Mies tuli uskoon eli avomies. Olin aina pitänyt meitä onnellisena perheenä meillä on 3 pientä lasta 9, 4, 1 vuotiaat. Helluntailiike on se seurakunta nyt tässä ja ihan ok juttu en ole vastaan pannut kun mies kokouksiin mennyt. Itse en ole tätä uskontoa sisäistänyt olen aivan tavallinen kirkkouskovainen.
Nyt sitten tässä meille tuli 2 muuta uskonveljeä sieltä seurakunnasta ja he kertoivat ihan nätisti että pitäisi mennä naimisiin tai mies muuttaa pois yhteisestä kodistamme. En ole koskaan nähnyt avioliittoa esteenä mutta pakon edessä vastasin EI. Meidän lapsemme eivät ole synnissä siinneet vaan rakkaudesta.
2 päivää sitten mies muutti pois kodistamme ja jäin sitten yksin lasteni kanssa. Minusta naimisiin ehdottelu tuntui hiostavalta ja minut jätettiin. Tänään kävin tekemässä elatussopimuksia ja muita asiaanliittyviä. En ole osannut sanoa lapsille selkeetä syytä eroomme koska emme riidelleet. Mies on nuori niinkuin minäkin 29 vuotiaita ja kuulemma hän on vapaa menemään uudestaan naimisiin jos sellaisen löytää itse en voi ajatella liittoa olen ihan rikki.
Nyt sitten tässä meille tuli 2 muuta uskonveljeä sieltä seurakunnasta ja he kertoivat ihan nätisti että pitäisi mennä naimisiin tai mies muuttaa pois yhteisestä kodistamme. En ole koskaan nähnyt avioliittoa esteenä mutta pakon edessä vastasin EI. Meidän lapsemme eivät ole synnissä siinneet vaan rakkaudesta.
2 päivää sitten mies muutti pois kodistamme ja jäin sitten yksin lasteni kanssa. Minusta naimisiin ehdottelu tuntui hiostavalta ja minut jätettiin. Tänään kävin tekemässä elatussopimuksia ja muita asiaanliittyviä. En ole osannut sanoa lapsille selkeetä syytä eroomme koska emme riidelleet. Mies on nuori niinkuin minäkin 29 vuotiaita ja kuulemma hän on vapaa menemään uudestaan naimisiin jos sellaisen löytää itse en voi ajatella liittoa olen ihan rikki.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuommonen vastuuntunnotan äijä mennäkin. Olkoonsa vaikka kuinka helluntailainen.tai mielikuvitustarinan sankari.
vaihtoehtoon-- mielikuvitus,mutta ei sankariin..
tarinoita ilmestyy tänne aina silloin tällöin. Ihmisillä on tarve esittää kritiikki alibilehti -tyyliin, sensaatiomaisesti.
En ole mikään romantikko joka haluaa tällä kertoa jotakin "alibimaisen" sävyttämänä jotakin vaan TOSIELÄMÄÄ milta tuntuu kun uskon vuoksi mies jättää sanon ihan suoraan että PERHEEN vaikka me emme olekkaan helluntailaisten edessä perhe koska avioliittoa ei ole. Tosielämää on myös jakaa nyt vastuu yksin kaikesta ja jaksaa pienten lasten kanssa myös yksin ja rahastakin on puutetta. Mutta mies ei välitä siitä vaan menee kokouksiin myös minun rahottamallani uudella autollaan kyllä nyt kaduttaa koko avoliitto eli jos olisimme olleetkin naimisissa jotakin olisi puolitettu ja lähteminen olisi ollut vaikeaa.
Hyvää jatkoo sulle joka et tiedä arjesta ja tosielämästä hölppäsen pöläystä ehkä kuulut niihin "rukoilijoihin" jotka odottaa ihmettä ja toiset ELÄÄ elämää.
Yritä sopia asia miehesi kanssa. Kysy ettekö te voisi sopia asiaa keskenänne, niinkuin parhaaksi näette, ilman ulkopuolisia. Puhukaa tulevaisuudesta, jos avioliitto ei ole sinulle este kerro se, mutta kerro kuitenkin, että se valinta on tultava teiltä yhteisenä päätöksenä, eikä toisten määräyksenä, koska silloin siinä on väärät syyt mennä avioliittoon. Koskaan avioliittoon ei mennä toisten tahdosta, vaan omasta valinnasta.
Voisitte myös kokeilla kristillisiä parisuhdeleirejä... ehkäpä miehesi olisi valmis siihen.
Älä luovuta, voit muuten katua ellet edes yritä pitää perheesi kasassa. Sitten ainakin voit itsellesi todeta että ainakin yritit. Jos olet kerta kirkkouskovainen, niin nyt olisi myös hyvä syy rukoilla tämän asian puolesta, jos et osaa, koeta pyytää mieheltäsi rukousapua, neuvoja miten rukoillaan... Itse et voi muuta kuin rukoilla ja yrittää selvittää tilannetta. Voit myös ottaa yhteyttä kirkon pappiin ja pyytää häneltä esirukousta, sekä ottaa yhteyttä rukousystäviin internetissä. Aina tulee varmempi rukousvastaus kun useampi on samaa asiaa rukoilemassa, nämä toiset ovat ikäänkuin todistajia rukousvastaukselle.