Jos joku on hämmillään siitä että onko arvostelu neokatteja vastaan perusteltua (palstoilla ihmetelty), niin voi tutustua Pontificia Universitas Gregorianan professorin Enrico Zoffolin huolenaiheisiin tai yhden kardinaalin jeusuiittamaiseen (lue rivien välistä) vastaukseen.
Liturgical abuses according to Cardinal Cipriani Thorne invoke greater rigor- (Interview)
‘Petrus’ is taking care of the Neocatechumens: the path created admiration but also concerns and suspicions.
“I have no doubt that the intentions of the neocatechumens are praiseworthy and that they really seek God with warmth and joy. I think that a healthy dialog with them will occur and when it does it will be firm in the truth. Even the Vatican is trying to find a solution in order to approve the status. However, in the celebration of the Holy Mass by neocatechumens there are aspects that I absolutely do not share. I remind and reaffirm that the liturgy is unique and must be respected the same way by all. In summary, tolerance towards the neocatechumens yes, however it is the duty of the Church to recall them to the respect of the Eucharist”.
http://uvcarmel.org/2008/04/18/liturgical-abuses-according-to-cardinal-cipriani-thorne-invoke-greater-rigor/
Professori Enrico Zoffoli:
Ei tule mennä liikkeen ihmisiä ja perustajia vastaan, vain vastustaa liturgisia ja opillisia virheitä.
*http://ourworld.compuserve.com/homepages/Ronald_Haynes/welcome.htm
*http://it.wikipedia.org/wiki/Enrico_Zoffoli
*http://fr.wikipedia.org/wiki/Enrico_Zoffoli
Biografia ranskaksi.
Enrico Zoffoli (né le 3 septembre 1915 à Marino, province de Rome dans la région Latium - mort le 16 juin 1996 à Rome) était un religieux italien membre de la Congrégation de la Passion de Jésus-Christ (passionniste), un philosophe et un théologien du xxe siècle.
Ordonné prêtre le 29 avril 1939, Enrico Zoffoli obtient un doctorat de philosophie et devient professeur à l’Accademia di san Tommaso d'Aquino, puis à l’Université pontificale du Latran (Rome).
PS.
Kardinaali Basil Hume ei esimerkiksi soustunut pappisvihkiä neokatekumenaalien Redemtoris Materin pappisehdokaita.
Vatikaanin oma sovittava äidlilinen tyyli ei ole julkisuudessa halunnut eskaloida ongelmaa. Vaikkakin jotkut viitavat Rooman hyväksyntään niin asiaan perehtyneet kyllä tietävät että sisäpiirin pinnan alla on ollut suuria ongelmia.
Liturgical abuses according to Cardinal Cipriani Thorne invoke greater rigor- (Interview)
‘Petrus’ is taking care of the Neocatechumens: the path created admiration but also concerns and suspicions.
“I have no doubt that the intentions of the neocatechumens are praiseworthy and that they really seek God with warmth and joy. I think that a healthy dialog with them will occur and when it does it will be firm in the truth. Even the Vatican is trying to find a solution in order to approve the status. However, in the celebration of the Holy Mass by neocatechumens there are aspects that I absolutely do not share. I remind and reaffirm that the liturgy is unique and must be respected the same way by all. In summary, tolerance towards the neocatechumens yes, however it is the duty of the Church to recall them to the respect of the Eucharist”.
http://uvcarmel.org/2008/04/18/liturgical-abuses-according-to-cardinal-cipriani-thorne-invoke-greater-rigor/
Professori Enrico Zoffoli:
Ei tule mennä liikkeen ihmisiä ja perustajia vastaan, vain vastustaa liturgisia ja opillisia virheitä.
*http://ourworld.compuserve.com/homepages/Ronald_Haynes/welcome.htm
*http://it.wikipedia.org/wiki/Enrico_Zoffoli
*http://fr.wikipedia.org/wiki/Enrico_Zoffoli
Biografia ranskaksi.
Enrico Zoffoli (né le 3 septembre 1915 à Marino, province de Rome dans la région Latium - mort le 16 juin 1996 à Rome) était un religieux italien membre de la Congrégation de la Passion de Jésus-Christ (passionniste), un philosophe et un théologien du xxe siècle.
Ordonné prêtre le 29 avril 1939, Enrico Zoffoli obtient un doctorat de philosophie et devient professeur à l’Accademia di san Tommaso d'Aquino, puis à l’Université pontificale du Latran (Rome).
PS.
Kardinaali Basil Hume ei esimerkiksi soustunut pappisvihkiä neokatekumenaalien Redemtoris Materin pappisehdokaita.
Vatikaanin oma sovittava äidlilinen tyyli ei ole julkisuudessa halunnut eskaloida ongelmaa. Vaikkakin jotkut viitavat Rooman hyväksyntään niin asiaan perehtyneet kyllä tietävät että sisäpiirin pinnan alla on ollut suuria ongelmia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin... Ihan mielenkiintoista tekstiä. Ehkäpä isompi kysymys meille on, että miten tämä kaikki vaikuttaa Suomessa.
Jos Vatikaani on jotain hyväksynyt, se on hyväksytty. Piste. Mutta.. Itse näen ongelmana sen osan, joka johtuu maallikoiden ymmärtämisen puutteesta, tai siis siitä, että he eivät tunne uskoaan. (Tässä voisi tarkoittaa ihmisiä kyseisessä ryhmässä ja sen ulkopuolella.) On täysin sallittua tarjota kyseistä poppoota YHDEKSI tieksi muiden joukossa ja -niin kauan kuin mennään paavin antamien rajojen sisällä- mahdollisuudeksi uskon syventämisessä myös Suomessa. (Vaikkakaan sitä ei kyllä näytä moni Suomessa haluavan.) Todella ojaan aletaan kuitenkin mennä siinä vaiheessa, kun kyseiset maallikot alkavat sanoa muille, että todellisen uskon löytää vain heidän ryhmässään tai että heidän kokouksissaan saa automaattisesti jonkinlaisia erityisiä armolahjoja tai siunauksia. Itse kannattaisin sitä, että kyseisen ryhmän papit tarkkailisivat tarkemmin maalliikkojensa opetusta tai pitäisivät kaiken opettamisen itsellään. Auttaisi myös, jos kyseisen ryhmän maallikot käyttäytyisivät etenkin messussa tavalla, joka ei häiritsisi (tai jopa loukkaisi) muita osallistujia.
Pidän ikävänä sitä, että kyseisen ryhmän kokouksiin kutsutaan ihmisiä kertomatta, kuka tilaisuudet järjestää. Siis seurakuntalaisia kutsutaan katekeesiin, oppimaan enemmän uskostaan, mutta ei kerrota, että kyseisen opetuksen järjestää aivan tietty ryhmä ja että sen tavoitteena on ryhmän tutustuminen ja mahdollisesti liittyminen ja että opetusta annetaan heidän näkökohdistaan. Rehellisyys maan perii...
Niin jos Vatikaani hyväksyy tietyllä tavalla, niin ei se tarkoita että kyseinen liike ei käsittäisi asiaa oman tulkinnan mukaisesti. Esim. jos vatikaani hyväksyy arkkitehdin luonnokset niin ei se talo rakenettuna aina vastaa hyväskyttyä kavaa. Hyvä vertaus on St Paulin katedraali Lontoossa jonka suunnitteli Sir Christopher Wren mutta jonka suunitelma hylättiin koska se oli kuulema liian katolilainen. Noh, hän esitteli uuden tylsän vesitetyn version joka sopi puritaaniseen makuun. Mutta kun katedraali valmistui niin se oli aivan muu kuin se hyväksytty peinoismalli jonka oli esitellyt.
Niin viellä se että näillä neokatekumenaaleilla on tapa nähdä asoita kaksoistulkinnan kautta. Eli, jos kirkko opettaa että se on uusi Israel, niin nämä neokatekumenaalit näkevät että vasta he ovat se uusi Israel eivätkä muu.
*Se pahansiemen on se että he todellakin ajatelevat että nyt se parempi ja alkukristillisen aidompi tie on löydetty ja muut ovat tämmöIsiä toisen luokan katolilaisia jotka sokeudessaan ovat kiinni Konstantinus suuren ajan jäkeisessaä rappiossa.
JUURI TÄMÄ RAPPIO SYYTTELY PALJASTAA KOKO LIIKKEEN PAHAN JUUREN JA SIITÄ SYNTYNYT TEOLOGIA.