Tulipa eräänä päivänä vikkelä vilunkimies Hölmölän kunnanjohtajan puheilla ja sanoi: "Nyt saat valita: otatko 1000 euron lahjakortin jokaiselle kuntalaiselle vai sata lasta hoidettavaksesi?" Kunnanjohtaja miettii hetken. Tuhannen euron lahjakortti jokaiselle kuntalaiselle kuulostaa hyvin houkuttelevalta. Varmuuden vuoksi hän kysyy kuitenkin vielä: "Sata lasta? Millaisia lapsia ne sitten olisivat?"
"Oi", sanoo vikkelä vilunkimies. "Ne ovat aivan ihmeellisiä lapsia. Niitä sanotaan ankkurilapsiksi. Ne ovat suuria kuin aikuiset miehet ja niillä kasvaa parta, mutta iältään ne ovat ikuisesti alle 15-18-vuotiaita."
"Eikö sellaisten lasten hoitamisessa ole kova riesa", kysyy kunnanjohtaja. "Ja kalliiksikin se varmaan tulee."
"Vielä mitä! Niiden hoitaminen ei maksa mitään. Päinvastoin: valtio maksaa kaiken. Ja mikä parasta, ne ihmeelliset lapset munivat kultamunia!"
"Kultamuniako? Ihanko varmasti?" kysyy kunnanjohtaja.
"Kyllä", sanoo vikkelä vilunkimies ja lyö kunnanjohtajan käteen Työministeriön Erilaisuus on rikkaus -esitteen, jossa kerrotaan, miten maahanmuuttajien osaaminen voi tuoda kunnalle kultamunia, jotka luovat vaurautta ja hyvinvointia kaikille kuntalaisille.
"Voi miten ihmeellistä", huudahtaa kunnanjohtaja. "Monikulttuuri on todellinen rikkaus! Kyllä minä sitten otan mieluummin niitä kultamunia!"
___________________________
Ylläoleva satu ei tietenkään ole totta. Kunnille ei tehdä noin ihmeellisiä tarjouksia, joissa he voisivat valita. Sen sijaan Suomen kunnanvaltuutetuille tehdään tarjouksia, joista he eivät voi kieltäytyä.
Tiistain Helsingin Sanomissa Perttu Kauppinen kirjoitti siitä, miten valtio on lähtenyt käyttämään kuntiin rakennettavia turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia velkaelvytyksen välineinä.
"Ennusteiden mukaan turvapaikanhakijoiden määrä kasvaa niin, että tänä vuonna Suomeen on perustettava kymmeniä vastaanottokeskuksia. Uusien keskusten perustaminen houkuttelee vähäväkisiä kuntia, sillä pienikin keskus työllistää parikymmentä ihmistä ja parikymmentä työssäkäyvää ihmistä tuo verotuloja."
Kauppinen antaa käytännön esimerkin tällaisen elvytyksen kustannuksista:
"Humanitaarisen elvytyksen mielekkyyttä voi pohtia vertaamalla sen kustannuksia kuntalaisten maksamiin valtion veroihin. Esimerkiksi Pudasjärvelle Pohjois-Pohjanmaalle perustettiin viime syksynä 40 alaikäiselle tarkoitettu vastaanottokeskus. Alaikäisen vastaanottokeskuspaikka maksaa 42 600 euroa, joten koko keskuksen kustannukset ovat 1,7 miljoonaa euroa vuodessa.
9 000 asukkaan kunta riemuitsee keskuksen tuoneen 19 työpaikkaa. Ne tulevat siksi kalliiksi, että vastaanotto vie vajaan kolmanneksen pudasjärvisten valtiolle maksamista veroista. Kunnasta kun tilitetään ansio- ja pääomaveroja vain 5,9 miljoonaa euroa vuodessa.
Suunnitelmien mukaan Pudasjärven keskus voidaan kasvattaa yli satapaikkaiseksi. Silloin sen pyörittäminen vie kaikki kuntalaisten maksamat valtion verot."
Vaikuttaa siis siltä, että tässäkään ei ole keksitty ikiliikkujaa.
"Oi", sanoo vikkelä vilunkimies. "Ne ovat aivan ihmeellisiä lapsia. Niitä sanotaan ankkurilapsiksi. Ne ovat suuria kuin aikuiset miehet ja niillä kasvaa parta, mutta iältään ne ovat ikuisesti alle 15-18-vuotiaita."
"Eikö sellaisten lasten hoitamisessa ole kova riesa", kysyy kunnanjohtaja. "Ja kalliiksikin se varmaan tulee."
"Vielä mitä! Niiden hoitaminen ei maksa mitään. Päinvastoin: valtio maksaa kaiken. Ja mikä parasta, ne ihmeelliset lapset munivat kultamunia!"
"Kultamuniako? Ihanko varmasti?" kysyy kunnanjohtaja.
"Kyllä", sanoo vikkelä vilunkimies ja lyö kunnanjohtajan käteen Työministeriön Erilaisuus on rikkaus -esitteen, jossa kerrotaan, miten maahanmuuttajien osaaminen voi tuoda kunnalle kultamunia, jotka luovat vaurautta ja hyvinvointia kaikille kuntalaisille.
"Voi miten ihmeellistä", huudahtaa kunnanjohtaja. "Monikulttuuri on todellinen rikkaus! Kyllä minä sitten otan mieluummin niitä kultamunia!"
___________________________
Ylläoleva satu ei tietenkään ole totta. Kunnille ei tehdä noin ihmeellisiä tarjouksia, joissa he voisivat valita. Sen sijaan Suomen kunnanvaltuutetuille tehdään tarjouksia, joista he eivät voi kieltäytyä.
Tiistain Helsingin Sanomissa Perttu Kauppinen kirjoitti siitä, miten valtio on lähtenyt käyttämään kuntiin rakennettavia turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia velkaelvytyksen välineinä.
"Ennusteiden mukaan turvapaikanhakijoiden määrä kasvaa niin, että tänä vuonna Suomeen on perustettava kymmeniä vastaanottokeskuksia. Uusien keskusten perustaminen houkuttelee vähäväkisiä kuntia, sillä pienikin keskus työllistää parikymmentä ihmistä ja parikymmentä työssäkäyvää ihmistä tuo verotuloja."
Kauppinen antaa käytännön esimerkin tällaisen elvytyksen kustannuksista:
"Humanitaarisen elvytyksen mielekkyyttä voi pohtia vertaamalla sen kustannuksia kuntalaisten maksamiin valtion veroihin. Esimerkiksi Pudasjärvelle Pohjois-Pohjanmaalle perustettiin viime syksynä 40 alaikäiselle tarkoitettu vastaanottokeskus. Alaikäisen vastaanottokeskuspaikka maksaa 42 600 euroa, joten koko keskuksen kustannukset ovat 1,7 miljoonaa euroa vuodessa.
9 000 asukkaan kunta riemuitsee keskuksen tuoneen 19 työpaikkaa. Ne tulevat siksi kalliiksi, että vastaanotto vie vajaan kolmanneksen pudasjärvisten valtiolle maksamista veroista. Kunnasta kun tilitetään ansio- ja pääomaveroja vain 5,9 miljoonaa euroa vuodessa.
Suunnitelmien mukaan Pudasjärven keskus voidaan kasvattaa yli satapaikkaiseksi. Silloin sen pyörittäminen vie kaikki kuntalaisten maksamat valtion verot."
Vaikuttaa siis siltä, että tässäkään ei ole keksitty ikiliikkujaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juuri tästähän sitä on oltu todella huolissaan, mutta päättäjät eivät halua tai tajua
ymmärtää mitä todella tapahtuu. Konkurssi se on edessä tässä maassa nimeltä Suomi = HÖLMLANDIA.
kommentteineen:
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blog/show?id=2119722:BlogPost:61847&page=2#comment-2119722_Comment_63366