Tämä tietenkin vastauksena avaukseen; Elämä ilman Jumalaa.
Toisaalta myös muutama niistä syistä minkä takia minun mielestäni kristillinen uskonto on vain yksinkertaisesti paha.
En valitettavasti löydä mitään muuta kuvaamaan tätä kyseistä ajatusta.
Liian huvittavaa. Jostakin sanoin kuvailemattomasta syystä suurin osa ihmisistä jotka kertovat elämästä ilman jumalaa ovat henkilöitä jotka itseasiassa uskovat jumalan/ jumalien olemassaoloon.
Tämä ajatus esteradan asettaneesta jumalasta joka testaa ketkä ovat hyväksyttävissä hänen luomaansa paratiisiin ja ketkä eivät, ei kuitenkaan kuulosta kovinkaan mielekkäältä.
Varsinkin kun tähän on tehty porsaanreikä jota käyttämällä yhdenkään ihmisen ei itseasiassa kristinuskon mukaan tarvitse suorittaa tätä esterataa.
Tämä porsaanreikä on tietenkin Jeesus, mutta palataan tähän hieman myöhemmin ja aloitetaan ihan alusta. Kristinuskon mukaisesta alusta ei itseasiassa mistään oikeasta alusta.
Ihminen syntyy kristinuskon mukaan syntisenä. Tämä tarkoittaa sitä että ihminen on syntyessään valmiiksi ei ainoastaan arvoton vaan täysin hyljeksittävä ja paha olento jonka kohtalona on ikuinen kidutus helvetissä mikäli häntä ei riittävän nopeasti liitetä kirkkoon. Tämä vaihtelee eri kristillisissä uskontokunnissa vastasyntyneen ja 15 ikävuoden välissä, tästä en ole ihan varma korjatkaa jos ei pidä paikkaansa.
Perus ajatus on kuitenkin sama.
Ihminen joka ei millään voi vaikuttaa siihen syntyykö hän vaiko ei tähän maailmaan on automaattisesti vastuussa jostakin teosta jonka tekohetkellä hän ei ole ollut olemassa. Näin ollen hänen tulee saavuttaa oman luojansa hyväksyntä rangaistuksesta jonka hänen luojansa on määrännyt, teosta johon hän ei voinut itse millään vaikuttaa ja johon hän ei millään voinut olla osallisena. Siis jos uskoo että kristillinen käsitys uskosta ja Raamattu pitää paikkaansa.
Tämän hyvityksen saa kun palvelee ja palvoo kyseenalaistamatta tätä olentoa joka on rangaistuksen asettanut.
Kukaan ihminen ei kuitenkaan kykene tällaista sovitustyötä tekemään, koska ainoastaan syntymällä hän on tehnyt rikoksen jota ei voi antaa anteeksi. Hän on siis syntinen.
Mutta ei hätää Jeesus pelastaa.
Ajatus joka on niin vastenmielinen kristinuskon oppi että vatsaa kääntää. Ja oppi johonka kristinusko perustuu.
Vanhassa testamentissa vaikka se ei ole mikään erityisen nautittavaa lukemista ajatus kuolemasta tai kuolemanjälkeisestä elämästä on enintäänkin epäselvä.
Uusi testamentti ja Jeesus korjaavat tämän esittelemällä käsityksen helvetistä josta pelastavana köytenä toimii Jeesus.
Tässä ajatus on seuraava. Koska Jumala oli asettanut ihmiselle jonkinlaisen vaateen miten taivaaseen päästään mutta kyseisen suorituksen tekeminen itseasiassa on täysin mahdotonta täytyi muodostaa keino jolla tämä kiertää.
Ongelma ratkeaa kristinuskon mukaan sillä että Jumala makaa naisen kanssa joka synnyttää tälle lihaksi tulleen pojan joka on myös osa häntä itseään. Tämän jälkeen Jumala suorittaa/ edesauttaa tilanteen muodostumisen jossa suoritetaan ihmisuhraus joka poistaa synnin kaikkien muitten ihmisten päältä.
Kysymys kuuluukin: Miten jonkun toisen ihmisen kärsimys, joka on syntynyt Jumalan toimesta Jumalalle uhrattavaksi , millään vapauttaa ketään omien tekojensa vastuusta?
Kristinuskon pelastus oppi on ehkä kammottavin tekele jonka kukaan on koskaan onnistunut tekemään.
Siinä kuvainnollisesti jumala istuu oksan päällä johon on sidottu köysi ja teroittelee veistään hyvin äänekkäästi ja kysyy.
Uskotko että minä uhrasin itse itseni itselleni jotta minä voisin pelastaa sinut rangaistukselta jonka olen itse määrännyt?
Jos et niin minä katkaisen tämän köyden ja sinä tulet kitumaan ikuisesti helvetissä mutta jos uskot niin minä tarjoan sinulle ikuista elämää paratiisissa.
Mutta valinta on sinun.
Olen joskus, itseasiassa varsin usein, kuullut puhuttavan siitä että kristillisen uskon jumalkuva edustaa rakkautta.
Tämä saa minut aina miettimään sitä mitä kristillinen rakkaus oikein on jos tällaista voidaan sanoa rakastavaksi ja hyväksi olennoksi.
Toisaalta myös muutama niistä syistä minkä takia minun mielestäni kristillinen uskonto on vain yksinkertaisesti paha.
En valitettavasti löydä mitään muuta kuvaamaan tätä kyseistä ajatusta.
Liian huvittavaa. Jostakin sanoin kuvailemattomasta syystä suurin osa ihmisistä jotka kertovat elämästä ilman jumalaa ovat henkilöitä jotka itseasiassa uskovat jumalan/ jumalien olemassaoloon.
Tämä ajatus esteradan asettaneesta jumalasta joka testaa ketkä ovat hyväksyttävissä hänen luomaansa paratiisiin ja ketkä eivät, ei kuitenkaan kuulosta kovinkaan mielekkäältä.
Varsinkin kun tähän on tehty porsaanreikä jota käyttämällä yhdenkään ihmisen ei itseasiassa kristinuskon mukaan tarvitse suorittaa tätä esterataa.
Tämä porsaanreikä on tietenkin Jeesus, mutta palataan tähän hieman myöhemmin ja aloitetaan ihan alusta. Kristinuskon mukaisesta alusta ei itseasiassa mistään oikeasta alusta.
Ihminen syntyy kristinuskon mukaan syntisenä. Tämä tarkoittaa sitä että ihminen on syntyessään valmiiksi ei ainoastaan arvoton vaan täysin hyljeksittävä ja paha olento jonka kohtalona on ikuinen kidutus helvetissä mikäli häntä ei riittävän nopeasti liitetä kirkkoon. Tämä vaihtelee eri kristillisissä uskontokunnissa vastasyntyneen ja 15 ikävuoden välissä, tästä en ole ihan varma korjatkaa jos ei pidä paikkaansa.
Perus ajatus on kuitenkin sama.
Ihminen joka ei millään voi vaikuttaa siihen syntyykö hän vaiko ei tähän maailmaan on automaattisesti vastuussa jostakin teosta jonka tekohetkellä hän ei ole ollut olemassa. Näin ollen hänen tulee saavuttaa oman luojansa hyväksyntä rangaistuksesta jonka hänen luojansa on määrännyt, teosta johon hän ei voinut itse millään vaikuttaa ja johon hän ei millään voinut olla osallisena. Siis jos uskoo että kristillinen käsitys uskosta ja Raamattu pitää paikkaansa.
Tämän hyvityksen saa kun palvelee ja palvoo kyseenalaistamatta tätä olentoa joka on rangaistuksen asettanut.
Kukaan ihminen ei kuitenkaan kykene tällaista sovitustyötä tekemään, koska ainoastaan syntymällä hän on tehnyt rikoksen jota ei voi antaa anteeksi. Hän on siis syntinen.
Mutta ei hätää Jeesus pelastaa.
Ajatus joka on niin vastenmielinen kristinuskon oppi että vatsaa kääntää. Ja oppi johonka kristinusko perustuu.
Vanhassa testamentissa vaikka se ei ole mikään erityisen nautittavaa lukemista ajatus kuolemasta tai kuolemanjälkeisestä elämästä on enintäänkin epäselvä.
Uusi testamentti ja Jeesus korjaavat tämän esittelemällä käsityksen helvetistä josta pelastavana köytenä toimii Jeesus.
Tässä ajatus on seuraava. Koska Jumala oli asettanut ihmiselle jonkinlaisen vaateen miten taivaaseen päästään mutta kyseisen suorituksen tekeminen itseasiassa on täysin mahdotonta täytyi muodostaa keino jolla tämä kiertää.
Ongelma ratkeaa kristinuskon mukaan sillä että Jumala makaa naisen kanssa joka synnyttää tälle lihaksi tulleen pojan joka on myös osa häntä itseään. Tämän jälkeen Jumala suorittaa/ edesauttaa tilanteen muodostumisen jossa suoritetaan ihmisuhraus joka poistaa synnin kaikkien muitten ihmisten päältä.
Kysymys kuuluukin: Miten jonkun toisen ihmisen kärsimys, joka on syntynyt Jumalan toimesta Jumalalle uhrattavaksi , millään vapauttaa ketään omien tekojensa vastuusta?
Kristinuskon pelastus oppi on ehkä kammottavin tekele jonka kukaan on koskaan onnistunut tekemään.
Siinä kuvainnollisesti jumala istuu oksan päällä johon on sidottu köysi ja teroittelee veistään hyvin äänekkäästi ja kysyy.
Uskotko että minä uhrasin itse itseni itselleni jotta minä voisin pelastaa sinut rangaistukselta jonka olen itse määrännyt?
Jos et niin minä katkaisen tämän köyden ja sinä tulet kitumaan ikuisesti helvetissä mutta jos uskot niin minä tarjoan sinulle ikuista elämää paratiisissa.
Mutta valinta on sinun.
Olen joskus, itseasiassa varsin usein, kuullut puhuttavan siitä että kristillisen uskon jumalkuva edustaa rakkautta.
Tämä saa minut aina miettimään sitä mitä kristillinen rakkaus oikein on jos tällaista voidaan sanoa rakastavaksi ja hyväksi olennoksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kummallisuus onkin, että ihmiset uskovat tuohon. Mutta luulen kuitenkin, että suurin osa ns. uskovaisista ei mieti koko asiaa.
On ehkä neljä juttua, jotka ovat heillä takaraivossa. 1. rukoile, jumala kuulee, 2. kuoleman jälkeen pääset taivaaseen, jos uskot jumalaan, 3. jumala antaa synnit anteeksi, jos pyydät, 4. jos et usko jumalaan, joudut helvettiin
Jos tuossa kirjoituksessasi olevista asioista puhut tavallisen kristityn kanssa ja pyydät häntä selittämään omia aatoksiaan, niin vastaus taitaa olla ööööö, tota nii mutku...
>> Mutta luulen kuitenkin, että suurin osa ns. uskovaisista ei mieti koko asiaa.