Jotka ihmettelvät mitä ihmettä me täällä planeetalla tehdään.
Aivan hullua ajatella, että vain 100 vuotta ja jokaikinen tänäänkin syntynyt on kuollut pois koko pallolta. Kaikki yli 5 miljardia ihmistä ovat vaihtuneet ja vain 100 vuoden kuluessa...hullua vai mitä?
Ajattele kuinka monet miljardit ja miljardit ja miljardit ihmiset ovat syntyneet ja kuolleet "vaihtuneet" pois ja nyt on meidän vuoromme täällä hetken tallustaa ja sitten tuleekin meidän vuoro lähteä.
Olemmeko me nyt olemassa olevat ihmiset tässä ja nyt ensimmäisen kerran miljardien vuosien jälkeen vai olemmeko olleet jo olemassa aikaisemmin. Tuntuu toisaalta hullulta, että näin kauan olemme olleet olemattomia ennen tätä ainutta syntymää (joihin jotkut uskovat...itse uskon energian siirtyvän eri "hahmoihin"
Ehkä se on kaikkein turhin kysymys loppujen lopuksi on esittää mitä kuoleman jälkeen on, kun vastauksen voivat antaa vain ne tuhannet miljardit jotka ovat jo rajan ylittäneet, mutta kukaan ei tiettävästi ole sitä kertomaan tullut oliko kuoleman jälkeen jotain
Tämä kaikki tuntuu niin turhalta olla täällä ja "odottaa" kuolemaa.
Ihmiset kouluttavat itseään ja hankkivat materiaa ja tekevät lapsia... miksiköhän, kun sama pyörä pyörii kokojan 100 vuoden välein uudestaan ja uudestaan
ja uudestaan
Aivan hullua ajatella, että vain 100 vuotta ja jokaikinen tänäänkin syntynyt on kuollut pois koko pallolta. Kaikki yli 5 miljardia ihmistä ovat vaihtuneet ja vain 100 vuoden kuluessa...hullua vai mitä?
Ajattele kuinka monet miljardit ja miljardit ja miljardit ihmiset ovat syntyneet ja kuolleet "vaihtuneet" pois ja nyt on meidän vuoromme täällä hetken tallustaa ja sitten tuleekin meidän vuoro lähteä.
Olemmeko me nyt olemassa olevat ihmiset tässä ja nyt ensimmäisen kerran miljardien vuosien jälkeen vai olemmeko olleet jo olemassa aikaisemmin. Tuntuu toisaalta hullulta, että näin kauan olemme olleet olemattomia ennen tätä ainutta syntymää (joihin jotkut uskovat...itse uskon energian siirtyvän eri "hahmoihin"
Ehkä se on kaikkein turhin kysymys loppujen lopuksi on esittää mitä kuoleman jälkeen on, kun vastauksen voivat antaa vain ne tuhannet miljardit jotka ovat jo rajan ylittäneet, mutta kukaan ei tiettävästi ole sitä kertomaan tullut oliko kuoleman jälkeen jotain
Tämä kaikki tuntuu niin turhalta olla täällä ja "odottaa" kuolemaa.
Ihmiset kouluttavat itseään ja hankkivat materiaa ja tekevät lapsia... miksiköhän, kun sama pyörä pyörii kokojan 100 vuoden välein uudestaan ja uudestaan
ja uudestaan
Vastaukset 8
Vanhimmat
..buddhalaisuudessa,tämä elämä on kärsimystä.Muuta elämää ei ole,vaihtoehdot vähissä..
"Oikea keskittyminen"=dharma, ja niin edeten...
Pääsee vapaaksi kärsimyksellisestä elämästä,ja lisäksi pääsee "jumalaisen tiedon haltijaksi"...............
tuhansien vuosien yhtäjaksoisuus haastaa länsikuvitelmat.....ELÄMÄ:stä
tosi hyvin muuten ajateltu hyvä.
olen kanssasi täysin samaa mieltä
Moni sielu on jättänyt pukunsa narikkaan ja moni on saanut uuden puvun käyttöönsä.
ovat muuttuneet.
Mutta me ihmiset ollaan samoja pahan -ja hyväntekijöitä kuin ennenkin.
Mihinkähän sitten uskotaan, Allahiinko?
ens vuonna menee 7 miljardia rikki
siellä satakertainen määrä sieluja odottamassa lihaantumistaan jälleen.
Hyvä ajatus! Itse mietin aina välillä -43-vuotiaana ja yli puolet todennäköisestä elinajastani eläneenä- noita asioita. On tämä oravanpyörä todellakin naurettavaa ja turhaa: ahnehtia lisää palkkaa, etuja, isoja taloja, hienoja autoja, upeita merkkivaatteita, seksiä, valtaa, tavaraa, päihteitä jne jne. Kaikki sulkeutuu muutamassa kymmenessäkin vuodessa ja lopputulos on kalmankalpea ruumis arkussa, matkalla joko hautaan mätänemään (sekin siis todella inhottava ajatuskin että kroppa lahoaa matojen ja muiden pieneliöiden toimesta ja haju on kammottava) tai krematorioon tuhkattavaksi. Muuta lopputietä ei ole, ei kertakaikkiaan, ei vaikka olisit miten valtaa omaava tai rikas ja kuuluisa.
Tuntuu niin turhalta kaikki tekniikan kehittäminen, työpaikkauudistukset, kokoukset, ynnä muu paska. Ja silti itsekin olen tässä oravanpyörässä. Jos en olisi, tulisin varmaan jotenkin toimeen (ruuan ainakin saisi), ehtisi kenties nauttimaan ilmaisista elämyksistä kuten luonto, linnunlaulu, aurinko, kiireetön kuljeskelu jne enemmän kuin nyt. Nyt päivät menee työhuoneessa, paskan ilmastoinnin kuivattaessa silmiä ja kurkkua, ja miettiessä taas auton vaihtoa. Hullua kun tarkemmin ajattelee!
Kuolema myös pelottaa: mitä sen jälkeen vai onko mitään? Katkeaako tietoisuus kuin filminauha? Ja vanheneminen myös pelottaa: ihoon on tullut jo ryppyjä, ja eron huomaa kun katselee esim. 15 vuoden takaisin ja nyt otettuja valokuvia itsestäni vaikka äkkiseltään kuvittelee ettei tässä nyt juuri olekaan fyysisesti vanhennuttu. Kyllä piru vie vaan on.
Yksi ihminen,joka on ollut jo ennen alkuräjähdystä, ja on vielä loppurysäyksen jälkeenkin, mutta tästä yhdestä on erillistyneenä miljardeja sieluja,jotka ovat joutuneet syyn ja seurauksen lain alaiseksi
Tuo sielu, joka on ihmisen syköloginen perimä (karma), toteuttaa tuota karmaansa,
jonka puitteissa hän joutuu käsimykseen,tuskaan ja ahdistukseen
Päästäkseen irti tuosta ketjusta,niin hän pääsee siitä vain itsensä eli sielunsa,
ja sen synnyttämän karman ymmärtämisellä
Uskonnot ja aatteet, eivät voi tässä auttaa,sillä niiden todellinen päämäärä on vain ikuistaa vallitseva tilanne, kauniista puheista ja lupauksista hulimatta
Kun tuo ymmärrys on tapahtunut, niin se johtaa karman päättymiseen, ja uuden karman luominen päättyy sekä sen myötä myös tuska, ahhdistus ja kärsimys päättyvät, ja syntyy uskomaton elämä, joka on tuota ikuisen ihmisen elämää
PS. Vapaus menneisyydestä on ensimmäinen askel tuohon suuntaan ja myös viimeinen