on kuolleista heräämisessä? Ellei sitten ole jo kuin Lasarus - haiseva ruumis.
Meitä kuoleman rajan takana käyneitä löytyy tästäkin maasta monia. Tosin vain hyvin harvat kertovat kokemuksistaan julkisesti.
Itse tein sinunkaupat kuoleman kanssa kesällä 1983; ja jos ylikonstaapeli Kuoksa ei ollut sinä juhannusaattona kotonaan, minusta olisi jäljellä enää vain lahonneet luut kirkkomaan mullissa.
Meitä kuoleman rajan takana käyneitä löytyy tästäkin maasta monia. Tosin vain hyvin harvat kertovat kokemuksistaan julkisesti.
Itse tein sinunkaupat kuoleman kanssa kesällä 1983; ja jos ylikonstaapeli Kuoksa ei ollut sinä juhannusaattona kotonaan, minusta olisi jäljellä enää vain lahonneet luut kirkkomaan mullissa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tunturin poika!
Nostin tuon aloituksen
esille siksi,
kun jotkut sanovat,että nainen
vaietkoot seurakunnassa.
Kyselin lähinnä nim.Betsyn
saarnainnostusta.
Päivänjatkoa sinulle hyvää!
T.leahim
mutta minusta tämä kuoleman kysymys on syytä ottaa perusteelliseen tarkasteluun. Nykyisin kun ihmisillä on yleensä hyvin vääristynyt suhtautuminen kuolemaan.
Esimerkiksi liikenteessä pidetään tilastoa kuolleista ja liikennekuolemia pyritään vähentämään, mutta kukaan ei ole huolissaan meistä liikenteessä vaikeasti vammautuneista ja heidän jaksamisestaan. Ja ainakin omakohtaisten kokemusten perusteella sanon: "Autuaita ovat kuolleet silloin kun toinen vaihtoehto on vaikea ja pysyvä vammautuminen". Vakeasti vammautuneet kun ovat tässä yhteiskunnassa arvotonta roskaa vaikka miten eläisivät ja mitä tekisivät. Arvotonta roskaa ovat myös uskovaisille, elleivät satu heidän mielikseen ihmeparantumaan, jotta uskikset pääsisivät markkinoimaan tämän ihmeparantumisen avulla omaa uskoaan.
Saa eittämättä sellaisen kuvan
että kannatat eutanaasiaa..???
Olenko väärässä?
mutta tarkastelen kuolemankysymystä elämän kovien realiteettien valossa - itse koettuna.
Ne kuolemankokemukset, mitä aikanaan koin, olivat todella ihania kokemuksia ja kuolema on minulle ystävä, ei vihollinen. Tämän lisäksi vakaa mielipiteeni on, että mikäli elämä ei ole elämisen arvoinen, on parempi, ettei elämää ole ollenkaan.
Tokihan on myös niin, että ihminen kestää ja voittaa kovankin elämän kunhan on pätevä syy kestämiseen ja voittamiseen sekä toivo siitä, että tämä kärsimyskoulu joskus loppuu ja tässä onkin monen ongelma: Mistä löytää riittävän pätevät syyt kestämiseen ja voittamiseen ja mistä löytää toivo paremmasta tulevaisuudesta?
* ""
* Kukin arvioikoon itse, miten käsittelee kärsimyksensä?
* Mutta eikö meidän Vapahtajamme ole kuitenkin kärsinyt tuskaisemman kuoleman, kuin kukaan meistä?
* Kidutukset ennen kuolemaa ja viattomana, synittömänä. Eikö Hänen kärsimyksensä osallisuus, ja iankaikkinen elämä Hänessä ole tarpeeksi joka motivoi haluamaan elää elämänsä, että kerran saavuttaisi kuolemattomuuden, muuttumisen Hänen kuvansa kaltaiseksi, eikö Hänen uhrautuva rakkautensa ole tarpeeksi antamaan halua päästä , tämän hetken , muutaminen kymmenien vuosien , ehkä kovankin ja kärsimyksissäkin oleminen, kun on tieto, että se kerran päättyy, ja sen jälkeen alkaa iankaikkisuus, ja onnellisuus Jeesuksen luona, eikö se ole tarpeeksi motivaatiota antamaan jaksaa elää.
* On monia muitakin vammautuneita, ja raajarikkoja, mutta ovat onnellisia Jeesuksessa, kun on saatu synnit anteeksi, on Pyhä Henki ja sen kautta Kristuksen sisäinen tunteminen, eikö se voita kaikki kärsimykset?
* Mutta niikuin tuossa alkuun sanoin, jokainen päättäköön itse, mikä on kärsimisen arvoista, tämän lyhyen pienen elämän ajalta!
täydellistä tietämättömyyttä - sitä, kun sokea lähtee sokeita taluttamaan.
Osoitti todeksi myös sen, että kotoisella kristillisyydellä ei ole mitään meikäläisille annettavana. Eli täysin uutta toimintaa ja uutta koulukuntaa tarvitaan jotta pystytäisiin tarjoamaan kärsiville lähimmäisille syy jaksamisen ja toivo kaiken voittamisesta.
Te, jeesustelijat, pysykää kaukana vaikeasti vammautuneista. Lyötyjä kun ei tarvitse enää tulla lyömään.
Eikö kuitenkin ihmisen itse
pidä myös tehdä jotain
sen eteen että jaksaa?
Ei ainainen "surussa"rypeminen ainakaan
sitä hyvää oloa tee.
Pitäisi tehdä myös itse jotain
eikä toivoa että muut sen tekisivät.
Vai mitä?
On myös terveydenhuollon tahoja
jotka auttavat jaksamaan.
Ja siinä ohessa se usko.
Se sinun oma uskosi.
voi pääasia olla sen Jumalan ruumiillinen kärsimys ja kuolema? Krist. teologia opettaa että Jeesus kärsi kovasti ja siitä vedetään johtopäätös että inhimillinen kärsimys ei ole mitään inkarnoituneen Jumalan kipujen rinnalla koska on mahdollista että kärsivä pääsee taivaaseen kunhan uskoo oikein eikä valita, vaikka Jumalan kipuja valitetaan tuhansienkin vuosien jälkeen ja niistä on tehty oma erityinen kärsimysteologia.
Roomalaiset ristiinnaulitsivat kymmeniä tuhansia ihmisiä, useimmat eivät olleet tehneet sen pahempaa kuin Jeesus, vaan kuolivat marttyyreina tai vapaustaistelijoina, mutta kukin kärsi samat tuskat, sillä erotuksella että eivät uskoneet olevansa kohta jumalana jossain jumalten asuinsijoilla vaan tiesivät lopullisesti menettävänsä ainoan elämänsä.
Huhtikuussa 1984 olin Käpylän kuntoutuskeskuksessa Helsingissä, missä kuulin senkin, että itsemurhat ovat vakeasti vammautuneiden yleisin kuolinsyy Suomessa. Ilmeisesti tästä johtuen minua evästettiin kotiuttamisvaiheessa moneen otteeseen: "Sinun pitää olla aktivinen. Sinun pitää löytää tarkoitus elämällesi. Sinun pitää itse puolustaa omia oikeuksiasi" jne. jne.
No. Nyt tästä on kuunut aikaa 25 vuotta ja tiedän just tarkkaan, mitä tämä elämä on; ja mitä tässä elämässä tarvittaisiin, jotta tämä oli mielekkäämpää. Ja tämän aktiivisempi ei kukaan pystyy enää olemaan, kuin mitä itse olen nämä vuosikymmenet ollut. Rautaista uskoa ja vuosien työtä, jopa siinä määrin, että Lapin keskussairaalan henkilökunnan mukaan kuntoutumiseni on, alkutilanne huomioonottaen, lähes lääketietellinen sensaatio. Samoin Lapin keskussairalassa suositeltiin kovasti, että kirjoittaisin mahdollisimman paljon näiltä alueilta ja opettaisin näitä taitoja ihmisille. Ja näin olen myös tehnyt. Kirjoittanut ja kirjoittanut, mutta kirjoittamisen halu loppuu ennen pitkää kun kukaan ei lue eikä reagoi millään tavalla.
Samoin tiedän senkin, että meillä Suomessa tehdään kaikki mahdollinen, jotta vammautuneet saadaan kuntoutetua kotioloisa selviytyviksi ilman yhteiskunnalle koituvia valtavia hoitolaitoskustanuksia. Mutta tiedän myös senkin, että toisaalta tämä sama yhteiskunta tekee kaiken mahdollisen tuhotakseen kaikki henkisen jaksamisen edellytykset siviilielämässä selviytymiseksi. Yritä siinä sitten jaksaa, yksin arvottomana roskana, lainsuojattomana ja oikeudettomana ihmishylkiönä, jonka yli kahlataan kaikilta suunnilta.
Eli jotain todella konkreettista uutta tässä yhteiskunnassa tarvitaan.
uskikset turhankin paljon tramatisoivat Jeesuksen kärsimystä.
Tästä maailmasta kun löytyy miljoonittain täysin syyttömästi kärsimään joutuneita ja monien tuskat ovat olleet paljon suurempia kuin Jeesuksen. Ajatellaampa vaikkapa Hitlerin tuhoamisleireile joutuneita ja heidän käytämistä lääketietellisiin kokeisiin; ja jos uhri ei näihin kokeisiin kuollut, hänet tapettiin lopulta kaasukammiossa. Ja täysin syyttömiä olivat nekin nuoret naiset, joiden rintoihin ruiskutettiin bensiiniä vain sen takia, että nähdään, kuinka paljon ihminen kestää tuskaa ennen kuin siihen kuolee. Toivottavasti näidenkin naisten tuskanhuudot kaikuvat saksalaisten ja koko maailman korvissa maailman loppuun asti.
Eli ollaan realisteja ja ennen kaikkea rehellisiä.
täälläkin on selitetty että natsien uhrit, ainakin juutalaiset, saivat ansionsa mukaan Jumalan säätämän rangaistuksen, koska eivät uskoneet Jeesukseen/koska esi-isät olivat syyllisiä Jeesuksen kuolemaan. "Oikealla" uskonnolla edustajineen on näköjään varaa olla rajattoman armoton.
tuhansien vuosien takaiset rikoksetko lasten pitäisi kärsimyksillään ja kuolemallaan sovittaa?
Menee jo kovin utopistiseksi.
No. Kenenkähän rikoksia sovittivat ne miljoonat orjat, jotka kuskattiin Afrikasta Amerikkaan raatamaan epäinhimilisissä oloissa. Esimerkiksi Karibianmeren saarilla orjan keskimääräinen elinikä orjana oli vain 6 vuotta.
Tälle yhteiskunnalle tuskin voimme mitään
sen enempää kuin tähänkään asti.
Ja on hieno asia että yrität jaksaa.Ja voimia siulle!
Mutta korostan edelleen sitä
sinun omaa panostasi!
Ajatellen tulevaa....
Ja tekstiäsi on mielenkiintoista lukea.
Mutta päivittäinen jaksaminen,
se on kiinni ihan sinusta itsestäsi.
Asiat eivät korjaannu ainakaan
muita syyttelemällä.
Oma taakkasi käy silloin vain raskaammaksi.
Kerron sinulle erään asian.
Jos jaksat kuunnella?
Sisarellani on vammautunut poika,34v.
Ja onnettomuuden jälkeen
puheen tuottaminen tuotti
mielettömiä vaikeuksia.
Kovan yrittämisen ja vaikka minkä jälkeen,
hän tällä hetkellä ymmärtää
puhutun puheen täydellisesti.
Kirjoittaa ei enään osaa.Mutta pienikin sana,
vaikka vain muutama on hänelle ilo.
Heillä on kissa,jonka nimi on matti.
Kun hän miulle sitten selitti mitä matti
oli tehnyt,
hän kertoi näin:
Matti nam nam piippiip...
Siis matti söi linnun!
Suo anteeksi,tämä on kömpelö esimerkki.
Mutta se,
kertoo siitä
kuinka suuria pienet asiat voivat olla!
kunhan ne oppii ja oivaltaa!
Siulle voimia edelleen!
T.leahim
on kyllä täyttä asiaa ja hyvä esimerkki.
Muistan ikäni sen illan kun sain Sodankylän terveyskeskuksessa ensi kerran itse lusikan suuhuni ja söin omin avuin kipollisen viiliä. Tämä tapahtui 5 kk kolarini jälkeen ja tästä alkoi vuosien työ kohti kuntoutumista. Kolme vuotta vammautumiseni jälkeen suoritin ajotutkinnon ostamallani automaattivaihteisella autollani ja pari vuotta tämän jälkeen kävelin kesän joka ikinen päivä yhtä metsäpolkua edes takaisin. Sen kesän aikana noin 50 km ja tämän jälkeen pyörätuolini vietiin varastoon, jossa se oli 8 vuotta.
Tämä kaikki, ja paljon muuta, oli mahdollista sen vuoksi, että minulla oli voimakkaat motiivit ja tavoitteita tulevaisuudessa. Nyt ne motivit ja tavoitteet ovat hyvin vähissä ja tilanne sen mukainen.
No. Kerrottakoon, että huhtikuulla sain useita yhteydenottoja Venajältä ja nyt kulunut kuukausi on ollut todella innoittava - kuin kauneinta enkelisatua. Eli jossain on vielä ihmisiä, jotka todella välittävät ja tämä innoitti minut opiskelemaan englantia ja nyt opiskelen aamusta iltaan.
Eli näin pienestä ne innoitukset ovat kiinni. Muutamista todellisista ystävistä, jotka välittävät.
suuret ovatkaan oman kansamme tuomiot!
Tuomion päivä on monelle kauhun päivä, kun kaikki ihmisen törky tuodaan näkyville.
Ei nimikristillisyys pelasta.
Kuinka moni tänäkään päivänä ei kunnioitta Jumalan lakia, Jumalaa kaikkivalitasta ja antaisi Hänelle yksin kunnian ja ylistyksen.
Kuinka vähän onkaan niitä, jotka nöyrtyvät ja tunnustavat syntinsä ja ottavat täydellisen sovituksen vastaan, jonka Jeesus on jokaisen puolesta tehnyt.
.. mutta valehtelet kyllä sujuvasti käyneesi, itseäsi kehuen. Hengellisesti ja henkisesti olet kyllä täysin kuollut.
Hesekielin aikoina Herra herätteli jopa kuolleista luista ihmisiä. Tämä on myös hyvin syvällinen opetus. Uskova voi hairahtaa kauaskin Jeesuksen armoista, mutta vielä silloinkin kun hän on hengellisesti ajatellen jo haiseva ruumis, ei tarvita kuin yksi Jeesuksen Sana ja hairahtunut palaa polvitietä takaisin Vapahtajansa turviin. Maailman kaunein lause Jeesuksen korvissa on:" Herra, anna minulle syntiselle minun syntini anteeksi, pese minut jälleen verelläsi."