uusi voimallinen usko.
Tarvitaan sellainen usko, joka kasvattaa yksilöistä hengen jättilisiä ja uskon sankareita vastaamaan ajan haasteisiin.
Ei nykyisestä avuttomuuskristillisyydestä ole mihinkään. Ei maahan eikä edes tunkiolle On vain pois viskattavaksi.
Tarvitaan sellainen usko, joka kasvattaa yksilöistä hengen jättilisiä ja uskon sankareita vastaamaan ajan haasteisiin.
Ei nykyisestä avuttomuuskristillisyydestä ole mihinkään. Ei maahan eikä edes tunkiolle On vain pois viskattavaksi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niin, voihan se olla, meinaan jotta suomeen tarvitaan oikein uskovia ihmisiä, jotka nimenomaan osaavat olla ihmisyyttä ilmentäviä ja alamaisia Luojalle, taivaalliselle Isälle nurkumatta! Kristus opettaa kaiken sen jota tarvitaan tuohon alamaisuuteen.
Hän on kirkastettu ja voideltu ihmisen Poika iankaiken ja hänhän on myös kristitty, tavallaan, itsensä osuvasti ilmentäen, mutta Taivaallista Isää kunnioittaen ja vain Hänen tahtoansa toteuttaen. Tosin, nyt hän ei enää vaella kanssamme konkkreettisesti ja visuaalisesti, mutta on kuitenkin läsnä alati, kuten lupasikin. Sydämissämme, kuten taivaallinen Isäkin! Ja näin, voidaankin toistaa Kristuksen sanoja; Taivasten Valtakunta on sisäisesti meissä.
Eikä nämä kumpainenkaan ole suinkaan avuttomia.
Eikä se ole ihan yhdentekevää, jota kukin meistä tottelee. Ja kuka sen oikeimmin ja voimallisimmin tekee, tekee sen kyllä ilman väkivaltaa!
kotoinen kristillisyys ei tee yhtään mitään. Avuttomuutta avuttomuuden perään ja karkuun juoksemista silloin kun sitä uskoa ja hengen vomaa todella tarvittaisiin.
Eipä tuo pidä paikkaansa. Sillä monet ihmiset saavat elämiseen ja uskoonsa riittävät puitteet juuri sen tähden kun kotoinen kristillisyys nimenomaan toimii oikein
itsellisesti ja vahvanlaisesti, suorastaan väkevästi. Ketään, yhtäkään ei viskata syrjään kuin märkää rättiä.
Vaikka kuinka mainostat pakanauskontoasi, ketä se salmelalainen uusnoituus kiinnostaisi hypnoosien ja joogaamisten kanssa? :-D
täyttä lööperiä.
Tässä maassa kun keskimäärin joka toinen yksinäinen ja hylätty vanhus päättää itse päivänsä kun ei ole ketään eikä mitään; ja kun yksin ei jaksa.
Samoin tässä maassa itsarit ovat vakeasti vammautuneiden yleisin kuolinsyy sen vuoksi, että terveiden ehdoilla ei pysty elämään ja mikään taho ei pysty antamaan vammautuneen elämälle tarkoitusta sekä sitä henkistä tukea, mitä näissä vaikeissa tilanteissa ihminen todella tarvitsee.
Eli vai ei hylätä ja jätetä heitteille.
on paljastanut koko kristillisen totuuden Sodankylän ulkopuolelta (Sodankylän kentän avuttomuuden olen tiennyt ennestään).
Eli kristillisille piireille vaikeasti vammautuneen elämällä, olemisella ja tekemisillä ei le mitään arvoa. On arvoton roska, kaatopaikkatavara, elipä miten eli ja teki mitä hyvänsä. Uskovaiset kun ovat itsensä ihailun sädekehä päänsä päällä kulkevia fariseuksia, jotka ovat täysin sokeita ja kuuroja sekä sydämettömiä sille, mitä ympärillä taahtuu.
No. Onneksi on muutakin kuin tämä avuttomuuskristillisyys ja vastaukset on haettava sieltä, mistä vastaukset löytyvät.
Nyt sinä kyllä taas aloitat tuot vänkäämisen ja epäkristillisen valehtelun. Kyllä minä näen joka päivä sitä kristillisyyttä, jossa puutteen alaisille annetaan, juuri samoin kuin sinullekkin. Vaikkapa vain tyhjästä. Itse sinä olet itsesi sulkenut kaiken hyvän ulkopuolelle. Joten älä sinä ala meitä syyttelemään, täysin aiheettomasti. Me omista annamme kellekkä vaan, ja silloin kun me itse päätämme antaa, niin senkin teemme sydämemme ilosta rakkauden kera. Emmekä käy edes silloin sinulle sitäkään kertomassa, jota annoimme ja joillekka annoimme. Kristus meinaan jo muinoin opetti ihmisiä tämän kaltaisesti: Salassa tehkää kaikki hyvät tekonne, niin salassa taivaallinen Isä on teidät palkitseva.
Tässä massa ei ole tehty
mitään vammautuneiden hyväksi?
Mitä sinä haluat vielä lisää,
tai mitä pitäisi tehdä vielä?
Suomessa on hyvä terveydenhuolto
järjestelmä.
Ja näillä resulsseilla mennään.
Jos vain kohderyhmä
suostuu ottamaan avun vastaan!
En oikein ymmärrä mitä sinä tarkoitat?
Onko sinut unohdettu?
Etkö ole saanut tarvitsemaasi apua?
Oletko hakenut sitä?
Ainainen valittaminen ei
ainakaan auta,
oli palsta sitten mikä tahansa netissä.
tosiasioiden tunnustamisesta, sanoi presidentti J. K. Paasikivi aikanaan.
Eli olipa ongelmana koulu- tai työpaikkakiusaaminen, vammaisrasismi, tai mikä muu tahansa, mitään korjauksia epäkohtiin ei saada sillä, että uhrit vaiennetaan ja epäkohdat laikaistaan piiloon maton alle. Tai eristetään kotiarestiin pois ihmisten silmistä.
Muutoksia epäkäkohtiin saadaan vain siten, että nämä epäkohdat tuodaan kaiken kansan tietoisuuteen ja yleiseksi puheenaiheeksi.
Mikä on esimerkiksi koulukiusattujen oikeusturva nykyisessä yhteiskunnassa? Sitä ei yksinkertaisesti ole minkäänlaista, ja kuitenkin koulukiusamisilla pilataan jatkuvasti jopa tuhansien nuorten elämä koko elinajaksi. No. Korjaantuuko ongelma vaikenemalla? Ei varmasti. Tarvitaan niitä henkisesti voimakkaita yksilöitä, jotka ottavat julkisesti kantaa koulukiusattujen puolesta.
Samoin jo marraskuulla 1986 varatuomari Juhani Parkkari otti Kelan sanomissa kantaa vanhusten ja vammaisten ihmisoikeuksiin, jotka ovat maassamme vielä puolitiessä ja puolitiessä tulevat iäti myös pysymään, ellei näitä ongelmia tuoda yleiseen tietoisuuteen.
Ja kun kristilliset piirit eivät pysty uhrien rinnalla seisomaan, tarvitaan niitä, jotka pystyvät.
Pidetään hyvää huolta vanhuksista.
Otan tämän esiin siksi,koska olen
vuosia työskennellyt vanhuksien parissa.
Ja huomannut kyllä sen,
että yksinäinen vanhus
tarvitsee vierelleen jonkun muunkin
kuin hoitajan.
Tarkoitan tällä omaisia!
Omaiset voivat tehdä paljon
vanhuksen psyykkisen hyvinvoinnin eteen!
Samoin vaikeasti vammaiselle merkitsee
ne lähellä olevat,
läheiset ihmiset paljon!
Ei pidä moittia koko järjestelmää,
koska omainen voi tehdä paljon,
olemalla läsnä!
Omainen myös helpottaa hoitajan työtä.
Siinä ettei ihminen laitostu.
Ja ei ne mummelit aina niin herttaisia ole.
Joskus voi tulla päin näköä
muutakin kuin aamutossu!
Ja en uskokkaan että kirjoituksesi
tarkoitus oli moittia meitä tämän
työn tekijöitä.Vai?
Puhumasi asian puolesta on taisteltu aina,
ja tullaan taistelemaan.
Kieltämättä tätä työtä tekevänäkin
usko joskus loppuu.
Hyvää päivänjatkoa sinulle!
T.leahim
Eli kun niitä omaisia ei yksinkertaisesti ole; tai kun ne eivät välitä piirun vertaa, paitsi perinnönjaossa.
Toisaalta ihmisen elämä ei ole vain syömistä ja juomista tai ulkoisten puitteiden järjestämistä. Ihminen on myös henkinen olento ja kun fyysiset mahdollisuudet vähenevät tai loppuvat kokonaan, tulevat henkiset arvot ja tarpeet tärkeimmiksi tai ainoiksi arvoiksi. (En tarkoita uskovaisuutta)
Itse olen nimennyt keskeisimmiksi ihmisen henkisiksi tarpeiksi: "Olla hyväksytty, olla rakastettu, olla tarpeellinen". Nämä tarpeet on jokaisella ihmisellä ikään, terveyteen tai sukupuoleen katsomatta ja silloin kun ihminen löytää täyttymyksen näihin tarpeisiin, hän elää tyytyvästä ja sisältörikasta elämää riipumatta terveydentilasta, siis myös pyörätuolissa istuen, ja omaishoitajienkin osa on helpompi.
Eli näillä alueila on todella paljon vielä oppimista.
Aika paljon onnellisuus juuri vanhemmalla iällä on itsestä kiinni. Ainainen valitus ja arvostelu häätää ystävät ja sukulaiset pois läheltä. Yksinäisyys on usein itsetehtyä itsekkyyttä. Myönteinen asennoituminen elämään on paras lääke ongelmiin.
On oppimista!
Mutta kun rakastaa itseään
osaa rakastaa myös muita.
Eli helluntaiherätyksellä ei ole haluakaan vastata ajan haasteisiin.
Käytännössä tämä varmistaa sen, että tähän maahan tarvitaan täysin uutta toimintaa, jonka johtoajatuksena on hengellinen sieluhoito sekä ihmisoikeudet. Jo riittää lyötyjen lyöminen ja syyttömien syyllistäminen.