Kyllä helpotti kun aikoinani erosin kirkosta. Olin käynyt vuosien ajan sisäistä jaakobinpainia. Omatunto ei antanut periksi. Lopulta oli jäljellä vain yksi mahdollisuus: erota kirkosta.
Kyllä on tuntunut mahtavan vapaalta sen jälkeen. Ei tarvitse enää viran puolesta edustaa sellaisia uskonnollisia ajatuksia, jotka tuntuvan itsestä ihan hulluilta. Saa olla oma itsensä.
Mahtavaa. Suosittelen.
Kyllä on tuntunut mahtavan vapaalta sen jälkeen. Ei tarvitse enää viran puolesta edustaa sellaisia uskonnollisia ajatuksia, jotka tuntuvan itsestä ihan hulluilta. Saa olla oma itsensä.
Mahtavaa. Suosittelen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mitkä sitten tuntuivat hulluilta ja miksi?
en oikeastaan jaksa kertoa niistä "hulluuksista"... kun on vuosia sisällä siinä touhussa niin ei jaksa enää...
Ja sitäpaitsi on ehkä turhaa yrittää "keskustella" niistä täällä. Menee vaan turhaksi vänkäämiseksi.
Oleellista ei ole ne "hulluudet". Ne on niin subjektiivisia juttuja. Oleellista on se vapaus mikä seuraa sitä kun kuuntelee omatuntonsa ääntä. Eli ei myy sieluansa uskonnon harjoittamiselle.
Älä siis yksilöi niitä, keskustelu on tosiaan näillä palstoilla "keskustelua". Jos voit, vastaa vain siihen, että koskivatko hulluudet uskonnollisia dogmeja, enempää en kysy äläkä kerro. Yritän vain hahmottaa itse sitä, mitä ihmiset pitävät kirkossa hulluutena. Oma omatuntoni on sidottu Jumalan sanaan Raamatussa enkä sitä vastaan voi toimia. Se antaa minulle vapauden.
ole Jumalan sanaa, vaan ainoastaan entisajan ihmisten luuloja Jumalasta?
Kohtaa ensin Jumala, mieti sitten, onko Raamattu Jumalan sanaa vai ei.
vain mielikuvituksessa, eikä sinun kohtaamisesi hänen kanssaan ole poikkeus. Kyse on vain joistain fiiliksistä , jotka olet saamasi uskontosyötön pohjalta tulkinnut jumalan kohtaamiseksi.
Hulluudet koskivat (koskevat) dogmejä, perinteitä, käytöntöjä... ihan kaikkea. Kun ihminen tai yhteisö elää tarpeeksi pitkään omassa kuplassaan, niin hulluudetkin alkavat vaikuttaa normaalilta. Sen hulluuden näkee selvästi vasta ulkopuolelta.
Taidat siis olla ihan asiantuntija? Tietämättä yhtään mitään kristityn kohtaamisesta Jumalan kanssa?
Sanonpa sinulle, että ennen kuin ryhdyt antamaan varmoina pitämiäsi vastauksia, kysy kristityiltä, mitä he asiasta sanovat ja kertovat. Miltä heistä on tuntunut ja millaisissa tilanteissa he ovat kohdanneet Jumalan. Suhtaudu myös kriittisesti omaan näkemykseesi. Tällä hetkellä parin lauseen perusteella olet tehnyt oletuksesi pohjalta analyysin, joka menee aivan metsään. Luuletko, etten ole pohtinut kysymystä Jumalasta tai uskonnollisesta pakkosyötöstä elämäni aikana tai kuluttanut aikaani miettiessäni Jumalan olemassaoloa ja omia tuntemuksiani?
Ei millään pahalla, mutta vastauksesi ainoastaan huvittavat minua ja kertovat kuinka tietämätön olet näistä asioista. Rohkaisen sinua kyselemään!
Mistä tiedät, että kohtaamasi jumala oli Jeesus eikä Allah tai Krishna?
Tai että hän ylipäätään oli joku jumala eikä jokin vähäisempi yliluonnollinen olento?
Danke vielmals vastauksestasi. Itse en ota asioita vastaan kritiikittömästi, joten en voi olla kanssasi ihan samaa mieltä. On tämän "firman" sisällä kaikkea, mitä ei voi silitellen tarkastella, mutta paljon on hyvääkin, Luojan kiitos. Pelottaa vain se, että kirkko alkaa luottaa enemmän humanistisiin ajatuksiin kuin Jumalan ilmoitukseen, ihminen ja hänen halunsa kun ei ole kaiken mitta.
Hyvää kesää!
Kävin kerran erään palstalle kirjoittajan kanssa tästä keskustelua. Lue keskustelua lävitse, niin saat minun vastauksiani ja laajemmin näkökulmaa. Tekstit ovat pitkiä, joten varaa aikaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/6990956/36763754
Siinä on vastaukseni sinulle, ei kannata kirjoittaa samaa kahdesti. =)
Kysy myös muiltakin.
luulemaan, ettei näitä ole kyselty ja kuultu? Sekä kristityiltä että muilta uskovaisilta? Ettei näitä olisi avoimin silmin katsottu, pohdittu omaa elämää ja kokemuksia, etsittykin jumalaa jne? Sekö, että lopputulos on eri kuin sinulla? Se on eri miljoonilla, jotka ovat mielestään löytäneet vastauksen. Yhtä varmuudella, kuin sinä omasi.
Ja siinä sinä huvitut toisen 'tietämättömyydestä' vain koska toisen totuus on eri kuin sinun... Kuinka tietämätön itse olet muiden totuuksista?
ottaa asiat kritiikittömästi, saa kirjoituksestasi käsityksen =O En tiedä, mistä tämän johtopäätöksen vedit... minä ainakin sain kuvan, että hän on pohtinut ja pohtii asioita paljonkin.
No, kunhan pääsee omaa kruunuaan kiillottamaan, eikös? Että toinen se on tuollainen mutta _minä_ olen eri mieltä koska _minä_ en ota kritiikittömästi... Huoh...
Ymmärsin kyllä, että aloittaja tarkastelee asioita kriittisesti. Tarkoitin, että tarkastelen myös asioita kriittisesti oman kirkkokuntani sisällä ja itse pohdin samoja asioita. Kriittinen tarkastelutapa ei tarkoita, että tulee samaan johtopäätökseen. Hän näkee asiat saman kuplan sisälläpysymisenä, minä olen siinä kuplassa ja tarkkailen kuitenkin asioita. Mietin, mitä jokin tarkoittaa ja miksi jotenkin toimitaan.
Aloittaja lähtee, sain sen käsityksen, ihmisen omastatunnosta eikä halua toimia sitä vastaan. Minä lähden taasen Jumalan tahdosta. Lähtökohta on käsittääkseni erilainen tässä mielessä ja sitä kautta kriittinen tarkastelutapa johtaa erilaiseen lopputulokseen. En tiedä aloittajan vakaumuksesta mitään, mutta minusta hän lähtee enemmän ihmisestä kuin Jumalasta. Voin erehtyä, sillä lyhyestä tekstistä ei voi tehdä kunnollisia päätelmiä, vain arvauksia.
Kuten kirjoitin, kriittisyyteni kohdistan sellaiseen kirkkoni sisällä, joka on ihmislähtöistä, ei Jumalan tahdosta. Se, mikä ei kumoa Jumalan tahtoa ja korostaa hänen kunniaansa ja hyvyyttään, on hyvästä, mutta mikä toimii Jumalan selkeästi ilmoittamaa asiaa vastaan, ei ole hyvästä.
Tulkitsit asioita väärin ystäväiseni, inhimillisiä erehdyksiä sattuu ja varsinkin silloin, jos joku ilmaisee asiat liian epäselvästi. Kaunista kesää sinullekin!
puuttuva sana _myös_ mukaan ja kommentti muutti muotoaan. Kiva näin.
Mut on varmaan ymmärretty ihan oikein. ;-)
Kyllä mä pitkään tarkastelin asioita kriittisesti "sisältäpäin". pitkän päälle se vaan ei riittänyt. Koin, että mun on astuttava "ulkopuolelle", koska olemalla sisäpuolella jouduin tahtomattani allekirjoittamaan sellaisia sioita, jotka koin "hulludeksi".
On totta, että toimintani motiivin keskus on omatunto. En voi väittää, että se olisi Jumala, koska silloin minun tulisi oikeasti luulla tietäväni mitä Jumala on mistäkin mieltä. Ja sitä en voi millään olettaa tietäväni.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/6990956/36846654
Kerroit kohdanneesi jumalan henkilökohtaisesti, mutta ei ollut vastausta edellä olevaan kysymykseen: mistä tiesit hänen olevan Jeesus eikä joku muu jumala tai yliluonnollinen olento?
Arvelin, että olisit jumalakuvani kautta ymmärtänyt... =)
Kristillinen Jumala on täysin toisenlainen kuin muut jumaluudet, ei erikoistunut jollekin tietylle alueelle, vaan kaikki asiat ovat hänen käsissään. Muut jumaluudet sulkeutuvat pois. Olen vakuuttunut mm. tämän takia yhden Jumalan olemassaolosta.
Tämä Jumala toimii tässä todellisuudessa eikä pelehdi missään myyttisessä jumaltenmaailmassa, kuten esim. Lähi-Idän muinaiskansojen jumalat. Jumala toimii historiassa ja Raamattu keskittyy tähän todellisuuteen ja kertoo Jumalan toiminnasta täällä. Raamatussa on paljon historiallista faktaa, henkilöitä, tapoja yms., joten se ei ole syntynyt pelkästään ihmisen mielikuvituksessa, vaan tapahtumien keskellä olemassaolevissa paikoissa eri aikakausina, ei kertarysäyksellä muutaman vuoden tai vuosikymmenen aikana. Minulle tämä kertoo Jumalan toisenlaisuudesta verraten muihin jumaluuksiin, jälleen kerran.
Jeesuksen toiminta maailmassa, historiallinen henkilö, ei mielikuvituksellinen. Teki jotain, joka sai aikaan valtavan suuren uskonnollisen räjähdyksen aikaiseksi. Kenestä muusta historianhenkilöstä on kerrottu vastaavia asioita ja kertomukset on laitettu ylös vieläpä suht' nopeasti? Ja vieläpä niinä aikoina, kun henkilön tavanneet ihmiset olivat vielä hengissä?
Yksi puoli on vielä Jumalan viestin toisenlaisuus, se ei ole ihmismielen mukainen ja pyrkii hillitsemään ihmisen pahuutta. Raamatun kirjoittajia on ollut kymmeniä ja kaikista teksteistä kaikuu samankaltainen viesti: on yksi Jumala ja hänen tahtoaan on kuunneltava ja se mahdollistaa hyvän elämän. Eettiset ohjeet ovat varsin yleismaailmallisia, tarkoitettu sellaista elämää varten, jossa kunnioitetaan kanssaihmisiä ja pidetään heikoista huolta. Jumalan tahtoa ei noudateta Jumalan lepyttelemiseksi, vaan oikeudenmukaisen ihmiselämän toteuttamiseksi. Jumalan tahtoa vastaan toimiminen saa aikaan pahaa ihmisten keskellä. Tämänsisältöinen sanoma on lisäksi vakuuttanut minut. Olen pohtinut sanomaa pienen ikäni ja olen vakuuttunut siitä, että se on totta, se on parhain mahdollinen. Se paljastaa ihmisen syvimpiä sielun perukoita kautta ja mahdollistaa kasvamisen ihmisenä, edes jonkinlaisen mahdollisuuden räpeltää eroon huonoista tavoistaan.
Tiivistettynä: Olen vakuuttunut mm. edellä olevien syiden perusteella yhden Jumalan olemassaolosta ja hän todella toimii ja vaikuttaa. Jäljelle ei jää mitään muita. Tämän takia on mahdollista kohdata vain yksi Jumala, joka on läsnä. Hänet olen kohdannut toiseuden läsnäolona hyvin vakuuttavasti. Kohtaaminen on ollut vapauttavaa, rakastavaa, anteeksiantavaa, hyväksyvää, sellaista mihin harva ihminen niin kokonaisvaltaisesti kykenee.
Toivottavasti avasi käsitystäni. Reipasta kesää.
Oletpa itsekäs ihminen: pidät omaa mielikuvitusjumalaasi "parempana" kuin "muiden" jumalia.
Tiedätkö, että raamatun mukaan itsekkyys on SYNTI.
jonka viesteistä Muhammedille syntyi maailman nopeimmin leviävä uskonto.
Jeesus on historiallinen henkilö, mutta profeetta, eikä jumala.
joutuu käymään siksikin, kun lapsia liitetään kirkkoon ennen kuin heille on muodostunut omaa vakaumusta asiasta.
Itse en olisi liittynyt kirkkoon, jos olisin saanut sen päättää täysi-ikäisenä. Vanhempani kastattivat minut vain ollakseen poikkeamatta ympäristönsä sosiaalisista normeista, eivät siksi, että olisivat olleet jumalaan uskovia. Heidän nuoruudessaan kirkkoon kuulumattomat leimattiin helposti kommunisteiksi, mitä he eivät myöskään olleet.
Minä en voi tajuta sitä, että jos on joskus kauan sitten eronnut kirkosta, niin nyt pitäisi olla ateisti, miksi?
Miksi sellaista jumalaa nyt pitäisi alkaa kieltämään, mitä ei ole koskaan ollutkaan, heh!
Miksi ihmisen pitäisi kuulua aina johonkin laumaan, jos eroaa jostain, niin pitäisi liittyä johonkin toiseen huuhaahan?
Minä haluan olla vapaa ja ajatella omilla aivoillani :)
Hmm. Kirkosta eronneissa on toki myös uskovaisia, joten eivät kaikki kirkosta eronneet ole ateisteja. Miten niin 'pitäisi' olla...?
Jos ei usko jumaliin, on ateisti. Sana tarkoittaa sitä. Ei se tarkoita mitään aktiviista 'alanpa tässä kieltämään jotakin jumalaa' -mentaliteettia =O
Eikä se mihinkään 'liittymistä' myöskään ole, hyvänen aika.
Minä en usko jumaliin; olen siis ateisti.
Siis et ole ollut uskossa ollenkaan! Miksi sitten lienet hakeutunut joskus kirkon leipiin. Älä syytä siitä muuta kuin omaa itseäsi. Hullua lähteä alalle, johon ei itsekään usko tai tunne kiinnostusta!
meitä uskossa olevilta seurakunnan työntekijöiltä!
vaarallisin on sellainen uskovainen ihminen, joka ihan oikeasti uskoo olevansa jumalan asialla. Voi mitä nöyryyden ja kuuliaisuuden kaapuun puettua ylpeyttä!
Herää uskovainen! Sinäkö muka tiedät mitä jumala tuumailee? Maailmassa on muutama miljardi ihmistä ja erilaista tapaa suhtautua...
tulee yleensä juuri noista entisistä uskovaisista. Yksi huume vain vaihtuu toiseen.
on pistämätön.
Mielestäsi kaikki maailman ihmiset ovat narkomaaneja. On heroiini, lsd, ymym narkkareita ja sitten "ei mitään huumetta käyttävät" narkkarit.