Saksalainen sukellusvene tuhoutuu

oli ilmeisesti useampikin pätkä limattuna yhteen, muttei yhtään syvyyspommia. Siisti kuitenkin.

Tutkan paljastimen ja Snorkkelin,olivat Saksalaisten veneet todella suuressa vaarassa 1942-1944 alkuun asti.1940-1941 olivat Saksalaisten U-veneet "harmaat sudet"lyömättömiä ja saavuttivat suuria upotuslukuja.jonka jälkeen liittoutuneet kehittivät sukellusveneitten etsintälaitteita saadakseen sukellusveneet kuriin.Mielenkiintoista oli se huima kehitys molemmin puolin,joka antoi sitten kehityssuunnan nykyaikaiseen sukellusvenetorjuntaan ja meren tutkimustyöhön.

avainasemassa - myös tottakai ja erityisesti sukellusvenesodassa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Enigma_(salauslaite)

Enigma oli saksalaisten toisen maailmansodan aikana käyttämä sähkömekaaninen salauslaite, jonka toiminta perustui pyöriviin salauskiekkoihin. Tarkkaan ottaen kyse on kokonaisesta salauslaitteiden perheestä, sillä ajan myötä laitteesta kehitettiin useita eri malleja.

Enigma oli kaupallisessa käytössä 1920-luvun alusta alkaen, ja sitä myytiin jopa ulkomaille asti. Saksan sotilasmalli (Wehrmachtin ja erityisesti laivaston Enigma) on näistä malleista kuuluisin. Saksan asevoimat ottivat koneen käyttöön seuraavasti: merivoimat 1926, maavoimat 1929 ja ilmavoimat 1933. Myös monet muut hallinnonalat kuten SS, poliisi ja rautatiet käyttivät Enigmaa.

Helppokäyttöisyys ja salauksen oletettu vahvuus olivat tärkeimmät syyt laajaan käyttöön. Myös saksalaisten tarve lyödä mahdollinen vastustaja nopeasti pienellä 100 000 miehen armeijalla korosti ajan voittamisen tärkeyttä (salauksen automatisointi) ja liikkeen mahdollistavaa sodankäyntiä (radioiden käyttö).

Salaus kuitenkin murrettiin ja tämä lyhensi, ainakin teoriassa toisen maailmansodan kestoa arvioiden mukaan ainakin vuodella. Tätä lähinnä brittien työtä kutsuttiin nimellä Operaatio Ultra. Britit eivät paljastaneet tätä ennen kuin 60-70 luvulla.

Suomessa on Enigma-laite nähtävissä viestimuseossa Riihimäellä [1].

Enigma ja Saksan sukellusveneet

Koska saksalaiset luottivat salausjärjestelmään, oletettiin voitavan "kauko-ohjata" sukellusveneitä mahdollisimman tehokaasti susilaumataktiikan (Rudeltaktik) tehostamiseksi. Se perustui siihen, että rajallinen määrä saattoaluksia paimensi laivasaattuetta. Jos yksi–kaksi venettä hyökkäsi saattueen kimppuun, saattoalukset voitiin keskittää niiden tuhoamiseen tai ainakin poishäätämiseen. Mutta amiraali Dönitzin teorian mukaan jos samana yönä saattueen kimppuun hyökkäisi 5–10 venettä, ei saattuesuoja riittäisi yhtäaikaisesti kaikkien torjumiseksi. Saattueen löytänyt sukellusvene ei hyökännytkään heti saattueen kimppuun vaan lähetti paikka-, suunta-, ja nopeusilmoituksen päämajaan. Sen mukaan, ja varjostavan sukellusveneen kutsumajakan mukaan, kaikki läheiset veneet kiirehtivät paikalle ja aloittivat iltayöstä yhteishyökkäyksen saattueen kauppalaivoja vastaan. 1942 toukokuuhun taktiikka toimikin. Tuolloin Ferranti ja Raytheon olivat kehittäneet tutkan riittävän tarkaksi havaitsemaan pintakulussa kulkevat sukellusveneet pinta-aluksista käsin. Radiota käyttävät veneet puolestaan voitiin peilata ilmasta käsin, ja niiden kimppuun lähettää syvyyspommein aseistettuja kaukopommituskoneita.

On kuitenkin huomattava, että saksalaisilla oli myös koodiavaimia, joita ei koskaan sodan aikana saatu murretuksi. Ne olivat yksittäiskoodeja, joita käytettiin sen verran harvoin, ettei raakakoodimateriaalia kertynyt tarpeeksi todennäköisyyslaskennan perusteeksi.

Tutkimus- ja purkutoimintaa siirrettiin myös Yhdysvaltoihin, ilmeisesti vastoin englantilaisten toiveita säilyttää koodinmurtamisen salat ominaan. USA:ssa rakennettiin sata pitkälle kehitettyä Bombe-laitteen versiota yötä päivää käsittelemään siepattua koodimateriaalia. Se nopeutti koodien purkamista.