Ei annettu mahdollisuutta - ei vaustauksiani kuunneltu. Itselleni vastaan - itseäni kuuntelen...
Kehräävä kissa, yksin yksinäisyydessään, hellyyttä kaipaava kehräävä kissa.
Kehrää yksin yksinäisyyttään,
kaipuu kehräyksessään, tuo hellyttävä kissa.
Pieni on ääneni, ei kuulu korviin ihmisten,
kehräykseni; hellyyttä kerjävää kehräykseni.
Kehrään, kehrään, kehrään.....krhhhh...ja nukahdan.
Nukkuu pieni kehräävä kissa, yksin kopassaan.
Kehräyksestään langan sai, lämpöisen...punaisen.
Leikkii langan kerälle unessaan, iloitsee leikistään; punainen lanka kerälle...krhhh...ja syvään uneen nukahtaa.
Kehräävä kissa, yksin yksinäisyydessään, hellyyttä kaipaava kehräävä kissa.
Kehrää yksin yksinäisyyttään,
kaipuu kehräyksessään, tuo hellyttävä kissa.
Pieni on ääneni, ei kuulu korviin ihmisten,
kehräykseni; hellyyttä kerjävää kehräykseni.
Kehrään, kehrään, kehrään.....krhhhh...ja nukahdan.
Nukkuu pieni kehräävä kissa, yksin kopassaan.
Kehräyksestään langan sai, lämpöisen...punaisen.
Leikkii langan kerälle unessaan, iloitsee leikistään; punainen lanka kerälle...krhhh...ja syvään uneen nukahtaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
???
Minä harmaja kissa, yksinäinen, venyttelen hitaasti jalkojani, suuntaan ruokakuppiani kohti, nautin murkinaani.
Yksin kehräsin, uneen nukahdin, ei vieressä kissaystävää kehräämässä, kissanunia vain seuranani, kaipasin naukujaa seurakseni.
Ulkoilmaa haistamaan, tarpeitakin tekemään,
nään linnun tuossa lentävän, kiusoittelevan.
Käyn tarkistamassa reviirini jotain uutta jos siellä näkisin.
Jäljet lumessa, ihmettelen, ei tekemiäni, ajattelen. On tuoksu niin erilainen, mieleeni jää, käydessäni kuistille päivää paistattamaan.
Lämpö auringonsäteen niin ramasee, kehrään ja huomaan, se tuoksu niin erilainen uneeni saa. Siinä kehräävä kissa yksinänsä kehrää, kehrää vaan. Kehräyksestään langan sai, lämpöisen... punaisen. Leikkii langan kerälle unessaan, iloitsee leikeistään; punainen lanka kerälle...krhhh... ja syvään uneen nukahtaa.
Niin mukavalta näyttää kerä tuo, mielenkiinnon herättää. Käyn unessani kerän luo, varovasti tassullani kuopasen, pyörähtää, kivaa.
Sinä kehräävä kissa heräät leikkiini iloiseen, katsot, nostat selkäsi kaarelle, syöksyt leikkiini mukaan. On kerä nyt sekaisin meidän yhteisten leikkien, miten, niin rattoisaa oli leikkimme yhteinen.
Nyt ramasee taas, käyt kutsuvasti kehräämään, kylkeesi painaudun, nuolaisen, käyn kehräämään. Yhteinen on nyt soppamme kerän punaisen, sen kanssa pyörien käymme päivin tulevien. On kissanpäivät meillä, taas kehrätään... krhhhh...ja nukahdetaan.
Mitähän ne 6 kysymystä olivat?
Kari Rydmanin sanoin jatkan
Jospas minä kissan saisin!
Jospas minä kissan saisin,
kyllä sitä rakastaisin,
paijailisin sitä aina,
arkena ja sunnuntaina,
sille herkut kantelisin,
illalla sille laulelisin,
ja kun kaikki oikein oisi
mukavasti, se sanoisi: MIAAU1
"Ei koskaan ole tyhmää kysymystä,
on vain tyhmiä vastauksia"
Ja mitähän tuo nyt sitten selvittää....en tiedä, mutta sormeni vikkelät halusivat tuon kirjoittaa ;))
Rydmanille (ja muille) vinkiksi:
Omista kissoistani jotain oppineena voisin sanoa näin:
Syliin kohta tota menisin,
käsien jopa paiattavaksi.
Puskisin ja kehräisin,
kynteni myös piilottaisin.
Mahani herkuista pullottaen,
tyytyväisenä kehräisisin....Krhh..
Pientä viatonta kissanuntani
jo kohta nukkuisin...
Tulisi uneeni muistot kauniit
ja tulisi uneeni muistot pahat,
niitä vaalisin ja miettisin:
punaisen lankakerän niistä kerisin.
Lankakerällä unessani leikkisin,
jalkani lankaan sotkisin.
Punainen lanka aivan sekaisin,
jalkani jumissa...kaulaani kiristäisi.
MAU!....Untahan se vain oli: ja herään..
Kissako olen vai olenko?
näin tänään vasta tämänkin.mutta vastaan kumminkin,kun tiedän lopputuloksen.
"se oli niin suurta,
kaunista se oli niin,
mutta kaunista valhetta vainen".