Kertokaapa uskovat

Ystäväsi on puhunut ajattelemattomasti vaikeassa tilanteessa. Mielestäni hän on arvioinut väärin, vaikka toisaalta yhtä vähän minäkään osaan tai voin puhua Jumalan puolesta sinulle kuin hänkään on osannut.
Ota tai jätä. Ja anna meille anteeksi ettemme osaa sinua lohduttaa kuten toivoisit ja tarvitsisit.

Raamatussa on useitakin kohtia Vanhassa Testamentissa joissa Jumala sanoo Israelin kansalle lyövänsä niitä jotka kääntyneet hänestä pois, hyljänneet hänet ja hänen antamansa lain. Hän sanoo jopa lyöneensä heidän lapsiaan. Siis hänen oma kansansa. Israelin kansa jonka hän otti omakseen ja joka oli Mooseksen lain alainen. Sen ajan ainoat uskovaiset.

Jumala kutsui heitä rakkaudella, ja oli hyvin kärsivällinen erämaavaelluksen aikana, mutta he olivat kapinoivia ja kiukuttelevia kerran toisensa jälkeen. He tahtoivat pitää muita jumalia ja palvoa niitä. He tahtoivat kuninkaita johtajikseen.
Jumala lähetti profeettoja varoittamaan ennen rangaistusta, mutta kansa ei kuunnellut vaan jopa tappoi profeetat. Kansa on kuitenkin yhä hänen omansa eikä hän ole sitä hylännyt vielä tänäkään päivänä vaan odottaa sen kääntyvän takaisin hänen puoleensa.

Arvelen, että tätä esimerkkikansan itsepäisyyttä ystäväsi on ehkä ajatellut.

Mutta entä Uusi Testamentti? Sekin kaikkineen puhuu uskovaisille.

Mitä sieltä sitten voi ottaa itseensä ulkopuolella oleva ei-uskovainen?
Sen mitä siellä julistetaan kaikille kansoille, kaikkialla maailmassa.
Sitä että Isä Jumala antoi ainoan Poikansa tulla maailmaan kaikkien rakastamiensa ihmisten keskelle, ottamaan heille kuuluvat lyöntinsä ja rangaistuksensa, jopa kuolemaan heidän kuolemansa Jumalan hylkäämänä, että heillä rauha olisi ja iankaikkinen elämä kuolemankin jälkeen. Että Hän voisi oikeudenmukaisesti antaa heille anteeksi heidän syntinsä, sillä hän rakastaa heitä.
Savuavaa kynttilänsydäntä hän ei sammuta eikä särjettyä ruokoa muserra.
Jumala tarjoaa lohdutuksen ja rauhan sanoja murheen sijaan.
Vanhan Testamentin puolellakin hän sanoo asuvansa myös niiden luona joilla on särjetty ja nöyrä henki.

Jeesus itki kuolleen Lasaruksen takia, yhdessä Martan ja Marian kanssa, vaikka pian herättikin Lasaruksen kuolleista. Jeesus tunsi ihmisen tuskan koska oli ihminen kuten mekin.
Kun ihmiset olivat suremassa jotain, hän oli lohduttamassa, hän sanoi etteivät onnettomuuksiin joutuneet tai sairaat ja vammaiset olleet sen syntisempiä kuin muutkaan.

Mutta ainoastaan Hän yksin on kärsinyt pilkkaa, ruoskaa, ristiinnaulitsemisen ja kuoleman sen tähden että sinäkin uskoisit Hänen tehneen sen vain siksi että Jumala on rakastanut ja rakastaa sinua yhä. Rakkaudesta on kyse.

Et sinä eivätkä sinun läheisesi ole sen tähden kärsineet että sinä "kovapäinen" tämän uskoisit. Mikä olisi isä, joka löisi lasta, tämä parahtaisi itkuun ja isä kysyisi: uskotko nyt että rakastan sinua?

Eivät läheisesi syntiensäkään tähden kärsineet. Jumala ei luonut meitä kärsimään ja kuolemaan, se laki tuli vasta synnin jälkeen yleisesti maailmaan. Maailmassa olevan synnin tähden kuoleman laki on kaikkien osaksi tullut, ketään erottelematta. Jo pieni vauvakin voi kuolla vaikka ei ole pahaa tehnyt.
Miksi sitten paljon osuu yhteen ihmiseen, toiseen tuskin mitään? Asiat selviää vasta tilien selvittelyssä Jumalan edessä. Miksi minunkin osani on mikä on, kun toisella ainakin näyttää olevan parempi? Tämä on ikuinen kysymys, Jobista alkaen.

Raamatun mukaan Jeesus kutsuu kaikkia ihmisiä: "tulkaa minun tyköni te työn ja huolien uuvuttamat, minä annan teille levon."

Miksi Jumala sallii kärsimyksiä?

Miksi maailma on täynnä vihaa ja vääryyttä, jos Jumala kerran on kaikkivoipa, rakkaudellinen, viisas ja oikeudenmukainen? Oletko joskus miettinyt näitä kysymyksiä? Ilmeisesti moni meistä on miettinyt.

Tiedätkö, miksi ihmiset erehtyvät pitämään Jumalaa syypäänä kaikkiin maailman kärsimyksiin? Monesti he syyttävät Kaikkivaltiasta Jumalaa siksi, että he uskovat hänen olevan tämän maailman todellinen hallitsija. He eivät tunne sitä yksinkertaista mutta tärkeää totuutta, jonka Raamattu opettaa: tämän maailman todellinen hallitsija on Saatana Panettelija.

Raamatussa sanotaan selvästi: ”Koko maailma on paholaisen vallassa.” (1. Johanneksen kirje 5:19.) Eikö tämä tunnukin järkevältä ajatukselta? Maailma heijastaa sen näkymättömän henkiolennon persoonallisuutta, joka ”eksyttää koko asuttua maata” (Ilmestys 12:9). Saatana on pahansuopa, petollinen ja julma. Siksi hänen vaikutuspiirissään oleva maailmakin on täynnä vihaa, petollisuutta ja julmuutta. Tässä on yksi syy siihen, miksi kärsimystä on niin paljon.

Toinen syy on se, että ihmiset ovat olleet epätäydellisiä ja syntisiä aina Eedenin puutarhassa nousseesta kapinasta lähtien. Syntisillä ihmisillä on taipumus taistella vallasta, ja siitä seuraa sotia, sortoa ja kärsimystä (Saarnaaja 4:1; 8:9).

Kolmas syy kärsimykseen on ”aika ja sattuma” (Saarnaaja 9:11). Maailmassa, jossa Jumala ei ole suojelevana Hallitsijana, ihmiset saattavat joutua kärsimään siksi, että he sattuvat olemaan väärässä paikassa väärään aikaan.

On lohdullista tietää, että Jumala ei aiheuta kärsimyksiä. Hän ei ole vastuussa sodista, rikoksista, sorrosta eikä edes luonnononnettomuuksista. Haluamme silti tietää, miksi hän sallii kärsimyksiä. Hänellähän olisi Kaikkivaltiaana mahdollisuus tehdä niistä loppu. Miksi hän ei tee niin? Rakkaudellisella Jumalalla, jonka olemme oppineet tuntemaan, täytyy olla siihen hyvä syy. Se onkin sitten jo uusi aihe.

Mutta voit olla huoleti että Jumala ei ole aiheuttanut näitä surullisia tapahtumia elämääsi. Jos niistä Jumalaa syytetään, niin osoite on väärä. Jumala on RAKKAUS, ei Hän tahdo kenellekään pahaa. Hän haluaa että me kaikki pelastuisimme, mutta ei Hän tuollaisia keinoja käytä. Raamattu on meille annettu
josta voimme oppia tuntemaan Hänet ja Hänen tarkoituksensa. Haluammeko ottaa neuvot vastaan on sitten meidän vapaaehtoinen valintamme. Ei meitä siihen pakoteta. Jumala kuitenkiin toivoo että ottaisimme ohjeet vastaan, ne ovat meille suojaksi ja pelastukseksi.

Toivon sinulle jaksamista surusi kanssa. Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin.
Minulla on tapana ajatella silloin kun on vaikeita aikoja. Asioilla on tapana myöskin järjestyä. Olen kokenut sen monta kertaa elämäni aikana. Minullakin niitä koettelemuksia kun on riittänyt. Mutta helpottanut on, kun on Raamatusta
löytänyt tiedon siitä - Miksi kärsimyksiä on niin paljon? Ja vielä tärkämpää on se että ne joskus tulevat loppumaankin. Jumala tulee puhdistamaan maan. :-)

koska olivat tullakseen. Niidenkin kautta Jumala kutsuu. Jos olisit uskova, vaikeudet voisivat silti tulla. Puhuttelua ne voisi silloinkin olla tai sitten uskon koetusta.
Siis kaikkea voi sattua kaikille, niinkun Raamatussa (saarnaajan kirjassa?) sanotaan. Jumala puhuttelee tapahtumien kautta eri elämäntilanteessa olevaa ihmistä eri tavoin.
Näiden tapahtumien kautta Jumala puhuttelee teitä kaikkia, ei vain sinua. Ja jokainen on vastuussa vain omistä valinnoistaan. Yhtä hyvin vois väittää että ne muut lähimmäiset on kovapäisiä.
Yhtä hyvin vois sanoo et kaikki on kovapäisiä, kun ei me kärsimyksiltä vältytä.


Ehkä ystävääsi on opetettu väärin tai sitten hän ei vielä ymmärrä... Jumalan tiet on paljon korkeemmat ja ihmeellisemmät kuin me osataan kuvitellakaan.

Olen samaa mieltä kanssasi. Ei Jumala voi kutsua sinua tyttären poikaystävän kuoleman kautta. Se tarkoittaisi sitä, että sinä olisit Jumalalle tärkeämpi kuin tyttäresi poikaystävä. Jumalalle kaikki ovat samanarvoisia eikä hän tee eroa ihmisten välillä.

kuin kuolinajan:jokaisen ihmisen kohdalla.
Olisiko yhden ihmisen sielu Jumalalle tärkeämpi,kuin toisten???
Jumala rakastaa jokaista ihmistä yhtäpaljon ja jokaikinen sielu on Hänelle yhtä tärkeä!
Me ihmiset-uskovinakaan-emme voi antaa täysin tyhjentäviä vastauksia kenellekään.
Jumalalla on omat aikansa ja aivoituksensa-kunkin ihmisen kohdalla.
Samaten Jumala on määrännyt jokaiselle ihmiselle etsikkoajan täällä maailmassa eläessä:
jolloin Hän kutsuu ihmistä yhteyteensä.
Nämä kaikki kolme:syntymä,uudestisyntymä eli uskoontulo,ettämyöskin kuolema-
ovat kaikki niinsuuria tapahtumia elämässä,että niillä on vaikutusta meidän perheisiimme
ja ystäviimme ja niihinkin,jotka meistä tietävät tai meidät tuntevat.

Kuitenkaan emme voi mennä suoraltakädeltä kenellekään sanomaan,että jonkun kuolema olisi sentakia,että se on Jumalan puhetta-sellainen ei pidä paikkaansa-
mutta sen me voimme sanoa,että tälläinen suru ja murhe on ollut Jumalalle otollinen
hetki puhua jonkun ihmisen sydämelle-kutsua häntä luokseen,koska tiedätkö,että
vaikka sinä et olisi henkilökohtaisessa uskossa Häneen-Hän on sinua lähellä surussasi. Hän rakastaa jokaista ihmistä!Jumala on kaikkialla läsnäoleva. Hänellä on kuoleman ja tuonelan avaimet-sinun tyttäresi rakas on siirtynyt ajanrajan taakse Hänen sallimuksestaan- ja vaikka ihmisen on vaikea hyväksyä kuolemaa,se on silti meille kaikille edeltämäärätty.
Sinulle tuli murhetta kaksinverroin,kun vielä oma poikasi sairastui-tarvitset voimaa ja
tukea-en voi kuin ihmetellä ystävääsi.
Surun keskellä ei sanat paljoakaan auta,itsekin surua kokeneena sen tiedän.
Toivotan Sinulle kuitenkin Jumalan Siunausta,lohdutusta ja voimaa elämääsi.