Ateismi on jokseenkin hakala termi ja sen merkitys on vaihdellut varsin paljonkin historian saatossa kuten varmasti moni tietääkin.
Keitä ja millaisia henkilöitä ateistit ovat on määritelmä/ leima jota on pääsääntöisesti pyrkinyt muodostamaan henkilöt jotka eivät ole ateisteja, henkilöistä joita tänä päivänä ei kutsuta ateisteiksi.
Roomalaiset kutsuivat varhais kristillisiä liikkeitä ateistisiksi, koska kritityt eivät palvoneet samoja jumalia.
Muutoinkin epäjumalanpalvonnaksi ja pakanistisiksi uskonnoiksi katsottuja shamanistisia luonnonuskontoja on kutsutta ateistisiksi.
Ateismi ei kuitenkaan koskaan ole ollut nimitys jolla joku olisi tunnistanut itsensä vaan se on ollut leima jolla joku on nimetty, aina viimeaikoihin asti.
Nyt tässä ajassa kaikki uskonnolliset viittaukset ollaan karsittu ateismista pois, tai ainankin jumaluus myytit, noin pääsääntöiseti.
Kun ateismi ei enään terminä ole soveltuva kilpailevien uskonnollisten dogmien kuvaamiseen täysin uudenlainen katekorisointi ja malli on muodostettu.
Ateismi on yhdistetty poliittisiin ideologioihin ja aatteisiin taaskin ihmisten toimesta jotka eivät ole ateisteja.
Tälläisiä ovat niin kommunismi, ääri-nationalismi, ääri-sosialismi jne, ideologioita joiden käytännön toteuttaminen yhteiskuntajärjestelmän pohjana on soittautunut varsin toimimattomaksi.
Varsin monista syistä ateismi on terminä jokseenkin varauksellinen, se sisältää eräänlaisen ulkpuolisista lähteistä peräisin olevan asetelman jonka korjaaminen on joissakin tapauksissa mahdotonta. Näitä tapauksia on valitettavasti hyvin monia.
Tästä syystä ymmärrän jokseenkin hyvin sen miksi erilaiset ryhmittymät, joita minä kutsuisin ateisteiksi, eivät halua itseään tunnistettavan ko. termillä.
Mitä mieltä siis palstalla kirjoittavat ateistit ovat tästä:
Koska ateismi ja ateistit ovat termejä joilla ei oikeastaan ole olemassa mitään vakiintunutta ja yleispätevää määritelmää olisiko parempi luopua tästä termistä, joka itsessään sisältää paljon olettamuksia jo sen historiallisen taustan takia, vai onko tälläinen täysin turhaa.
Eli miten suhtaudutte tästä näkökulmasta katsottuna termiin: Ateismi??
ja
Miksi käyttää nimitystä ateismi ollenkaan??
Keitä ja millaisia henkilöitä ateistit ovat on määritelmä/ leima jota on pääsääntöisesti pyrkinyt muodostamaan henkilöt jotka eivät ole ateisteja, henkilöistä joita tänä päivänä ei kutsuta ateisteiksi.
Roomalaiset kutsuivat varhais kristillisiä liikkeitä ateistisiksi, koska kritityt eivät palvoneet samoja jumalia.
Muutoinkin epäjumalanpalvonnaksi ja pakanistisiksi uskonnoiksi katsottuja shamanistisia luonnonuskontoja on kutsutta ateistisiksi.
Ateismi ei kuitenkaan koskaan ole ollut nimitys jolla joku olisi tunnistanut itsensä vaan se on ollut leima jolla joku on nimetty, aina viimeaikoihin asti.
Nyt tässä ajassa kaikki uskonnolliset viittaukset ollaan karsittu ateismista pois, tai ainankin jumaluus myytit, noin pääsääntöiseti.
Kun ateismi ei enään terminä ole soveltuva kilpailevien uskonnollisten dogmien kuvaamiseen täysin uudenlainen katekorisointi ja malli on muodostettu.
Ateismi on yhdistetty poliittisiin ideologioihin ja aatteisiin taaskin ihmisten toimesta jotka eivät ole ateisteja.
Tälläisiä ovat niin kommunismi, ääri-nationalismi, ääri-sosialismi jne, ideologioita joiden käytännön toteuttaminen yhteiskuntajärjestelmän pohjana on soittautunut varsin toimimattomaksi.
Varsin monista syistä ateismi on terminä jokseenkin varauksellinen, se sisältää eräänlaisen ulkpuolisista lähteistä peräisin olevan asetelman jonka korjaaminen on joissakin tapauksissa mahdotonta. Näitä tapauksia on valitettavasti hyvin monia.
Tästä syystä ymmärrän jokseenkin hyvin sen miksi erilaiset ryhmittymät, joita minä kutsuisin ateisteiksi, eivät halua itseään tunnistettavan ko. termillä.
Mitä mieltä siis palstalla kirjoittavat ateistit ovat tästä:
Koska ateismi ja ateistit ovat termejä joilla ei oikeastaan ole olemassa mitään vakiintunutta ja yleispätevää määritelmää olisiko parempi luopua tästä termistä, joka itsessään sisältää paljon olettamuksia jo sen historiallisen taustan takia, vai onko tälläinen täysin turhaa.
Eli miten suhtaudutte tästä näkökulmasta katsottuna termiin: Ateismi??
ja
Miksi käyttää nimitystä ateismi ollenkaan??
Vastaukset 32
Vanhimmat
mitä hankalaa on määrittelyssä
"ei usko jumaliin" tai "jumalan (olemassa olon) kieltäjä"
en parempaakaan termiä keksi. Ei ateismi minua määritä ihmisenä. Se kuvaa vaan suhdettani teismiin.
>> Ei ateismi minua määritä ihmisenä. Se kuvaa vaan suhdettani teismiin.
En minä esittäytyessäni sano, että olen XX, ateisti.
Jos se jossain juttelussa jonkun kanssa tulee esille ja joku siitä nokkaansa nostaa, niin omapa on ongelmansa.
Miksi ihmeessä minä jotenkin salaisin tai häpeilisin sitä, että en usko henkiolentoihin?
>> En minä esittäytyessäni sano, että olen XX, ateisti. > Miksi ihmeessä minä jotenkin salaisin tai häpeilisin sitä, että en usko henkiolentoihin?
ihan kiitettävästi. Keskustelun kulku menee joskus jotakuinkin näin:
hän: Mitä, etkö kuulu kirkkoon???
minä: En
hän: Etkö sitten usko jumalaan?
minä: En
hän: Kuka tämän kaiken sitten on luonut, jos ei jumala???
minä: En minä vaan tiedä, etkä tiedä sinäkään onko sitä kukaan luonut.
hän: Millä sinä lapsellesi opetat oikean ja väärän?
minä: Kyllä tuo sen on hyvin oppinut ilman raamatun hirmutekojen lukemistakin...
Väittelyssä teistin kanssa ei voi varsinaisesti hävitä taikka voittaa.
Tämä johtuu siitä ettei yksikään teisti ole koskaan onnistunut esittämään ainuttakaan argumenttia minkään jumalolennon olemassaolosta joka ei vaatisi häntä tekemään olettamuksen ko. jumalan olemassaolosta.
Kyse on siis täysin sokeasta uskosta omaan oikeassa olemiseen.
Tämä on myös se syy minkä takia väittelyä teistin kanssa on jokseenkin mahdotonta voittaa.
Mikä tarkoittaa periaatteessa sitä että väittely jumalan taikka jumalien olemattomuudesta/ olemassaolosta on varsin tuloksetonta eikä loppujen lopuksi tarjoa varsinaisesti mitään konkreettista/ lopullista vastausta yhtään mihinkään.
Itse koen vaan lähinnä huvittavaksi keskustella ko, aiheesta, mikä on ainoa konkreettinen hyöty jota minä varsiaisesti lähden tavoittelemaan kun alan keskustella yhdenkään teistin kanssa.
"Mikä tarkoittaa periaatteessa sitä että väittely jumalan taikka jumalien olemattomuudesta/ olemassaolosta on varsin tuloksetonta eikä loppujen lopuksi tarjoa varsinaisesti mitään konkreettista/ lopullista vastausta yhtään mihinkään. "
- Siispä minä en sellaisesta lähde kinaamaankaan. Sanon vaan, että en usko. Mutta jos joku oikein pahaksi äityy, niin sanon että todista se jumalasi, pliis.
Joskus olen jotunut kinaan homoseksuaaleista. Se on melko turhauttavaa, kun joku väittää että ei ole tarkoitettu, että samaa sukupuolta olevat olisivat yhdessä, koska he eivät voi saada lapsia. Kun kysyn, että kuka ei ole tarkoittanut, niin vastaus on jumala. Ihan tuosta vaan.
jumala käy vastaukseksi niin moneen juttuun, mitä nämä ihmiset ITSE vastustavat.
On totta, että nimike 'ateisti' on kuin punainen vaate monelle. Tässä vaiheessa en silti edes halua luopua siitä termistä.
Miksikö? Siksi, että sisälläni kai asuu pieni taistelija. Niin moni uskovainen katsoo oikeudekseen loukata niin monilla tavoilla jopa täysin tuntematta minua. Olen kuullut niin paljon demonisointia, niin paljon saarnoja, niin paljon paheksuntaa on lennellyt taholleni, niin paljon uhkailua helvetillä... ei, minä haluan taistella.
Taistelulla tarkoitan sitä, että aion elää elämääni ihan tällaisena kunnon ihmisenä kertoen olevani ateisti ja taistellen kai tuulimyllyjä vastaan halutessani yhteiskunnan, jossa oikeasti kunnioitetaan ihmisarvoa. Vaikka yhä vähemmän jaksan uskoa, että tulen sitä näkemään. Silti. Koska jos antaa periksi, antaa periksi monen puolesta. Mitään alistamista ei lopeteta, jos vain vajoaa hiljaisuuteen.
Paljon pahaa mieltä tämä aiheuttaa. Niin paljon kovia sydämiä tuntuu olevan. Niin paljon toisten alentamista. Mutta ehkä vähitellen... =)
Olen sanonut tämä aikaisemminkin mutta käytän itsestäni nimitystä ateisti sen takia että se kuvaa minua kaikkeun parhaimmalla mahdollisella tarkkuudella.
Minulla on monia ideologisia periaatteita joita kannatan mutta joista kaikista löytyy jokin sellanen osa-alua josta olen eri mieltä, minä voisin nimittää itseäni myös joillakin niistä. En kuitenkaan tee näin vaan kutsun itseäni ateistiksi.
Ateismissa sen sisällöttömyyden takia on kuitenkin jotakin josta olen 100% varma, siis siinä mielessä että minulla ei tällä hetkellä ole olemassa minkäänlaista positiivista uskomusta minkään jumalallisen oleman olemassaolosta.
Jos joku kysyisi minulta tällähetkellä kysymyksen: Uskotko jumalan/ jumalien olemassaoloon?? Minun olisi pakko vastata että: En.
Toisaalta aivan kuten itsekkin sanoit se että sanoo olevansa ateisti näyttää aiheuttavan jonkinlaisen tarpeen teistisissä henkilöissä puolustella omia uskomuksiaan.
Ikäänkuin se että minä sanon olevani ateisti itsessään olisi haaste heidän maailmankatsomustaan kohtaan.
Taikka että minun ateistisuuteni antaa heille oikeuden ilmoittaa että minä olen paha ihminen ja kuinka paljon parempia ihmisiä he ovat olleet sen jälkeen kuin he ovat tulleet uskoon.
Uskonnot esittävät hyvin paljon konsepteja ja ajatuksia joista itse koen tärkeäksi keskustella, vaikka niihin ei lopullista vastausta koskaan saataisikaan.
Näistä asioista on kuitenkin varsin mielenkiintoista keskustella koska se mahdollistaa ajatusten esittämisen ympäristössä jossa keskustelun toinen osapuoli on lähes aina eri mieltä. Jos erimielisyys ei ole itsessään keskusteltavassa aiheessa se on miten tähän päätelmään ollaan päästy.
Jos tälläisestä keskustelusta ei mitään muuta saa irti niin se on hyvää harjoitusta kummallekkin osapuolelle ainankin siltä kannalta kuinka omia argumenttejaan esittää.
Jos ei olisi Jumalaa, ei olisi ihmisarvoakaan. Siellä, missä arvostetaan Jumalaa ja uskotaan Häneen, on ihmiselläkin arvostusta / ihmisarvo.
Siellä missä on ihmisiä ihmisillä on ihmisarvo, jotkun vain kokevat ihmisen tarvitsevan jonkin hänen ulkopuoleisen olennon joka nostaa ihmisen kaiken muun elämän yläpuolelle.
Arvostus ja arvot tulevat siitä miten ihmiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan ja uskonnot ovat eräs kaikkein rappauettavin tekijä solidaarisuudelle ja suvaitsevaisuudelle.
Tämä on varsin ymmärrettävää sillä uskontojen perusluonteeseen kuuluu periaate: me ja te ,joka perustuu varsin yksinkertaiseen periaatteeseen.
Ainoastaan yksi uskonto voi olla oikeassa ja kaikki muut ovat väärässä.
Tässä sinulle jumalaan uskovien ja jumalaa arvostavien ihmisten
näkemyksiä ihmisarvosta. Ruanda, koko Afrika kristityin valtio,
yli 94% väestöstä kristittyjä.
Lue tästä miten usko jumalaasi toteutti ihmisarvoja Ruandassa:
http://www.kepa.fi/kumppani/501/?searchterm=None
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Pappi+tuomittiin+Ruandan+kansanmurhasta/1135223657579
Enpä ole kummemmin uskisten havainnut ihmisiä arvostavan.
Lukaisepas eräs varsin kuuluisa kappale ihmisarvosta:
"1 artikla. Kaikki ihmisolennot syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.
2 artikla. 1. Jokainen voi vedota kaikkiin tässä julistuksessa julistettuihin oikeuksiin ja vapauksiin, katsomatta mihinkään erotukseen, erityisesti mitä tulee rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntymään tai muuhun olosuhteeseen."
http://www.fredman-mansson.fi/yknioj.htm
Varsinkin 2. artikla on suoraan ristiriidassa sen kanssa, millaisen ihmisarvon kristinuskon Jumala määrittelee mm. "vääräuskoisille" ja uskonnottomille. Siellä missä arvostetaan kristinuskon Jumalaa, lajitellaan ihmisten ihmisarvokin uskon perusteella. Tämä ei ihan vastaa minun käsitystäni ihmisarvosta.
että krisselit tekevät pahaa. Ja sitten ne sivuuttavat kaikki krisselien tekemät julmuudet sillä, että ei ne olleet oikeita krisseleitä. Oksettavaa touhua!
Ateismin määritelmä on vakiintumassa maailman näyttämöllä, kiitos Dawkinssin ja Hitchenin etc. Jos alkaisimme käyttää jotain muuta nimeä itsestämme, niin nimen kanssa tulisi lukemattomia ongelmia.
Ihan vaan sivusta sanottuna harvinainen aloitus ja ketju ateismi palstalla: tässä keskustellaan ateismista. Tästä siis pisteet .....
Sinä et siitä yleensä kirjoitakaan, kun jotain käsittämättömiä möläyksiä tänne heittelet.
Minä kyllä koen jonkinlaisena ongelmana sen että kutsun itseäni ateistiksi. En siksi etten olisi ateisti enkä siksi että sen tunnustaminen hävettäisi minua vaan siksi että se määritelmä määrittelee minut nimenomaan suhteessa uskontoon/uskontoihin.
Aivan samoin kuin jos sanoisin itseäni ei-golfaajaksi.
En golfaa, golf ei edusta elämässäni mitään osaa enkä hahmota elämääni golfauksen kautta; siksi olisi hassua sanoa itseään ei-golfaajaksi. Olen vain ihminen joka tekee monenlaisia asioita mutta mikään niistä ei satu olemaan golf.
Amerikassa on kai yritetty lanseerata nimitystä "bright" ateismin sijaan ja vaikka se onkin aika asenteellinen niin ymmärrän kyllä pointin. Varmaan monilla muillakin kuin minulla "ateistinen asenne" ulottuu muuallekin kuin uskontoihin; pyrkimys totuuden etsimiseen ja oman tien kulkeminen mieluummin kuin joukon jatkona sokeana juokseminen, valmius muuttaa käsityksiään jos aihetta ilmenee.
Jos vain keksisin hyvän positiivisen nimityksen ateismilleni ( vähän kuten bright) niin ryhtyisin käyttämään sitä; vielä en ole keksinyt.
Toinen juttu on sitten se mitä täällä aiemmin joku sanoikin - se miten sitä urhoollisesti sanoo olevansa ateisti ja elää vain edelleen kunnollista ja säädyllistä (suokaa anteeksi vanhahtava ilmaus) elämäänsä ja tietää että aika monet lisäävät sanan "ateisti" perään heti luulemansa synonyymit - kommunisti, materialisti, nihilisti, irstailija, tunteeton...
Vastauksena hyvään aloitukseesi siis: vaihtaisin heti määritelmän ateisti johonkin osuvampaan ja positiiviseen - siis sellaiseen joka ei määrittele mitä en ole vaan mitä olen - jos hyvä sellainen löytyisi.
Toisaalta sana ateisti puolustaa paikkaansa varsinkin niin kauan kuin yhteiskunnassamme mielikuvitusolentoihin uskominen on oletusarvo.
P.S. Moni varmaan muistaa sen erityisen huvittavan aloituksen vähän aikaa sitten, jossa sanottiin että ateismi on pahaa jo nimensä vuoksi: a-etuliitehän tarkoittaa kaikkea mahdollista pahaa ja sopimatonta (okei, en muistanut tarkalleen mutta suurinpiirtein noin se meni). No, ehkäpä tuon tason ajatusten Tonava ei sen paremmin ymmärtäisi millään muullakaan nimityksellä kulkevan ateistin ajatusmaailmaa...
Clear ja free on ihan hyviä nimityksiä myös.
Itsellänihän tilanne on sellainen, että isäni on mennyt vanhoina päivinä
uusiin naimisiin erittäin uskonnollisen naikkosen kera ja harrasta on elo.
Pirun mukava on ja luulisin välien menevän helposti poikki, jos jyrkkä
suhteeni uskontoihin tulisi julki. Kerran parissa kuussa nähdään kuitenkin
eikä isäkään minnuu kovin hyvin tunne.
Yrittävät välillä houkutella Nokia-missiosuggestioihin, mutta parempi on
kieltäytyä, ettei syntyisi katastrofia. Se siitä tasa-arvosta ja elän vaikka
tällaista kaksoiselämää toistaiseksi.
Miksi kutsua itseään jollakin joka ei varsinaisesti kuvaa itseään millään tavalla vaan ainoastaan ilmaisee jotakin jota ei ole??
Itse olen joutunut pohtimaan tätä nimenomaista kysymystä jonkin verran ja syy minkä takia minä edelleen käytän itsestäni nimitystä ateisti, enkä jotakin muuta, on se että sillä saa aikaan haluamansa reaktion.
Keskustelu lähes välttämättömästi ohjautuu konsepteihin joista keskusteleminen on mielestäni varsin mielenkiintoista samalla kun tämä karsii joukosta pois ne teistit joidenka kanssa ei keskustelusta tulisi yhtään mitään.
Aivan kuten itsekkin sanoit ateismi ei ole mitään mikä määrittäisi taikka ohjaisi minun elämääni millään lailla, se on automaatio, tilanne joka on välttämätön seuraus siitä etten koe oikeutetuksi uskoa jumalkonsepteihin ilman samankaltaisia todisteita millä arvioi mitä tahansa muutakin.
Negatiivisuus käsitteessä ateismi on minusta lähinnä negatiivista suhtautumista ateismiin ei niinkään että ko. termi olisi jotenkin itsessään negatiivinen.
Pääosin tälläinen suhtautuminen johtuu vain yksinkertaisesti siitä ettei ihmisillä yleensä ole minkäänlaista käsitystä siitä missä ateismissa on kyse.
Tai oikeastaan tälläinen käsitys on olemassa mutta ihmisillä tuntuu olevan vaikea hyväksyä sitä ettei ateismi ole mitään muuta kuin sitä ettei henkilö X ole teisti.
Ateismi onkin ehkä jotakin muutakin kuin pelkästään sitä etten minä ole teisti.
Ei sen takia että se merkitsisi minulle mitään muuta vaan nimenomaan sen takia miten muut suhtautuvat siihen että sanon olevani ateisti.
Termistä Nonteisti Ateisti-käsitteen rinnalle / sijasta.
Onhan noita aikasen monta näköjään, "bright" on oikeastaan ainoa selvästi ei uskonnollinen liike jolla minä tiedän olevan hieman laajempi kannattaja kunta.
Siis joka on lanseerattu nimenomaan korvaamaan sanaa ateisti.
Nonteisti taikka uskonnoton ovat myös termejä joihin aina silloin tällöin törmää, mutta minä en oikeastaan näe mitään syytä vaihtaa nimitystä ateismi mihinkään.
Ymmärrän kyllä mistä syystä ihmiset eivät halua tulla tunnistetuksi ateistina, mutta toisaalta en näe mitä merkitystä nimityksen vaihtamisella oikeastaan voisi olla kun henkilön suhtautuminen uskontoihin ei kuitenkaan muutu miksikään sen myötä.
jos alettaisiin suomalaisia ateisteja sanomaan brighteiksi:) Miten se kääntyisi suomeksi? Ja mitä se sitten kuvaisi ihmisten mielissä?
Tuo kyllä kuulostaisi melko uskonnolliselta termiltä. Jos toinen käännös olisi välkky tms. niin se taas ei kuvaa kaikkia ateisteja. Voi sitä olla jumaliin uskomaton vaikkei niin välkky olisikaan.
>> Voi sitä olla jumaliin uskomaton vaikkei niin välkky olisikaan.
"Ateismi saattaa olla määritelmänä jokseenkin liian laaja-alainen."
- Se kun on vaan jumaliin uskomattomuutta. Ihan sama millä tavalla ja mistä lähtökohdista siihen kukin on päätynyt, tai ollut vaikka ikänsä ateisti.
En kyllä ymmärrä, miksi ihmeessä ateismi terminä on edes keksitty? En usko että voitan lotossa tänäkään viikonloppuna, joten pitäisiköhän sillekin keksiä jokin termi? Lottonisti?
Loppujen lopuksi, kun kuitenkin varmaan miljoona muuta ihmistä uskoo, niin pakkohan se on jo senkin perusteella keksiä jokin termi meikäläiselle?
>> Loppujen lopuksi, kun kuitenkin varmaan miljoona muuta ihmistä uskoo, niin pakkohan se on jo senkin perusteella keksiä jokin termi meikäläiselle?
Olen samoilla linjoilla. Se "piikki lihassani" on kai jatkuva ihmetys siitä, miten tässä nykyaikaisessa yhteiskunnassa jossa tieteen uusimmat sovellukset ovat samantien jokaisen käytössä voidaan pitää jonkinlaisena virallisena totuutena aivan käsittämättömän epäuskottavia ja ristiriitaisia asioita joita kukaan ei edes yritä perustella asiallisesti. "Kyllä se Jeesus vain kuoli meidän kaikkien puolesta", ja presidenttikin istuu kirkon penkissä harras ilme kasvoillaan koska protokolla niin määrää.
Ei minullakaan ole esimerkiksi tarvetta määritellä itseäni sen suhteen onko Anna Abreau ihku vai ei, sillä ne jotka häntä ihkuna pitävät tekevät sen aivan itsekseen eikä presidentin tarvitse osallistua Anna Abreau-palveluksiin eikä yritysten maksaa Anna Abreau-veroa. (Valitan jos kirjoitin nimen väärin)
ainakin omien sanojensa mukaan. Siinäpä uskoo.
Minua ihmetyttää nuo tohtoripromootiot, kun ne saapastelevat kirkkoon jumalanpalvelukseen. Mitä tekemistä kirkolla ja tieteellä on toistensa kanssa? Ei yhtään mitään.