Nykyisillä välirahoilla olen todennut, että jatkossa alkaa olla melkoisen typerää laittaa rahat upouuteen autoon tavispalkansaajana. Mutta, käytetyssä on ongelmansa.
Otetaanpa ekaksi japsit. No, niissähän yleensä ottaen tekniikka on kestävää, vaikke ajettavuus ole yleensä hurrattava. Mutta, esimerkiksi Mazda tai Honda ovat aika herkkiä ruostumaan, vaikka mm. ulkonäkö on yleensä ottaen menevä. Joku Toyota taas vastustaa paremmin ruostetta, mutta niiden hinnat käytettynä ovat järkyttävän korkeat, pikkuisen lisää rahaa ja saat uuden.
Toisena sitten sakemannit, tavismerkit. Opel tai VW ovat jämäköitä ajaa, kestävät korroosiota (myös uusimmat Opelit) mutta eivät kestä kasassa teknisesti kovin montaa vuotta ilman kalliita remppoja. Fordeja saa aika halvalla mutta sekä ruostuminen että tekniset ongelmat ovat riski.
Ranskalaiset sitten. Ne olisivat käytettynä hinta-ominaisuus-suhteeltaan ehdotonta kärkeä, mutta eivät kestä teknisesti kauaa ja rakenteet omituisia ja hankalia korjata edelleen vaikka ovatkin yleiseurooppalaistuneet.
Ruotsalaiset sitten. Volvo on aika kallis edelleen, bensakoneet juoppoja, dieseleissä runsaasti sähkövikoja. Saabeja saa halvalla, ja tekniikkakin melko varmatoimista, mutta merkin tulevaisuus pelottaa.
Italiaanot eli Fiiut. Halpoja uutena, vielä halvempia vanhempana. Vikaa piisaa, etenkin tee itse-korjaajalle hankalia sähkö- ja varoitusvalovikoja.
No sitten preemiumit. Olisiko sittenkin taviksen paras ostaa laatumerkki, vaikkapa saksantuontina? Vaikkapa MB, BMW tai Audi. Mesessä piisaa elektroniikkavikoja, korit ruostuu pahasti. Audi prakaa vanhemmiten kuten VW. Bemari noista teknisesti laadukkain, mutta yleensä eka omistaja on kenkinyt autoaan ja remppauhka on yllä. Vakuutusmaksut ovat kaaharimaineen takia suuret.
Siis: valinnan vaikeus!
Otetaanpa ekaksi japsit. No, niissähän yleensä ottaen tekniikka on kestävää, vaikke ajettavuus ole yleensä hurrattava. Mutta, esimerkiksi Mazda tai Honda ovat aika herkkiä ruostumaan, vaikka mm. ulkonäkö on yleensä ottaen menevä. Joku Toyota taas vastustaa paremmin ruostetta, mutta niiden hinnat käytettynä ovat järkyttävän korkeat, pikkuisen lisää rahaa ja saat uuden.
Toisena sitten sakemannit, tavismerkit. Opel tai VW ovat jämäköitä ajaa, kestävät korroosiota (myös uusimmat Opelit) mutta eivät kestä kasassa teknisesti kovin montaa vuotta ilman kalliita remppoja. Fordeja saa aika halvalla mutta sekä ruostuminen että tekniset ongelmat ovat riski.
Ranskalaiset sitten. Ne olisivat käytettynä hinta-ominaisuus-suhteeltaan ehdotonta kärkeä, mutta eivät kestä teknisesti kauaa ja rakenteet omituisia ja hankalia korjata edelleen vaikka ovatkin yleiseurooppalaistuneet.
Ruotsalaiset sitten. Volvo on aika kallis edelleen, bensakoneet juoppoja, dieseleissä runsaasti sähkövikoja. Saabeja saa halvalla, ja tekniikkakin melko varmatoimista, mutta merkin tulevaisuus pelottaa.
Italiaanot eli Fiiut. Halpoja uutena, vielä halvempia vanhempana. Vikaa piisaa, etenkin tee itse-korjaajalle hankalia sähkö- ja varoitusvalovikoja.
No sitten preemiumit. Olisiko sittenkin taviksen paras ostaa laatumerkki, vaikkapa saksantuontina? Vaikkapa MB, BMW tai Audi. Mesessä piisaa elektroniikkavikoja, korit ruostuu pahasti. Audi prakaa vanhemmiten kuten VW. Bemari noista teknisesti laadukkain, mutta yleensä eka omistaja on kenkinyt autoaan ja remppauhka on yllä. Vakuutusmaksut ovat kaaharimaineen takia suuret.
Siis: valinnan vaikeus!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Paradoksaalista kyllä, uudenkarhean hakijan ei kannata katsella arvonsa hyvin säilyttäviä merkkejä!
Toyota on järkyttävän kallis vuoden parin vanhana. Ei mitään mieltä maksaa siitä lähes samaa kuin uudesta autosta.
Sama tolkuton hintapyyntö torppaa myös uudet Golfit ja Skodat. Mazda ja Honda myös ovat ylihintaisia.
Parhaat vähän ajetut ja edulliset autot on löydettävissä minusta Nissan, Renault, Saab, Citroen -osiosta. Uudenkarheassa on usein takuukin vielä voimassa. Riski siis varsin pieni.
Työsuhdeautoina poljetut Bemarit hyppään taatusti yli!
Kyllähän yleisesti ottaen käytetyn täytyy uutta halvempi olla!
Vanhoja uskomuksia luettelit. Mikä on ajotyylisi? Ajatko mutkiin kahtasataa? Soralla kahtasataa?? Onko ratin keskialue tahmea vai tahmeahko?? Normaalilla käyttäjällä noilla asioilla ei ole mitään painoarvoa. 150000€ bemari on samanlainen ajettava kuin vaikkapa 30000€ mondeo.
Että kyllä se ajonautintokin on tärkeä meille joillekin. Autoilijoita on moneen junaan, toisille se on välttämätön pakko, tosille myös nautinto. Jos et löydä eroa Mondeon ja BMW:n ajettavuudesta niin et ole automies. Toki Mondeo on etuvetojen kärkeä mm. ohjauksen osalta mutta hyvin suunniteltu nykyaikainen takaveto bemarin toteuttamana on huippu.
Toinen asia taas on se, että BMW profiloituu meneväntyylisten sporttisten tyyppien ajokiksi, ja monilla heistä on asennevamma eli kaahataan, kisataan ja revitetään. Se ei tee tekniikalle ajan oloon hyvää.
Itse ajelen isolla etuvedolla. Tuo mainitsemasi nykyaikainen takaveto ja sen nautinnollisuus ihmetyttää. Minkälaisissa olosuhteissa pääset nauttimaan takavedon tuomasta nautinnollisuudesta? Ajatko mutkat aina kahva edellä, varsinkin talvisin? Omalla ajotavallani, 23 v. ilman kolareita, en ainakaan olisi päässyt nauttimaan takavedon erinomaisuudesta. Talvellahan niitä näkee, takalokarista ruttaantuneita bemareita ja sierroja. Jos se on sitten sitä nautintoa kun saa vetää kylki edellä puuhun tms.
Mondeosta sen verran, että ajotuntumaltaan parempaa autoa saa hakea aina bemaria paremmistakin autoista. Siis normaaliajossa, ei teinirevityksessä.
Mondeo ja veli osti viime vuonna uuden 7-sarjalaisen. Molemmilla on tullut ajeltua. Bemari saattaa olla hivenen hiljaisempi ajomelultaan ja moottori on kyllä mukava siinä. MUTTA MUTTA esim. penkki ja hallintalaittet mielestäni huonommat käyttää. Auto on liian iso jokapäiväiseen käyttöön. Mondeokin on siinä rajalla mielestäni. Talvella bemarin eteneminen on huonoa.