Hei, olen 15-vuotias tyttö ja kuulun kirkkoon. En kuitenkaan ole (tietääkseni) koskaan uskonut jumalaan tai muuhun huuhaahan ja nyt olen suunnitellut kirkosta eroamista. Se on kuulema nykyään helppoa netin kautta. Kävin tässä vasta rippileirin ja varsinkin siellä tajusin, että minkälaista paskanjauhantaa tämä kaikki on. Nyt haluaisin vielä kysellä teiltä, että kannattaako minun erota kirkosta? Vanhemmille se on ihan sama ja itse todellakin haluaisin. Netissä ei kuitenkaan ole mielestäni tarpeeksi tietoa. Tiedän, etten pääse sitten kirkossa naimisiin tai kummiksi, mutta se ei minua haittaa. Aiheutuuko kirkosta eroamisesta minkäänlaista muunlaista ''haittaa''? Tarkoitan, että muuttaako se hirveästi elämääni, vaikka en kirkkoon kuuluisikaan? Kiitos.
Kirkosta eroaminen
seew
27506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
sinä et saa itse päättää haluatko kuuloa ko. lahkoon. Se aika koittaa vasrta sitten täysi-ikäisenä, joten siihen asti olet jäsen ja maksta veroja tuloistasi ko. lahkolle.
Kun täytät 16, voit äänestää lahkon vaaleissa. Tosin et edelleenkään voi itsenäisesti siitä erota. Onhan sinut liitetty vauvana vastoin tahtoasi.
Jos sinulla sattuu olemaan tai syntymään omia lapsia ennen kuin täytätä 18, voit päättää heidän kuulumisestaan lahkoon, joten tiettyä valinnanvaraa tässä on.
ei siitä mitään muuta "haittaa" ole. jos noitakaan nyt haitoiksi voi laskea. Kirkosta eroaminen ei muuta sun elämääs muuhun kuin positiiviseen suuntaan.
https://www.eroakirkosta.fi/static/erolomakkeet/ero-nuori.pdf
siitä tulostat, täytät ja lähetät.
Vilkaisepa http://eroakirkosta.info/ ja perehdy asialliseen tietoon, pohdi ratkaisuasi rauhassa. Sivustoilla voit myös esittää kysymyksiä suoraan kirkon työntekijöille, jotka varmasti vastaavat. Verkkokeskustelussa on se huono puoli, ettei tiedä millaisia vastauksia saa. Esim. kiihkoilijat kannustavat eroamaan tai innostajat riemuiten onnittelevat ratkaisusta antamatta mitään kunnollisia perusteluja tehdä se. Asiallisia vastauksia kyllä tulee, mutta useinmiten taso on hyvin yksipuolista, se toinen näkökulma jää kokonaan huomiotta.
Huuhaata? Olehan varovainen, kun käytät tätä sanaa. Monet ateistit leimaavat sillä uskonnot diipadaapaksi. Sillä pyritään tekemään uskonnot naurettaviksi ja halvennetaan uskovia vakaumusta väittämällä heitä tyhmiksi, koska he muka uskovat silkkaa sontaa. Usein sanan käyttäminen kertoo henkilön tietämättömyydestä uskonnoista. Sanalla lähinnä herätetään pelkästään tunteita. Kristinuskossa nimittäin erotetaan mikä on huuhaata ja mikä on todellisuus.
Paskanjauhantaa? Mitä tiedät Raamatun historiasta tai ympäristöstä jossa se syntyi? Mitä tiedät Raamatussa olevista suurista määristä historiallisia viitteitä ja tapahtumia? Oletko kysynyt kristityiltä, että miksi he uskovat Jumalaan? Rohkaisen selvittämään ja tutustumaan, sillä vastaukset voivat yllättää, kuten ne ovat monille tehneet. Kyse on muusta kuin mitä on luullut. Selvitä, ennen kuin lausut mielipiteen, joka myöhemmin osoittautuu vääräksi.
"Huuhaata? Olehan varovainen, kun käytät tätä sanaa. Monet ateistit leimaavat sillä uskonnot diipadaapaksi. Sillä pyritään tekemään uskonnot naurettaviksi ja halvennetaan uskovia vakaumusta väittämällä heitä tyhmiksi, koska he muka uskovat silkkaa sontaa."
Lähinnä ne ovat näitä vapaa-ajattelijahihhendaaleja jotka noin toimivat. Me normaalit ateistit kunnioitamme kristillistä perintöämme. Suuri osa meistä kuuluu kirkkoonkin, kuten itsekkin.
"Huuhaata? Olehan varovainen, kun käytät tätä sanaa. Monet ateistit leimaavat sillä uskonnot diipadaapaksi. Sillä pyritään tekemään uskonnot naurettaviksi ja halvennetaan uskovia vakaumusta väittämällä heitä tyhmiksi, koska he muka uskovat silkkaa sontaa."
Huuhaaseen uskovat eivät ole mitenkään lähtökohtaisesti tyhmiä. Esim. Rauni-Leena Luukkanen-Kilde on lääkäri, ts. suorittanut yliopistotutkinnon.
Kääntäen jumalien tajuaminen mielikuvituksen tuotteiksi tai homeopatian huomaaminen toimimattomaksi ei edellytä korkeaa koulutusta tai poikkeuksellista älyä.
Minulla ei ole sen enempää kristillistä perintöä kuin muutakaan perintöä. Taidat olla kirkon pusseihin puhalteleva palliheikki joka päästelee lämpimikseen aivopieruja.
Herra Mäntysalo, oikeassa olet. Älykkyys ei ole huuhaan uskomisen este, eikä sen torjuminenkaan kysy poikkeuksellista älyä. Yleensä ihminen järkensä avulla erottelee paljon todellista ja roskaa toisistaan, mutta tekeekö se uskonnosta huuhaata? Oma uskontoni erottelee huuhaan ja todellisen toisistaan aika selkeällä tavalla, homeopatia, kivienergia, horoskoopit, enkelihoidot yms. torjutaan. Lista on mielestäni lähestulkoon sama, minkä ateistit voivat allekirjoittaa. Kristikunta sen sijaa ei listalle laita oman uskontonsa piiriin kuuluvia asioita, muut kyllä uskonnot pitkälti.
Mutta, yleisellä keskustelutasolla huuhaa-sanan käyttäminen uskovista saa aikaan sitä mistä kirjoitin. Se kylläkin luo alentavaa ilmapiiriä, kuvaa uskovalle tärkeän asian naurettavaksi. Kukapa tykkää, jos omalle vakaumukselle nauretaan? Kenestäkään? Ateististakaan?
Entäpä kun kristitylle usko Jumalaan on myös älyllinen asia? Henkilö on silloin vakuuttunut Jumalan olemassaolosta mitä järkevimpänä asiana. Uskova vastaa, ettei kyse ole huuhaasta tai Jumalasta mielikuvituksen tuotteena, Jumala toimii ja on läsnä. Kysymys Jumalan olemassaolosta on ihan eri tason juttu, mitä tässä kannattaa asiaa pohtia.
"Mitä tiedät Raamatussa olevista suurista määristä historiallisia viitteitä ja tapahtumia? "
Juu, tuosta minäkin pidän.
Kehotan sinua itseäsikin tutkimaan Raamattua enemmän. Vaikka et teologiseen tiedekuntaan sisäänkirjoittautuisikaan, voit lukea raamatunhistorian oppikirjoja ja oppia kirjakokoelma/kompilaatio Raamatun kehityksestä ja ympäristöstä jossa se syntyi.
Eikä se eroakirkosta.info -sivustokaan huono ole. Siitä löytyvät samat minulle riittävät argumentit olla kuulumatta kirkkoon kuin eroakirkosta.fi -sivustoltakin.
tuo onkin mielenkiintoinen asia, mikä saa ihmisen kuupassa aikaan moisen virhetoiminnon ja taikausko olkaa viedä miestä mäessä?
Olen yli 50v. Aikoinaan avioiduin ateistin kanssa, joka ei myöskään uskonut huuhahaan tai Jumalaan. Minä uskon, mutta olen eronnut kirkosta, josta on tullut vain liikevoittoa hamuava yritys. Voi olla, että joskus vielä uskot korkeimpiin voimiin; mahd. myös Jumalaan. Et tarvitse omaan elämän katsomukseesi sen enempää kirkkoa, kuin mitään muutakaan. Eroa, jos siltä tuntuu. Jos Jumala sinua kutsuu tai sinusta tuntuu, ettet selviä ilman Hänen väliintuloaan, niin pyydä rukouksen kautta apua. Et tarvitse siihen kirkon jäsenyyttä. Jokainen 15 täyttänyt voi erota kirkosta. Työelämässä se jättää hiukan enemmän käteen, kun ei tarvitse maksaa kirkollisveroa ansioistaan. Olet niin nuori, ettet voi kuvitellakaan tulevia tapahtumia. Sillä, että kuulutko kirkkoon tai et, ei ole mitään merkitystä. Jos Jumala tulee elämääsi jostain syystä, ei Hän kysy kuulutko johonkin tiettyyn uskonlahkoon. Hän tulee, kun Häntä tarvitset. Tällä hetkellä et häneen usko, mutta muista, että hädän hetkellä voit kääntyä Hänen puoleensa.
>> Jokainen 15 täyttänyt voi erota kirkosta.
Käy http://eroakirkosta.fi tulostamassa lomake tai voit kirjoittaa itsekin. Jotenkin näin:
Eroan () Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenyydestä. Alle päivämäärä allekirjoitus, nimen selvennys ja samat huoltajilta (koska olet alaikäinen).
Sitten vaan paperi seurankuntaasi tai maistraattiin.
tuolla erokirkosta.fi sivustolla vanhemmat voivat erottaa sinut kunhan kerrot heille asiasta.
että uskonnonopetukseen sinun ei sen jälkeen tarvitse osallistua. Ei mitenkään muuten. Eikä sitten myöhemmin tietenkään tarvitse maksaa kirkollisverojakaan.
Kuulostaa tutulta. Olen itse eronnut kirkosta, ehdin vielä käydä rippikoulun, joka minullekin aloitti lähtölaskennan kirkon jäsenyydestä. Kummiksi pääsin kirkosta eronneena.
Kannattaako erota kirkosta?
Jos ihan rahallista hyötyä ajatellaan, kirkkoon kuuluvana voit joutua maksamaan yksiönhinnan jäsenmaksuja työurasi aikana.
Jos ajatellaan vapauksia ja velvollisuuksia, lähivuodet tuovat sinulle enemmän valinnan vapautta. Olet siirtymässä kouluopinnoissasi uuteen vaiheeseen. Kirkosta eronneena voit itse valita, osallistutko uskonnon vai elämänkatsomustiedon opetukseen. Kirkkoon kuuluvat pakotetaan Suomessa uskonnon tunneille. Edes vanhempien toivomus vapauttaa sinut koulussa uskonnosta ei auta, vaan kirkon jäsenenä sinut sijoitettaisiin uskontoon, ja koulu on pakotettu valvomaan, että näin myös tapahtuu. Toiset menevät uskontotunneille mielellään, silloin puhutaan oikeudesta oman uskonnon opetukseeen.
Itse arvostan eniten vapaata ilmapiiriä ja ajattelun vapautta, joka ympäröi kirkosta eronnutta. Voin arvostaa joitakin kirkon kannanottoja ilman, että minua pidettäisiin käännyttäjänä. Voin vaatia katsomuksellista tasa-arvoa, arvostella kirkkoa tieto-opillisena huuhaana, minne sitten omakohtainen ajattelu minut viekin. Toisista tulee kirkon kriitikkoja ja heillä on tärkeä tehtävänsä keskustelijana tässä yhteiskunnassa. Toisille kirkosta ero ei merkitse mitään erityistä. Elämä jatkuu tavallisissa ja totutuissa puitteissa.
jos vanhempasi antavat sinun erota. Kaikkien vanhemmat eivät nimittäin anna.
Hyötyjä eroamisesta: ei uskonnonopetusta, ei kirkollisveroa
Haittoja eroamisesta: en keksi yhtäkään
"Aiheutuuko kirkosta eroamisesta minkäänlaista muunlaista ''haittaa''? Tarkoitan, että muuttaako se hirveästi elämääni, vaikka en kirkkoon kuuluisikaan? Kiitos."
Voisit kysyä itseltäsi miten kirkkoon kuuluminen on vaikuttanut elämääsi, jos lasket siitä pois uskonnonopetuksen. Onko sillä ollut mitään merkitystä elämässäsi?
Olet saanut paljon vastauksia, mutta yksi asia taisi jäädä puuttumaan. Se on sinun oma vakaumuksesi. Sanot mielenkiintoisesti "En kuitenkaan ole (tietääkseni) koskaan uskonut...". Oletko pohtinut asioita tuohon ikääsi jo riittävästi, kun et ole asiasta varma, "tietääksesi"? Vai onko kyseessä vain rippileirin aiheuttama jälkikäteismasennus? ;-)
Kirkosta kannattaa erota tai siihen liittyä, kun asia on itselle selvä. Kysymyksesi kuulostaa vähän samalta kuin kihlaus- ja avioliittopalstoilla tehdyt kysymykset "olenko liian nuori...", "kuinka pian voi mennä...". Ei siihenkään voi kukaan muu antaa oikeaa vastausta, mikä on oikea avioliittoikä kenellekin. Kuten ei tähän sinun kysymykseesikään. Minä sanoisin, että pohdi rauhassa, ja kun olet asiasta puoleen tai toiseen niin varma, että voit tehdä ratkaisusi itse kysymättä sitä tuntemattomilta netissä - silloin voit sen tehdä. Ja joku mainitsikin jo sellaisen palstan, jossa voit saada hiukan punnitumpia vastauksia http://www.eroakirkosta.info/ Kannattaa kurkata, sieltä olen itse hakenut ajatuksia näihin kysymyksiin.
"Olet saanut paljon vastauksia, mutta yksi asia taisi jäädä puuttumaan. Se on sinun oma vakaumuksesi. Sanot mielenkiintoisesti "En kuitenkaan ole (tietääkseni) koskaan uskonut...". Oletko pohtinut asioita tuohon ikääsi jo riittävästi, kun et ole asiasta varma, "tietääksesi"? Vai onko kyseessä vain rippileirin aiheuttama jälkikäteismasennus? ;-"
- Mietis nyt itsekin. Vaikka kristinuskon jumalaan uskoisikin, niin ei se tarkoita sitä, että pitäisi ev.lut.kirkkoon kuulua.
No mietinhän minä. Mutta aloittaja, varsin nuori tyttö muuten, kyseli, että "kannattaako" hänen erota kirkosta. Minusta näitä päätöksiä ei kannattaisi tehdä hätiköiden, ja aloittajan teksti ei ainakaan minua vakuuttanut, että hän olisi asiaa kauhean paljon ehtinyt miettiä.
Minusta nämä ovat semmoisia juttuja, että niitä päättäessä kannattaisi olla jo hiukan näkemystä omin aivoin hankittuna. Joku toinen voi tuossa iässä jo hyvinkin tietää, ettei kirkkoon kuuluminen ole hänen juttunsa, mutta sellainen nuori tuskin kyselee asian kannattavuutta nettipalstalla tai pohtii, onko eroamisesta jotain muuta haittaa kuin nämä kirkkohää- ja kummijutut.
Minulle jonkun toisen kirkkoon kuuluminen tai siitä eroaminen eivät ole mikään arvo, jota pitäisi puolustaa tai vastustaa. Mutta se, että rippikoulun jälkeen eroaa, kenties muutaman vuoden kuluttua liittyy päästäkseen kirkossa vihille, jonka jälkeen ehkä taas etsii itseään ja eroaa... kuulostaa enemmänkin nykyiseltä valintatalokulttuurilta kuin vakaumusjutulta. Ja sen oman vakaumuksen hiukan syvällisempään pohdintaan ainoastaan kannustin, en kirkkoon kuulumiseen tai siitä eroamiseen sinänsä.
ei asia oikeastaan paljon liikuta niin mitä siinä on miettimistä? Kun mä aikoinani erosin kirkosta niin huomasin, että kirkon jäsenyys ei ollut pitkään aikaan merkinnyt mulle yhtään mitään. Itse eroaminen ei ollut sen suurempi juttu kuin kaupassakäynti.
Ei varmaan mitään miettimistä olekaan, jos se ei liikuta. Mutta siitä aloittajalla ei tuntunut olevan kyse - eihän hänen silloin tarvitsisi kannattavuuksia enää meiltä muilta täällä kysellä. Miksiköhän alkaa tulla mielikuva, että asioiden pohtiminen - tai tässä tapauksessa pohtimiseen kannustaminen, jota ainoastaan olen kahdessa viestissäni korostanut - on jotenkin huono juttu? ;-)
Kyllä täälläkin palstalla kysellään paljon sellaisia asioita, jotka liittyvät lainsäädäntöön.
Eivät kaikki ihmiset tiedä, että lapsi saa nimen ja henkilötunnuksen, pääsevät naimisiin ja heidät haudataan ihan siitä riippumatta kuuluvatko he Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon.
Jotkut käsitykset ovat sitkeässä ja on hyvä, että voi kertoa kysyvälle, miten asiat ovat.
Kommenttisi oli niin hämmentävä, että oli pakko tarkistaa, olenko kirjoittanut jotain, minkä voisi tulkita kysymisen ja vastaamisen moittimiseksi. Enkä ollut, kuten tiesinkin. Kaikkea voi, ja pitää kysyä, silloin kun askarruttaa. Harva meistä on puuseppä syntyessään millään alalla.
Edellisen vastaukseni kohdistin aiemmalle kommentoijalle, joka totesi, ettei asiassa ole enää miettimistä, jos se ei liikuta. Vielä kerran, minun vaikutelmani aloittajasta ei ollut sellainen, ettei häntä asia liikuttaisi. Jos se olisi hänelle selvää pässinlihaa, hän varmaan eroaisi kirkosta - vanhempiensa suosiollisella suostumuksella. Mutta hän ei "tiettävästi" ole koskaan uskonut, eikä tiennyt, "kannattaako" erota kirkosta. Silloin minun mielestäni hänen kannattaa pohtia omia motiivejaan, tuntemuksiaan ja uskomuksiaan - vihkiasiat alkuperäisellä kysyjällä tuntuivat olevan jo hanskassa.
"Eivät kaikki ihmiset tiedä, että lapsi saa nimen ja henkilötunnuksen, pääsevät naimisiin ja heidät haudataan ihan siitä riippumatta kuuluvatko he Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon."
Toivottavasti tuo oli retorinen heitto, eikä tilanne ole sentään noin huonosti? No, olen uusi keskustelija palstalla, enkä ole vielä perehtynyt palstalaisten tietämyksen tasoon, tai ilmeisesti hyväksyttyyn keskustelukaanoniinkaan. Siis kertauksen vuoksi, minä en ole väittänyt, etteikö saa kysyä. Jos joku sellaista haluaa minun kommenteistani lukea, ne ovat hänen omia tulkintojaan (sitähän uskonasioista puhuminen kai pitkälti on). Olen vain aloittajalle ehdottanut, että kantsii siis miettiä hiukan pidempään, että edes tietää, onko "tiettävästi" uskonut koskaan, ja mikä se on, mihin on tai ei ole uskonut. Mutta nyt näyttää siltä, että minä häivyn hetkeksi harjoittelemaan tällä palstalla keskustelua, kun siinä selvästikin tuntuu olevan koodi, joka minulta vielä puuttuu. ;-)))
Olen itsekin vastannut kyselijöille, jotka ihan tosissaan (kai) ihmettelevät, miten häät, nimen antaminen, henkilötunnuksen saaminen ja hautaus järjestetään, jos ei kuulu kirkkoon.
En siis mitenkään kommentoinut sinun kirjoitustasi, vaan selvensin vain minkälaisiin kysymyksiin tällä(kin) palstalla saattaa törmätä.
"En kuitenkaan ole (tietääkseni) koskaan uskonut jumalaan tai muuhun huuhaahan ja nyt olen suunnitellut kirkosta eroamista."
Tämä sanomisesi aiheutti tässä ketjussa keskustelua. Itse en näe mitään ongelmaa, sillä tulkitsen kohdan "(tietääkseni)" siten, että et voi olla varma, miten pikkulapsena olet asiasta ajatellut, ainakaan täsmällisesti.
"Se on kuulema nykyään helppoa netin kautta."
Erittäin helppoa. Itse testasin, toimii.
"Kävin tässä vasta rippileirin ja varsinkin siellä tajusin, että minkälaista paskanjauhantaa tämä kaikki on."
Rippileirin tarkoitus on antaa perustiedot kristinuskosta. Toki koululaitoskemmekin on kortensa kekoon kantanut, mutta rippikoulun jälkeen pitäisi virallisesti olla tiedot luterilaisen uskonnon keskeisistä piirteistä. Periaatteessa siis luterilainen uskonto on korttinsa jo pelannut...
"Nyt haluaisin vielä kysellä teiltä, että kannattaako minun erota kirkosta?"
Kysymys, johon sinä vain voit vastata. Minä kylläkin suosittelen eroa. Itse koin tietynlaista henkistä vapautumista eron koitettua.
"Vanhemmille se on ihan sama ja itse todellakin haluaisin."
Tosiaan, tarvitset vanhemmiltasi luvan eroon. Jos asia on heille ihan sama, sittenhän varmasti lupa ja allekirjoituksetkin irtoavat.
"Netissä ei kuitenkaan ole mielestäni tarpeeksi tietoa."
Kannattaa selailla vapaa-ajattelijoiden nettisivuja, wikipediaa, keskustelupalstoja,...
"Tiedän, etten pääse sitten kirkossa naimisiin tai kummiksi, mutta se ei minua haittaa."
Voithan aina liittyä kirkkoon naimisiin menon ajaksi :)
Kummius on myös epävirallinen toimi, joka ei oikeuta eikä velvoita mihinkään. Kummiksi voi siis päästä ihan vain sopimalla asiasta vanhempien kanssa, riippumatta mistään uskonlahkoista. "Kummitodistusta" et tosin kirkolta saa...
"Aiheutuuko kirkosta eroamisesta minkäänlaista muunlaista ''haittaa''?"
Itselleni ei aiheutunut. En tiedä, että oletko menossa armeijaan, mutta siellä ei tarvitse osallistua hartaustilaisuuksiin kirkkoon kuulumattomien.
Mieleeni ei tule mitään todellista haittaa eroamisesta, mutta hyötyä vaikka kuinka paljon. Hyödyt jakautuu henkilökohtaiseen hyötyyn ja yhteiskunnalliseen hyötyyn, oman luokitteluni mukaan.
"Tarkoitan, että muuttaako se hirveästi elämääni, vaikka en kirkkoon kuuluisikaan? Kiitos."
En pysty keksimään mitään erityistä muutosta. Kirkollisveroa ei tarvitse maksaa kesätöistä, ei muistakaan töistä, et tue ikiaikaista "taikauskoa" levittävää järjestöä, koulussa saat valita halutessasi elämänkatsomustiedon mahdollisissa lukio-opinnoissasi (en ole opiskellut, mutta yhtäkkiä tuntuu kiinnostavalta), tuet kirkon ja valtion eroa ja sekularismia...
enemmänkin minun nuoruudessani. ET:n tunneilla istui 5 poikaa ja yksi tyttö joka oli aivopesty kommari.
se