Raamatussa ja Jeesuksen sanomassa meitä ("syntisiä") kehoitetaan kivoittelemaan Uskonelämässämme, että voiimme päästä kuoleman jölkeen ihanaan Taivaaseen Jeesuksen luo.
Jonkin verran olen raamattua tutkinut ja havainnut sen sisältävän paljon kirjoituksia evankeliumin saarnaamisesta, lähetyskäskystä, syntien anteeksianomisesta/-saamisesta yms.
Sitten luetellaan paljon, mitä ei saa tehdä ja jotkin asiat ovat suorastaan "kauhistus", jos niihin "syntinen" ihmispoloinen hairahtuu. Tosin terveellä järjellä varustettu ihminen ei niihin syyllistykkään, ellei sitten ole todella epätoivoinen.
Vähemmän olen löytänyt kohtia raamatusta, joissa kerrotaan, minkälaista tuo taivaassa eläminen sitten todellisuudessa olisi, jos sinne pääsee ankaran karsinnan jälkeen!
Adventististien käsitys elämästä Taivaassa?
Onko elämämme tarkoitus täällä maanpäällä elää hyvin kurinalaisesti/askeettisesti, että olisimme Jeesukselle ja Jumalalle mieluisia ja että he ottaisivat meidät naapureiksemme Taivaaseen?
Tottahan jokainen mieluummin haluaisi Taivaaseen kuin helvettiin, jos sitä ihmiseltä suoraan kysyttäisiin!
Sitä en ymmärrä, että jos elämme maanpäällistä elämää täällä sinänsä kunnon kansalaisina, esim. tavallisesti noudattaen maallisia lakeja ja asetuksia, sääntöjä yms., mutta jos emme koko sydämestämme olisi "mukana" Jeesukseen sanomassa yms. niin sitten tällaiselle sinänsä kunnolliselle ihmiselle osoitetaan kuoleman jälkeen osoitteeksi "helvetti."
Eli miten tuo kaksi-jakoisuus "Taivas-helvetti" voi olla noin jyrkkä? Siis joko-tai. Ettei vaan historiassa tosiuskovaiset olisi laittaneet omaa ajatusta raamatun oppeihin.
Eihän nyt kenekään ihmisen elämän tarkoitus maanpäällä voisi olla sitä, että elää täällä ja päätyisi helvettiin.
Nimittäin terveen ihmisen perusluonteeseen kuuluu pyrkiminen hyvään ja paremman tavoittelu.
Jos sitten joskus pääsee Taivaaseen, niin mitä Ihanaa siellä saa tehdä ja harrastaa?
Olen koulussa oppinut, että Taivaassa ei enä tuneta käsitettä "synti."
Tällaista olen viimeaikoina pohtinut.
Jonkin verran olen raamattua tutkinut ja havainnut sen sisältävän paljon kirjoituksia evankeliumin saarnaamisesta, lähetyskäskystä, syntien anteeksianomisesta/-saamisesta yms.
Sitten luetellaan paljon, mitä ei saa tehdä ja jotkin asiat ovat suorastaan "kauhistus", jos niihin "syntinen" ihmispoloinen hairahtuu. Tosin terveellä järjellä varustettu ihminen ei niihin syyllistykkään, ellei sitten ole todella epätoivoinen.
Vähemmän olen löytänyt kohtia raamatusta, joissa kerrotaan, minkälaista tuo taivaassa eläminen sitten todellisuudessa olisi, jos sinne pääsee ankaran karsinnan jälkeen!
Adventististien käsitys elämästä Taivaassa?
Onko elämämme tarkoitus täällä maanpäällä elää hyvin kurinalaisesti/askeettisesti, että olisimme Jeesukselle ja Jumalalle mieluisia ja että he ottaisivat meidät naapureiksemme Taivaaseen?
Tottahan jokainen mieluummin haluaisi Taivaaseen kuin helvettiin, jos sitä ihmiseltä suoraan kysyttäisiin!
Sitä en ymmärrä, että jos elämme maanpäällistä elämää täällä sinänsä kunnon kansalaisina, esim. tavallisesti noudattaen maallisia lakeja ja asetuksia, sääntöjä yms., mutta jos emme koko sydämestämme olisi "mukana" Jeesukseen sanomassa yms. niin sitten tällaiselle sinänsä kunnolliselle ihmiselle osoitetaan kuoleman jälkeen osoitteeksi "helvetti."
Eli miten tuo kaksi-jakoisuus "Taivas-helvetti" voi olla noin jyrkkä? Siis joko-tai. Ettei vaan historiassa tosiuskovaiset olisi laittaneet omaa ajatusta raamatun oppeihin.
Eihän nyt kenekään ihmisen elämän tarkoitus maanpäällä voisi olla sitä, että elää täällä ja päätyisi helvettiin.
Nimittäin terveen ihmisen perusluonteeseen kuuluu pyrkiminen hyvään ja paremman tavoittelu.
Jos sitten joskus pääsee Taivaaseen, niin mitä Ihanaa siellä saa tehdä ja harrastaa?
Olen koulussa oppinut, että Taivaassa ei enä tuneta käsitettä "synti."
Tällaista olen viimeaikoina pohtinut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihmisen teot ovat joko oikeamielisiä tahi väärämielisiä.
Jokainen tekee jonkun verran molemminpäin.
Usko on sellaasen opetuksen vastaanottamista joka valmentaa ihmistä hyvään päin.
Kehittyminen on ehdollistettu uskoon Jeesukseen Kristukseen ja hänen lähettämänsä Pyhän Hengen opetusten ymmärrykseen.
Kun me halajamme päästä Kristuksen tuntemisessa eteenpäin, me siinä oppiessamme kasvamme Hänen kaltaisuuttaan kohden itse sisimmässämme. Näin Sana syöminen muuttuu meissä meiksi itseksemme niinkuin leipä muuttuu lihaksemme ja enegiaksemme.
Uskon kasvu on koko elämänikäistä kehitystä.
Olet nyt sinulle juuri oikeassa asemassa, josta sinun polkusi lähtee nousujohteiseen kiitorataansa. Halusi ja tahtosi on vain rajoina!