Olet varmaankin ihmetellyt miksi ylösnousemusta ei ole vielä tapahtunut.Kävin kuolemanrajan tuolla puolen ja minulle selvisi, että ensimmäinen ylösnousemus tapahtuu kunkin ihmisen viimeisenä päivänä.Ensin kaikki tietoisuus eli se "minä" irtaantuu ruumiista kokonaan, on säkkipimeää kahden sekunnin ajan ja sitten koittaa valo kun näkee taas uudessa ihanan kevyessä ja ilmavassa taivasruumissaan, itsensä kuitenkin näkee niinkuin täälläkin. Se on taivaallisen ihana olotila, ei enää koskaan tuskaa tai surua. Mieli on aivan käsittämättömän onnellinen kaiken aikaa ja kaikki suru on poissa.Itse ei kuitenkaan käsitä kuolleensa, koska elää.Ihminen on tietoinen siitä, että on taivaassa ja tietoinen siitä, että muut jäivät maan päälle.Siellä kaikki rakkaamme olivat ja jokainen hymyili.He tietävät odottaa meitä, eivätkä sure kuten me.Taivaassa on ihan mitä tahansa, ikuisesti ihasteltavaa. Näin paljon tuntemattomia, heissä saattoi olla juuri sinun rakkaasi. Hän voi erinomaisesti ja on onnellinen ja odottaa sinua.Hänelle vuosikymmenienkään odotus ei ole pitkä aika, vain hetki.
Joka pohdit
ylösnousemista
7277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kokemus. Sama ymmärrys asiasta minullekin tuli. Moni muukin asia selvisi.
Kiitos paljon teille rakkaat, kun kirjoititte noin lohduttavasti. Minulla on niin kova ikävä poikaani, taivasta, ja sitä jälleen näkemistä. Näin jaksan odottaa...kiitos Teille.
Jatkan vielä omaa kokemustani, jos se kerran lohdutti. Kuoleman hetki ei ollut pelottava eikä tuntunut kipua, kaikki kävi hyvin äkkiä. Taivaassa tiesin heti, miksi se oli taivas: siellä ei ollut mitään pelättävää. Ei ollut yhtään varjoa, ei yhtään oksaa, johon kompastua, ei yhtään ilkeää tai pahansuopaa ajatusta. Oli pelkkää rakkautta, joka läpäisi joka solunkin. Ja tieto siitä, että se rakkaus tuli Jumalasta. Tuli täysi varmuus siitä, että Jumala tietää kaiken meistä. Jokaikisen ajatuksenkin. Ja silti hän rakastaa meitä sellaisina kuin olemme. Tuli niin turvallinen ja hyvä olo, että sellaista ei maan päällä koe ikinä.
Muutakin siihen kokemukseen liittyyi. Kaikki hyvää ja kaunista. Älä ole surullinen poikasi vuoksi, hän on todellakin paremmassa paikassa ja näet hänet, kun sinun aikasi on tullut. Jokaisen aika tulee tosiaan vuorollaan, mutta vasta sitten. Siellä tuli ihmeellinen ymmärrys siitä, kuinka kaikkien meidän elämät ja kohtalot liittyvät toisiinsa. Meille jokaiselle on tässä suuressa elämänsuunnitelmassa oma paikkamme ja tehtävämme, jonka me täydellisesti täytämme ihan vain olemalla sellaisia kuin olemme.
Kukaan ei todellakaan saa suurempaa taakkaa kuin jaksaa kantaa. Ja jos kohdallemme osuu surua, murhetta, vastoinkäymisiä, ne ovat aina se pienempi paha. Eli, jos niitä ei tulisi, kohtaisimme jonkun suuremman surun tai vastoinkäymisen. Jumala rakastaa meitä eikä tahdo kenellekään mitään pahaa. Hän siis säästää meidät suuremmalta pahalta, niin vaikealta kuin se surun hetkellä tuntuukin uskoa.
Seuraava runo on kirjasta J. Hirsch/P.A. Thomas: "Miten hyvä, että tunnet minut". Se lohdutti minua aikanaan. Ehkäpä se lohduttaa sinuakin.
Luota siihen
Aina on paikalla eräs,
joka ei jätä sinua yksin.
Aina hänen rakastava katseensa
on suunnattuna sinuun.
Aina on paikalla eräs,
joka ymmärtää sinua.
Aina on paikalla eräs, joka pystyy
auttamaan sinua - ja myös tahtoo auttaa.
Aina on paikalla eräs,
joka on kiinnostunut
sinusta
ja ymmärtää sinua.
Aina on paikalla eräs,
joka pitää kättäsi
kädessään
ja sanoo: Minä tiedän!
Minä tiedän sinun huolesi,
sinun pettymyksesi.
Tiedän sinun hätäsi
ja syyllisyytesi.
Ole turvassa,
pelastuksesi
on aivan lähellä,
jo odottamassa.
Sillä minä olen voittanut
maailman,
ja minä teen uudeksi kaiken,
myös sinun elämäsi.
Älä pelkää,
kun joudut kulkemaan erämaiden halki
etkä näe päämäärääsi missään.
Älä pelkää,
kun tie altasi katoaa
ja vain lohduten hiekka saartaa sinua.
Älä pelkää,
ei kaikki tähän lopu.
Kävele eteenpäin. Kuivuus väistyy.
Ennen kuin huomaatkaan,
se on tapahtunut:
Erämaa kukkii. Ja sinusta puhkeaa juhla!
Jumalan siunausta sinulle ja voimia matkasi varrelle.
Kylläpä olette kirjoittaneet kauniisti. On helppo ja mukava kuvitella näkymiä mielessä.
Tiedän täsmälleen että kävit taivaassa myös, tiedän sen saman tunteen ja sen Jumalan kaikkivoivan rakkauden.Olin ihan tavallinen ev.lut. joka kävi vain jouluna kirkossa.Olen ikionnellinen että sinäkin olit siellä. AP.
Kiitos vahvistuksesta, nyt tiedän, että se mitä olen ajatellut on totta ja rakkailla omaisillani "siellä" on hyvä olla...lämmöllä ja kiitoksella sinua ajattelen.
entäs jos tekee itsemurhan? pääseekö silloin kauniiseen taivaaseen?