Rukoillaan säiden puolesta!
Pari päivää sitten tuli varoitus kylmästä, joka
vahingoittaisi ohraa ja omenapuita.
Samana yönä näytettin vielä uudelleen
kuvaa lumivuoresta, joka yhtäkkiä ilmestyi
kesäiselle tielle.
Auto alkoi heittelehtiä, mutta pysyi tiellä.
Tien toisella puolella oli näyssä viljelijä,
joka on riskeerannut paljon
isoja velkoja ottaessaan,
toinen puoli kuuluu suvulle,
jolla on ollut paljon lapsia
ja sen takia taloudellisesti raskasta.
Ainakin kylmiä ilmoja nuo
muistutukset tarkoittavat,
voi tarkoittaa myös taloudellisia
vaikeuksia lisääkin,
silloin velkaantuneet
ja muuten tiukoilla muutenkin olleet
ovat ahtaalla lumimassojen keskellä.
Eli rukoillaan, ystävät!
Pari päivää sitten tuli varoitus kylmästä, joka
vahingoittaisi ohraa ja omenapuita.
Samana yönä näytettin vielä uudelleen
kuvaa lumivuoresta, joka yhtäkkiä ilmestyi
kesäiselle tielle.
Auto alkoi heittelehtiä, mutta pysyi tiellä.
Tien toisella puolella oli näyssä viljelijä,
joka on riskeerannut paljon
isoja velkoja ottaessaan,
toinen puoli kuuluu suvulle,
jolla on ollut paljon lapsia
ja sen takia taloudellisesti raskasta.
Ainakin kylmiä ilmoja nuo
muistutukset tarkoittavat,
voi tarkoittaa myös taloudellisia
vaikeuksia lisääkin,
silloin velkaantuneet
ja muuten tiukoilla muutenkin olleet
ovat ahtaalla lumimassojen keskellä.
Eli rukoillaan, ystävät!
Vastaukset 20
Vanhimmat
tänään kannattaa puutarhassa suorittaa peittelyä eli harsotusta. Siinä näkyä ja tehtävää meille kaikille viljelijöille.
Kyllä sen pienen keittiöpuutarhapenkin saa harsotettua,
mutta entäs ohrapellot ja omenapuut?
Rukous on vanha, hyvä konsti!
...."katovuosia" tulee silloin tällöin. Ja milloin onnistuu mansikan kukinta milloin jonkin muun, samat säät kun eivät ole aina mieleen kaikille. Yksi rukoilee samaan aikaan hellettä, toinen sadetta, ei edes Jumala voi kaikkia miellyttää.
...polttaa pieniä turve- tms. rovioita viljelysten ympärillä, pitää hallan loitolla, näin tehtiin ennen vanhaan mm. soisella viljelysseudulla.
Tosin en tiedä, miten 2000-luvun lainsäädäntö suhtautuu moisiin sauhuihin.
kanssa, ainoastaan sana"konsti" karskahtaa korvaani. Mehän kuljemme aina rukoillen, koska olemme katkeamattomassa yhteydessä Herraamme.
Asiastasi Raamattu kyllä sanoo näin:
Rukoilkaa Herralta sadetta kevätsateen aikana: Herra tekee ukkospilvet ja antaa heille sadekuurot, antaa kasvit joka miehen pellolle.
suomen kansaa suurina nälkävuosina 1866-1868 jolloin n.10 osa väestöstä kuoli nälkään ja tauteihin.
Ok, joku haluaa koko kesän hellettä, joku haluaa
välillä sadetta, niin että viljat kypsyvät
ja marjat kasvavat.
Mutta keneltä on pois; jos yöt ovat lämpimiä?
kuka tarvitsee kylmiä öitä?
Luulisi sen verran yhteishenkeä
tästä maasta vielä löytyvän!
Kovat ajat ne Suomelle olivat,
mutta kyllä Suomen kansa oli noiden vuosien jälkeen paljon
nöyrempi ja ystävällisempi lähimmäisiään kohtaan kuin
melkoisen ylpeyden ja itsekkyyden vallassa elävät nykysuomalaiset.
Sain joskus käsiini isäni isoisän kirjeen, jonka hän oli kirjoittanut
neljännesvuosisata nälkävuosien jälkeen lapsilleen.
Nälkävuosina häneltä oli kuollut kaksi vaimoa ja puolen tusinaa
lasta, isoisäni oli ensimmäinen eloonjäänyt katovuosien jälkeen.
Tuo kirje oli kuitenkin täynnä kiitollisuutta siitä, kuinka Jumala oli
auttanut aloittamaan kaiken uudelleen, auttanut lasten, maatilan ja
karjan kanssa. Ei minkäänlaista katkeruutta, vaan kiitollisuutta
Jumalalle siitä, että Hän oli kulkenut mukana vaikeinakin aikoina.
Meillä hyvinvointiin hukkuvilla suomalaisilla voisi olla aika paljon
opittavaa tuon ajan ihmisen ajattelutavasta.
Kyllä se nin päin on,
että Jumala meidät loi,
ei Hänen tarvitse meitä miellyttää,
mutta santoja ja satoja kertoja
olen saanut huomata,
että kun rukoilemme Jumalaa,
Hän auttaa meitä.
Joskus olimme omirn ja naapurin lasten kanssa
metsäretkellä Seitsemisen luonnonpuistossa.
Mennessä satoi,
rukoilin, että saisimme makkaramme rauhassa paistaa,
Kun paistoimme makkaroitamme,
nuotiopaikallamme oli aurinkoista,
mutta 30 metrin päässä järvellä satoi vettä.
Oli tosi mukava katsella,
että siellä ne sadepisarat järven pinnalla hyppivät.
Eikö Jumala rakkaudessaan
haluiaisi vastata paljon tärkeämpiinkin rukouksiin?
kohtaan (luonto, sota, muu luonnonkatastrofi) tiivistää yhteishenkeä ja kiitollisuutta siitä että selvitään. Silloin herää auttamisen halu ja talkoohenki sekä neuroosit ja vähenevät vrt talvisota.
Uskovat sanovat, että se on Jumalan siunausta, mutta inhimillisesti katsoen tuo asia toimii kaikissa populaatioissa samanlaisesti olkoon uskoa tai ei.
Hypoteesisi ontuu, ei kriisistä aina seuraa hyvää.
Krisiitilanne on valinnan paikka: joko ihminen ja yhteisö
katkeroituu ja riitaantuu
tai se tiivistää yhteistoimintaansa,
kääntyy kasvuun päin.
Jos yhteisö tuntee Jumalan voiman,
se pyytää Jumalalta apua.
Totta, sama ilmiö on havaittavissa myös luonnonkansoilla,
ja jos nämä kansat eivät ole kuulleet
Jeesuksesta ja pelastuksesta,
heidät tuomitaan heidän omantuntonsa,
sydämensä tilan mukaan.
Eli yllätys, yllätys, monet sieltä menevät taivaaseen.
Meillä kristillisessä maassa asuvilla on tieto Jeesuksesta
meillä on vain valinnan paikka.
Ei kriisi aina jalosta,
olen joutunut vierestä seuraamaan sellaisiakin tilanteita,
että on ollut aviokriisi toisensa perään,
pettämistä ja vihaa
vihan päälle, niin että lopulta eivät
kaikki lapset enää vainajan haudalle olisi saaneet tulla,
kun oli näitä petettyjä ja katkeria tarpeeksi.
Aivan kuin isien ja äitien teot lasten syytä olisivat...
asiat kuten- Jumala auttaa etc.-
En ihan tarkoittanut tuollaista. Miksiköhän uskovat kokevat niin paljon kriisejä ja toiset ottavat ne taas luonnollisena osana elämän ilmiöinä ja yrittävät kriiseistä ottaa opikseen. Mutta jos kaikki henk.koht kriisit työnnetään uskonjuttuihin, niin silloinhan ihminen ulkoistaa omat kriisinsä.
Ei kriisit tietenkään aina ole hyväksi eikä lamat eikä muutkaan katastrofit, tarkoitin sitä että yhteiskunnan ulkopuolinen vihollinen saa aikaiseksi jotain "hyvääkin" koska silloin ei pyöriskellä oman navan ympärillä niin paljon, otetaan toiset huomioon koska ollaan samassa liemessä.
Kun yhteiskunnissa vallitsee yltäkylläisyys, niin ihmiset muuttuvat yksilökeskeisiksi ja unohtavat helposti ne, jotka tarvitsevat apua. (meneekö asian vierestä, on niin kova köhätauti, että pää halkeaa, ajatus ei kulje)
No, tuossa aiemmin oli puhe 1860-luvun katovuosista,
synnyinkuntanikin hautuumaalta löytyy joukkohaudasta joka
kolmas silloin kunnassa elänyt ruokaa etsimään lähteneet kulkijat
sen päälle. Jos tuosta ajasta käyttää nimitystä kriisi, niin kyllä se sitä oli, niin Jumalaan uskoville kuin itseensä uskovillekin.
Enpä usko, että usovaisten ja muiden välillä on niin eroa siinä, miten
vaikeuksiin suhtautuu. Jos on hyvän perimän saanut, tasaisen elämän
elänyt uskova tai ei -uskova, niin kyllä hänellä yleensä jonkinlainen perusluottamus säilyy. Uskovalla tietysti on lisänä turva Jumalassa,
se, että Jumala usein kertoo etukäteen, mitä vaikeuksia on tulossa ja
miten selvitä niistä. Auttaahan se tietenkin.
Toisaalta taas, jos on esim. alkoholistikodin lapsi, jolla on ollut elämä
tasaista kriisiä, niin uskoon tullut yrittää turvata kaikesta huolimatta Jumalaan
eikä etsi suvun vakioratkaisua kaljapulloa ensimmäiseksi.
*
Ja kyllähän ne vaikeammat ajat yhteiskunnassa ovat usein väärän kurssin oikaisua, eli tosiaan niin kuin sanoit, apua tarvitsevat ovat unohtuneet
ja jotkut voivat paremmin ja paremmin. Sellainen oikaisukurssi tämäkin
lama on. Rahan uusjakoa pois niiltä, jotka ovat sitä liian heppoisin perustein liikaa keränneet, yrityselämässä monesti ainakin. Joutuu siitä tietysti kärsimään tavallinenkin työntekijä, kun yritys alta menee.
Sama nuha on tääläkin, pää tönkkönä,
mutta hyvää jatkoa sinulle!
:) :) :)
Kauniina kesäpäivänä olisi suotavaa auringon pysyttelevän paikallaan useammankin vuorokauden ajan.
Joosua:10:13
Kaikki kaupunkilaiset!
Yritetään edes tänä kesänä päihittää rukoustemme voimalla, maanviljelijöiden saamat väkevät rukousvastaukset!
Tänä kesänä on meidän vuoromme, leivän hinnannousun uhallakin!
Lekotellaan tämä koko kesä uimarannalla aurinkoa ottaen.
Syödään sitten ensi talvena vähemmän leipää.
Syödään pullaa.
Kyllä pullallakin elää.
Ruklousta todella tarvitaan! On ollut kuivaa, sitten rankkassadetta, siten pakkasta ja kylmää. Kyllä meidän kaupunkilaistenkin ilme menee synkäksi, jollei enää löydy suuhun laitettavaa, kun halla vie sadot niin metsistä kuin pelloiltakin!
rukouksiin, sillä kelvottomia rukouksia ei Jumala kuule:
Jesaja 1
15 "Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä."
16 Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä.
17 Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
18 Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.
19 Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä;
20 mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut."
Totta,
laatua tarvitaan,
eli keskittymistä, syntien pois panemista.
Mutta tarvitaan määrääkin,
joukkorukouksessa on aina voimaa.
Missä kaksi tai kolme
tai tuhat
tai 10 000
tai 100 000 rukoilee.
Silloin kun Jumala tuli
Suomen avuksi
ja Viro, Latvia ja Liettua jäivät Venäjän alaisiksi,
presidentin vaimo esitti radiossa vetoomuksen rukouksesta
lähes koko kansa rukoili,
ja Jumala vastasi.
Usein, kun varoituksia tulee,
rukoilen itsekseni,
mutta tällä kertaa Jumala sanoi,
että olen kova,
jos jätän aiheen vain itseni tiedoksi.
ja tuloksena oli Suomen kansan nousu miekoin kohti vihollista vastaan. Jumalan tahto? tarttua miekkaan. Raamattuhan opettaa, jos sinua lyödään niin käännä toinenkin poski ja sinulta varastetaan ihokas, anna toinenkin päältäsi.
Olisi Suomen kansa noussut ilman rukoustakin. Viro oli helppo miehittää eihän siellä ollut tuolloin miljoonaakaan asukasta, millä olisi puolustautunut?
Samoin Latvia ja Liettua, eihän niillä ollut aseita eikä miehiä nousta puna-armeijaa vastaan.
Mitä mielestäsi Paavali tarkoittaa sillä, että "esivalta ei turhaa miekkaa kanna":
Room. 13:4
--
"...sillä se (tark. esivaltaa) on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee".
Ei se suinkaan Jumalan paras tahto ollut.
Se ykkössuunnnitelma oli, että suomalaiset olisivat eläneet
kaikessa rauhassa Jumalalle kuuluaisina omassa maassaan.
Tämä ei kuitenkaan suomalaisille sopinut,
vaan alettiin kränäämään keseknään uhoamaan ulospäinkin (Lapuan liike),
niin että Jumalan suojelusta ei enää ollut,
vaan veli-venäläiset marssivat auliisti rajojen yli.
Eli suomalaiset eivät totisesti olleet sitä ennen kääntäneet toista poskeaan
vaan itse uhonneet.
Vaan olenpahan edelleenkin kiitollinen siitä, että
Jumala auttoi.
Toivottavasti ei ole kovin monia sinun laillasi ajattelevia,
niin ettei tarvitse ottaa naapurin kanssa uusintaottelua.
Illalla kävimme venäläislasten leirillä rajan pinnassa Suomen puolella,
mutta on sanottava, että olen Jumalalle kiitollinen siitä, että raja on juuri
siinä kohti, missä on.