Niin, mikä on tulevaisuus?
Oma veikkaus: tuho.
Kirkkomme jää korkeintaan joksikin lahkoksi, joka on erotettu muun maailman ortodoksisista kirkoista. Netissä on paljon keskustelua Suomen huolestuttavasta tilanteesta.
Jos jotain ei tehdä, huonosti käy.
Oma veikkaus: tuho.
Kirkkomme jää korkeintaan joksikin lahkoksi, joka on erotettu muun maailman ortodoksisista kirkoista. Netissä on paljon keskustelua Suomen huolestuttavasta tilanteesta.
Jos jotain ei tehdä, huonosti käy.
Vastaukset 12
Vanhimmat
erottaa yhteysliikkeen papit kirkosta, myös ne piispat, jotka ovat suosineet näitä sooloilijoita. Tarvittaessa on valitettava patriarkalle piispoistamme.
tietääkseni usealta taholta ympäri maailmaa ilmoituksia. Onkohan toiminta vaan niin hidasta siellä päässä vai missä mättää...
kesäpäivä tulossa. Menkäämme ulos ja unohtakaamme tunkkainen nettihöpertely
kirkkomme tulevaisuus ei tunnu kiinnostavan. Samanlaista välinpitämättömyyttä tuntuu olevan ilmassa enemmänkin.
että tulevaisuus on hämärän peitossa. Tähän mennessä Suomen ort. kirkko on selvitynyt siten, että on omaksunut protestanttisia arvoja ja muuttunut mahdollisimman luterilaiseksi (= missään tapauksessa ei ainakaan mitään venäläisyyttä saa suosia, juhlapuheista huolimatta käytännön tilanne on tämä). Vuonna 1965 luteriaisen kirkon 9 piispasta oli seitsemän entisiä AKS-läisiä (Risto Alapuron väitöskirja). Tämä tietenkin vaikutti tuon ajan ilmapiiriin, ja ei ihme, että monet nimittelyn yms. takia luopuivat omasta kirkosta.
Nykyään Suomen ort. kirkko on hyväksymällä ja kaikenlaisella mediajulkisuudella sopeutettu valliltsevaan systeemiin. Kaikenlainen "isänmaallisuus" ja ulkomaalaisvihamielisyys on nousussa. Voi tulla aika, että suomalaisen ortodoksin pitää valita, että ulvooko susien mukana eli käyttäytyykö luterilaisen valtaenemmistön tavalla, vai tunteeko enemmän yhteyttä maailman muihin ortodokseihin.
esiintyy?
Meilläpäin maahanmuuttajia on seurakunnan toiminnassa vaikka millä mitalla.
En ole havainnut minkäänlaista " ulkomaalaisvihamielisyyttä."
Kaikki sujuu hyvin.
sekä hallinnossa että toimintapiireissä on myös heidän edustajiaan ja kirkkokahveilla tapaan heitä joka sunnuntai. En ole havainnut minkäänlaista ulkomaalaisvihamielisyyttä. Ainoa ryhmä, jonka en enää toivo kirkossamme näkyvän, on tämä paljon negatiivista julkisuutta saanut Serafim Sarovilaisen muistoseura, joka onneksi näyttääkin pysyttelevän hissuksiin, mikä on ihan hyvä. He saivat aikaan monenlaista harmia ja ahdistusta lukemattomille ihmisille ja häiriköivät kirkossamme. Nyt monet heihin aluksi liittyneet ovat eronneet siitä ja palanneet seurakuntaamme, heidät on lämpimästi toivotettu tervetulleiksi!
jos ajatellaan vaikka suurimman seurakunnan tilannetta, niin onhan esimerkiksi Helsingin seurakunta ollut kautta aikojen hyvin kosmopoliittinen, jo paljon ennen viime vuosikymmenien maahanmuuttoakin, enkä ainakaan minä ole kiinnittänyt huomiota syrjintään tai yltiöisänmaallisuuteen missään
hyvää tuollaisilla vihamielisillä kirjoituksillakaan! Paljon enemmän saisit aikaan, jos toimisit positiivisesti edes omassa seurakunnassasi, semmoinen kantaa aina hedelmää, ei marina täällä!
Jos kukaan ei kirjoita mitään, niin enemmistö luulee, että asiat ovat kunnossa.
Ei pidä sitten ihmetellä, jos muutaman vuoden kuluttua esipaimenet taipuvat "äänekkään vähemmistön" tahtoon ja korjaavat opetusta patriarkasta välittämättä.
Siitä huolimatta... Eiköhän lähdetä tästä jokaiikka kukin tahoillemme olemaan lähimmäisen tukea tarvitseville ihmisille ihan vaan ihmisiä. Ja kohdeltaisiin heitä niinkuin toivoisimme itseämme vastaavassa tilanteessa kohdeltavan.
Jos minä käyttäytyisin virassani kuten eräät korkeat kleeroksen jäsenet, niin varmasti olisin totuuden hetkellä valmis luopumaan virasta ja sen tunnusmerkeistä.