Mun kissa

pahoillani rakkaan kissasi poismenosta.Tiedän,että se sattuu paljon,sydämmessä asti.Meidän perheen kissa nukkui pois huhtikuussa,ikää oli 15v.
Suru pikkuhiljaa jo helpottaa,hupaisia muistoja ja valokuvia on paljon jäljellä :)

itse olen menettänyt kissojani ja läheisen ihmisen. Kummatkin kauhean raskaita paikkoja, ei niitä voi verrata. Koita jaksaa surussasi, muistot ei milloinkaan jätä yksin.

AATU kuoli aamulla 23.6-09 klo 6..30 syliini
Oli yön tarhassa ja aamulla huomasin nurkassa käänsi päänsä ja kurnahti
otin syliini ja kehräsi sylissäni viimeisen kerran
AATUN nimipäivänä
Viikko on mennyt ............ en tiedä... mihin

Voi ymmärrän hyvin tunteesi ja otan osaa kissasi poismenon aiheuttamaan suureen suruun.
Itse olen menettänyt melkein kaikki, isäni jo lapsena auto-onnettomuuden uhrina, äitini ja veljeni 12 vuotta sitten, kuolivat vain viiden kuukauden välein.
Olen menettänyt "lapseni" eli koskaan minusta ei tullut äitiä, viidentoista vuoden lapsettomuustutkimusten jälkeenkään.
Olen kohdannut elämän kovan puolen, minä joka olisin toivonut saavani oman perheen kaikkien raskaitten menetysten jälkeen.
Minulla on lohtuna olleet rakkaat kissani, ensimmäinen jonka sain pitää itselläni kuusitoista vuotta, jonka kuolemasta en meinannut selvitä ollenkaan, ja toinen joka tuli lohduksi siihen tuskaan ja pelastamaan minut elämälle.

Viime syyskuussa tämä elämäni voiman ja ilon antaja, rakas kisuni, "lapseni", paras ystäväni, kaikki mitä minulla oli, lähti kisujen taivaaseen vakavan sydänvian takia. Siitä asti päiväni ovat täyttyneet surusta, ikävästä ja kyynelistä, olen menettänyt kaikkeni, ainoani.
Kaikista menetyksistäni, tämä on ollut kaikkein raskain, tuska ja ikävä myllertävät sisälläni, kysyn vain, miksi, miksi?

en usko että se ketään haittaa että kirjoitat tänne kissastasi. lemmikkiä voi surra yhtälailla ja joskus enemmänkin. sinä jonain päivänä, kun mun kissa kuolee, se tulee murskaamaan mun sydämmen, mut silti on osattava löytää jostain ilo elämään.

Kyllä rakkaan kissan kuolema on verrattavissa rakkaan ihmisen kuolemaan. Oma kissani jouduttiin lopettamaan eilen halvauksen takia ja ikää sillä oli vasta yhdeksän vuotta. Kissa oli kipeä ennestäänkin, mutta lääkäri oli kuitenkin ennustanut, että vielä muutaman vuoden se voisi elää onnellisena. Se olikin menossa parempaan päin ellei tuota halvausta olisi tullut. Olen eilisen takia ihan palasina ja pelottaa, etten pääse yli tästä tunteesta. Minulla ei ole ystäviä tai sisaruksia, joten kissani oli minulle rakas perheenjäsen sekä paras ystävä. Olin kasvanut sen kissan kanssa lapsuuteni ja teinivuoteni. Nyt olen jo aikuinen ja uskoin kissani viipyvän kanssani ainakin vielä muutaman vuoden. Toisin kävi.

"Tuijotti ovea pieni
kissa, oli aivan
hädissään.
Minä se täällä, avatkaa
ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin
jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu
pelottavasti, on jo
kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin, kun
mansikat tuoksui, säteili
taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion
kupeelta, sirkat soitteli
viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan,
lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella
selällään ja onnen
maljasta joi.
Nyt pysyy ovi suljettuna,
nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara
poskellaan ja silmät
suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel
on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti
hyljätyn, pääsi lämpöön ja
valohon.
Nyt kissojen taivaassa
hyljätty, siellä kyynel on
pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa
armahtajan, mikä parempi
olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen
polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä
Sinä puhtain sydämin"

Kyllä monesti rakkaan lemmikin kuollessa suru on paljon raskaampi, kuin ihmisen kuollessa. Ainakin minun kohdalla on ollut näin.
Koirani oli rakkain perheenjäsen ja ainoa, joka osoitti ystävyyttään aidosti ja vilpittömästi.

Mun kissani kuli myös juuri pari päivää sitten.. Se oli vasta jotain pari vuotta vanha, ja mun paras ystäväni. Se osasi aina piristää kun olin surullinen, mutta enää se ei ole täällä... :(

Mun Kissa kuoli eilen ;( Jäi auton alle kissa juoksi suoraan metästä autotielle ja Kuoli siihen paikkaan Rest in peace Hyvä että ei jäännyt kitumaan muuten oisi pitänyt lopettaa se ja se olisi vielä kauheempaa :( Kotona haudattuna pienessä paketissa :(

Tiedän tunteen. Rakkaani kissa ja hamsteri nukkuivat pois. Voimia sinulle.♥

Osanottoni teille rakkaat ystävänne menettäneet. Kissani kuoli tapaninpäivänä syliini 15 vuotiaana. Ikävä ei ole hellittänyt ja vieläkin itku tulee iltaisin.

Lemmikisi oli sinulle todella rakas ja hyvä ystävä. Ihminen kiintyy olentoihin, joilta saa pyytetöntä kiintymystä ja rakkautta. En vähättele jos joku suree lemmikin kuolemaa. Suru on jokaisella omansa ja henkilökohtainen. Muistelen itsekkin lemmikkejä, jotka ovat kulkeneet kanssani elämäni vuosikymmenillä. He ovat jättäneet muistoihin paljon arvokasta.