Pitäisikö meidän uskovina näinä aikoina iloita vai surra?
Iloita vai surra?
Jeesuksen opetuslapsi
583
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne,sillä teidän vapautuksenne on lähellä.>>
Luuk.21:28
Emme katso alkeisvoimiin, vaan katsomme uskossa Jeesukseen ja siksi kasvomme kirkastuu ilosta.
´Sillä vaikka murehutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin minä, kun näen, että tuo kirje on, vaikkapa vain vähäksi aikaa, murehuttanut teitä, nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä. Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman. Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa. Vaikka minä siis kirjoitinkin teille, en kirjoittanut vääryyttä tehneen enkä vääryyttä kärsineen vuoksi, vaan sentähden, että teidän intonne meidän hyväksemme tulisi julki teidän keskuudessanne Jumalan edessä. Sentähden me olemme nyt lohdutetut. Mutta tämän lohdutuksemme ohessa on meitä vielä paljoa enemmän ilahuttanut Tiituksen ilo, sillä hänen henkensä on saanut virvoitusta teiltä kaikilta.´
on kuitenkin, etteivät nuo murheet ole minkäänlaisia tämän maailaman murheita, sillä ne tukahduttavat ja kietovat meidät loppumattomaan orjantappura ryteikköön.
Vaikka nekin ovat Jumalan meille antamia koetukseksi. Vaan että murehtimisemme olisi aina johtamassa meitä suurempaan Jeesuksen tuntemiseen.
on oikein. Se on huolta lähimmäisestä, jaksaako tämä, saako uskoa, onko hänellä jokapäiväiseen leipään rahaa, onko hänellä ystäviä, onko kylmä, onko nälkä ja kaikki se huoli, mitta ihminen voi toisestaan tuntea ja varsinkin silloin, kun itsellä on kaikki hyvin, eikä ole itse mistään puutteessa.
Jumalan mielenmukainen murhe ajaa parannuksen tekoon aina.