ateisteille kysymys:jos ette usko Jumalaan, niin mihin sitten?uskon etä tähän löytyy moniakin vastauksia.
itse olen syvällinen pohdiskelija ja uskovainen kuitenkin.riparilla sitä tuli pohdiskeltua, mihin oikein uskoa.en kokenut valaistusta, mutta halusin loppujenlopuksi kuintenkin uskoa, että elämää on kuoleman jälkeen.se on positiivinen ajatus ja jaksaa elättää joka päivä.nimittäin,,,mietin mihin sitä oikein uskoisi, jos ei olisi tätä Jumala-käsitystä.
en ole "himouskovainen", mutta oikeastikin, olo on paljon varmempi ja turvattu, kun ajelee ettei vain "haihdu" pois kun kuolee.vaikka ihmettelen että eikö taivaassa tule tylsää :D?
eli mihis uskotte vai uskotteko mihinkään?
itse olen syvällinen pohdiskelija ja uskovainen kuitenkin.riparilla sitä tuli pohdiskeltua, mihin oikein uskoa.en kokenut valaistusta, mutta halusin loppujenlopuksi kuintenkin uskoa, että elämää on kuoleman jälkeen.se on positiivinen ajatus ja jaksaa elättää joka päivä.nimittäin,,,mietin mihin sitä oikein uskoisi, jos ei olisi tätä Jumala-käsitystä.
en ole "himouskovainen", mutta oikeastikin, olo on paljon varmempi ja turvattu, kun ajelee ettei vain "haihdu" pois kun kuolee.vaikka ihmettelen että eikö taivaassa tule tylsää :D?
eli mihis uskotte vai uskotteko mihinkään?
Vastaukset 15
Vanhimmat
ja elämää on myös kuoleman jälkeen. ei se mikään uskon asia ole vaan totisinta totta.
ei ole mitään syytä uskoa mielikuvitusolennon olevan olemassa.
Ei se ole uskon asia, kun sanon, että kun kuolen niin olen kuollut, eikä minussa enää henki pihise. Ei minkäänlainen. Muistaakseni tuo opetettiin jo kansakoulussa.
En minä näe mitään positiivista ajatuksessa, että eläisin jossain olomuodossa ikuisesti.
Jos ei olisi mitään uskoa ja tietoa elämän jatkumiseta kuoleman jälkeen ja elämäntarkoitusta Jumalan luomana, mitä järkeä olisi enää elää täällä jos 82-vuotiaana sairastuu pahaan syöpään. Uskovaisena voi tuollaisessakin tilassa elää ja olla elämässä kiinni - pian kuolen, mutta elän sitten täydellisesti.
Itselläni on tällä hetkellä tuollainen uskovainen ystävä, tuli juuri hänen luotaan. Toinen paljon nuorempi ystäväni on nyt jännityksessä, onko hänessä suolistosyöpä. Hyvin todennäköistä, mutta tosuus selviää ensi viikolla!
Tällainen on tietysti kova koetus, mutta uskovainen ei ole silloinkaan umpikujassa ja saa voimaa ylhäältä sairaudenkin kouristuksessa ja kuolema ei ole odotettu loppu. Ateismissa ei ole mitään järkeä!
minä ainakin haluan elää mahdollisimman pitkään ja nauttia elämästäni. se on AINOA elämäni ja uusinta kierrosta ei tule.
.
kyllä se vaan on niin päin että hihhuli odottaa innolla kuolemaansa että pääsisi jumalansa luokse. mitä syytä hihhulilla siis on edes elää tässä todellisuudessa?
.
mietihän nyt lausuntoasi hetki uudestaan.
jos tarkoitat hihhulilla Jumalaan uskovaa ihmistä, olet väärässä siitä, etteikö uskovainenkin voisi nauttia elämästään. uskon Jumalaa, mutta minä todella haluan nauttia TÄSTÄ elämästä,eikä minulla ole MITÄÄN kiirettä kuolla. jos kuolemanjälkeistä elämää on,siitä ehtii nauttia kyllä kuoltuaan. uskovaisetkin haluavat nauttia maanpäällisestä elämästään ilman kiirettä taivaaseen. nimittäin vaikka on uskovainen, se ei takaa, että pääsee sinne taivaaseen.
Niin, uskonnothan ovat kuolemanpelon vuoksi olemassa. Harva uskovainen sitä myöntää toisin kuin sinä, että hatunnosto siitä. Samoin toit esiin sen, miten turhaksi uskovainen kokee tämän elämän ja vain se tulevan, paremman elämän toivo, on arvokasta.
Ateismin järki onkin esimerkiksi juuri siinä - elämä on tässä ja nyt. Tämä hieno, ainutkertainen elämä. Kuolema ei minua pelota vaan se on luonnollinen loppu kun sen aika tulee. Mutta minulla on vain tämä elämä, joten haluan elää tämän kokonaan. En odota jotakin parempaa itselleni (ja helvettiä monelle muulle).
Surullista on, että niin moni kokee tämän elämän niin arvottomaksi ja turhaksi, että vain tuleva 'parempi' voi antaa jotakin mieltä.
Sitäpaitsi muut jatkavat eloaan sinun jälkeesi, eikö se riitä?
mikään ei ole ikuista,ei myöskään elämä täällä telluksella.eli mitäs sitten kun KAIKKi elämä maapallolla on kuollut?sitten ei ole enää mitään.sellaisen ajattelemisesta tulee kyllä todella tyhjä olo.
Minä en ole koskaan tuntenut tarvetta uskoa mihinkään jumalaan. Ajatus siitä, että elämä olisi jotenkin turhaa tai turvatonta ilman jumaluskoa, on minulle vieras. En tunne tarvetta kuolemanjälkeiseen elämäänkään. Tämä elämä riittää hyvin. Minulle riittävästi toivoa ja tarkoitusta on siinä, että yritän elää tämän ainoan elämäni mahdollisimman hyvin ja itselleni oikealla tavalla.
Oloni on varma ja turvattu, kun tiedän, että tämä on se elämä mikä minulla on, ja minun käsissäni varsin pitkälle on se, millainen se elämä on. Ja kun se elämä päättyy, se päättyy. Minun ei tarvitse murehtia siitä mitä sen jälkeen on, ei tavoitella jotain sitä suurempaa, eikä pelätä taivaspaikan menetystä. Kaikkein varminta ja turvallisinta minulle on tietoisuus siitä, että se elämä on tässä, eikä ole ketään joka minua palkitsisi tai rankaisisi tämän elämän jälkeen. Voin keskittyä rauhassa elämäni elämiseen.
ajattelen. en vain osannut sitä sanoiksi laittaa :)
että pystyt tietoisesti päättämään, että uskot johonkin, koska se on kivempaa. Minun aivoni eivät toimi noin, harmi kyllä. Vaikka se olisi kuinka lohdullista ja kivaa uskoa jumalaan ja ikuiseen elämään, niin en usko kun en usko. Kun mitään todisteita ei ole.
Ateistit uskovat jotakuinkin samoihin asioihin kuin vaikkapa teistit, ainoastaan sillä erotuksella että teisti uskoo kaiken päälle vielä jumalaan ja sen sivutuotteisiin.
Lainaus: "mutta oikeastikin, olo on paljon varmempi ja turvattu, kun ajelee ettei vain "haihdu" pois kun kuolee"
Jos tuo on sinulle syy uskoa johonkin jumalaan, so be it.
Tulee esiin myös tässä kipaleessa.
http://www.youtube.com/watch?v=yRcn2YXaHoo&feature=related
menettänyt tajuntaasi. Jos olet, niin mitä muistat siitä? Et varmasti mitään, sillä tajunnan menetys tarkoittaa tajunnan menetystä. Sama on kuoleman kanssa, et sinä tiedä olevasi kuollut, joten mitä väliä sillä on mitä sen jälkeen tapahtuu.
On liian paljon sellaisia asioita joihinka minä uskon että niitä olisi tässä mitään järkeä alkaa kirjaamaan, enkä minä muutenkaan koe minkäänlaista tarvetta selittää kuka minä olen taikka mihinkä minä uskon.
Jonkinlaisen kuvan voit saada siitä mitä ideologioita minä kannatan mutta se kunka paljon minä painotan jotakin tiettyä aatetta taikka mitä sen sisällöstä minä varsinaisesti pidän tärkeimpänä, siihen minulla ei ole mitään aikomusta eikä aikaakaan ryhtyä.
Minä olen humanisti, sekularisti, liberalisti, individualisti, naturalisti, materialisti, skeptikko, rationalisti, moraali-relativisti ainankin noin pää piirteittäin.