Kreat kesälomalla?

"Hänet muistetaan myös kommentistaan Thomas Henry Huxleylle: "Oletteko apinoiden sukua isänne vai äitinne puolelta?""

Kreationismin aate ei näköjään ole paljoa muuttunut...

.... ja samalla kitisemiseen siitä, kuinka edes 13 miljardia vuotta ei riittäisi em. lajirunsauden aikaansaamiseksi. ......

Jaaha, vai niin. Evojen uusin tutkimustulos siis kertoo, että elämä maapallolle syntyikin jo 13 mrd. vuotta sitten. Lisää uusia tutkimustuloksia kaivattaisiin kovasti.

Uuden lajin syntymiseen vaaditaan siis jonkin sortin hyödyllinen geeniperimää parantava mutaatio yksilössä, niin että tämä ei enää lisäänny "vanhan version" kanssa. Lisäksi tuo samainen mutaatio on tapahduttava sattumalta vastakkaista sukupuolta olevassa yksilössä, sitten nämä yksilöt löytävät sopivasti toisensa ja alkavat lisääntyä keskenään ja erottautuvat alkupopulaatiosta, etteivät jälkeenjääneet pääsisi sekoittaamaan kehityksen kulkua ja uutta geeniperimää. Tämä siis on tapahtunut näiden miljardien vuosien saatossa ilmeisesti jatkuvasti. Aikahaarukka, jolloin näiden samanlaisten yksilömutanttien on löydettävä toisensa on maks. kymmeniä vuosia, mutta tämä periaate ei vaikuta joidenkin mielestä yhtään epätodennäköiseltä tai mahdottomalta, vaikka sen on toimiakseen täytynyt tapahtua jatkuvasti uudestaan. Ei siinä kuulkaa auta puhe edes triljoonista vuosista.

Jfr kirjoitti:

Uuden lajin syntymiseen vaaditaan siis jonkin sortin hyödyllinen geeniperimää parantava mutaatio yksilössä, niin että tämä ei enää lisäänny "vanhan version" kanssa. Lisäksi tuo samainen mutaatio on tapahduttava sattumalta vastakkaista sukupuolta olevassa yksilössä, sitten nämä yksilöt löytävät sopivasti toisensa ja alkavat lisääntyä keskenään ja erottautuvat alkupopulaatiosta, etteivät jälkeenjääneet pääsisi sekoittaamaan kehityksen kulkua ja uutta geeniperimää. Tämä siis on tapahtunut näiden miljardien vuosien saatossa ilmeisesti jatkuvasti. Aikahaarukka, jolloin näiden samanlaisten yksilömutanttien on löydettävä toisensa on maks. kymmeniä vuosia, mutta tämä periaate ei vaikuta joidenkin mielestä yhtään epätodennäköiseltä tai mahdottomalta, vaikka sen on toimiakseen täytynyt tapahtua jatkuvasti uudestaan. Ei siinä kuulkaa auta puhe edes triljoonista vuosista.

Onneksi olkoon! Osoitit taas ettet ymmärrä evoluutiosta mitään. Ei se lajiutuminen noin tapahdu. Lajiutuminen käy yksinkertaisuudessaan niin, että saman lajin populaatiot elävät eristyksissä toisistaan. Pikkuhiljaa pienin geneettisin muutoksin populaatiot sitten voivat lajiutuvat.

Kasveilla polyploidian takia voi tulla sellainen tilanne ettei monikromosominen yksilö pysty risteytymään ''normaalien'' yksilöiden kanssa.

lomavastaus kirjoitti:

.... ja samalla kitisemiseen siitä, kuinka edes 13 miljardia vuotta ei riittäisi em. lajirunsauden aikaansaamiseksi. ......

Jaaha, vai niin. Evojen uusin tutkimustulos siis kertoo, että elämä maapallolle syntyikin jo 13 mrd. vuotta sitten. Lisää uusia tutkimustuloksia kaivattaisiin kovasti.

on kreationismin perustoiminta metodit. Eikö sana moraali todellakaan merkitse teille yhtään mitään? Vai pyhittääkö tarkoitus keinot?

LauriT kirjoitti:

Onneksi olkoon! Osoitit taas ettet ymmärrä evoluutiosta mitään. Ei se lajiutuminen noin tapahdu. Lajiutuminen käy yksinkertaisuudessaan niin, että saman lajin populaatiot elävät eristyksissä toisistaan. Pikkuhiljaa pienin geneettisin muutoksin populaatiot sitten voivat lajiutuvat.

Kasveilla polyploidian takia voi tulla sellainen tilanne ettei monikromosominen yksilö pysty risteytymään ''normaalien'' yksilöiden kanssa.

vastaus. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... mutta tämähän on se yleisin muotoilu evoluutikoilla. Yritin tuoda keskustelua vähän arkisemmalle tasolle ja saan heti idiootin leiman. Lisääntymiseen eläinten välillä kuitenkin tarvitaan yleensä ottaen aina yksilöuros ja yksilönaaras, jotka kykenevät lisääntymään keskenään. Jos ne ovat eri lajia, lisääntyminen ei onnistu.

Jfr kirjoitti:

vastaus. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... mutta tämähän on se yleisin muotoilu evoluutikoilla. Yritin tuoda keskustelua vähän arkisemmalle tasolle ja saan heti idiootin leiman. Lisääntymiseen eläinten välillä kuitenkin tarvitaan yleensä ottaen aina yksilöuros ja yksilönaaras, jotka kykenevät lisääntymään keskenään. Jos ne ovat eri lajia, lisääntyminen ei onnistu.

Mitä et eläinten lajiutumisesta ymmärrä?

LauriT kirjoitti:

Mitä et eläinten lajiutumisesta ymmärrä?

Sitä, mistä evolotto viestissä kirjoitin. Teorian mukaan: kun syntyy uusi laji, sitä on ensin yksi kappale, yksi yksilö, sitten sen on löydettävä vastakkaista sukupuolta oleva yksilö, jolla on täsmälleen sama mutaatio(t) ja sitten ei kun lisääntymään, näin?

Jfr kirjoitti:

Sitä, mistä evolotto viestissä kirjoitin. Teorian mukaan: kun syntyy uusi laji, sitä on ensin yksi kappale, yksi yksilö, sitten sen on löydettävä vastakkaista sukupuolta oleva yksilö, jolla on täsmälleen sama mutaatio(t) ja sitten ei kun lisääntymään, näin?

Lajiutuminen voi tapahtua, kun kaksi populaatiota elävät eristyksissä toisistaan tarpeeksi kauan. Eristyksen syynä voi olla maantieteellinen tekijä esim. vesistö, metsä tai autotie.

Kuvitellaan, että lintulaji hypoteesirkku on levittäytynyt elämään kahdelle saarelle. Populaatiot eivät kohtaa toisiaan ja saaret eroavat toisistaan. Saaressa A on runsaasti hyönteisiä tarjolla, petoja maantasalla ja hieman viileä ilmasto. Saarella B on runsaasti maahan tippuneita siemeniä, petoja puissa, paikallinen virustauti ja lämmintä ympäri vuoden. Saarilla vallitsevat siis erilaiset valintapaineet.

Saarella A ominaisuudet, kuten pitkä nokka, tuuhea höyhenpeite ja eläminen puissa ovat hyödyllisiä ominaisuuksia. B:llä taas vahva nokka siemenille, puissa pesiminen ja lentäminen tarpeetonta (siivet rappeutuvat), vastustuskyky virukselle ja höyhenet lämpimälle ilmastolle (vaaleat värit edullisia).

Jos saarella A tapahtuu nokkaa pidentävä mutaatio, se yleistyy populaatiossa. Pitkänokkainen hypoteesirkku yksilö saa ongittua hyönteisiä hieman syvemmältä puusta ja selviytyy lisääntymisikään todennäköisemmin kuin muut. Mutaatiota kantava yksilö pystyy lisääntymään ongelmitta ''normaalien'' hypoteesirkkujen kanssa, joten sen ei tarvitse etsiä samanlaista yksilöä. Näin muutkin ominaisuudet yleistyvät ja monien tuhansien vuosien päästä (riippuu kauanko hypoteesirkuilla kestää saavuttaa lisääntymisikä) huomaamme, että saarten A:n ja B:n populaatiot eroavat toisistaan huomattavasti. Hypoteesirkut eri saarilla eivät voi enään tuottaa lisääntymiskykyisiä poikasia keskenään, koska eroavat perimältään liikaa toisistaan.

Toivottavasti tämä oikaisi käsityksiäsi.

LauriT kirjoitti:

Lajiutuminen voi tapahtua, kun kaksi populaatiota elävät eristyksissä toisistaan tarpeeksi kauan. Eristyksen syynä voi olla maantieteellinen tekijä esim. vesistö, metsä tai autotie.

Kuvitellaan, että lintulaji hypoteesirkku on levittäytynyt elämään kahdelle saarelle. Populaatiot eivät kohtaa toisiaan ja saaret eroavat toisistaan. Saaressa A on runsaasti hyönteisiä tarjolla, petoja maantasalla ja hieman viileä ilmasto. Saarella B on runsaasti maahan tippuneita siemeniä, petoja puissa, paikallinen virustauti ja lämmintä ympäri vuoden. Saarilla vallitsevat siis erilaiset valintapaineet.

Saarella A ominaisuudet, kuten pitkä nokka, tuuhea höyhenpeite ja eläminen puissa ovat hyödyllisiä ominaisuuksia. B:llä taas vahva nokka siemenille, puissa pesiminen ja lentäminen tarpeetonta (siivet rappeutuvat), vastustuskyky virukselle ja höyhenet lämpimälle ilmastolle (vaaleat värit edullisia).

Jos saarella A tapahtuu nokkaa pidentävä mutaatio, se yleistyy populaatiossa. Pitkänokkainen hypoteesirkku yksilö saa ongittua hyönteisiä hieman syvemmältä puusta ja selviytyy lisääntymisikään todennäköisemmin kuin muut. Mutaatiota kantava yksilö pystyy lisääntymään ongelmitta ''normaalien'' hypoteesirkkujen kanssa, joten sen ei tarvitse etsiä samanlaista yksilöä. Näin muutkin ominaisuudet yleistyvät ja monien tuhansien vuosien päästä (riippuu kauanko hypoteesirkuilla kestää saavuttaa lisääntymisikä) huomaamme, että saarten A:n ja B:n populaatiot eroavat toisistaan huomattavasti. Hypoteesirkut eri saarilla eivät voi enään tuottaa lisääntymiskykyisiä poikasia keskenään, koska eroavat perimältään liikaa toisistaan.

Toivottavasti tämä oikaisi käsityksiäsi.

Hawaijin "Kipukat" ovat vielä parempi esimerkki. Laavavirtojen pilkkomat ja toisistaan eristämät metsäpläntit ovat ihanteellinen ympäristö lajiutumistutkimukselle, ja niissä on havaittu useiden uusien hyönteis- ja hämähäkkilajien syntyminen juuri populaatioiden eristymisen vuoksi vain joidenkin vuosien kuluessa, ei tuhansien.

Googlaa "kipuka".

ja valehtelu kirjoitti:

on kreationismin perustoiminta metodit. Eikö sana moraali todellakaan merkitse teille yhtään mitään? Vai pyhittääkö tarkoitus keinot?

.... ja samalla kitisemiseen siitä, kuinka edes 13 miljardia vuotta ei riittäisi em. lajirunsauden aikaansaamiseksi. .......

Tuossa yllä suoraan apon tekstistä kopioitua. Eli kukahan taas valehtelee ja vääristelee ja kuka ei?

Kyllä apo aivan selvästi lähtee siitä, että elämällä on ollut 13 mrd vuotta aikaa tuottaa lajeja. Että elämää on ollut jo 13 mrd vuotta. Eihän tuota voi mitenkään muulla tavalla ymmärtää.

teksti ensin kirjoitti:

.... ja samalla kitisemiseen siitä, kuinka edes 13 miljardia vuotta ei riittäisi em. lajirunsauden aikaansaamiseksi. .......

Tuossa yllä suoraan apon tekstistä kopioitua. Eli kukahan taas valehtelee ja vääristelee ja kuka ei?

Kyllä apo aivan selvästi lähtee siitä, että elämällä on ollut 13 mrd vuotta aikaa tuottaa lajeja. Että elämää on ollut jo 13 mrd vuotta. Eihän tuota voi mitenkään muulla tavalla ymmärtää.

teksti ensin kirjoitti:
"Tuossa yllä suoraan apon tekstistä kopioitua. Eli kukahan taas valehtelee ja vääristelee ja kuka ei?"

Kukahan tässä osaa lukea ja kuka ei? Kukahan tässä vääristelee?

Apo: "...samalla kitisemiseen siitä, kuinka edes 13 miljardia vuotta ei riittäisi em. lajirunsauden aikaansaamiseksi."

"Kyllä apo aivan selvästi lähtee siitä, että elämällä on ollut 13 mrd vuotta aikaa tuottaa lajeja. "

Ei, vaan 13 miljardia vuotta on joidenkin kreationistien mielestä ollut aivan liian pieni aika nykyisen lajirunsauden aikaansaamiseksi. Voin lyödä vaikka vetoa, että Apo tietää maapallon iänkin olevan vasta 4,5 miljardia vuotta. Tuon ajatuksesi kehitit kyllä ihan itse. Kuinka osasitkin vääristellä?

"Että elämää on ollut jo 13 mrd vuotta. Eihän tuota voi mitenkään muulla tavalla ymmärtää."

No tulihan sitten nähtyä ymmärtämisesi taso. Mutta vääristelykykysi taso on havaittu, korkea on.

Apo-Calypso kirjoitti:

Hawaijin "Kipukat" ovat vielä parempi esimerkki. Laavavirtojen pilkkomat ja toisistaan eristämät metsäpläntit ovat ihanteellinen ympäristö lajiutumistutkimukselle, ja niissä on havaittu useiden uusien hyönteis- ja hämähäkkilajien syntyminen juuri populaatioiden eristymisen vuoksi vain joidenkin vuosien kuluessa, ei tuhansien.

Googlaa "kipuka".

Aina oppii uutta...

LauriT kirjoitti:

Lajiutuminen voi tapahtua, kun kaksi populaatiota elävät eristyksissä toisistaan tarpeeksi kauan. Eristyksen syynä voi olla maantieteellinen tekijä esim. vesistö, metsä tai autotie.

Kuvitellaan, että lintulaji hypoteesirkku on levittäytynyt elämään kahdelle saarelle. Populaatiot eivät kohtaa toisiaan ja saaret eroavat toisistaan. Saaressa A on runsaasti hyönteisiä tarjolla, petoja maantasalla ja hieman viileä ilmasto. Saarella B on runsaasti maahan tippuneita siemeniä, petoja puissa, paikallinen virustauti ja lämmintä ympäri vuoden. Saarilla vallitsevat siis erilaiset valintapaineet.

Saarella A ominaisuudet, kuten pitkä nokka, tuuhea höyhenpeite ja eläminen puissa ovat hyödyllisiä ominaisuuksia. B:llä taas vahva nokka siemenille, puissa pesiminen ja lentäminen tarpeetonta (siivet rappeutuvat), vastustuskyky virukselle ja höyhenet lämpimälle ilmastolle (vaaleat värit edullisia).

Jos saarella A tapahtuu nokkaa pidentävä mutaatio, se yleistyy populaatiossa. Pitkänokkainen hypoteesirkku yksilö saa ongittua hyönteisiä hieman syvemmältä puusta ja selviytyy lisääntymisikään todennäköisemmin kuin muut. Mutaatiota kantava yksilö pystyy lisääntymään ongelmitta ''normaalien'' hypoteesirkkujen kanssa, joten sen ei tarvitse etsiä samanlaista yksilöä. Näin muutkin ominaisuudet yleistyvät ja monien tuhansien vuosien päästä (riippuu kauanko hypoteesirkuilla kestää saavuttaa lisääntymisikä) huomaamme, että saarten A:n ja B:n populaatiot eroavat toisistaan huomattavasti. Hypoteesirkut eri saarilla eivät voi enään tuottaa lisääntymiskykyisiä poikasia keskenään, koska eroavat perimältään liikaa toisistaan.

Toivottavasti tämä oikaisi käsityksiäsi.

tuo olkoon esimerkki mikroevoluutiosta. Jos joku haluaa näitä hypoteesisirkkuja kutsua eri lajeiksi, hänelle suotakoon se ilo. Vaikka itse en kyllä kutsuisi Tanskandoggia ja Chihuahuaa eri lajeiksi, vaikka ovatkin hyvin erikokoisia, -näköisiä ja eivät lisäänny ainakaan normaalisti keskenään. Mutta entäs sitten, kun pitäisi tapahtua jotain dramaattisempaa. Teorian mukaan matelijasta kehittyi lintu. Jollekin yksilölle tapahtui "kuningasmutaatio" eli kehittyi siivet. Olkootpa ne jonkinlaiset tyngät tai läpsyttimet, joista sitten kehittyi uljaat lentämiseen soveltuvat sulalliset siivet, niin miten luulette lajikumppaneiden suhtautuneen tuollaisiin muotopuoliin. Eläimillä kun on taipumus etsiä oman lajinsa valioyksilöt lisääntymistarkoituksiin. Pikkuparannukset nokkaan, kynsiin, hampaisiin tms. ovat mahdollisia, sillä ne eivät ole mitään uusia "osia", mutta esim. siivet ja sulat matelijalle takuulla ovat. Tällainen "kuningasmutaatio" pitäisi olla heti valmis ja toimiva, sillä luonto ei jää odottelemaan, että kehittykää nyt rauhassa. On ehdotettu, että siivet olisivat ensin toimineet esim. kärpäslätkinä hyönteisten pyydystyksessä, mutta se on jo satuilua, josta ei ole mitään todisteita.

Jfr kirjoitti:

tuo olkoon esimerkki mikroevoluutiosta. Jos joku haluaa näitä hypoteesisirkkuja kutsua eri lajeiksi, hänelle suotakoon se ilo. Vaikka itse en kyllä kutsuisi Tanskandoggia ja Chihuahuaa eri lajeiksi, vaikka ovatkin hyvin erikokoisia, -näköisiä ja eivät lisäänny ainakaan normaalisti keskenään. Mutta entäs sitten, kun pitäisi tapahtua jotain dramaattisempaa. Teorian mukaan matelijasta kehittyi lintu. Jollekin yksilölle tapahtui "kuningasmutaatio" eli kehittyi siivet. Olkootpa ne jonkinlaiset tyngät tai läpsyttimet, joista sitten kehittyi uljaat lentämiseen soveltuvat sulalliset siivet, niin miten luulette lajikumppaneiden suhtautuneen tuollaisiin muotopuoliin. Eläimillä kun on taipumus etsiä oman lajinsa valioyksilöt lisääntymistarkoituksiin. Pikkuparannukset nokkaan, kynsiin, hampaisiin tms. ovat mahdollisia, sillä ne eivät ole mitään uusia "osia", mutta esim. siivet ja sulat matelijalle takuulla ovat. Tällainen "kuningasmutaatio" pitäisi olla heti valmis ja toimiva, sillä luonto ei jää odottelemaan, että kehittykää nyt rauhassa. On ehdotettu, että siivet olisivat ensin toimineet esim. kärpäslätkinä hyönteisten pyydystyksessä, mutta se on jo satuilua, josta ei ole mitään todisteita.

http://www.talkorigins.org/indexcc/CB/CB921_2.html
Tuossa olisi mahdollisia siiven tyngän funktioita.

''miten luulette lajikumppaneiden suhtautuneen tuollaisiin muotopuoliin''
Eivät ne muutokset ole mitenkää dramaattisen silmiinpistäviä, vaan pikku pikku muutoksia, jotka yleistyvät populaatiossa. Luin vähän aikaa sitten kirjasta Rakkauden evoluutio, että tutkijat olivat liimanneet eräälle lintulajin edustajille ylimääräisen töyhdön päähän, joka lisäsi niiden parittelumenestystä. Epäilen siksi vähän tuota muotopuoli-juttua.

''Pikkuparannukset nokkaan, kynsiin, hampaisiin tms. ovat mahdollisia, sillä ne eivät ole mitään uusia "osia"''

Silmäkin on kehittynyt näistä pienistä muutoksista. Ensimmäinen askel on ollut mutaatio, joka on tuottanut valoa absorboivan proteiinin. Ei sen ihmeempiä. Soluja, jotaka ovat valoherkkiä.

teksti ensin kirjoitti:

.... ja samalla kitisemiseen siitä, kuinka edes 13 miljardia vuotta ei riittäisi em. lajirunsauden aikaansaamiseksi. .......

Tuossa yllä suoraan apon tekstistä kopioitua. Eli kukahan taas valehtelee ja vääristelee ja kuka ei?

Kyllä apo aivan selvästi lähtee siitä, että elämällä on ollut 13 mrd vuotta aikaa tuottaa lajeja. Että elämää on ollut jo 13 mrd vuotta. Eihän tuota voi mitenkään muulla tavalla ymmärtää.

Koska näytät olevan tyhmä kuin saapas, niin luepa tuo "vanha-kissan" vastaus, hän osasi kirjoittaa sen selkokielellä, jonka sinäkin tolla saattaisit ymmärtää kirkkaimana päivänäsi.

Otahan sinäkin kesälömasi ratoksi kymmenen palan palapeli ja kasaa se keoksi vedenpaisumuksen uurtamien mökkirantasi rantakallioiden vieressä olevalle terassipöydälle ja anna ajan tehdä tehtävänsä, eiköhän se kesän aikana siinä itsekseen tuulessa kasaannu valmiiksi!!!!

Evojen luovalle jumalalle taisi löytä nimi, se onkin näköjään "jumalaton ajankulu".

LauriT kirjoitti:

http://www.talkorigins.org/indexcc/CB/CB921_2.html
Tuossa olisi mahdollisia siiven tyngän funktioita.

''miten luulette lajikumppaneiden suhtautuneen tuollaisiin muotopuoliin''
Eivät ne muutokset ole mitenkää dramaattisen silmiinpistäviä, vaan pikku pikku muutoksia, jotka yleistyvät populaatiossa. Luin vähän aikaa sitten kirjasta Rakkauden evoluutio, että tutkijat olivat liimanneet eräälle lintulajin edustajille ylimääräisen töyhdön päähän, joka lisäsi niiden parittelumenestystä. Epäilen siksi vähän tuota muotopuoli-juttua.

''Pikkuparannukset nokkaan, kynsiin, hampaisiin tms. ovat mahdollisia, sillä ne eivät ole mitään uusia "osia"''

Silmäkin on kehittynyt näistä pienistä muutoksista. Ensimmäinen askel on ollut mutaatio, joka on tuottanut valoa absorboivan proteiinin. Ei sen ihmeempiä. Soluja, jotaka ovat valoherkkiä.

Miten siivet voivat kehittyä pikkuhiljaa. MIkä on sellainen siiven esiaste, jota muut lajikumppanit eivät hyljeksi mutta joka kuitenkin antaa omaistajalleen jonkun edun kilpailussa? Ei sellaista ole.

.....Silmäkin on kehittynyt näistä pienistä muutoksista. Ensimmäinen askel on ollut mutaatio, joka on tuottanut valoa absorboivan proteiinin. Ei sen ihmeempiä. Soluja, jotaka ovat valoherkkiä........

Tuossa toinen moka. Kasveillakin on lehdissään ja neulaisissaan valoherkät solut mutta ei niillä silti silmiä ole.
On jo monesti kerrottu, että valoherkkä solu ei auta näkemisessä mihinkään koska näkemiseen tarvitaan kokonainen järjestelmä. Olkoon solu vaikka kuinka valoherkkä mutta jos tieto valosta ei välity hermoa pitkin keskushermostoon siellä tajuttavaksi ei yksittäinen solu anna mitään etua.

erhettä kirjoitti:

Miten siivet voivat kehittyä pikkuhiljaa. MIkä on sellainen siiven esiaste, jota muut lajikumppanit eivät hyljeksi mutta joka kuitenkin antaa omaistajalleen jonkun edun kilpailussa? Ei sellaista ole.

.....Silmäkin on kehittynyt näistä pienistä muutoksista. Ensimmäinen askel on ollut mutaatio, joka on tuottanut valoa absorboivan proteiinin. Ei sen ihmeempiä. Soluja, jotaka ovat valoherkkiä........

Tuossa toinen moka. Kasveillakin on lehdissään ja neulaisissaan valoherkät solut mutta ei niillä silti silmiä ole.
On jo monesti kerrottu, että valoherkkä solu ei auta näkemisessä mihinkään koska näkemiseen tarvitaan kokonainen järjestelmä. Olkoon solu vaikka kuinka valoherkkä mutta jos tieto valosta ei välity hermoa pitkin keskushermostoon siellä tajuttavaksi ei yksittäinen solu anna mitään etua.

Tämä yksisoluinen eliö osaa suunnistaa kohti valonlähdettä ilman aivoja ja monimutkaisia hermostoja: http://en.wikipedia.org/wiki/Dinoflagellate

Tässä dokumentti linnun sulista ja vastataan siinä tuohon siiven esiasteeseenkin: http://www.youtube.com/view_play_list?p=F8B24595B6EB0250

viksumpi kirjoitti:

Otahan sinäkin kesälömasi ratoksi kymmenen palan palapeli ja kasaa se keoksi vedenpaisumuksen uurtamien mökkirantasi rantakallioiden vieressä olevalle terassipöydälle ja anna ajan tehdä tehtävänsä, eiköhän se kesän aikana siinä itsekseen tuulessa kasaannu valmiiksi!!!!

Evojen luovalle jumalalle taisi löytä nimi, se onkin näköjään "jumalaton ajankulu".

Miksi valehteleva vajakki kuvittelee palapelien käyttäytyvän molekyylien tavoin? Oletko tietämätön myös palapeleista?