Kristillisten esikuva

Hitler oli sosialisti, kansallissolialistisen puolueen johtaja, sen yksi perustaja ja oman sairaan aatteensa vanki. Siis yksi sellainen ateisti, jonka perimmäinen tarkoitus oli hävittää kaikki uskonnot maailmasta, kuten toveri Leninin ja Stalininkin, ja tehdä itsestään maailman ehdoton yksinvaltias, jumalista suurimman. Onneksi hän ei saavuttanut päämääräänsä, vaan kuoli ajoissa.

Mitähän nämä uskonnon vastustajat luulevat saavuttavansa antamalla ymmärtää, että kristinuskolla ja natsismilla on paljonkin tekemistä keskenään? Ainakin he saavat meidät fiksut ja sivistyneet ihmiset punastelemaan myötähäpeästä. Alkeellinenkin ymmärrys kansallissosialismista ja sen taustalla vaikuttavasta filosofiasta ja mytologiasta riittää tekemään selväksi, että kristinuskolla ei ole mitään tekemistä natsismin kanssa. Päinvastoin. Natsit hakivat innoitusta pakanuudesta ja arjalaismytologiasta. Hitler nyt vain oli opportunisti ja reaalipoliitikko, joka olisi myynyt vaikka oman äitinsä tavoitteidensa edistämiseksi. Kristinuskolla oli ja on poliittistakin merkitystä.

Näyttipä tuolla nobeliefs-sivustolla olevan juttua Lutherin juutalaisuutta käsittelevästä kirjastakin. Siellä on oikein yhteiskuva Lutherista ja Hitleristä! Voi että kun meillä kristityillä on niin paljon tekemistä natsien kanssa! Mehän olemme peräti syyllisiä toiseen maailmansotaan! Voi voi voi!

Vakavasti puhuen Luther tietenkään vastustanut juutalaisia kansana, kuten kansallissosialistit tekivät. Luther vastusti juutalaisuutta uskontona, mikä on ihan loogista, koska kristillisestä näkökulmasta juutalaiset tietysti ovat harhassa. Voisi sanoa, että Luther ei ollut antisemitisti, vaan korkeintaan antijudaisti, eikä itse asiassa sitäkään yhtään sen enempää kuin muutkaan tuon ajan kristityt. Varhaisemmissa kirjoissaan Luther jopa suhtatui hyvin myönteisesti juutalaisiin (mutta ei siis juutalaisuuteen uskontona). Mutta turha tästä on jankata. Antaa natsikortin viuhua vaan. Ei se tosiasioita muuta.