Olen miettinyt, että missä Jumala oli, kun tämä nykyinen paavi astui valtaistuimelleen. Tuskinpa katolinen kirkko on ennenkään aiheuttanut muuta kuin harmia, mutta paavi haluaa nyt ilmeisesti tappaa kaikki Saharan eteläpuolisen Afrikan ihmiset AIDS:iin, välittämättä juuri muistakaan hädänalaisista. Tosi lähimmäisen rakkautta antaa kuoleman levitä köyhissä maissa saarnaamalla kondomia saatanan aikaansaannokseksi.
Onkohan arvoisa paavi unohtanut, että emme elä ihannemaailmassa, jossa ei ole sairauksia, jossa seksiä harrastetaan vain avioliitossa kahden sitä haluavan aikuisen ihmisen kesken ja jossa ihmiset haluavat hyvää toisilleen? Eikö pitäisi myöntää ongelmat ja se, millainen nykytodellisuus on ja yrittää olla Jumalan lempeinä lähettiläinä täällä eikä antaa kärsimyksen levitä? Ketä palvelee ihmisten pelottelu ja mustavalkoinen maailmankuva (kondomi on EHDOTTOMASTI väärin, huolimatta siitä, kuinka monta ihmistä se voisi pelastaa kärsimykseltä)?
Onkohan arvoisa paavi unohtanut, että emme elä ihannemaailmassa, jossa ei ole sairauksia, jossa seksiä harrastetaan vain avioliitossa kahden sitä haluavan aikuisen ihmisen kesken ja jossa ihmiset haluavat hyvää toisilleen? Eikö pitäisi myöntää ongelmat ja se, millainen nykytodellisuus on ja yrittää olla Jumalan lempeinä lähettiläinä täällä eikä antaa kärsimyksen levitä? Ketä palvelee ihmisten pelottelu ja mustavalkoinen maailmankuva (kondomi on EHDOTTOMASTI väärin, huolimatta siitä, kuinka monta ihmistä se voisi pelastaa kärsimykseltä)?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Yrittakaapa rakkaat ihmiset pitaa mielessanne mita Kirkko opettaa keinotekoisista ehkaisymuodoista ja yleensa seksuaalietiikasta.
Syy miksi kondomi on kielletty ehkaisyvaline on se, etta pelkistamalla seksuaaliaktin yksinomaan miehen ja naisen nautinnoksi, se sulkee pois aktin toisen keskeisen sisallon: avioliiton taydellistymisen elamalle avoimessa rakkauden osoituksessa. Sulkemalla taman aspektin avioliiton sisaisesta seksuaaliaktista, luonnonlain valttaman vaade aviollisille suhteilla on perversoitu ja kaannetty paalaelleen.
Aviollisten suhteiden yksi komponentti on vahvistaa sita rakkauden sidetta joka avioliiton sakramentti korottaa sen kristilliseen arvoonsa, merkkina Jumalan rakkaudesta molemmille aviopuolisoille. Se ei kuitenkaan ole sen ainoa komponentti.
Jos ihmiset todella elisivat Kirkon moraaliopetuksen mukaisesti ei kenellakaan olisi syyta valittaa; jos AIDS'in leviaminen on ongelma 'prima facie', niin toki sen syyt ovat jossain muualla kuin ehkaisyn puutteessa. Syy taudin leviamiseen on seksuaalinen vapaamielisyys joka pelkistaa seksuaaliaktin oman sukupuolivietin tyydyttamiseksi, avioliiton pyhittavan siteen ulkopuolella.
Kirkko ehdottamasti kieltaa avioliiton ulkopuoliset seksuaaliaktit, Jeesuksen oman injunktion mukaisesti. Siten Kirkko vahvistaa taistelua AIDS'ia vastaan, koska yksiavioisuus estaa seksuaalisen vapaamielisyyden. Jos pidattyvaisyyden maaraysta noudatettaisiin ja Kirkon aanta kuultaisiin, ei tallaisessa tilanteessa oltaisi...
Ignatius
Olipa hyvä, että tämäkin asia taas tuli selväksi!
Käypä saman tien sairaaloissa kertomassa AIDS-potilaille, että he ovat sairastuneet syntisen käyttäytymisensä takia. Tämä evankeliumi ilahduttanee heidän viimeisiä hetkiään suuresti.
Tai lähde samantien Afrikkaan kertomaan paikallisille, että heidän maanosaansa riivaava epidemia on seurausta siitä, etteivät he ole seuranneet paavinkirkon moraaliopetusta. Tämä evankelioimisrynnistys käännyttänee koko mantereen tuota pikaa katolilaisiksi, joten eiköhän se epidemiakin siitä taitu.
Tee vain yksi pieni palvelus. Älä puhu "Jeesuksen injunktiosta". Syitä kainoon pyyntööni on kaksi. Ensiksikin kukaan ei ymmärrä moista hospotipomiluita ja toisekseen tällä asenteella ei ole Jeesuksen kanssa mitään tekemistä. Kristillisestä evankeliumista kirjoituksesi on kaukana kuin sulttaani paavista.
Parahin Jari,
Tietoisena tietyista olosuhteista joista kasin kirjoitat ymmarran ettei vastaukseni kokonaisuudessaan voi tyydyttaa sinua, eika suurta osaa lukijoista. Tekstin tarkoitus on osoittaa Kirkon moraaliopetuksen koheesio - ymmartaessaan ja hyvaksyessaan sen taydellisyydessaan, voi kristitty katsoa maailmaa vahemman poleemisesti kuin keskinkertainen BBC:n dokumentteja ja Suomen Kuvalehden artikkeleita lukava suomalainen.
Tahdon korostaa ettei missaan nimessa ole sopivaa lahtea Afrikan sairaaloihin yksinomaan kertomaan syntisesta kayttaytymisesta joka johtaa moniin hankaluuksiin - ja itse katsoisin etta moisen aspektin esiintuominen (joka omassa tekstissani ei ollut lasna) on sopimatonta myos siita syysta, etta tassa maailmassa on paljon syntia jonka seuraukset eivat ole A) nakyvaisia tai B) ajallisia. Lisaksin synnin tekemisen sitominen maalliseen koettelemiseen ei ole yksinkertaisesti pitava - maailmassa on paljon ihmisia jotka karsivat vailla omaa syytaan, ja niita jotka eivat karsi tassa ajassa huolimatta heidan suuresta syyllisyydestaan.
Taman jalkeen, lienee kuitenkin sopivaa kysya nakisitko samat ongelmat esim. Afrikan mantereella olevan yhtalailla vaikeat jos ihmiset pystyisivat kultivoimaan pidattaytymisen hyvetta - jokainen lansimaalainen tietaa etta jatkuva painostus seksuaalisuuteen median ja maallisen ilmapiirin tahden on ainaisesti lasna eika ole helppoa hillita niita impulsseja jotka itsessaan voivat olla taysin luonnollisia. Kuitenkin uskollisen ja avioliiton sakramentin sisaisen rakkauden osoitus katsotaan mahdottomuudeksi ilman minkaanlaista selitysta - se etta maailmassa moni ihminen rikkoo kristillisen lain injunktioita, tai kaskymaarayksia (siita huolimatta etta Kristuksen omasta suusta me kuulemme monia, monia vakavia ja vastaavia kehotuksia), ei tarkoittane etta rakkauden laissa pitaytyminen olisi mahdotonta, tai etta ihmisia tulisi kannustaa sita rikkomaan, tai edes hyvaksymaan sen ajoittainen rikkominen.
Niin paljon kuin raamatulliset tekstit ovatkin saaneet uusia tulkintoja, ovat useat kohdat yksitulkintaisia, ainakin 'prima facie'. Niista monista muutavat esimerkit ovat seuraavat:
Cf. Apostolien teot 15:19ff
Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen,. vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman … haureutta…
1 Kor 6:13
Mutta ruumis ei ole haureutta varten, vaan Herraa varten
1 Kor 6:18
Paetkaa haureutta
1 Kor 10:8
Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta.
2 Kor 12:21
ja että, kun tulen, Jumalani on taas nöyryyttävä minua teidän tykönänne, ja että joudun suremaan monen tähden, jotka ennen ovat synnissä eläneet eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet.
Gal 5:19. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
Katolinen kirkko on Afrikan ja Intian aluella julistanut varsin pitkään ja tehokkaastikin "pidättäytymisen hyvettä". Seuraukset ovat nyt nähtävissä.
Jostakin kumman syystä, jota en nyt lähde tarkemmin arvioimaan tuo sanoma ei ole mennyt perille. Noiden onnettomien ihmisten niskaan ei yksin voida tuota vitsausta sälyttää.
Kondomi näyttäisi tässä vaiheessa olevan moninverroin tehokkaanpi AIDS'sin leviämisen estämisessä kun tuo pidättäytymisen hyveen levitys.
Minä kyllä omastapuolestani rukoilen ja toivon, että tuo yksinkertainen ja halpa väline otettaisiin ensiapuna käyttöön, edes siihen asti kunnes katolinen kirkko on tuon hyveen saanut iskostettua noille onnettomille kansoille.
Tuo 'prima facie' ei nyt tässä asiassa kertakaikkiaan toimi.
Amen rukouksellesi minultakin!
Tietysti Max (alias Massimiliano alias Ignatius) on oikeassa sen suhteen, että mikäli kaikki ihmiset kaikkialla eläisivät katolisen kirkon opetusten mukaisesti, ei AIDS riehuisi.
Mikäli kaikki aviopuolisot rakastaisivat toisiaan, ei tarvittaisi avioeroja. Kuitenkin tosiasia on, että kaikki eivät rakasta. On olemassa liittoja, joissa on uskottomuutta, väkivaltaa, alkoholia, huumeita jne. Onko tässä tilanteessa oikein sanoa aviopuolisoille, ettette saa ottaa eroa, koska "mikäli puolisosi eläisi kirkkomme opin mukaisesti, ei liittonne olisi kurja"?
Vastatkoon kukin tykönään. Tosin paavinkirkkohan ei hyväksy eroakaan, mutta se vain kertoo, kuinka kauas ihmisten todellisesta elämästä se on etääntynyt.
Max hyvä, saat tietysti vapaasti valita nimimerkkisi tälläkin foorumilla. Hiukan vain kiusaa se, että olet ottanut pseudonyymiksesi juuri tuon Ignatiuksen. Ignatius Loyolahan oli kuuluisa ajattelija, joka uudisti kirkkoa monessa suhteessa hyvinkin ennakkoluulottomasti. Sinä sen sijaan toistat magnetofonin lailla, mitä katolisen kirkon konservatiivifraktio milloin mistäkin asiasta on sanonut. Ei Ignatius ollut samaa maata. Ota nimimerkiksesi vaikka Józef Wróbel, se olisi oikein ja paikallaan.
Niin loukkaavana kuin koenkin julistukset oman persoonani tulkituista paheista ja niiden yhteensopimattomuudesta nimimerkkini kanssa, katson tarpeelliseksi teroittaa yha seuraava kohtaa, joka keskustelussa Kirkkoa vastaan aina tunnutaan unohdettavan:
Kirkon opetusta kuunnellaan yksipuolisesti ainoastaan kun sanat "keinotekoinen ehkaisy" ja "kielletty" esiintyvat samassa lauseessa.
Jos tahdotte kritisoida Kirkon oppia, se tulisi tapahtua opin kokonaisuudesta kasin, ei sen yhdesta - ja moraaliteologisesti - vahapatoisesta kohdasta, jolla kylla on monia kaytannon vaikutuksia. Jos te tahdotte etta Kirkko muuttaa kantaansa, se ei voi lahtea siita perustavasta jaarapaisyydesta etta kondomit ovat hyva asia - sen tulee kasitella teoriaa sen superstruktuurista kasin.
Toinen asiakohta on minulla yhtalailla epaselva - miksi niin mediassa kuin sen ulkopuolellakin anti-kirkollisissa piireissa, odotetaan etta ihmiset kuuntelevat Kirkon mielipidetta ehkaisyvalineiden asiassa, muttei seksuaalimoraalin muissa, huomattavasti tarkeimmissa ja totuudenhierarkiassa korkeimmissa kysymyksissa. Kukaan ei koe tehtavakseen kritisoida pidattaytymista itsessaan, ainoastaan vaihtoehtona ehkaisylle. Mista johtuu, etta Kirkon opetus "contra kondomit" saa niin paljon huomiota ja painoarvoa, kun taas aviollisen uskollisuuden jatkuva korostus lankeaa kuuroille korville?
"Paavinkirkon" avioliitto-opetuksesta sanon viela Jarin poleemisten viestin kohteeksi joutuneille, etta syy miksi Kirkko ei voi sallia aviooeroa on se, etta Kristus itse kieltaa sen yksiselitteisesti. Kirkko ei saatele ajattomia lakeja, ainoastaan julistaa niita maailman loppuun saakka.
Ignatius
Onko minun ymmarrettava viestisi siten, etta kannatat ajatuksenjuoksua jossa tarkoitus pyhittaa keinot? Onko oikein tehda jotain joka on moraalin vastaista, taistellakseen toista moraalittomuutta vastaan? Kirkko opettaa etta tietyissa, hyvin rajatuissa tilanteissa, nain voi mahdollisesta kayda, mutta ehkaisy, niin lannessa kuin Afrikassakin, ei ole valttamaton paha.
Henkilokohtaisesta kiinnostuksesta, joka ei millaan tapaa peilaa Kirkon asennetta, tahtoisin tiedustella kenen syyn katsot AIDS-epidemian Afrikassa olevan? Kirkon, joka peraankuuluttaa aviollista uskollisuutta, vai heikon moraalin, joka rikkoo vastoin kristillisia arvoja?
Ehkapa vika on paavin, joka ehkaisykiellollaan tuhoaa elamia POSITIIVISELLA TEOLLAAN, joka aiheuttaa AIDS-viruksen leviamisen ja juurtumisen afrikkalaisiin immuunisysteemeihin? Kun paavi pyytaa ihmisia pidattaytymaan moraalittomuuksista, taman tulkinnan mukaan han samalla aktiivisesti levittaa AIDSia, jattaen afrikkalaisilla ainoa vaihtoehtona harrastaa avioliiton-ulkopuolista seksia ja siten saattaa elamansa vaaraan... ?
Minun rukoukseni on, etta maailma seuraisi sita esimerkkia jonka Kristus on asettanut elamallaan, kuolemallaan ja opetuksellaan - aviollisen uskollisuuden, inhimillisen kyvyn sisalla olevan siveyden hyveen ja varauksettoman toisen ihmisen elaman (ja taman elamaa jatkavan kyvyn) kunnoittamisen esimerkkia.
... näissä yhteyksissä muistaa sekin, että Afrikassa suuri AIDSin levittäjä on huono hygienia terveydenhoidossa eli likaiset ruiskut? Ettei vain puolet AIDS-potilaista Afrikassa ole saanut tartunnan juuri tätä kautta?
En ymmärrä miksi kat.kirkkoa ja paavia moititaan, silloin kun kirkko opettaa siveyttä. Onko siveys täällä maallistuneessa Suomessa jo niin vieras juttu, että...
Ei pidä paikkaansa, että suurin syy AIDSin leviämiseen Afrikassa olisivat likaiset ruiskut. Suurin syy AIDSin leviämiseen Afrikassa on suojaamaton sukupuoliyhdyntä.
Saat toki puolustaa katolisen kirkon seksuaaliopetusta, jos haluat, mutta yritä edes pysyä totuudessa. Valheilla et voita mitään, teet vain itsesi naurunalaiseksi ja saat sielullesi vahingon.
Mistä ihmeen "paheista" väität minun sinua syyttäneen? En minä puhunut sinun henkilökohtaisesta moraalistasi yhtään mitään.
Kirjoitin kyllä, että katson sinun toistavan "magnetofonin lailla" kirkon konservatiivien mielipiteitä. Tarkoititko tätä? Suurin osa laillasi ajattelevista pitäisi tätä kai ennemminkin kohteliaisuutena, osoittaisihan se heidät kirkon uskollisiksi pojiksi.
Mikäli taas katsot syytöksen olevan väärä, on sinun hyvin helppo osoittaa se vääräksi. Osoita minulle yksikin sellainen kirkon oppi, joka mielestäsi ei pidä paikkaansa - tai jota edes epäilet. Vedän heti sanani takaisin ja pyydän anteeksi, jos teet tämän.
Varmastikin suurena syyna AIDSin leviamiseen on "suojaamaton sukupuoliyhdynta monogamisen liiton ulkopuolella".
Muistatkos Jari mika tuomio langetettiin ns. "mental reservations", totuuksille joiden pois jattamisen kautta syntiin voi syyllistya kristillisen Kirkon moraaliteologiassa? Niin sopivaa omalle agendallemme kuin se voi ollakin, voi siita myos saada sielulleen vahingon.
-Ignatius
Nyt joudun tunnustamaan, etten tiedä, mitä tarkoitat "mental reservations" totuuksilla. Ainakaan tämä termi ei ole tuttu. Tunnen huonosti englantilaista terminologiaa (eksegetiikan ulkopuolelta), kosken ole opiskellut englanniksi, vaan ainoastaan suomeksi, ruotsiksi ja saksaksi.
Kyseessa on moraaliteologian tilanne, jossa pidattaytymalla tietyn totuuden paljastamisesta ei kuitenkaan (MR teorian mukaan) valttamatta syyllisty valehteluun. Kirkko tuomitsi sen Innocentius XI'n aanella, eika valehtelusta ole sen koommin yritetty muodostaa moraaliteologisesti pitavaa vaihtoehtoa.
Se oli alunperin ainoastaan vihje sanomasi muodostukseen, joka hieman turhan valppaasti jatti pois monogamian attribuutin suojaamattomien sukupuolisuhteiden syytokselta.
-Ignatius
P.S. Sanchez, jesuiitta, sen toi kukoistukseensa, mutta eras toinen jesuiitta sen kumosi, saaden magisteriumin puolelleen ja aiheuttaen tuomitsevan
oppilauselman. Lisaa Encyclopaediasta:
http://www.newadvent.org/cathen/10195b.htm
Kiitos selvityksestä!
Kuvailemasi tilanne ei käsittääkseni ole teknisesti ottaen valehtelua - siinähän ei anneta perättömiä tietoja -, mutta se voi johtaa siihen, että keskustelukumppani saa asiasta virheellisen kuvan, koskei hän tunne asiaa. Henkilö, joka kirjoittaa kirkon historian mainitsematta sanallakaan juutalais-, kerettiläis-, noita- ja muita vainoja ei valehtele, mutta hän luo väärän kuvan kristinuskon historiasta.
Mitä itse asiaan tulee, niin tietysti olet periaatteessa oikeassa: Mikäli kaikki ihmiset eläisivät monogaamisessa suhteessa, ei AIDS leviäisi sukupuoliyhteyden kautta. Toisaalta jokainen tietää, etteivät ihmiset aina elä monogaamisessa suhteessa. Tämä on tosiasia, jonka kanssa on vain opittava elämään.
Tietysti kirkkolaissa - tai maallisessakin laissa - voidaan määrätä, että aviopuolisoiden on rakastettava toisiaan. Toisaalta jokainen tietää, että aina näin ei ole. Tietysti lakiteitse voidaan määrätä jokainen ihminen heteroksi, mutta jokainen tietää silti, että kaikki ihmiset eivät ole heteroja. Näidenkin asioiden kanssa on vain opittava elämään.
Kun sitten aletaan keskustella moraalisesti oikeasta menettelytavasta kussakin tilanteessa, on tietysti lähdettävä siitä todellisuudesta, joka kulloisessakin tilanteessa vallitsee, ei jostakin ideaalitilanteesta. Mikäli keskustellaan AIDSin leviämisestä ja sen estämisestä, on tietysti lähdettävä siitä tilanteessa, joka tosiasiallisesti vallitsee. Tosiasia on, että kaikki ihmiset eivät elä monogaamisesti. Tosiasia on myös, että AIDSin leviäminen pystytään estämään helpolla, yksinkertaisella ja halvalla tavalla, kondomeilla.
Katolisella kirkolla on tietysti oikeus esittää mielipiteensä seksuaalimoraalista. Kirkon edustajat voivat puhua kielensä tyngiksi siitä, miten moraalisesti väärin ehkäisy on. Tosiasia kuitenkin on, että näillä mielipiteillään katolinen kirkko on kasannut päällensä hirvittävän verivelan. Sitä voidaan syystäkin verrata noitavainoihin tai kerettiläisten vainoihin. Tämäkin on tosiasia, jonka kanssa teidän on vain opittava elämään, sekä tässä elämässä että tulevassa.
varmaa tiedon lähdettä. Arvelempa tuon AIDS' epidemian eräänä syynä olevan länsimaisen lääketieteen, jonka antibiottiset lääkkeet ovat vahvistaneet ja jopa tuottaneet uusia hankalasti hallittavia virussairauksia.
Joka tapauksessa mainitussa maissa on luonnonvalitaa häiritty Länsi- maisin menetelmin joka on johtanut paitsi räjähdysmäiseen väestökasvuun, myös äärettömään köyhyyteen ja siihen liittyviin lieveilmiöihin.
En nyt halua enkä pidä edes korrektina, johdatella ajatustani katolisen kirkkoon.
En myöskään halua arvostella katolisen kirkon tiukkaa ja sinänsä varmaan oikeaa siveysoppia.
Afrikassa samoin kuin Intiassa nyt vaan eletään sellaisessa tilanteessa jossa luonnonvalinta ankaralla tavalla hoitaa tuon ongelman. Kirkoista riippumatta. Voimmeko tyynin mielin seurata luonnonvalinnan toteutumista?
Minä olisin valmis helpottamaan tuota tilannetta Länsi- maisin lääkkein. Katolisessa kirkossakin tulisi käsittää kysymyksessä olevan ennen kuulumaton vitsaus jonka hoitamisessa tulisi tehdä poikkeus suojausvälineiden käytössä.
Kyllä paavi tuosta, nyt ajankohtaisesta ja tarpeelisesta toimenpiteestä huolimatta, voi pyytää ihmiskuntaa pidättäytymään moraalittomuuksista.
Parahin Turkulainen & muut huolestuneet,
Kiitollisena kuuntelen tekstia (jonkalaista luen ensimmaista kertaa) katolisen siveysopin kannatukseksi. Samalla toivon etta se luonnonlain kohta jota ehkaisy kierouttaa on myos hyvaksytty. Kun seka Humanae Vitae etta luonnonlain kohdat ovat selvat, voimme edeta eteenpain keskustelussa.
Teologinen spekulaatio on avoin jokaiselle, joka lupautuu yllapitamaan Kirkon muodollista opetusta, jonka katson - ainakin julkisesti ja myos oman yksityisen 'toimintani' piirissa - olevan seka oman etta muiden kristittyjen velvollisuus, "jottei maailma skandaloituisi". Ehka se on jo vahan myohaista, mutta itse en tahdo lisata Kirkon ongelmiin.
Spekulaatiosta voisi sanoa vaikapa seuraavaa: kun mies, joka tahtoo rikkoa Kirkon moraaliopetusta avioliiton pyhyydesta ja sukupuolisuhteiden rajoittamisesta avioliiton sakramenttiin lahtee etsimaan taas yhta moraalittomuutensa uhria, on legitimiteetti kysymys onko miehelle synnillista kayttaa ehkaisya, ylimaaraisen synnillista tai jotakin joka voi johtaa hanet heikompaan tilaan jossa han jo ensimmaisen rikkomuksensa tahden on. Erityisesti tama kysymys tulee relevantiksi jos mies on joko jo saanut HIV-tartunnan, tai vaihtoehtoisesti voi tietamattaan levittaa tautia tilanteessa, jossa on 'todennakoista' etta HI-virus kantautuisi muihin ihmisiin. Omasta mielestani - alueella joka on oman ymmarrykseni mukaan ns. vapaata riistaa - tilanteessa mies ei syyllisty kaksinkertaiseen syntiin, vaan tekee jotain joka vahentaa hanen ensimmaisen rikkomuksensa vakavuutta (jos han esim. olisi HIV-positiivinen, tai 'todennakoisesti' HIV-positiivinen). Tasta asiasta voidaan keskustella, POIKKEUSTAPAUKSENA, mutta minkaanlaista kattavaa lupaa yleiseen (erityisesti lansimaissa) ehkaisyvalineiden kayttoon ei pitaisi, tai voida, antaa.
Ignatius
Suorastaan riemuitsen että ymmärrämme toisiamme. Erityisesti me Pohjois- maalaiset tarvitsisimme nykyistä parempaa siveys oppia. Samoin sitä tarvitaan Afrikassa, ei siitä pidä luopua.
Samalla kuitenkin koen olevani osallisena kansan murhassa ellei tuota hätäapua voida edes tilapäisesti noissa onnettomissa maanosissa käyttää.
Jos tällaisilla ajatuksilla päästäisiin asiassa eteenpäin katson sen olevan Pyhän Hengen johdatusta.
Katolisella kirkolla lienee eniten lähetystyöntekijötä noissa maanosissa. Minusta ei voi olla uskonnon vastaista jos potilaalle annetaan hätätilassa lääkitystä, vaikka sillä tiedetäänkin olevan sivuvaikutuksia.
... en suurin syy! Ehkäpä me seuraamme eri tiedotusvälineitä, Sinä ja minä. Siksi johtopäätöksemmekin ovat erilaiset.
"Teologinen spekulaatio on avoin jokaiselle, joka lupautuu ylläpitämään kirkon muodollista opetusta."
Sinun kirkossasi näin onkin. Katolisessa kirkossa teologisen tutkimuksen tulokset on saneltu jo ennen tutkimuksen aloittamistakaan, koska tutkimuksessa ei ole mahdollista tulla mihinkään muuhun kuin kirkon hyväksymään "oikeaoppiseen" tulokseen. Jokainen katolinen pappi samoin kuin yliopistoteologikin joutuu valalla vannomaan, että hän luopuu ajatuksenvapaudestaan. Hänen on luvattava, että hän jakaa kirkon mielipiteen joka asiassa, sellaisessakin, mitä kirkko itse ei ole lopullisesti julistanut sitovaksi opiksi. Jokaisen on siis luvattava jakaa kirkon opetusviran mielipide sellaisissakin asioissa, joissa kirkko ei ole lopullista mielipidettään sanonut ja joissa tilanne saattaa hyvinkin muuttua (esim. juuri ehkäisykysymys).
Johdonmukaisesti ajateltuna tämä johtaa viime kädessä ehdottomaan pragmatismiin. Kukaan katolilainen ei voi varmuudella tietää, onko hänen edustamansa mielipide enää "voimassa" huomenna, ensi viikolla tai ensi vuonna. Max voi keksiä perusteluja ehkäisykiellolleem vaikka kuinka, mutta jos kirkko huomenna ilmoittaa, että ehkäisy onkin sallittua, menettävät hänen perustelunsa validiteettinsa hetkessä. Max voi taistella homouttaan vastaan koko ikänsä, mutta voi hyvinkin olla, että hänen ollessaan 80 kirkko ilmoittaakin, että homous on siltikin sallittu elämäntapa.
Ongelmallista kirkon kannalta on vain, että sillä itselläänkin on ollut mitä ilmeisimpiä vaikeuksia ymmärtää Jumalan tahtoa eri aikoina. Vielä 1900-luvun alussa kaikki kirkon virkaan vihittävät joutuivat vannomaan n.k. antimodernistivalan, jossa he m.m. lupasivat Juaalan kasvojen edessä, etteivät he usko historiallis-kriittiseen raamatuntutkimukseen. Kuitenkin tämä jumalaton ja kirottu menetelmä on nykyään kirkon virallisesti hyväksymä. Kirkko rajoitti teologista tutkimusta vuosikymmenet täysin tekaistujen syiden nojalla, mutta jumalallisella arvovallalla, jonka se väitti itsellään olevan. Kirkko kielsi vuosisatojen ajan kansankielisen messun viettämisen kovien rangaistusten nojalla, tapa, joka nykyään on kirkossa kaikkialla käytössä. Kirkko kielsi vuosisatojen ajan kaikki yhteydet "kerettiläisiin" eli protestantteihin, nykyään paavi itse hieroo niitä innolla.
Sama koskee kirkon yhteiskunnallista agendaa. Vielä vuonna 1864 julkaistussa "Syllabuksessa" kirkko tuomitse demokratian perkeleen juonena, joka haluaa musertaa Jumalan säätämän yhteiskuntajärjestyksen. Sukupuolten tasa-arvoa kirkko piti samoin perkeleen juonena, joka pyrkii romuttamaan Jumalan luomisjärjestyksen ja siinä määrätyn miehen ylemmyysaseman. Nykyään kirkko itse puolustaa demokratiaa ja sukupuolten tasa-arvoa yhteiskunnassa, tosin se edelleenkin kieltäytyy hyväksymästä niitä kirkossa.
Voisin jatkaa luetteloa vaikka kuinka kauan. Pointtini on kuitenkin se, että kirkko on vaatinut sokeaa kuuliaisuutta itselleen sellaisissakin asioissa, missä se on ollut ilmiselkeästi väärässä ja jopa itse myöntänyt sen. Tämä absoluuttisen kuuliaisuuden vaatimus, joka yleensä on tunnusomaista "lahkoille", on eräs katolisen kirkon arveluttavimmista piirteistä. Itse jätin kirkon juuri sen takia.
Käytännössä on aivan varmaa, että kirkko tulee luopumaan sekä ehkäisykiellostaan että esim. homoseksuaalisuuden kiellostaan. Jopa niinkin maailmasta vieraantuneet yksilöt kuin Vatikaanin kardinaalit ymmärtävät, että he eivät voi eristäytyä maailmasta - tai jos he sen tekevät, heidän kirkostaan tulee ainakin länsimaissa pieni, merkityksetön lahko.
Katson etta olen esittanyt Kirkon opetuksen kannan selkeasti, yksiselitteisesti ja odotan yha etta seuraavat kommentit liikkuvat poleemisen prapagandisuuden alueelta kohtisita keskustelun tasoa jota peraankuulutin aikaisemmassa viestissani.
Ignatius
Kaksi kertaa mietittyani onko jarkevaa tahi keskustelua edistavaa vastata viestiisi,joka poleemisella savyllaan ei varmasti aiheuttanut syvaa luottamusta itsessani tai muissa lukijoissa kantasi todenperaisyydesta,tulin lopputulokseen valistaa sinua katolisen teologiantutkimuksen luonteesta.
On modernin ajan erhe ajatella etta kaikki vapaus on itsessaan hyvaa. On olemassa vapautta,joka ihmisen jarjellisen toiminnan edistamisen sijasta, vahingoittaa ihmista vieden tata kauemmas totuudesta ja pois inhimillisen paamaaran ymmartamisesta. Katolinen teologia ymmartaa taman, ja siksi tuo 'jannite' johon viittaat on realiteetti - ei ainoastaan katolilaisille, vaan koko maailmalle.
On totta etta yha tanakin paivana katolilaiset jotka tahtovat harjoittaa teologiaa Kirkon opetusviran suojissa (siten opettaen Kirkon nimissa) joutuvat "Jumalan kasvojen edessa" sitoutumaan Herramme Jeesuksen Kristuksen ilosanomaan, aitimme Kirkon ohjaukseen, pyhien kirkkoisien autuaaseen opetuksen ja Pyhan Hengen ohjaamien kirkolliskokousten paatoksiin. Jos sina kavahdat moista sitoumusta, ehka on syyta uudelleenarvioida statuksesi krisittyna - tai ehkapa olet arvioinnin suorittanut tullut siihen tulokseen etta paikkasi ei ole siina tradition 2000-vuotisessa virrassa josta katoliset teologit ammentavat inspiraationsa ja jossa he uudistavat tahtonsa seurata Kristusta ja kantaa taman iesta.
Akateemikko joka tahtoo pyrkia totuuteen pitaytyy niissa havaituissa totuuden rajoissa jotka ovat tieteenalan tunnustetut lahtokohdat. Ei kukaan matemaatikko voi kyseenalaista perusaksioomia,ilman etta systeemi joka muokkautuu ei enaa vastaa traditionaalisen matematiikan kategorioita - tuloksena on jotain muuta kuin mita koko muu tieteenala tahtoo tehda. On ikaankuin Kirkko olisi tuo tieteenala, jonka sisalla (ja jonka toimesta) tutkija tahtoo tyotansa seurata. Jos Kirkko nostaisi kaikki rajoitukset, ei tutkimus enaa vastaisi kristityn teologian kategorioita,vaan olisi yksinkertaisesti epakristillista. Mutta tama on uskollisuuden negatiivinen aspekti, niin paljon kuin se turvaakin Kristikunnan yhtenaisyytta, se samalla rajaa tiettyja asioita tutkimuksen ulkopuolelle.
Uskollisuus kristilliselle viestille ei ole yksinomaan rajoittava tekija - se on myos rakentava prinsiippi, joka mahdollistaa tutkimuksen hedelmallisyyden. Jos koko kristityn teologian ala leviaisi ympariinsa taysin vailla suuntaa,vallitsisi niin akatemian kuin hengellisen elamankin kentalla kakofonia. Sen sijaan Kirkko asettaa tiettyja vaatimuksia ja ohjeita, joiden sisalla tyoskentelevat teologit pystyvat harjoittamaan vapauttaan,olemaan todella innovatiivisia ja rakentavasti kehittamaan dogmatiikan, moraaliteologian tai vaikkapa raamatuntutkimuksen aluetta kristillisesti kohti soteoriologisesti aitoa paamaaraa.
Ignatius
... valehtelin? Tämmöinen merkki "?" on kysymysmerkki. Se pannaan kysymyslauseen perään. Miksi syytät minua valehtelusta kun minä aivan selvästi vai kyselen.
Vastaa Sinä puolestasi miten siveys (josta paavikin puhuu) levittää aidsia?
itsessään siksi vakava ettei liene paikallaan sitä lisää kärjistää. Niin hyväksyttävää kun katolisen kirkon siveysoppi ehkä onkin, se ei nyt auta tähän akuuttiin hätätilaan. Nyt tarvitaan nopesti hätäapua ja sen avun nimi on kondomi. Käytetään sitä lääkkeenä, eikä silti tarvitse luopua siveysopista.
Viestini sävy saattoi hyvinkin olla poleemisempi kuin säädylleni sopii, mutta mainitsemani asiat olivat tosia. Siinä ei liioin kysytä luottamusta minun persoonaani, vaan mainitsemani asiat - esim. katolisen kirkon sitkeän taistelun demokratiaa, ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa vastaan - voi jokainen halukas tarkistaa. Eivät ne kannanotot missään salasopessa ole tapahtuneet, vaan ne löytyvät kirkon virallisista dokumenteista. Tämän kai itsekin tiedät, kosket niitä edes kiistänyt.
Sen, että katolinen kirkko käytännössä kieltää jäseniltään mielipiteenvapauden, myönsit myöskin. Siitä meidän ei siis ole tarpeellista keskustella. Eroamme ainoastaan siinä, että sinun mielestäni mielipiteenvapaus on paha asia, minun mielestäni taas hyvä.
Koska itse kannatan mielipiteenvapautta, suon mielelläni sinulle kantasi. Haluan kuitenkin selkein sanon todeta, että en jaa sitä. Vapauteen Kristus vapautti meidät, älkää siis enää antako tehdä itseänne ihmisten orjiksi, kirjoitti Paavali Galatan seurakunnalle. Katolinen kirkko vaatii käytännössä jäseniään alistumaan ihmisten orjiksi, tosin ihmisten, jotka väittävät toimivansa Jumalan mandaatilla. (Samaa väittivät tietysti Paavalin vastustajat Galatassakin.)
Mikäli katolinen kirkko on niin vakuuttunut siitä, että sillä on totuus, tulisi sen toki sallia avoin keskustelu ilman sensuuria ja pakkokeinoja. Eihän mikään asia muutu totuudeksi siten, että kaikki muut mielipiteet kielletään ja niistä rangaistaan. Mikäli asia pitää paikkansa, on sen kestettävä myös kriittinen tarkastelu. Totuus kestää kriittisen tarkastelun, valhe ei. Mikäli katolisen kirkon mielipiteet eivät kestä kriittistä tarkastelua, ne ovat mitä ilmeisimmin vääriä ja ne on hylättävä, olkoonkin, että niitä on opetettu jo 2000 vuotta. Opetettiinhan oppia siitäkin, että aurinko kiertää maata, hyvinkin 2000 vuotta, mutta ei se planeettojen ratoja mihinkään muuttanut.
Ainakin minä ymmärrän katolisen kirkon vastentahtoisuuden kriittistä ja avointa dialogia kohtaan niin, että kirkko varsin hyvin tietää, etteivät sen opit kestä kriittistä tarkastelua. Ei yksinkertaisesti ole olemassa järkiargumentteja, jotka osoittaisivat esim. ehkäisyn tai homoseksuaalisuuden sinällään vääräksi. Eivät ne liioin ole eettisesti väärin.
On tietenkin selvää, että vapaus voi johtaa myös harhaan. Totta kai vapaa ihminen tekee virheitäkin. Ne ovat kuitenkin hänen omia virheitään, jotka hän on tehnyt vapaasti. Niistä oppii, ja ne korjaavat itsensä. On se sentään paljon parempi kuin katolisen kirkon ylhäältä ohjattu ja määrätty onnellisuus.
Mikäli joku ulkopuolinen on jaksanut seurata keskusteluamme tänne asti, niin lienee paikallaan todeta, että Max (alias Ignatius) ei millään muotoa ole edustava katolinen teologi. Hänenlaisiaan äkkivääriä änkyriä on toki kaikissa kirkoissa, mutta onneksi he muodostavat vain pienen vähemmistön. Max on suurin piirtein yhtä edustava katolien teologi kuin Jari Iivarinen on luterilainen teologi. Katolisen kirkon suuri onnettomuus on vain se, että nämä äkkiväärät änkyrät pitävät kirkossa ylintä hallintavaltaa. Sen tähden kirkko näyttää siltä kuin se nyt näyttää.
Polemiikki on niin helppo valine karkottaa ihmisten sydamesta etsiskelyn kaipuu, silla se esittaa asiat yhdessa ja ainoassa valossa, rikkoen seka vaaran todistuksen etta lahimmaisen rakkauden kaskyja. Todellinen rakkaus antaa tilaa useampien nakokulmien katseluun, niin Kirkon tutkiskelussa sen ulkopuolella, kuin myos sen sisaltapain lahtevasta kritiikista.
On helppoa heittaa esimerkkeja kasittelematta niita, mutta yritetaanpa kuitenkin tutkia syvemmin mita esim. Kirkon kanta demokratiasta on.
Ensinnakin nykyinen demokratia on nuori ilmio, jonka syntyhistoria on monisyinen ja taynnansa ongelmallisuuksia. Ajatus siita etta kaikki ihmiset ovat Jumalan kuvaksi tehdyt on toki Kirkon pysyvainen opetus, mutta maallisten tarpeiden mukaan on aina kasitetty (ja yhakin demokratiassa kasitetaan) etta on ihmisia jotka eivat ole sopivia johtamaan kansakuntia tai avoimesti julkistaa mielipiteitaan jokaisesta asiasta maan ja taivaan valilta. Universaali aanioikeus on viela uudempi idea ja ongelma jonka esim. henkilokohtaisesti naen demokratiassa on pitkalti tahan sidottu - politiikka on jatkuvasti populistisempaa, jossa valtaa kaipaavat kayttavat aanioikeutettuja manipulaation, median ja yleisten harhakuvitelmien kautta. Erinomainen esimerkki tasta oli Itavallan oikeistoradikaalit jotka kansanaanestyksen kautta saivat suuret aanimaarat ainoastaan siksi, etta lahestyivat helposti manipuloitavia aanestajia tiukan siirtolais- ja maahanmuuttajapolitiikan kautta. Demokratia on kaukana taydellisesta, ja Kirkko on aina nahnyt nama ongelma edeltakasin. Samalla demokratia on osoittautunut ensimmaisten pelkojen jalkeen systeemiksi, joka palvelee monia kristittyja arvoja paremmin kuin aikaisemmat valtiomuodot, ja Kirkko katsoo sen olevan tarkea osa sen evankelikaalista tyota.
Sukupuolten tasa-arvo on toinen kiistakysymys. Niin paljon kuin Kirkko uskookin siihen etta ontologisesti ihmisen elaman 'arvo' on mittaamaton, katsomatta sen pyhyyteen tai mihinkaan muuhun attribuuttiin. Jumala rakastaa jokaista ihmista samalla voimakkuudella ja ansiottamme. Samalla luomistyossa, luonnonlain pohjalta, voimme nahda etta miehen ja naisen toisiaan taydentava suhde jakaa sukupuoliroolien mukaan molemmille omat tehtavansa avioliiton sisalla.
En aio keskustella asioista taman otsikon alla sen enempaa, esitanpa kuitenkin etta asiat eivat valttamatta ole aivan niin yksinkertaisia kuin Jarin polemiikki esittaa....
Kirkko saa varmuutensa siihen etta sen ajaton opetus pysyy totuudessa Kristuksen lupauksen tahden. Helvetin portit eivat koskaan voita, ja Pietarin karismalle, armolahjalle, perustetettu Kirkko pysyy Kristuksessa kuten Kristus pysyy Isassaan. Kirkon ei tarvitse pelata eksyvansa oikealta tielta - epatoivo on kardinaalisynti. Toivon yve loistaa lapi sen koko elaman, ja siita huolimatta etta sen ulkopuolella etta sisal=puolella loytyy kritiikkia, ei tarkoita sita etteiko Kirkon normatiivinen opetus pysyisi koko kristikuntaa eteenpain vievana voimana.
Sitten on toinen asia onko Kirkko naeannaisesti 'sulkeutunut', kun se ei anna kritiikin temmeltaa Kolminaisuudesta aneoppiin. Esim. anglikaanisen kommuunion sisalla voi nahda mihin tama johtaa - episkopaalisia kristillisia yhteisoja USAssa on on kritisoitu siita etteivat ne yllapida oppia Kaikkeinpyhimmasta Kolminaisuudesta. Toisaalta viimeaikaiset sisaiet skandaalit kurinpidollisista kysymyksista eivat myoskaan herata uskoa, toivoa tahi rakkautta. Ehkapa syyna Katolisen Kirkon sisaiseen sensuuriin on se, ettei maailmalle tahdota antaa skandaalia tai uskovien sydamia tahdota jarkyttaa liberaaliteologialla. Jos Kirkon tulisi avata itsensa kaikelle modernille humpuukille, tulisi sen evankeloivasta tehtavasta mahdottonta - kaikki resurssit kuluisivat akateemiseen kadenvaantoon esim. Jeesus konferenssin tyyppisten kokousten kanssa, jotka katsovat etta n. 5 lausetta koko evankeliumien kokonaisuudesta ovat historiallisesti todenpitavia sanoja.
Viimeiseksi tahdon taas kerran huomauttaa Jarille ja muille propagandan uhreilla, etta Kirkon totuuden hierarkia pitaa sisallaan muitakin kuin uskonkohtia de fide definita, niita jotka yliluonnollisen uskon kautta esitetaan uskottaviksi, ja joita kukaan oikeamielinen kristitty ei voi kiistaa hyvalla omallatunnolla. Lisaksi on kategorioita 'dogman proksimaatio', s.o. lahella uskonkohtaa oleva opetus, 'yleinen teologinen opetus', joka on teologien yleinen konsensus, 'vaihtoehtoinen opetus' joka ei ole millaan tasolla sitova ja esim. 'opetus joka on kuvottava oikeauskoisten korville''. Dogmat, properly so called, ovat uskonkohtia ainoastaan jumaluusopin ja moraalin kannalta - siten esim. alyttomat ja jatkuvat poleemiset vihjailut geosentriseen maailmankuvaan yha Galileon aikana ovat naurettavia ja sopimattomia - rikkoen niita samoja kaskyja jotka aikaisemmin mainitsin.
Lopuksi olen pahoillani jos Jarin jarki ei tee oikeutta ilmoitetun uskonnon tapaan infomoida sielua - jarjessa ja uskossa meita odotetaan hyvaksymaan Kirkon opetus - siksi yksinomaan 'jarkiargumentit' ovat taysin mitaton kategoria yliluonnollista uskoa vaativissa asioissa. Me tarvitsemme sitoumusta 2000-vuotiseen kristilliseen traditioon jarjenkayton lisaksi. Nama eivat ole ristiriidassa, mutta yksin jarjella ei voi paasta ilmoitetun uskon totuuksiin - se on ilmoituksen teologinen sanakirjamerkitys...
Ignatius
Ainakin yhdestä asiasta haluan antaa sinulle varauksettoman tunnustukseni. Olet rehellinen mielipiteissäsi. Vaatii todellista rohkeutta tunnustaa, ettei pidä demokratiaa hyvänä hallitusmoutona (Mikä sellainen sitten sinun mielestäsi on? Ilmeisesti diktatuuri, tuskin sinä ainakaan anarkiaa puolustat.) tai etti hyväksy sukupuolten tasa-arvoa. Käytännössä siis pidät miestä naista ylempänä, vaikka ilmaisetkin sen vähän diplomaattisemmin.
Tosin pahaa pelkään, että tällaisten mielipiteiden kanssa olet kohta yksin jopa omassa kirkossasi. Ne kuulostavat huolestuttavassa määrin esikonsiliaarisilta. Nykyinen paavi on ollut kovin innokas levittämään maailmalla demokratiaa ja naisten oikeuksia - tosin omassa kirkossaan hän on murskannut tähän suuntaan menevät toiveet lujalla kädellä. Hän tuskin innostuisi suuresti sinun kannanotoistasi. Ettet vain jo alkaisi kallistua heresian puolelle?
Monoliittinen kirkko, joka häikäilemättä murskaa kaiken sisäisen kritiikin, on tietysti omalla tavallaan tehokas. Olihan Neuvostoliittokin tavallaan tehokas. USA vain on tehokkaampi. Samalla lailla demokraattisesti toimiva kirkko, joka ratkaisee asiat rakentavan sisäisen dialogin avulla, on epäilemättä pidemmän päälle tehokkaampi kuin diktatuurisesti hallittu kirkko. Tämän monet viisaat katoliset teologit ovat jo ymmärtäneetkin, mutta valitettvasti heille on isketty suitset suuhun kovin kovakouraisesti.
Varmasti nykyisen lainen kirkko on myös aivan eri mittakaavassa "skandaali maailmalle" kuin demokraattisesti hallittu ja avoin kirkko olisi.
Haluan vielä korostaa, etten suinkaan ole mikään propagandan uhri, vaan olen omakohtaisesti kokenut kirkon "Gestapo-metodit" niiden koko kauhistuttavuudessa.
Kuin piru Raamattua, samoin voi myos kuka tahansa rationaalinen olento, lukea tekstiin kuin tekstiin sisaltyvan asioita joita poleemisista syista tahdotaan korostaa, ilman etta samanlaista korostusta tai materiaalia loytyy itse tekstista.
Aikaisemmassa tekstissani tein seuraavat asiat omasta mielestani selvaksi:
1 - Demokratia ei ole yksiselitteisesti ainut autuaaksitekeva, vaan on avoin monille, monille vaarinkaytoksille. Taman toteaminen oli tarkoitettu esimerkiksi siita, miksi Kirkko aikaisemmin katsoi uutta ja ennenkuulumatonta jarjestelmaa vieroksuen; omalta kannaltani katson sita yhakin tietylla varauksella, samalla kun katson etta se parhaiten edustaa sita avoimuutta jota vapaa traditionaalinen kristillisyys tassa ajassa ja paikassa vaatii. Demokratia ei varmasti ole taydellinen hallitusmuoto, mutta katson etta se palvelee monia Kristuksen seuraajien intresseja, joka on yva asia: vapaus levittaa Evankeliumia on kallisarvoinen asia, ja siita ei tulisi tinkia.
2 - Tasa-arvo ei ole yksiselitteinen asia. Luomistyosta voi nahda kuinka miehen ja naisen roolit ovat erilaisia - onko se epa-tasa-arvoa? Painvastoin: se korostaa niita piirteita molemmissa sukupuolissa jotka ovat lasna k.o. ihmisten ontologisesssa kokonaisuudessa; kysymys siita mita tarkoittaa olla mies/nainen on yha relevantti, siita huolimatta etta moderni aika tahtoo kyksya ainoastaan kysymysta mita tarkoitta olla ihminen... Kyseessa ei missaan nimessa ole tilanne jossa mies on jollain tavalla naista ylempana, vaan jossa miehen rooli tunnustetaan maskuliiniseksi, siina missa naisella on oma roolinsa. Molemmat ovat yhta lailla tarkeita ja taydellisen saman 'arvoisia'.
Vertailukohdat Kirkon ja neuvostoliiton valilla lienevat aika vahissa, jos tahdot kritisoida totuuden loisteessa pysyvan Kirkon sisaista toimintaa, ja Neuvostovaltojen diktatuuria. Totuudessa on vain rakkautta, mutta rakkaudella hoidetaan myos totuudesta poikenneet - se otetaanko tata rakkauden muotoa vastaan, on taydellisen eri asia....
Ignatius
Ei kai kukaan ole väittänytkään, että demokratiassa ei ole ongelmia. Onhan niitä jokaisessa järjestelmässä. Onhan demokraattinenkin järjestelmä altis väärinkäytöksille.
Toisaalta demokratia on ainoa järjestelmä, jossa kansa itse pääsee eroon vallankäyttäjistä, jos he eivät toimi kansan intressien mukaisesti. Sitä ei ollut Neuvostoliitossa, eikä sitä ole paavinkirkossa. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei yksikään demokraattisen maan johtaja voi jättää kansaa huomiotta ja hallita täysin oman etunsa mukaisesti. Tämä takaa myös kansalle sille kuuluvat perusvapaudet.
Olen asiasta samaa mieltä kuin W. Churchill: "Demokratia on huonoin mahdollinen hallitusmuoto - mikäli jätämme huomiotta kaikki muut kokeillut hallitusmuodot."
Tasa-arvokysymyksessä puhut kauniisti ja ylevästi, mutta kaikista näennäisistä perusteluista huolimatta olet kuitenkin sitä mieltä, että miehellä ja naisella on oma roolinsa. Tämä voi sinällään kuulostaa loogiselta, mutta käytännössä tämän asian sovellus on aina sama: Miehen rooli on päättää yhteiskunnallisista asioista, naisen rooli on hoitaa kotia. Perhe-elämässä tämä rooliajattelu tarkoittaa lähes poikkeuksetta sitä, että mies on perheen pää, joka päättää asiat, ja nainen on se, joka tottelee ja tekee työt.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että ajattelusi on vanhentunutta jopa katolisen kirkon mittapuiden mukaan. Ainakin demokratiasta herra Wojtyla puhuu huomattavasti sinua lämpimämmpin ja varauksettomammin - minkä kiitollisuudella huomioin. Toisaalta hän on joutunut omissa nahoissaan tuntemaan sen, mitä on elää diktatuurissa, jopa kahdessakin sellaisessa, eli natsien ja kommunistien diktatuurissa.
Kuten tekstissani sanoin, niin pitkalle kuin demokratia palvelee Kristusta ja taman seuraajiaan, se toimii hyvin - siina vaiheessa kun yleinen mielipide taas kaantyy laskuun ja kristityt ovat altavastaajan asemassa, sen suosio varmasti kaantyy myos laskuun kaikkien oikeamielisten kristittyjen piirissa. Itse olen tehnyt selvaksi etta valtiomuodoista se tuntuu talla hetkella otollisimmalta, mutta pois minusta naivii ajattelu joka korottaa demokratian erityisasemaan. Sita voidaan tutkia taysin funktionaalisesti ja tulla siihen tulokseen etta se pitaa sisallaan monenlaisia ongelmallisia piirteita - piirteita joiden kasittelemista sina katsot "vanhentuneeksi".
Lisaksi Kirkko ei perustuksensa mukaan ole demokraattinen - se ei ole samanlainen 'valta', ainakaan naina paivina, kuin se oli Gregorius Suuren jalkeen. Innocentius III olisi pudonnnut cathedraltaan jos olisi kuullut oman laumansa jasenen vaativaan Kirkon johdon muuttamista demokratiaksi. Uskon etta samoin tekisi Johannes Paavali II. Kristuksen lupauksen mukaisesti Kirkkoa eivat helvetin portit koskaan voita, ja vaikka valtaa jota Kirkko pitaakin kasissaan voidaan vaarinkayttaa (katolilaiset ovat ensimmaisia jotka tunnustavat heikot paavinsa), on se perustuksensa mukaisesti sitoutunut yhteen paaviin, jonka vihkimys, valinta ja virkaanastuminen ovat ainutkertaisia tapahtumia, joita ei voida konsiliarisminkaan kautta poistaa - yksi asia on kuitenkin varma: se etta paavi miehena olisi heikko ja kayttaisi osaa valtaansa vaarin, Pyhan Hengen ohjaus on aina Kirkon kanssa ja tama mies, kuten Uudessa Testamentissa ylipappi virkansa kautta sai Jumalalta lahjan puhua totuutta, myos paavi erikoisen suojeluksen kautta pitaa Kirkkoa linjassa Pietarin ja muiden apostoleiden uskossa.
Tasa-arvo kysymysta karjistat vailla mitaan syyta - "rooli-ajattelu", jota kritisoit, siis kirjoittamasi mukaan tayttaa loogisen ajattelun vaatimukset, mutta sovellus ei sinulle sovi. Kertoisikohan se enemman omasta sitoutumuksestasi totuuteen kuin sovelluksen heikkoudesta?
Ignatius
Demokratiaan kuuluu väistämättä moniarvoisuuden tunnustaminen - sen, että erilaisilla ihmisillä on yhtäläinen ihmisarvo ja yhtäläiset oikeudet. Ihmisillä on tietyt, peruuttamattomat oikeudet ja vapaudet, jotka heille kuuluvat ilman heidän omia ansioitaan, siis ainoastaan sen perusteella, että he ovat ihmisiä. Jokaisella ihmisellä on esim. oltava puhevapaus ja mielipiteenvapaus. Nämä vapaudet eivät ole riippuvaisia mistään ihmisen omista ominaisuuksia, niiden määrä ei saa siis riippua esim. ihmisen sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, siviilisäädystä, varallisuudesta, uskonnollisesta tai poliittisesta kannasta jne.
Katolinen kirkko ymmärsi varsin tarkkaan, mitä tällaiset ajatuksen sen valta-asemalle merkitsivät. On siis sinällään täysin ymmärrettävää, että katolinen kirkko julisti sekä demokratian että ihmisoikeudet sen kummemmin miettimättä perkeleen juoniksi ja harhaopeiksi ja aloitti hirmuisen taistelun niitä vastaan. Tarkoittihan tämä ajatussuunta sitä, että katolinen kirkko joutui aivan eri tavalla kuin aiemmin puolustamaan itseään ja kantaansa. Aiemmin se oli voinut nojata itsevaltaisiin hallitsijoihin, joita se puolestaan oli tukenut kritiikittömästi. Nyt se joutui aivan uudenlaisen tilanteen eteen. Kirkon sisällä kirkon johto saattoi silloin ja saattaa vieläkin kieltää kriittisen diskurssin, mutta yhteiskunnassa se ei enää käynyt päinsä.
Onneksi katolinen kirkko ei käytännössä pystynyt estämään demokratian ja ihmisoikeuksien voittokulkua. Ajan myöten se on ollut pakko sopeutua niihin, tosin se on ainakin Vatikaanin II konsiiliin saakka kunnostautunut kaikenlaisten konservatiivisten diktatuurien suosijana (esim. Itävalla 30-luvun austrofasismi, Ante Pavelicin fasistinen diktatuuri Kroatiassa ja isä Josef Tison diktatuuri Slovakiassa, Francon Espanja). Katolinen kirkko tuki jopa avoimen fasistisia diktatuureja, koska niissä se sai pitää valta-asemansa ja vaikuttaa yhteiskunnassa kenenkään estämättä.
Totta on, että erityisesti 1960-luvulta lähtien katolinen kirkko on omaksunut aivan erilaisen ja rakentavan asenteen demokratiaan ja ihmisoikeuksiin. Tämä on kuitenkin osittain "ajan hengen" pakottamaa. Lisäksi kirkon kanta esim. ihmisoikeuksiin ei ole mitenkään varaukseton. Esim. seksuaalivähemmistöjen kohdalla kirkko hyväksyy ja jopa pyrkii edistämään mitä karkeimpia ihmisoikeusloukkauksia. Kuten sinun puheenvuorosi osoittavat, on katolisessa kirkossa edelleenkin konservatiivisiipi, joka pitää demokratiaa eräänlaisena valitettavana välivaiheeena, josta toivon mukaan pian päästään eroon.
Tavallaan tämä on ymmärrettävää. Onhan selvää, ettei katolisuutta voida täysin toteuttaa demokraattisessa ympäristössä. Kirkko ei voi teloittaa homoja ja toisinajattelijoita, vaikka sen mieli tekisi. Minulla ei ole mitään harhakuvia tässä asiassa. Jos maamme olisi katolien diktatuuri, minä olisin jo kuollut. Toisaalta niin olisit sinäkin. Homolle ei katolisuudessa ole sen enempää käyttöä kuin hereetikollekaan. Toivottavasti olet selvillä tästä.
Mitä tasa-arvokysymykseen tulee, niin kannanottoni kertoo tosiaankin omasta sitoutumisestani totuuteen. Olen sitoutunut siihen totuuteen, että mies ja nainen ovat samanarvoisia. Tämä on sekä teologinen että biologinen, sosiaalinen ja yhteiskunnallinen totuus. Omaan "totuuteesi" sinäkin tunnut sitoutuneen, mutta tällainen ihmistä halveksia ajattelutapa ei minusta ole mikään totuus, vaan se on itsensä perkeleen valhe.
Kasittamattomalta tuntuvan rajapinnan olemassaolo joka estaa jarjellisen keskustelun on yhtalailla vastoin luonnonjarjestysta – jossa kaksi rationaalista olentoa kykenevat ajatuksenvaihtoon vailla poleemisia ja alatyylisia vihjailuja – kuin se on epailematta kasittamatonta niille jotka jaksavat kiinnostua siita hienosaadosta johon itse olen jatkuvasti syyllinen, tosin ainoastaan jotta totuuden loiste lavistaisi kovimmankin luupaan.
Kritiikkini demokratian heikkouksista – kritiikka joka on kokolailla eri asia kuin tuomitseminen – ei selvastikaan ole mennyt perille, jos hyokkays Kirkon nakemysta kohtaan on tarttua kysymykseen moniarvoisuuden tunnustamisesta. Sen tosiasian tunnustaminen, etta eri ihmiset uskovat eri asioihin tai tahtovat arvottaa maailmaa eri tavoin, on todellisuus jonka jokainen silmansa avoinna pitava huomaa ensinakemalta. Kirkko, muiden teravanakoisten aikojen tarkkailijoiden joukossa, huomaa ja tunnustaa moniarvoisuuden olemassaolon. On taysin eri asia tarkkailla ja tunnistaa zeitgeist, ajan henki, kuin naida se. On olemassa sanonta jonka mukaan kirkko joka kay avioliittoon ajanhengen kanssa on hyvin pian leski. Vapaudesta olenkin jo kirjoittanut, ja jos kasite vapaudesta joka vahingoittaa kuolemattoman sielun mahdollisuutta paasta osalliseksi taivaallisesta naysta on vaikea ymmartaa, niin samoin on absoluuttinen ‘oikeus’ sanoa mita tahtoo, vahingoittaen siten ei ainoastaan omaa sieluaan vaan myos viattomien sivullisten pyrkimysta lahentya Herraansa ja Pelastajaansa.
Jos olet ymmartanyt etta Kirkko kieltaa diskurssin, olet kasittanyt vaarin. Kirkko kieltaa uskonkohtien kritisoinnin (esim. Kristuksen jumaluutta ei saa kyseenalaistaa) ja toisaalta se voi pysayttaa teologisen keskustelun jos se katsoo etta teologit voisivat puhua jostain kehittavammasta aiheesta (esim. naispappeus-dialogista teologeja pyydetaan pidattaytymaan, koska se ei nayta etenevan ja koska Kirkon kaytanto ei voi muuttua keskustelun poleemisen luonteen tahden). Toisaalta keskustelu ennen jokaista dogmi-julistusta tai uskonopin kongregaation lauselmaa on aina kiivasta ja siihen oppineita kannustetaan. Eriskummalliselta minusta kuulostaa tahtosi pitaa kiinni oikeudesta olla ristiriidassa ilmoitetun totuuden kanssa. Onko oikein puhua vapaudesta, kun vastustaa Vapahtajan viestia? Millainen on se vapaus joka vapauttamisen sijasta vangitsee? Eurooppalaiseen kielenkayttoon on vakiintunut yltiomainen kunnioitus valistuksen arvoja kohtaan – arvoja, jotka itsessaan ovat arvokkaita, mutta jotka aaripaahan vietyna vetavat maton kristillisen uskon, tai minka tahansa uskon, alta. Kyseenalaistaminen ei ole itsessaan arvokasta, vain jos se johtaa hyvaksyttavaan tulokseen no silla jonkinlaista arvoa.
Kirkon Katekismus yksiselitteisesti toteaa, etta mainitsemasi vahemmistot eivat itsessaan ole Jumalan tahi Kirkon vihaamia, painvastoin:
2358 The number of men and women who have deep-seated homosexual tendencies is not negligible. They do not choose their homosexual condition; for most of them it is a trial. They must be accepted with respect, compassion, and sensitivity. Every sign of unjust discrimination in their regard should be avoided. These persons are called to fulfill God's will in their lives and, if they are Christians, to unite to the sacrifice of the Lord's Cross the difficulties they may encounter from their condition.
Se kuinka taman virallisen opetuksen kohdan voi saada sopimaan yhteen vuodatuksesi kanssa on kokolailla hankalaa… On totta etta Kirkko tuomitsee ne teot jotka nousevat siita seksuaalisuuden luonnonlain vaaristymasta, joka on homoseksuaalinen suuntautuminen, synnillisina, mutta se on eri asia kuin sanoa etta kyseiset henkilot tulisi teloittaa. Heidat hyvaksya “accepted with respect, compassion, and sensitivity”. Ja sitaatin seuraava kohta, kohta josta tiedan etta niskakarvasi nousevat pystyyn, ilmoittaa etta jokainen “unjust discrimination” on kiellettya tarkoittaa, etta syrjinta joka laakkeenomaisesti johtaa synnintekijaa kohti syntinsa katumusta ja siita paranemista on sopivaa – sen paamaara on pelastaa, ei vahatella.
Seuraavan kerran puhutaan taipumuksestasi lahestya jokaista kristillisen tunnustuksen kysymysta ainoastaan humanistis-valistuksellisesta viitekehyksesta, taydellisesti jattaen keskustelun ulkopuolelle kristillisen Kirkon tradition kautta meille tuodun ilmoituksen…
Ignatius
Totta kai katolinen kirkko on joutunut tunnustamaan sen tosiasian, että yhteiskunta on moniarvoinen. Eri asia on, pitääkö se tätä hyvänä. Katolinen yhteiskuntamalli on pitkään ollut monoliittinen katolinen yhteiskunta, jossa katolisen kirkon opetusvirka säätelee myös maallisen lain sisällön, ja jossa yhteiskunnan jäsenille suodaan vapauksia vain niissä rajoissa, joissa se kirkolle sopii (esim. uskonnonvapautta ei missään tapauksessa). Käytännössä tällaista yhteiskuntajärjestystä on vain mahdoton pitää yllä, ainakin länsimaissa. Aika on yksinkertaisesti tehnyt sen mahdottomaksi.
Mitä taas homoseksuaaleihin tulee, niin kirkko on vuosisatoja polttanut heitä roviolla, kymmenin tuhansin. Sanonpa nyt saman kuin sinä kerran minulle, että pyhä Gregorius suuri oli takuulla pudonnut katedraltaan, jos joku olisi sanonut hänelle, että homoja tulee kohdella "with respect, compassion and sensitivity".
Toisaalta Gregorius suuri olisi varmaan nousut takaisin katedralleen, kun hänelle olisi selvinnyt, ettet kirkko oikeastaan tarkoita sitä, mitä se sanoo. Ne homot, joita tulee kohdella "with respect, compassion, and sensitivity" ovat kaappihomoja, jotka eivät koskaan puhu taipumuksestaan kenellekään, puhumattakaan sitten siitä, että harjoittaisivat sitä jotenkin. Jokainen tällainen homo on kirkon silmissä edelleenkin julkisyntinen, ja se oli sen kunnioituksen ja myötätunnon loppu.
Nykyään katolinenkin kirkko on alkanut ymmärtää, että seksuaalisen taipumuksen ja seksuaalisten tekojen välillä on ero. Koko seksuaalisen identiteetin käsite on uudenaikainen, eikä se ainakaan ole mikään kirkon keksintö. Nykyään kirkko sanoo, että seksuaalinen identiteetti on sinällään arvoneutraali, mutta että homoseksuaaliset teot ovat sinällään moraalittomia. Tämän takia homoseksuaaliseen taipumukseen liittyy voimakas viehtymys pahaan ja taipumus tehdä sitä.
Tässä valossa katekismuksen sinällään kauniit sanat suhtautumisesta homoihin tarkoittavat siis vain heitä, keillä on homoseksuaalinen taipumus, mutta jotka eivät toteuta sitä. Tämä tekee siis asiasta vähintäänkin puolinaisen. Voisin minäkin sanoa, että suhtaudun katolilaisiin "with respect, compassion and sensitivity", mutta en voi sallia, että he tunnustavat avoimesti olevansa katolilaisia ja harjoittavat uskontoaan julkisuudessa.
Kirkon muotoilu, että kaikki "unjust discrimination" homoja kohtaan on väärin, on uskomaton ja luokkaava. Tarkoittaahan se, että on olemassa myös "just discrimination", oikeudenmukaista syrjintää. Tämä on jo semanttisesti mahdotonta, koska syrjintä ei koskaan ole oikeudenmukaista. (Mikä voisi olla vaikka katolilaisten oikeudenmukaista syrjintää?) Toisekseen tämä perustuu täysin virheelliseen ihmisnäkemykseen. Ajatus taustalla on se, että koska homot ovat jo sinällään moraalittomia ja pahoja, heitä on estettävä levittämästä pahuuttaan laajemmalle. Tämän takia he eivät kirkon mielen mukaan saa toimia esim. pappeina tai opettajina, koska he tällöin saattaisivat vietellä viattomia ja suojattomia. Kirkon viralliset dokumentit selittävät asiaa näin. Kuitenkin jokainen tietää, että tällainen väite on, paitsi loukkaava, myös virheellinen.
Liäksi minusta tuntuu, että edes sellainen fanaattinen katolilainen kuin sinä et oikein ole tyytyväinen siihen kirkon oikeudenmukaiseen syrjintään, jota saat nauttia päivästä päivään. Miksi sinä muuten olisit käynyt jopa Setan sivuilla valittamassa, että "oman inklinaation ja kirkon opetuksen välillä on pientä kitkaa"? mahtaisiko syy olla se, että et oikein tunnista itseäsi siitä kuvasta, jonka kirkko antaa? Mahtaisiko syynä olla se, ettet oikein itse ole sitä mieltä, että taipumuksesi saa aikaan sen, että olet voimakkaasti viehtynyt pahaan ja moraalittomaan? Mahtaisiko syynä olla sekin, ettet oikein usko jokaisen homon papin ja opettajan vain kyttäävän tilaisuutta vietellä viattomia, kuten kirkko opettaa? Ehkäpä et edes usko, että kaikki homot viettävät onnetonta elämää, vaikka kirkko niin väittääkin?
Sinun ei tietenkään tarvitse vastata. Minä vain kummastelen ja ajattelen ääneen. Ajattele sinäkin, vaikka hiljaa.
...että miksikähän tämä kohta, jonka esität:" 1 Kor 10:8
Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta", ei näytä koskevan katolisia pappeja ja piispoja mm. Euroopassa ja Amerikassa, kun toinen osapuoli sattuu olemaan vielä samaa sukupuolta.
Niin....eihan se heppu ole edes enaa kunnolla jarjissaan - paavi siis.....ihmeelinen muumiomainen liikuva lava vaan......
.....roikottaa paataan ja mumisee sekavia. Todellisuudesta ulkona!
Eikohan ole aika vaihtaa paavia ja koko uskontoa......
....on katolilaisuudessa jotain hyvaakin mutta LIIKA ON LIIKAA!!!!!!!!
Maalaisjarki mieluummin kayttoon, kiitos!!!!!!