Mikä usko antaa oikeuden

tuomita toisen uskonsuunnan ja edelleen rohkeasti lippunsa alla seisovat yksittäiset uskovat.

Omasta uskostani, vielä vähemmän Raamatusta en saa itselleni oikeutta tuollaiseen tuomitsemiseen.

Selvyyden vuoksi sanottakoon etten ole mormoni enkä usko minusta koskaan mormonismiin uskovaa tulevankaan. Pidän itseni viimekädessä ev.lut. kirkon oppia tunnustavana, vaikken aivan tarkasti kaikkea tuon opin sisältöä kykene omaksumankaan.

Viime päivinä olen ikäväkseni joutunut näkemään uskoviksi itseään nimittävien hyökkäävän kaikin käytettävissä olevin keinoin mormoneja ja heidän MAP kirkkoaan vastaan.

Ymmärrän lähetystyön, jota voidaan kaikella lempeydellä tehdä niiden piirissä jotka uskovat "väärin". Äärimmäisin keinoin tapahtuva jatkuva hyökkäys sammutetuin lyhdyin ei voi olla lähetystyötä. Se on lähimmäiseen kohdentuvaa vihaa.

Mikäli katsotte tuollaisen vihanlietsomisen edelleen tarpeelliseksi, olisi edes vähän reilumpaa jos paljastaisitte oman lippunne.
5296
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Lienetkö juristi, sillä tasapuolinen suhtautuminen on sinulle ominaista? Kerran viittasit siihen, että hyödyit mikrofilmaushankkeestamme kun olit selvitelemässä vesioikeuksia Lapissa.

Inhimilliseen luoteeseen kuuluu joskus keinoilla millä tahansa torjua toisinajattelijoita. Sellaiset koetaan kait uhkaksi omille uskomuksille. Mitä epävarmemmalla pohjalla joku on, niin sitä enemmän hän nojautuu asenteellisuuteen ja asiattomiin hyökkäyksiin.

Toisin on, jos henkilöllä on selkeä vakaumus ja riittävästi tietoja. Nimimerkki "Jari" ja sinä olettte noita tasapainoisimmin harkitsevia. Myös "Ronskilla" on selkeää ja kiihkotonta ajattelua. Toki joillakin muillakin, mutta te tulitte ensimmäisenä mieleen.

Äänestä

Näkemyksesi vastaa monin osin omaani, siitä että uskonnon harjoitus ei tule sisältää toisten tuomitsemista uskon perusteella. Usko on viimekädessä subjektiivinen, riippumatta siitä mitä usko sisältää.
Erotan kuitenkin uskonnon ja uskon käsitteenä, eikä uskonnon pidä määrittää tai sitoa henkilökohtaista uskoa.
Riippumatta siitä, mitkä lähtökohtamme elämään ja kaikkeen ympäröiväämme on, olemme sitoutuneita niihin lähtökohtiin, joita elämän varrella koemme.
Näemme maailmaa niillä silmin, jotka saamme maailmasta ja tästä johtuen ympäristömme muokkaa myös ihanteitamme.
Kun pohdin uskoani ja syitä uskoni, näen sen paradoksina, niin kuin nuoli, joka ei saavuta maalia. Kuvaisin sitä kuin sipulia, jonka kerroksen alta paljastuu aina uusi, näin loputtomiin.
Syymme uskoa on joka tapauksessa kehäpäätelmä; uskon, koska…koska uskon.
Uskomme on näin kuvastin niistä toiveista haaveista, joita meillä on.

Uskontoa tarkastellessani näen sen tehtävän marginaalisena henkilökohtaiseen uskooni nähden. Uskon perusyksikkönä ja ainoana yksikkönä on ihminen - ihminen yksilönä. Ihminen on teoissaan vastuussa vain itsestään suhteessa toiseen ihmiseen.

Oikeaoppisuus on ainoastaan aikaan ja paikkaan sidonnainen tulkinta, eikä raamatussa löydy dogmaattista määritelmää millekään opille.

Mormoniuskonto kuuluu suomalaiseen viitekehykseen nähden marginaaliryhmään. Ainoastaan Utah:ssa ja Idahossa voi sanoa mormonikirkon olevan valtauskonnon. Siksi myös keskustelu mormoni kirkosta on sikäläisten ihmisten keskuudessa monialaisempi, verrattuna tähän keskusteluun, jota käymme. Toivoisin kuitenkin, että asiasta voidaan keskustella yhteisin käsittein, vaikka välillä saatamme astua toisten varpaille.
En halua että kukaan tuntisi oloaan epämukavaksi johtuen omasta uskostaan, mutta sanoisin kuitenkin että uskonto saattaa olla syynä pahaan oloon.
Olen tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat tunteneet näin aikaisemmassa uskonnossaan.

Äänestä

ristinlippu! :-)
minua varmaankin tarkoitat ensisijaisesti?
vaikka minä en hyväksy mormonismia, enkä pidä sitä lähimainkaan kristillisenä kirkkona, en kuitenkaan vihaa mormoneja.
kyse ei ole niinkään tuomitsemisesta, vaan juuri raamatun pohjalta nousevan opin, kristinopin puolustamisesta. minä kun en millään voi hyväksyä sitä, että raamattua tutkitaan "uusien ilmoituksien" valossa.

Äänestä
  • kyllä minustakin aina joskus tuntuu jonkun tarkoittavan juuri minua. Tällä kerralla en kylläkään ollenkaan sinua muistanut. Annathan anteeksi:-)

    Kyllähän itsekkin olen varsin hanakka tietyissä tilanteissa toisia tölvimään joten tässä tekemäni avaus koskee kyllä myös itseäni. Tuo lähimmäisen rakkaus kun tahtoo liian usein unohtua.

    Näissä viime päivinä täällä olleissa ketjuissa on ollut eräs erikoinen piirre. Esin on voimakkaasti tuotu esiin näkökanta joiden mukaan mormonit eivät ole kristittyjä ja sen jälkeen on esitetty tiukkoja varsin ahdasmielisiäkin mielipiteitä ikäänkuin kaikkien kristittyjen nimissä. Noissa mielipiteissä ainakin osa on ollut sellaista jota en haluaisi minun suuhuni laitettavan.

    Mikäli tuollaisia mielipiteitä esitetään eikö voisi sanoa tämän olevan "minun" mielipiteeni tai tunnustamansa uskon suunnan mielipide.

    Nyt tuntuu niinkuin muut ilmaisisivat minunkin mielipiteeni, eikä se todellakaan tunnu mukavalta.

    On asioita joissa tiedän itseni olevan jyrkkä jopa ahdamielinen. Mikäli tällöin ilmaisen kantani pyrin ilmoittamaan sen olevan minun mielipiteeni josta tietysti on oikeus kellä tahansa olla erimieltä.

    Toisten seläntaakse piiloutuminen minua vaivaa ei niinkään mielipiteet sinänsä. Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä ja tuoda ne esiin myös tällaisella, juuri tähän tarkoitukseen varatulla palstalla.

    PS. Omat ristit on meillä kullakin!

    Äänestä

Minä olen uskova luterilainen. Joku voisi kyllä haukkua liberaaliksi sellaiseksi - pidän kovasti esim. pastori Jaakko Heinimäen ajatuksista (kannattaa lukea "Vapahtajan varpajaiset").
Minua kiehtoo suuresti tutustua erilailla ajatteleviin ihmisiin. Mormoniksi minusta tuskin on, sen verran olen sisäistänyt nykyuskoni. Väittelykin on kivaa - jos säilytetään jonkinlainen kunnioitus kuitenkin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Turust kirjoitti:

tuomita toisen uskonsuunnan ja edelleen rohkeasti lippunsa alla seisovat yksittäiset uskovat.

Omasta uskostani, vielä vähemmän Raamatusta en saa itselleni oikeutta tuollaiseen tuomitsemiseen.

Selvyyden vuoksi sanottakoon etten ole mormoni enkä usko minusta koskaan mormonismiin uskovaa tulevankaan. Pidän itseni viimekädessä ev.lut. kirkon oppia tunnustavana, vaikken aivan tarkasti kaikkea tuon opin sisältöä kykene omaksumankaan.

Viime päivinä olen ikäväkseni joutunut näkemään uskoviksi itseään nimittävien hyökkäävän kaikin käytettävissä olevin keinoin mormoneja ja heidän MAP kirkkoaan vastaan.

Ymmärrän lähetystyön, jota voidaan kaikella lempeydellä tehdä niiden piirissä jotka uskovat "väärin". Äärimmäisin keinoin tapahtuva jatkuva hyökkäys sammutetuin lyhdyin ei voi olla lähetystyötä. Se on lähimmäiseen kohdentuvaa vihaa.

Mikäli katsotte tuollaisen vihanlietsomisen edelleen tarpeelliseksi, olisi edes vähän reilumpaa jos paljastaisitte oman lippunne.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu