologiaan uskovana, jo hieman kyynisenäkin minänä tiedän - se kaikki on vain normaalia. Mutta en avautuisi näin ellei jokin vielä panisi vastaan.
Otsikkoon palaten: kristinusko on laskenyt ihmisarvoa käsitteenä enemmän kuin realiteetit. Annetaan anteeksi koska kristitty kääntää toisenkin posken. Itketään yhdessä syyllisen kanssa kun tämä avautuu paskasta elämästään, vaikka elikin sitä kunnes jäi kiinni. Kun ei ymmärtänyt asioiden parempaa puolta ennen neljään seinään sulkemista.
Ainoa oikea katuminen on syyllisen omakohtainen katuminen, aivan sama mitä mieltä kuka muu asiasta on, eikä katumisesta saisi koitua alennettua tuomiota. Sitä syyllinen ei ole ansainnut. Itse katumisen pitäisi tuoda vapautus oman tunnon tuskista.
Koska en usko Jeesukseen, voisin aivan hyvin olla se joka ensimmäisen kiven heittää. Mutta vasta kun syyllinen on syylliseksi todettu. En myöskään käännä poskeani ihmiselle joka ei sellaista ansaitse, eli haluaa vahingoittaa toista.
Kannatan kuolemantuomiota, mutta vain todetuissa täysin varmoissa tapauksissa joissa todistajia on useita ja kaikki palaset osuvat yhteen - ja että rikos on erittäin törkeä.
Muuten kannatan vapautta valita ja mahdollisuuksien toteuttamista, eivätkä kaikki lait ole noudattamista varten. Demokratiassahan vähemmistö on aina uhri joka pakotetaan enemmistän ehdoille.
Monissa länsimaissa taposta saa parista vuodesta 10 vuoteen vankeutta, voi jopa päästä vähemmälläkin. Murhasta saa yleensä elinkautisen, joka monesti on 15-20 vuotta ja siitä ehdonalaiseen. Raiskauksesta saa sakkoja tai muutaman kuukauden linnaa, ehkä joskus 1-2 vuotta.
Korjatkaa jos jotain virheitä näette, kaikin mokomin. En yritä provota vaan esittää oman näkemykseni jolla nyt tuskin on mitään vaikutusta myötätunnottomassa maailmassa. Enkä yritä jeesustella, tai ainakin vältän sitä :)
Ihmisoikeuden rikkomista on nimenomaan uhrin väheksyminen, ei syylliseksi todetun lelliminen tai ns. uudelleen muokkaus yhteiskuntakelpoiseksi. Tätä uudelleenmuokkaamista pitää rahoittaa tottakai ettei pikkurikollisita tietentahdoin muokata psykoottisiksi huumeriippuvaisiksi ja väkivalloin itseään toteuttaviksi ihmisroboteiksi. Mutta myötätunnon pitää olla 99/1-suhteessa uhria kohtaan.
Silti oikeustaju, varsinkin Suomessa on surkea. Niin raivostuttavan epäinhimillinen että pakostakin mieli palaa 100 vuotta taaksepäin kuritushuonerangaistuksiin ja jalkapuihin.
Henkilökohtaisesti toivoisin 50% rangaistusten korotusta kaikkiin törkeisiin rikoksiin joissa loukataan toisen ihmisen fyysistä koskemattomuutta. Pahoinpitelystä aina vähintään ehdonalaista ja jos kädessä on mitätahansa nyrkkiä enempää, ehdotonta.
Suomessa on paatuneesti "totuttu" humalaisten rähinöintiin, vaimojen pieksemiseen ja miksei miestenkin naisten toimesta. Lapsia hakataan viina/huumepäissään. Lapset pois sellaisilta henkilöiltä ja tarkkailuun jos hankkivat lisää.
Paha olo kasvaa kun ihmisestä ei välitetä, siinä suomalaiset ovat maailman huippua. Vanhempia kiinnostaa vain se että lapsesta tulisi hyvin toimeentuleva ja onnistuja, ei missään tapauksessa looseri työkkärijonoon. Arvot mitataan rahassa ja menestyksessä. Siksi yhä useampi hyvästäkin perheestä oleva nuori tipahtaa kärryiltä kun vaatimukset ovat sietämättömät, ei elämä tunnu elämältä vaan listalta vaatimuksia.
Pikku-nihilistinä toivon että vanhemmat tuntevat nahoissaan kun pikku-Matti/Maija joutuu ensimmäistä kertaa vatsahuuhteluun tai poliisisetä tuo kotiovelle. Kaikki ei ole vanhempien syytä, on paljon sudenkuoppia joihin nykyään voi nuori vajota: huono seura, päihteet, henkiset häiriöt joita ei osata hoitaa/ymmärretä. Vanhempien tehtävä on tässä vaiheessa korjata.
Kulutusyhteiskunta vaatii yritysten toimiesta(valtio, kunnat, työnantajat) että kansalainen tuottaa ja kuluttaa. Muuten kärrynpyörä hidastuu ja kaikki tähän pyörään juoksemaan tulleet kärsivät. Kulutusyhteiskunta ei ole kirosana mutta se toimii parhaiten jos raha ei ole arvo numero 1. Jos raha on tärkeintä kaikille, ihminen voi huonosti ja tuottavuuskin laskee.
Kutuksen varjolla voi myydä kaikkea, ja myydäänkin. Ulkonäön voi muuttaa rahalla - ja koska voi, se on tavoite. Rahan näyttäminen kun on enemmän tai vähemmän tärkeintä kuluttajalle. Raha näkyy autossa, vaatteissa, lomamatkoissa tai minkätahansa kulutushyödykkeen esittelemisessä naapureille, sukulaisille jne. Kun lapsi kasvaa tälläisessä ympäristössä ilman että niiden (hyödykkeiden) arvoa suhteuteutaan, seuraava sukupolvi on aina vähän edellistään pinnallisempi.
Ihminen toki analysoi ympäristöään ja itseään siihen - mutta laumaeläiminä emme ole tarpeeksi viisaita ymmärtämään kaikkien osien summaa. Se tapahtuu liian usein liian myöhään, jos tapahtuu.
Toisaalta biologiaan uskovana, jo hieman kyynisenäkin minänä tiedän - se kaikki on vain normaalia. Mutta en avautuisi näin ellei jokin vielä panisi vastaan.
Otsikkoon palaten: kristinusko on laskenyt ihmisarvoa käsitteenä enemmän kuin realiteetit. Annetaan anteeksi koska kristitty kääntää toisenkin posken. Itketään yhdessä syyllisen kanssa kun tämä avautuu paskasta elämästään, vaikka elikin sitä kunnes jäi kiinni. Kun ei ymmärtänyt asioiden parempaa puolta ennen neljään seinään sulkemista.
Ainoa oikea katuminen on syyllisen omakohtainen katuminen, aivan sama mitä mieltä kuka muu asiasta on, eikä katumisesta saisi koitua alennettua tuomiota. Sitä syyllinen ei ole ansainnut. Itse katumisen pitäisi tuoda vapautus oman tunnon tuskista.
Koska en usko Jeesukseen, voisin aivan hyvin olla se joka ensimmäisen kiven heittää. Mutta vasta kun syyllinen on syylliseksi todettu. En myöskään käännä poskeani ihmiselle joka ei sellaista ansaitse, eli haluaa vahingoittaa toista.
Kannatan kuolemantuomiota, mutta vain todetuissa täysin varmoissa tapauksissa joissa todistajia on useita ja kaikki palaset osuvat yhteen - ja että rikos on erittäin törkeä.
Muuten kannatan vapautta valita ja mahdollisuuksien toteuttamista, eivätkä kaikki lait ole noudattamista varten. Demokratiassahan vähemmistö on aina uhri joka pakotetaan enemmistän ehdoille.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yhä useammin huomaan kyseenalaistavani laumasieluopin. Se on hädän jälkitila. Yhä ueammin olen löytänyt laumakäyttäytymisen taustalta virallisen järjestelmän, jossa 2 -3 vetää laumaa, johtaja, varajohtaja ja varanvarä. Tietty nämä voi muodostua virallisen ulkopuolelta, mielipidejohtaja, tunnejohtaja, asiajohtaja. Useimmiten näissä on taustalla uskomukset (ei siis usko) ja asenteet. Niitä seuraa media, tiede, ylipäätänsä kaikki.
Pitäisi vain uskoa, että sanan valta on heikkoa, keskustelut vääristävät, teot puhuvat, valheet loistavat jne. Tuskin se Raamattukaan antaa vastauksia näihin ongelmiin, selittelee kyllä, mutta se ei mitään auta. Pahuus on ja se ei poistu, kuten ei hyvyyskään.
Niin ja demokratiaa ei ole enemmistövalta, se on kommunismia, mikäli olen oikein ymmärtänyt, onhan niin monta erilaista demokratiamallia. Kommunismissa kuvitellaan, että kakki pystyvät hallitsemaan yhteisellä tiedolla.
Uhrin asema on todella heikko.