Minusta anteeksi pyytämisen jatkuva toitotus ja sen opetus on aivan liian yliarvostettua. En oikein löydä mistään raamatustakaan sellaista opetusta. Sitävastoin anteeksi antamisessa tulisi elää koko ajan. Tuntuu kuin anteeksipyytäminen olisi valjastettu ihmisen nöyryyttämiseen ja vallankäyttöön.
anteeksipyyntö yliarvostettua
antava
13324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Isät olivat oikealla tiellä, kun seurakunnasta syrjäytyneet ja viinaan langenneet sekä uskomattoman kanssa avioituneet pakotettiin serakunnan edessä julkisesti pyytämään anteeksi. Se oli todellisen nöyryyden ja parannuksen merkki.
Ei kait sellasella anteeksipyynnöllä merkitystä ole,mikä tervapampulla kaivetaan esiin.MUTTA!Ystävät kalliit.Silloin,kun JUMALAN RAKKAUS aikaansaa ihmisen sydämessä sellaisen muutoksen,että vaapaaehtoisesti nöyrtyy pyytämään anteeksi tuntiessaan siihen omantuntonsa kehotuksen...SE ON OIKEATA NÖYRYYTTÄ,ja sillä ON MERKITYSTÄ!!! Se on sitä JUMALAN MIELEN MUKAISTA MURHETTA,MIKÄ JOHTAA PARANNUKSEEN.Siunausta teille...PS.Kait jätämme tervapampun veks,ja sen sijaan YLISTETÄÄN JA KIITETÄÄN JUMALAA!!!
"Minusta anteeksi pyytämisen jatkuva toitotus ja sen opetus on aivan liian yliarvostettua"
Ei, kyllä anteeksiANTAMINEN on uskovaisten piireissä ihan liian yliarvostettua.
En oiein tajua mitä tarkoitat anteekspyytämisen korostamisella.
Raamatussa opetetaan kääntämään toinenkin poski, ja rakastamaan myös vihollisia. Se tarkoittaa, että ihmisen pitäisi antaa anteeksi ilman, että kukaan edes pyytää anteeksi. Pitää vain käännellä poskia ja aina vain antaa anteeksi kuten Jeesuskin teki ristillä - vaikka ihmiset eivät edes tajunneet mitä tekivät.
Tämä ajattelutapa aiheuttaa hirveästi henksiä vammoja ihmisille, jotka ovat joutuneet pahojen loukkausten kohteiksi, koska heiltä vaaditaan jatkuvaa anteeksantoa ilman, että kukaan edes pyytää anteeksi. Se, että anteeksiantoa pidetään sellaisena "ainoana oikeana päätepisteenä" joka asialle, vammauttaa ihmistä henkisesti.
Anteeksiannolla hakataan monia ihmisiä päähän jatkuvasti uskovaisten piireissä - varsinkin sielunhoitotilanteissa. Anteeksianto on sellaista kauniinNÄKÖISTÄ sanahelinää, jonka todellista olemusta uskovaisten piirit eivät tajua ollenkaan.
Anteeksianto toimii oivallisen kauniina, tekopyhänä kulissina, jonka alle voi lakaista ihan mitä tahansa, ja jonka avulla epäoikeudenmukaisuuksien uhrit pidetään hiljaisina.
Tarkoitin anteeksipyytämisen korostuksella sitä, että siitä on tehty nöyryytyksen väline, jolla yleensä pyritään julkisesti nolaamaan ja alistamaan toinen ihminen. Esim. Poika leirillä kärysi tupakan poltosta, ja leirinjohtaja takavarikoi askin ja seuraavan aamun lipunnostossa ilmoitti, että nyt täällä leirillä on yksi joka haluaa tuhota koko leirin ilmapiirin. Hän voi kuitenkin nyt astua eteen ja pyytää koko leiriltä anteeksi pahoja tekojaan.Mitä tällainen anteeksipyyntö palvelee... johtajien vallanhimon tyydytystä ja ...pr
Niin, no joo, kun sen ajattelee tuolta kannalta. Kaikenkaikkiaan koko anteeksiannon/-pyytämisen idea on ollut aina hukassa uskovaisten piireissä ja muuallakin.
Sitä käytetään vallankäytön välineenä, ja sen varjolla saadaan paljon pahaa aikaiseksi. Anteeksiantoa/-pyytämistä käyttävät nimenomaan ihmiset, joilla on valtaa toisiin ihmisiin. Näin ollen sen kohteiksi joutuvat yleensä sellaiset ihmiset jotka ovat syystä tai toisesta puolustuskyvyttömiä tällaista anteeksianto/-pyytämisterroria vastaan. Sellaisia ovat ennenkaikkea lapset, ja myös ihmiset joilla on esim. psyykkisiä ongelmia, tai jotka ovat muulla tavalla henkisesti puolustuskyvyttömässä tilassa. Esim. sielunhoitotilanteet ovat oivallisia tilaisuuksia käyttää tällaista terroria.
Kuvaavaa on että esim. sellainen sielunhoidon ammattilainen ja sielunhoitoon muutenkin paljon vaikuttanut pastori/terapeutti Seppo Jokinen saarnaa voimakkaasti anteeksiannon puolesta. Hän on mm. kirjoittanut kirjassaan Rikotusta eheä, että esim. insestin (hän käyttää insestiä esimerkkinä kirjassaan useassa kohtaa) uhrin ja hyväksikäyttäjän tulee antaa toisilleen anteeksi ja myös pyytää toisiltaan anteeksi.
Mutta esim. hyväksikäyttäjän vastuun, rikosoikeudellisenkin, kantamisesta hän ei kirjassaan mainitse sanallakaan mitään. Hän kuittaa koko asian anteeksiannolla, mikä on täysin käsittämätöntä.
Ihmetyttää suuresti miten henkilö, joka on toiminut vuosia terapeuttina, voi vaatia insestin uhrilta anteeksantoa, ja sen lisäksi vielä myös anteeksiPYYTÄMISTÄ, ja saarnaa sen olevan ainoa vaihtoehto traumasta vapautumiseen.
Mielestäni se kertoo terapeutin itsensä kieroutuneesta ja sairaasta, hyväksikäyttäjää suojelevasta sielunmaaailmasta. Hirvittää edes ajatella millaista tuhoa tuollainenkin "terapeutti" on vuosien varrella saanut aikaiseksi potilaissaan.
Kys. teraputilla on ollut käsittääkseni vielä suuri vaikutus sielunhoitoon, koska hän on kehittänyt myös ihan oman hoitomenetelmänsä josta hän kertoo enemmän kirjassaan Rikotusta eheä, ja on ollut perustamassa Kristillisen tervehtymiskeskuksen (CHC) nimellä kulkevaa yhdistystä, joka järjestää mm. seminaareja ja luentoja sielunhoidosta.
Joten kyllä, olen samaa mieltä siitä, että anteeksipyytämisestä ja anteeksiantamisesta on tehty varsinkin uskovaisten piireissä nöyryytyksen väline,ja myös väline pitää uhrit hiljaisina tahdottomina lampaina joilla ei ole oikeutta valittaa mistään, ja joilta evätään oikeus saada oikeutta itselleen. Anteeksiannon todellinen merkitys ja luonne on täysin pimennossa.
Aiheesta olisi todella syytä alkaa keskustelemaan uskovaisten piireissä enemmänkin.
Tosin pahoin pelkään että koska keskustelu ei ole uskovaisten bravuurilaji, siitä ei todennäköisesti tulisi muuta kuin raamatunlauseiden pommitussessio, josta ei olisi hyötyä yhtään kenellekään.
:/
Olipa hieno teksti.
Onko tuo CHC sama putiikki, missä "parannetaan" homoseksuaaleja?
Nyrkkisääntönä taitaa olla, että mitä kireämmällä on pipo sen enemmän tulee uhreja. Tuolla lestadiolaispuolella näkee mielipiteitä, joissa lasten pahoinpitelyä pidetään kunniakkaana ja lapsen ensimmäistä uhmaikää perisynnin merkkinä, siis ikää jolloin lapsi ensi kertaa alkaa tajuta tämän elämäksi nimitetyn pelin sääntöjä.
Samassa kireän pipon kierteessä täälläkin tunnutaan olevan, ehkä eri vinkkelistä eli tunteita ja psyykkistä ylikierrettä korostaen. Ei totisesti käy kateeksi lapsia, jotka jäävät jo pienestä pitäen esim. tämän kielilläpuhumisvouhkan jalkoihin.
Hyvää on se, että edes täällä voi kysyä vaikkapa seksin ajattelun synnillisyydestä - siis ihan todella voi olla nuoria, joiden täytyy moista ajatella!
Eiköhän se ole viime vuosina jo pelottavan selvästi nähty, mihin nämä anteeksipyyntö/syntisyntisynti -opettajat laumojaan vievät. Eivät ainakaan mihinkään hyvään.
en lakkaa ihailemasta ymmärryksesi tasoa. Tällä palstalla ei helposta saa alustukseen sellaista vastausta joka avartaisi ymmärrystä, tai ylipäätään vastaisi annettuun kysymykseen.Kiitos.
"Onko tuo CHC sama putiikki, missä "parannetaan" homoseksuaaleja?"
.....
No homojen "parantamista" varmaankin harjoitetaan jokaisessa kristillisyyteen perustuvassa laitoksessa sun muissa "kristillisissä hokkuspokkuskerhoissa", koska raamattu selvästi tuomitsee homoseksuaalisuuden ja sanoo sen vieläpä olevan ihmisen oma valinta.
Mutta Seppo Jokinen sanoo homoseksuaalisuudesta kirjassaan mm. seuraavaa:
"Miehen seksuaalisen kiinnostuksen tulisi suuntautua naiseen ja naisen mieheen. Se on Jumalan suunnitelma. Mikäli ihmisen seksuaalinen kiinnostus suuntautuu samaan sukupuoleen, jotakin on kehityksen kuluessa mennyt pahasti vinoon. Synti on päässyt vääristämään ihmisen seksuaali-identiteettiä, ja seuraukset ovat vakavia....
"Homoseksuaalisuus on yksi vaikeimpia identiteetin vammoja...homoseksuaalisuus ei ole hetken mielijohde, vaan pitkän kehityksen tulos, joka sisältää sekä olosuteiden armottomuutta että omia vääriä valintoja...Vamman vaikeutta kuvaa se, että monet homoseksuaalit ovat rukoilleet paljon, mutta apua ei ole tullut. Jumala voi halutessaan parantaa homoseksuaalin sukupuoli-identiteetin hetkessä, mutta useimmiten se tapahtuu pitkähkön prosessin kautta."
Tuosta voitaneen päätellä jotain.
Kauheeta edes ajatella kuinka monet homot ovat joutuneet tuohon prässiin...
.....
"Tuolla lestadiolaispuolella näkee mielipiteitä, joissa lasten pahoinpitelyä pidetään kunniakkaana ja lapsen ensimmäistä uhmaikää perisynnin merkkinä, siis ikää jolloin lapsi ensi kertaa alkaa tajuta tämän elämäksi nimitetyn pelin sääntöjä."
.....
Lapsen omaa tahtoa on aina perinteisesti pidetty merkkinä ihmisen peruspahuudesta (mikä juontaa juurensa nimenomaan kristinuskosta), joka on pitänyt kitkeä pois mahdollisimman tehokkaasti, jotta lapsesta tulisi sitten tahdoton lammas joka ei kyseenalaista, tunne, ajattele mitään, vaan oppii seuraamaan johtajaansa kuin robotti. Mitä kiltimpi (tahdottomampi => pystyyn kuolleempi) lapsi on, sitä "parempi" ihminen hänestä tulee. Tämä on ollut aina perusajatus kristillisyyteen perustuvassa kasvatuksessa. Ei-uskovaisetkin ihmiset ovat kyllä aina pahoinpidelleet lapsiaan, mutta tuskin kukaan on koskaan PUOLUSTELLUT sitä niin paljon kuin ihmiset, jotka todella ovat uskoneet sen mitä raamatussa sanotaan, ja laittaneet raamatun ohjeet terveen järjen edelle. Raamattuun vetoavat ihmiset voivat näin laittaa myös VASTUUN teoistaan jonnekin muualle kuin itselleen -> Jumalalle, raamatun ohjeisiin.
Helvetinpelko on tehokas keino saada ihmiset tekemään ihan mitä tahansa.
.....
"Ei totisesti käy kateeksi lapsia, jotka jäävät jo pienestä pitäen esim. tämän kielilläpuhumisvouhkan jalkoihin."
.....
Täällä yksi! ;)
tätä anteeksiantoa oli mielenkiintoista seurata.. mutta mitä mieltä olet homoudesta noin henkilökohtaisesti? Tuomitset homouden tuomitsemisen, näin ainakin ymmärsin. ? Miksi sitten valtaosa ihmiskuntaa kokee homouden jotenkin vieraana ilmiönä, vaikka ei olekaan " heluntaihapatuksen" turmelemia?
"mutta mitä mieltä olet homoudesta noin henkilökohtaisesti?"
....
Kysymyksiä minulle, mutta ei omia mielipiteitä, joten heitänpä sinua vastakysymyksellä; Mitä mieltä itse olet? Sekä homoseksuaalisuudesta, että anteeksiannosta?
Itse en tiedä onko homoseksuaalisuus "normaalia" vai ei, koska normaalin ja TERVEEN käsitteet ovat aika häilyviä.
Luulen tosin, että homoseksuaalisuus liittyy jotenkin kasvuympäristöön, koska en oikein usko, että mitkään seksuaalisuuteen liittyvät piirteet ovat "aina olleet ihmisessä", vaan ne muokkautuvat ympäristön mukaan. Samalla tavalla kuin se, miten heterokin suhtautuu seksuaalisuuteensa ja harjoittaa sitä, liittyy aina jotenkin hänen taustaansa. Eroaahan jo palkästään heteroidenkin kiinnostuksen kohteet paljon toisistaan; toiset tykkäävät pitkistä, toiset lyhyistä, toiset tummista toiset vaaleista jne.
Mutta se mikä on mielestäni olennaista, on aiheutuuko siitä touhusta HAITTAA kenellekään, aiheuttaako se esim. inhimillistä kärsimystä tms. Homoseksuallisuus ei itsessään aiheuta haittaa kenellekään sen enempää kuin heteroseksikään, niin kauan kuin sitä harjoittavat kaksi aikuista ihmistä vapaaehtoisesti.
....
"Miksi sitten valtaosa ihmiskuntaa kokee homouden jotenkin vieraana ilmiönä, vaikka ei olekaan " heluntaihapatuksen" turmelemia?"
....
Periaatteessa tuohon voisi vastata, että ihmiskunta kokee aina kaiken uuden, sellaisen johon he eivät ole tottuneet, vieraana.
Eri ihmiskuntien osa-alueet suhtautuvat homoseksuaalisuuteen hyvin eri tavoilla.
Homoseksuaalisuus ei ole uusi käsite eikä vieraskaan asia, mutta se on ollut hyvin pitkään suuri tabu, ja myös rikos länsimaisessa yhteiskunnassa. Kestää pitkän aikaa ennenkuin homoseksuaalisuuteen totutaan niin paljon, että siitä tulee yhtä arkipäiväistä kuin heteroseksuaalisuudestakin.
Mutta pitää muistaa että eihän kaikki suhtaudu heteroseksuaalisuuteenkaan hyväksyvästi. Ja toisaalta on olemassa yhteiskuntia, joissa seksuaalisilla vähemmistöillä, esim. transuilla on ollut aina ja on edelleenkin hyvin vahva ja tunnustettu asema yhteisöissään. Homoseksuaalisuutta esiintyy myös eläinmaailmassa, toisin kuin esim. pedofiliaa.
....
Se mitä minä vastustan, on se henkinen väkivalta jota uskonnolliset piirit käyttävät yrittäessään käännyttää homoista heteroita. Homoseksuaalisuus on niin suuri osa ihmisen identiteettiä, että siinä voi saada pahoja henkisiä vammoja ja traumoja yrittäessään taistella itseään ja oman identiteettinsä olennaista osaa vastaan vain siksi, koska joku idiootti ulkopuolinen "Jumalan äänitorvi" menee ja sanoo että niin pitää tehdä.
Olen osapuilleen atri parkan kanssa samaa mieltä tuolla uudella Homous - palstalla.
Ja kanssasi samaa mieltä siitä,että homouden tuomitseminen aiheuttaa kärsimystä ihmisille, jotka toteuttavat sitä toisen kunnioittamisen hengessä. Silti en oikein pidä homoutta itse terveenä ilmiönä..
Itse olen anteeksiantamisesta sitä mieltä, että sen avulla voi saada oman elämän parempaan järjestykseen, kun joutuu kuitenkin elämään epätäydellisten ihmisten keskellä. Toinen vaihtoehto olisi elää katkerana, ja se myrkyttää mielen niin, että elämä ei maistu elämälle. Tosin olen samaa mieltä siitä, että sen avulla voi olla käsittelemättä asioita ja haudata ne pois mielestä. Joskus se tosin on mielestäni hyvä vaihtoehto.
Jaa oma näkemykseni homoudesta. Kirjoitin jo siitä tuolla homokeskustelussa, mutta se oli enempi tollanen teologinen näkökulma. Esikuvaoppikysymys. Omat kokemukseni on homoista aika synkät, lähinnä olen tavannut eri lailla kieroutuneita homoja.. pedofiliaa ja muuta sellaista. Edelleenkin ihmettelen miksi yleinen mielipide on niin homoutta vastaan, vaikka minusta se ei ole uusi asia.Päinvastoin. Ehkä siinä on jotain luonnotonta...
"Itse olen anteeksiantamisesta sitä mieltä, että sen avulla voi saada oman elämän parempaan järjestykseen, kun joutuu kuitenkin elämään epätäydellisten ihmisten keskellä.Toinen vaihtoehto olisi elää katkerana, ja se myrkyttää mielen niin, että elämä ei maistu elämälle."
....
Tuo on se, miten yleensä anteeksannosta ajatellaan, ja mielestäni se EI pidä paikkaansa.
On harhaluulo, että anteeksiantamattomuus johtaisi automaattisesti katkeroitumiseen.
Minä olen sitä mieltä, että ihminen pystyy elämään katkeroitumatta vaikka ei anna anteeksi. Päinvastoin se katkeroittaa, että anteeksantamattomuutta ei hyväksytä, ja että sen kuvitellaan olevan TAHDONALAINEN asia, jonka ihmisen pitäisi pystyä vain HALUAMALLA aikaansaamaan. Että ei muka tarvitse kuin _haluta_ antaa anteeksi, niin avot, johan aurinko alkaa paistamaan.
Varsinkin uskovaiset harrastavat tätä painostusta anteeksiantoon, mikä on mielestäni ihan selvää henkistä väkivaltaa. Sitä perustellaan vanhoilla tekopyhillä fraaseilla, kuten sillä, että anteeksianto muka vapauttaa anteeksiantajan itsensä. Se muka vapauttaa vihasta ja muista "negatiivisista" tunteista.
Tosiasiassa anteeksiannon päätarkoitushan on se, että se vapauttaa nimenomaan anteeksiannon kohteen, siis sen JOLLE annetaan anteeksi, ei suinkaan sitä joka antaa anteeksi.
Yleensä sanotaan myös, ettei anteeksanto ole mikään automaatio. Mutta mielestäni se nimenomaan ON automaatio, joka tapahtuu automaattisesti JOS on tapahtuakseen.
Elämän jatkaminen ja mielenrauha ei ole riippuvainen anteeksiannosta, vaan hyvä elämä on kyllä mahdollista ilman anteeksiantoakin, ja ilman että edes pyritään antamaan anteeksi.
On olemassa asioita joita ei tarvitse antaa anteeksi.
Monet ihmiset kuvittelevat että heillä ei ole mielenrauhaa siksi, koska eivät ole pystyneet antamaan anteeksi jotakin, vaikka tosiasiassa mielenrauhan katoaminen onkin seurausta siitä, että hän ei itse, eikä hänen ympäristönsä hyväksy anteeksiantamattomuutta.
Tämä on mielestäni esimerkiksi ja varsinkin sielunhoidon/kristillisen terapian heikko kohta, asia, joka aiheuttaa hoidettaville vain lisää henkisiä vammoja ja lukkiuttaa tunne-elämän.
Asiaa olisi siis todella syytä alkaa miettimään uudelleen uskovaisten piireissä...
....
"Omat kokemukseni on homoista aika synkät, lähinnä olen tavannut eri lailla kieroutuneita homoja.. pedofiliaa ja muuta sellaista. Edelleenkin ihmettelen miksi yleinen mielipide on niin homoutta vastaan, vaikka minusta se ei ole uusi asia."
....
Ikävä, että sekoitat pedofilian ja homoseksuaalisuuden keskenään. Nykyään niiden kahden eron pitäisi olla ja selvä.
Pedofilia ja homoseksuaalisuus ovat ERI ASIOITA. Sekään pedofilian muoto, joka suuntautuu samaa sukupuolta olevaan lapseen ei ole sama kuin homoseksuaalisuus.
Homoseksuaalisuudesta puhuttaessa tarkoitetaan aina aikuisia ihmisiä, ei lapsia.
Mihin tuo väite perustuu, että "yleinen mielipide" on homoutta vastaan? Perustuuko tuo johonkin tilastoon? Mihin? Vai tarkoitatko _uskovaisten_ yleistä mielipidettä? ;)
Eihän homoseksuaalisuus olekaan mikään uusi asia, vaan homoja ja lesboja on ollut aina. Uusi asia on se, että siitä on alettu puhumaan ja sen olemassaolo tiedostamaan yleisesti.
Ikävä, jos olet tavannut vain mielestäsi kieroutuneita homoja. Minä taas olen tavannut paljon kieroutuneita heteroitakin. Mikä on luonnotonta, on makuasia.
Vaikka nyt esitin vielä kysymyksiäkin, niin en aio jatkaa tätä keskustelua enää täällä, koska en jaksa selata näitä sivuja taaksepäin. Jos vielä kiinnostaa jatkaa keskustelua aiheesta niin jatkettakoon tuolla ensimmäisellä sivulla.