Tässä tarina omasta elämästäni: Olin pitkässä parisuhteessa toistakymmentä vuotta, osan seurusteluna ja yli kymmenen vuotta vihittynä. Koskaan liitto ei ollut helpoimmasta päästä, riitaa ja muuta ikävää riitti. Mutta en halunnut antaa periksi - yritin ja yritin. Mies uhkaili pitkin matkaa erolla, yleensä hän yritti sillä saada minut tekemään tahtonsa mukaan. "Jos et tee niin ja niin, niin sitten tulee ero..."
Ja minä tottelin kuin sätkyukko, fysiikka alkoi jo kertomaan paljon ennen kuin pää tajusi, että olen aika heikossa kunnossa. Söin tolkuttomat määrät päänsärkyyn lääkkeitä, vatsaoireisiin happosalpaajia..etc. Ja minä vain jatkoin sinnikkäästi liitossani.
Sitten paljastui miehen uskottomuus, ainakin yhden naisen kanssa - epäily oli toisestakin. Ja nekin minä nielin ja yritin unohtaa. Mutta ihmisen psyyke tekee kummasti omaa työtään tietoisen ajatusmaailman takana.
Nimittäin sitten yhden todella pieleen menneen juhlapyhän jälkeen ajatus napsahti kirkkaana päähäni - avioero. Muutaman päivän jälkeen sanoin asian miehelle, joka oli kovasti yllättyneen ja lyödyn oloinen. Ihmetteli kuinka näin yhtä-äkkiä moinen päätös - ei ollut huomannut mitään etiäisiä. Ei ollut voinut huomata, kun en itsekkään ollut niitä nähnyt saati osannut puhua eron mahdollisuudesta. Sitä vaihtoehtoa ei ollut minulle aiemmin olemassa. Kunnes yksi päivä toi muutoksen.
Päätökseni piti ja avioero tuli aikanaan voimaan. Kertaakaan en huojunut päätöksessäni eli asia oli valmis silloin kun se tuli mieleeni. Ja nyt vuosienkaan jälkeen en ole kertaakaan katunut eroani. Välit ovat hyvät exääni ja hänen nykyiseen naiseen. Exä itsekkin vaikuttaa tyytyväisemmältä kuin silloin kun olimme vielä yhdessä.
Joten olen näin jälkikäteen pohtinut, että kai miehenikin voi pahoin liitossamme, mutta ei osannut lukea omaa oloaan yhtään sen paremmin kuin minä omaani. Ja se paha olo purkaantui ilkeänä käytöksenä minuun ja muihin ihmisiin. En jaksa uskoa, että hän tahallisesti toimi niinkuin toimi. Kyllä se käytös on joskus vain reagointia johonkin taustalla olevaan, jota vain ei osaa tunnistaa kuin ehkä myöhemmin ajan kanssa. Ja itselläni loppui päänsäryt ja vatsavaivat eroon.
Halusin vain tällä omalla tarinallani tuoda sen asian esille, että joskus sitä on omassa elämässään niin sisällä ettei millään osaa katsoa sitä objektiivisesti. Ei vaikka kuinka tahtoisi tai luulisi katsovansa. Joten ero voi näennäisesti tulla yllätyksenä mutta sitten kun sitä perkaa vähän myöhemmin laajemmalla kuvakulmalla ja kauempaa, niin huomaakin ettei se sittenkään tullut yllätyksenä. Merkit ovat olleet muodossa tai toisessa ilmassa.
Toivon jokaiselle teille voimia, jotka käytte nyt omaa eroanne lävitse. Saattaa käydä, että suurin yllätys ei olekkaan ero vaan se mitä tajuaa sen jälkeen itsestään / toisesta tai elämästä yleensä.
Avioero yllätyksenä
57
15137
Vastaukset
- kirsikkakukka
Kiitos kirjoituksesta.
Olen itsekin eronnut ja kuittaan kaiken mitä kirjoitat.
Toivottavasti ihmiset eivät tuhlaa ainutkertaista elämäänsä huonoon avioliittoon.
Ne katkerat aviopuolisot jotka eron jälkeen tuhlaavat energiaansa entisen elämän vatvomiseen, voisivat vaihtaa suunta ja suunnata uutta kohti.
Väkisin ei elämä tokene avioliitossa ja kenekään tunteita ei voi pakottaa omaan muottiin, vaikka kuinka haluaisi.- Yksi eronnut nainen.
En mitenkään jaksa uskoa että kenellekään pitkässä parisuhteessa olevalle voi tulla ero yllätyksenä. Tarkoitan sitä, että kyllähän molemmat yleensä voivat huonosti, jos ero tulee. Näin ollen en myöskään ymmärrä noita katkeroituneita ihmisiä jotka roikkuvat, haukkuvat, kiusaavat ja syyllistävät sitä entistä puolisoaan joka otti avioeron.
Pitäisi aina muistaa että parisuhteessa on kaksi osapuolta ja harvemmin se toinen on täydellinen ja se toinen täysin viallinen. Eli kyllähän se vuorovaikutusta on, ihmissuhde.
En myöskään ymmärrä heitä, jotka haukkuvat entistä puolisoaan "laastarisuhteista". Sehän on jokaisen oma asia missä vaiheessa katsoo olevansa valmis uuteen suhteeseen. Kyllähän pitkässä suhteessa eroa mietin itsekin monta vuotta ennen kuin oikeasti erosin. - samoja fiiliksiä
Yksi eronnut nainen. kirjoitti:
En mitenkään jaksa uskoa että kenellekään pitkässä parisuhteessa olevalle voi tulla ero yllätyksenä. Tarkoitan sitä, että kyllähän molemmat yleensä voivat huonosti, jos ero tulee. Näin ollen en myöskään ymmärrä noita katkeroituneita ihmisiä jotka roikkuvat, haukkuvat, kiusaavat ja syyllistävät sitä entistä puolisoaan joka otti avioeron.
Pitäisi aina muistaa että parisuhteessa on kaksi osapuolta ja harvemmin se toinen on täydellinen ja se toinen täysin viallinen. Eli kyllähän se vuorovaikutusta on, ihmissuhde.
En myöskään ymmärrä heitä, jotka haukkuvat entistä puolisoaan "laastarisuhteista". Sehän on jokaisen oma asia missä vaiheessa katsoo olevansa valmis uuteen suhteeseen. Kyllähän pitkässä suhteessa eroa mietin itsekin monta vuotta ennen kuin oikeasti erosin.on ihan hyvä juttu,ettei liian aikaisi ala vakavaan parisuhteeseen.
Mutta,jokainenen tekee kun itselle sopii.
Minä taas mietin nyt kun laastarisuhde loppu,miksi vatvon avioeroani nyt taas,vaikka erosta vuosia.
Mutta,eteenpäin vaan,ei auta jäädä enää vatvomaan,elämä menee ihan hukkaan muuten.
Kyllä se avioero on usein vuosien prosessi,ja toipumiseen menee aikaa,mutta ei kannata jäädä liikaa vatvomaan. - kaisa-mariaana"
samoja fiiliksiä kirjoitti:
on ihan hyvä juttu,ettei liian aikaisi ala vakavaan parisuhteeseen.
Mutta,jokainenen tekee kun itselle sopii.
Minä taas mietin nyt kun laastarisuhde loppu,miksi vatvon avioeroani nyt taas,vaikka erosta vuosia.
Mutta,eteenpäin vaan,ei auta jäädä enää vatvomaan,elämä menee ihan hukkaan muuten.
Kyllä se avioero on usein vuosien prosessi,ja toipumiseen menee aikaa,mutta ei kannata jäädä liikaa vatvomaan.on aina yksilöllistä. Itse ajattelin ennen eroa, etten voisi vakavaan? suhteeseen päätyä ihan äkkiä. Tarkoitan yhteenmuuttoa yms. Oma asunto oltava takaporttina ainakin... Turvallisuutta? Ajattelin aina tulevani ulosheitetyksi. Ajatukset muuttuivat sen myötä kun löysin suhteen jossa luottamusta riittää:)
- 8ik
Minä olen tehnyt sen huomion, että avioliitossa menee hyvin niin kauan, kuin mies tekee tasan tarkkaan niin kuin vaimo käskee.
Ei sentään, ei tuo minun ajatukseni ollut, vaan jonkun "suuren ajattelijan" ja lainasin sen lehdestä.
Älä nyt enää ala pakottamaan kenenkään tunteita omaan muottiisi. Se kun ei tunnetusti onnistu. =)
- pian eroava toivon niin
Mies vaan ei millään ymmärrä että meillä ei ole enää yhteistä tulevaisuutta. Yhä vonkaa seksiä melkein joka ilta vaikka kerta kerran jälkeen kieltäydyn. Kinuaa kuin pikkupoika karkkia ja se on luotaantyöntävää. Varmaan löytäisi naisen joka haluaa ja rakastaa häntä: minä en ole se nainen. Ollaan oltu yhdessä kaksikymmentä vuotta ja on ollut jo kauan hyvin vahva tunne että minun pitäisi löytää elämässä joku uusi juttu. Ei ole minun juttuni kitua tässä p***assa suhteessa. Mies alkaa uhkailla kaikella kamalalla heti kun otan eron aiheeksi. Luuleeko saavansa minut jäämään pelottelulla? En vaan voi enää kunnioittaa miestä joka uhkailee kuin joku luuseri. Muutenkin on lykännyt kaikki asiat minun kontolleni vuosia. Ihailen sinua, ap, kun uskalsit aloittaa silloin aikanaan oman elämän! Kaikkea hyvää jatkossakin.
- maij@
Tee rohkeasti oma päätöksesi ja kerro siitä suoraan myös miehellesi. Itse tein virheen, kun esitin ajatuksen erosta varovasti ja häpeillen. En ollut tehnyt vahvaa päätöstä. Tästä seurasi yli vuoden mittainen soutaminen ja huopaaminen, miehen pillin mukaan tanssiminen. Todella raskasta henkisesti. Kun vihdoin päätimme yhdessä erota, kaikki loppui kuin seinään ja uutta elämää oli helpompi rakentaa. Tsemppiä ja uskoa uuteen!
- aikuinen nainen minäkin
joo ja jos niin käy niin toivotaan mikäli teillä on lapsia ettei niitä oteta pelinappuloiksi erotilanteessa, joka usein niin raastava lapsille muutenkin.
- uusi nimimerkki
Ota hyvä ihminen järki käteen ennenkuin on myöhäistä. Pitkittämällä päätöstäsi tuhlaat omaa ja miehesi elämää. Kokemusta tästä on itsellänikin. Jahkailin eron kanssa yhdet viisitoista vuotta. Samat kuviot oli kuin teilläkin.
Yli kolmenkymmenen vuoden avioliitto kaatui lopulta eksyttyäni vieraaseen petiin (ensimmäistä kertaa). Kerroin asian miehelleni ja vaadin eroa. Vaikka hän oli valmis antamaan anteeksi, suostui lopulta eroon.
Asumme virallisesti erossa ja olemme tyytyväisiä. Molemmilla on oma vapaus tehdä asioita mielensä mukaan. Nautin jokaisesta päivästä, omasta rauhasta ja elämästäni täysin siemauksin. Ainoa harmittava asia on ne hukatut vuodet. Säälistä ei pidä parisuhteessa olla. - Nyt onnellinen
Itsekin olen eronnut.Tiedän miten helpoa on jäädä huonoon suhteeseen,jos ei ole muuta yhteistä kuin asunto ja talous.Lasten takia ei kannate jäädä,he kyllä aavistavat että kaikki ei ole hyvin.Vaikka se aluksi voi olla vaikeaa kun joutuu huolehtimaan kaikesta yksin.Mulle liikunta on auttanut pitämään mielen virkeänä.
Parempi yksin kuin huonossa suhteessa.
Voimia sulle päätöksen teossa ja sen toteutuksessa. - parempaan suuntaan
avokkini olisi kirjoittanut. Toisaalta itse en ole sen kummemmin uhkaillut siippani, akka voi häipyä milloin haluaa. Meillä oli kanssa tuo, että vonkasin jonkin aikaa seksiä, kunnes löysin uuden naisen, joka ei pihtaa. Kyllä ero on oikea ratkaisu kun ei toimi niin ei toimi. Käytännössä avokin kanssa ollaan erottu vaikka samassa osoitteessa vielä asutaan, niin kauan kun nykyinen talo on myyty. Muutenkin kun nyt olen uuden ihmisen kanssa aloittelemassa, niin olen hämmästynyt kuinka laiska ja vähätöinen koko yhdessäolomme ajan avokki oikeastaan on ollut. Akka syytti minua laiskuudesta vaikka itse ei ole ansiotyössä ollut vuottakaan 20 vuoden ajasta itse olen koko ajan ollut työssä. Myös kotitöissä hän on ollut täysi lemppuri ja saamaton aina, suu kyllä on käynyt muttei muu.
- uris
Nyt onnellinen kirjoitti:
Itsekin olen eronnut.Tiedän miten helpoa on jäädä huonoon suhteeseen,jos ei ole muuta yhteistä kuin asunto ja talous.Lasten takia ei kannate jäädä,he kyllä aavistavat että kaikki ei ole hyvin.Vaikka se aluksi voi olla vaikeaa kun joutuu huolehtimaan kaikesta yksin.Mulle liikunta on auttanut pitämään mielen virkeänä.
Parempi yksin kuin huonossa suhteessa.
Voimia sulle päätöksen teossa ja sen toteutuksessa.mitä tuumaisit tilanteesta että lapsesi olisivat jääneet toiselle osapuolelle?
varmaankin sanot jotain siihensuuntaan että ei se olisi niistä pystynyt jne.
mutta mitä tuumaisit jos?
- viran puolesta
Vain sillä erotuksella, että meistä ei kummallakaan ollut toista miestä tai naista. Olimme vaan niin syvällä suossa, että mikään muu, kuin avioero ei auttanut...vaikka kuullostaa ehkä tylyltä.
Ent. mieheni on jo uudessa liitossaan ja välimme ovat myös asialliset, myös uuden naisystävän kanssa. Oma elämäni on saanut taas värit, ahdistus on helpottanut ja kaikki särkylääkkeet ovat jääneet taakse.
Viimeinen lause on totista totta ja sen olemme molemmat ent. mieheni kanssa todenneet, kun viimein pystyimme katsomaan kauempaa elämäämme ja näkemään, missä menimme vikaan. Uskon, että molemmat osaamme käyttäytyä toisin jatkossa.
Alkuperäiselle kirjoittajalle toivon lämmintä ja aurinkoista kesää.nykyään on jokainen niin sekasin omassa elämässään työssä yms. että kestää tajuta pitkään että ero on ollut jo tekeillä kauan.
- voi ottaa koville....
Eroja ja syitä on yhtä monta kuin avio/avo liittoja. Itse olen kohta 5v. ollut erossa.
Kirjan voisi kirjoittaa 25v-aviosta. Olen periaate ihminen,ja kunnioitan arvoja.Pahin
mitä voi toiselle tehdä on 1.-pettäminen 2.-ei ehditä kasvattamaan lapsia 3.-erotetaan puoliso omista kavereistaan. 4.-ei puhuta asioista,lähetään vain meneen.5.-valehdellaan.....voisi loputtomiin jatkaa. Tänäpäivänä nautin,ei ihottumia,ei pelkoja,ei "pakkopanoja"ei kasvatushuolia",saa mennä ja tulla,saa levätä,tavata kavereita,mennä baariin,saa ELÄÄ. Saa matkustaa ihanan ihmisen luo kainuuseen etelästä. Tsemppiä kaikille jo eronneille/tai aikoville.- kkkllljj
Mekin erottiin. Syitäkin oli monia. Oltiin asumuserossa puolivuotta. Mentiin kukin menojamme. Tavattiin kavereita, käytiin baarissa, elettiin. Kivaa oli. Sitten heitin itselleni kysymyksen, olenko onnellinen ? Enpä ollut. Ilmeisesti vaimo oli tehnyt samoin ja nyt ollaan oltu pitkään yhdessä ja hyvin menee. Ja edelleen voi käydä baareissa, tavata kavereita jne. Mutta siis, näin meillä. Minäkin toivotan tsemppiä eronneille ja sitä aikoville, mutta erityisesti niille, ketkä haluavat taistella ja jatkaa. Kyse voi olla joskus vain oivaltamisesta. Ihminen on juuri sellainen miksi tekeytyy. Niin, tästähän voisi keskustella vaikka tuntikausia.....
- tk
ei "pakkopanoja" Mitäh? Ei kai naiset ihan oikeasti 2000-luvulla enää alistu miehen laukaisualustaksi? Nainen päättää omasta ruumiistaan, on sitten papin aamen tai ei. En ikinä voisi suostua seksiin sen takia, että se on aviollinen velvoitteeni.
- menet
tk kirjoitti:
ei "pakkopanoja" Mitäh? Ei kai naiset ihan oikeasti 2000-luvulla enää alistu miehen laukaisualustaksi? Nainen päättää omasta ruumiistaan, on sitten papin aamen tai ei. En ikinä voisi suostua seksiin sen takia, että se on aviollinen velvoitteeni.
naimisiin, niin kyllä sinun pitää miehellesi antaakin. Ei kandee mennä naimisiin, jos panot ei kiinnosta. Paitsi eunukin kanssa.
- Siperiassa ollaan...
- Itsellänikin oli
aikoinaan sama tilanne. Pari vuotta mietin ja koetin jaksaa, kunnes eräänä päivänä ajatus kirkastui ja olin varma päätöksestäni.
Luulen, että toisaalta koetin antaa anteeksi ja jatkaa yhteistä eloa, mutta toisaalta varmaan myös työstin jo edessä olevaa eroa, kunnes olin varma, että pärjään omillani. Kuka huoltaisi auton, miten korjaisin sulakkeet tai miten tv:stä löytyy kanavat, ne minua huolettivat eniten.
Oma avoeroni sattui 90-luvun puolivälissä, ja olin ollut jo pitkään työttömänä. Sitten sain väliaikaisen pestin ja päätin lähteä. Helppoa lähtö ei ollut, ensimmäiset yöt itkin itseni uneen pienessä yksiössäni. Toisaalta nautin omasta kodista ja päätösvallastani. Pikkuhiljaa huomasin voimistuvani ja pärjääväni yksinkin. Se oli huikea tunne!
Tsemppiä ja jaksamista kaikille eroa miettiville. Päätös ei aina ole helppo, muta on varmasti oman ihmisarvon ja mielenrauhan arvoinen! Jos minäkin pärjäsin, pärjäätte tekin!- .,,,,,,,,,....
että typerämpikin pärjää.
Itse olen eroamassa ja olen kertakaikkisen tietämätön asioiden hoidossa, mutta kyllä kaikki varmaan jÄrjestyy.
- jokkejokke
Aviopuolisoiden tulee olla aina tasavertaiset. Ihmistä ei ole luotu olemaan yksin mutta riitaista ja muutenkin huonoa liittoa on aivan turhaa jatkaa. Mitä pidempi liitto on sen vaikeampi ero. Heti alkuun kun huomaa, että nyt on jokin mättää liitoa ei pidä jatkaa. Ihmisellä on vain yksi elämä, eikä sitä kannata haaskata riivinraudan kanssa.
- Zandra**
Kypsän, ajattelevan ihmisen tekstiä - ei katkeruutta, kyky tarkastella mennyttä rakentavalla tavalla: ).
Hyvää kesää! - eroa harkitseva
Tossa tuli hyvin esiin ihmisen sokeus omaan tilanteeseensa! Kiitos että kerroit tarinasi. Tuli minullekin pohdittavaa.
- Huono liitto ei syytä ja
Todellakin hyviä kirjoituksia, kyllä mikään ero ei tule pikaisesti. Täytyy vaan molempien olla rehellisiä itselleen ja toiselle. Yleensä liitto ajautuu pidemmän aikaa jo kohti sitä eroa, sitä on vain niin vaikea monasti myöntää itselleen tai sanoa toiselle. Huonoa liittoa ei kyllä kannata jaktaa oma ja toisen olo siitä vain pahenee tiedän sen. Eron jälkeen kyllä tuntee surua ja se on normaalia. Sitten kuitenkin tulee se helpotuksen tunne kun kaikki se on takana.
- sheena*
Huono liitto ei syytä ja kirjoitti:
Todellakin hyviä kirjoituksia, kyllä mikään ero ei tule pikaisesti. Täytyy vaan molempien olla rehellisiä itselleen ja toiselle. Yleensä liitto ajautuu pidemmän aikaa jo kohti sitä eroa, sitä on vain niin vaikea monasti myöntää itselleen tai sanoa toiselle. Huonoa liittoa ei kyllä kannata jaktaa oma ja toisen olo siitä vain pahenee tiedän sen. Eron jälkeen kyllä tuntee surua ja se on normaalia. Sitten kuitenkin tulee se helpotuksen tunne kun kaikki se on takana.
Yleensä korostetaan, että pitää olla rehellinen puolisolle ja kaikillle muille ihmisille. Mutta ennenkaikkea pitääkin olla rehellinen itselleen- ja se on kaikkein haasteellisinta. Esim. se, että antaa kumppanin kohdella itseään kaltoin on merkki siitä, ettei ole rehellinen itselleen.
- siru
Huono liitto ei syytä ja kirjoitti:
Todellakin hyviä kirjoituksia, kyllä mikään ero ei tule pikaisesti. Täytyy vaan molempien olla rehellisiä itselleen ja toiselle. Yleensä liitto ajautuu pidemmän aikaa jo kohti sitä eroa, sitä on vain niin vaikea monasti myöntää itselleen tai sanoa toiselle. Huonoa liittoa ei kyllä kannata jaktaa oma ja toisen olo siitä vain pahenee tiedän sen. Eron jälkeen kyllä tuntee surua ja se on normaalia. Sitten kuitenkin tulee se helpotuksen tunne kun kaikki se on takana.
Kyllä olet viksu kun osaat ajatella noin. Olen ollut 44 vuotta aviossa ja en osaa päättä mitä tehdä, toisaalta tykkään hänestä varmaan, mutta suurimman osan ajasta vihaan sillä koska hän käyttää alkoholia aivan lian usen minun mielestäni ( 4 kertaa viikosta ) eihän ole mitenkään paha mutta en vain kestä sitä että hän juo ja on vähän senmoinen pöljä. Sillä kun hän ottaa alkoholia hänestä tulee sellainen että mikään ei onnistu mitä yrittää tehdä. Hän on jo 67 vuotias pitääkö se risti kantaa minkä on ottanu vai jätänkö ?
- samassa tilanteessa
Itselläni on tilanne mennyt myös siihen. Olen ollut naimisissa lähes 25 v ja lapset jo aikuisia. Vaimon kanssa asutaan kaksin, ei pahempia riitojakaan, mutta ei mitään yhteistäkään enää. "Sängyssäkään" emme ole olleet varmaan 3 - 4 vuoteen. Olen jo 60 ja luulin, että sellainen on jo osaltani ohi.
Keväällä kohtasin eräiden sattumien kautta minua melko paljon nuoremman ex-rouvan, jonka kanssa heti ensi tapaamisessa syttyi "se jokin". Asuu toisella paikkakunnalla, mutta olemme "salaa" tapailleet muutamia kertoja. Ystävyytemme on syventynyt rakkaudeksi ja hän on saanut minut tuntemaan itseni jälleen mieheksi ja haluaisin jakaa elämäni hänen kanssaan, mutta en ole halunnut ainakaan vielä ottaa sellaista askelta. En tiedä, miten vaimoni suhtautuisi siihen. Tämä ihastukseni on mielessäni jatkuvasti ja hän osaltaan tuntee samoin.
Miten voisin ratkaista ongelmani ja kertoa sen vaimolleni? - tk
samassa tilanteessa kirjoitti:
Itselläni on tilanne mennyt myös siihen. Olen ollut naimisissa lähes 25 v ja lapset jo aikuisia. Vaimon kanssa asutaan kaksin, ei pahempia riitojakaan, mutta ei mitään yhteistäkään enää. "Sängyssäkään" emme ole olleet varmaan 3 - 4 vuoteen. Olen jo 60 ja luulin, että sellainen on jo osaltani ohi.
Keväällä kohtasin eräiden sattumien kautta minua melko paljon nuoremman ex-rouvan, jonka kanssa heti ensi tapaamisessa syttyi "se jokin". Asuu toisella paikkakunnalla, mutta olemme "salaa" tapailleet muutamia kertoja. Ystävyytemme on syventynyt rakkaudeksi ja hän on saanut minut tuntemaan itseni jälleen mieheksi ja haluaisin jakaa elämäni hänen kanssaan, mutta en ole halunnut ainakaan vielä ottaa sellaista askelta. En tiedä, miten vaimoni suhtautuisi siihen. Tämä ihastukseni on mielessäni jatkuvasti ja hän osaltaan tuntee samoin.
Miten voisin ratkaista ongelmani ja kertoa sen vaimolleni?On aika miettiä mitä haluat elämältäsi: jäätkö vaimosi luo ja olette molemmat onnettomia ja suhteen paljastuttua tappelette oikeudessa omaisuudesta vai kerrotko vaimollesi haluavasi erota. Voittehan vaimosi kanssa erota, vaikka et heti tämän uuden naisen kanssa muuttaisikaan saman katon alle. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi onnettomaan suhteeseen. Nauttikaa tästä hetkestä, koskaan ei tiedä milloin se on viimeinen.
- ero voi
Huono liitto ei syytä ja kirjoitti:
Todellakin hyviä kirjoituksia, kyllä mikään ero ei tule pikaisesti. Täytyy vaan molempien olla rehellisiä itselleen ja toiselle. Yleensä liitto ajautuu pidemmän aikaa jo kohti sitä eroa, sitä on vain niin vaikea monasti myöntää itselleen tai sanoa toiselle. Huonoa liittoa ei kyllä kannata jaktaa oma ja toisen olo siitä vain pahenee tiedän sen. Eron jälkeen kyllä tuntee surua ja se on normaalia. Sitten kuitenkin tulee se helpotuksen tunne kun kaikki se on takana.
tulla yllätyksenäkin. Itse olin ollut toisessa liitossani 2v, yhdessä 5v kun mies kerran viikonloppureissulta kotiin tultuani oli vähän outo...kysyin sitten onko joku hätänä ja sain vastauksen että haluaa erota. Tuli kuin halosta päähän. Mitään en todella ollut arvannut etukäteen. Ja oltiin sentään nelikymppisiä eli ei ihan kokemattomia teinejä.
Todella vaikeaa oli päästä asian yli, mies vaan lähti ja kaikki käytännön asiat jäi mulle. Onneksi suostui sentään tekemään avioehdon ennen eron hakemista, ei tarvinnut omasta asunnosta alkaa tappelemaan.
Nyt tästä on 2,5 vuotta aikaa, ja olen päässyt kokonaan asian yli. Ja elän todella onnellisena yksin, miesystävä on mutta edes yhteen muuttamista ei kaksi kynsilleen saanutta mieti!!
Siis ero voi tulla myls aivan yllätyksenä eteen!! - minja25
siru kirjoitti:
Kyllä olet viksu kun osaat ajatella noin. Olen ollut 44 vuotta aviossa ja en osaa päättä mitä tehdä, toisaalta tykkään hänestä varmaan, mutta suurimman osan ajasta vihaan sillä koska hän käyttää alkoholia aivan lian usen minun mielestäni ( 4 kertaa viikosta ) eihän ole mitenkään paha mutta en vain kestä sitä että hän juo ja on vähän senmoinen pöljä. Sillä kun hän ottaa alkoholia hänestä tulee sellainen että mikään ei onnistu mitä yrittää tehdä. Hän on jo 67 vuotias pitääkö se risti kantaa minkä on ottanu vai jätänkö ?
tuohan vaikuttaa pelkältä tympääntymiseltä.. Jos tekisit vaikka jonkun parin viikon tai kuukauden matkan. Hakisit hiukan etäisyyttä. Jos palattuasi onkin ikävä niin onhan se sen arvoista.
- Mies parhaassa iässä
Meillä oli pienet erimielisyytemme, kunnes kahdeksan vuoden jälkeen ehdotonta luottamusta vaaliva avovaimoni ilmoitti, että nyt löytyi hyvä mies. On asemaa ja valuuttaa. Olen tunteellinen mies ja rakkaudesta annan melkein kaiken, tämä ilmoitus meinasi viedä tajun, tottakai kun rakastaa toista. Avovaimoni tokaisi, ei tässä näin pitänyt käydä hänellekkään. Opin tästä tietämään, miten valitsen tulevan puolisoni. Minulla on paljon kunnon kavereita vapaana, kun naiset on lähtenyt. Mitä tässä on oikein meneillään? Eipä muuta kuin tsemppiä muille kolhuja saaneille, asioilla on onneksi tapana järjestyä.
- -lukijan valinta-
Oikein positiivinen kertomus kurjista kokemuksista.
Elämä kantaa ja hyvä itsetunto siinä aika hyvä pohja. Joillekin ihmisille kestää koko elämän se löytää, toiset vaappuvat ihmissuhteista toiseen etsimässä sitä, mikä olisi tähdellistä löytää ihan omasta päästään, jos niin voi sanoa.
Vääriä valintoja tehdään, toiset kasvattaa suhteessa itseään toiset toistaan.
Hyvää kesää kaikille.:) - ...aina.....
Yleensä äkkilähdöt kertovat vain siitä, että dialogi on katkennut aikaa sitten. Surullista on, jos toinen on yrittänyt rakentaa yhteyttä. Vieläkin karmeampaa on kai se, että ero tulee salamana taivaalta. Shokin paikka tajuta, että toinen osoittautuu aivan muunlaiseksi kuin on kokenut.
Varsinkin jos uutta epäsuorasti verrataan, ja lähdetään rahamassin perään – äskeisessä kuulostaa siltä, että tunteilla ja kiintymyksellä ei sitten olekaan mitään väliä, kenties ollutkaan? Äkkilähtijöille ei varmaan heru yleensä sympatiaa, vaikka toisaalta ei koskaan tiedä, mitä asioissa on takana. - pitkään
...aina..... kirjoitti:
Yleensä äkkilähdöt kertovat vain siitä, että dialogi on katkennut aikaa sitten. Surullista on, jos toinen on yrittänyt rakentaa yhteyttä. Vieläkin karmeampaa on kai se, että ero tulee salamana taivaalta. Shokin paikka tajuta, että toinen osoittautuu aivan muunlaiseksi kuin on kokenut.
Varsinkin jos uutta epäsuorasti verrataan, ja lähdetään rahamassin perään – äskeisessä kuulostaa siltä, että tunteilla ja kiintymyksellä ei sitten olekaan mitään väliä, kenties ollutkaan? Äkkilähtijöille ei varmaan heru yleensä sympatiaa, vaikka toisaalta ei koskaan tiedä, mitä asioissa on takana.erosta ennen kuin saatiin ero aikaan. Syitä oli monia. Nyt erosta vuosi ja ex haluaa tulla takaisin. Minä olen jo yrittänyt päästä erosta yli pikkuhiljaa ja rakentaa omaa elämääni. Uudelleen yrittäminen tuntuu tosi vaikealta. Voiko ihminen muuttua vuodessa toisenlaiseksi? Ahdistaa...
- voi sinua
pitkään kirjoitti:
erosta ennen kuin saatiin ero aikaan. Syitä oli monia. Nyt erosta vuosi ja ex haluaa tulla takaisin. Minä olen jo yrittänyt päästä erosta yli pikkuhiljaa ja rakentaa omaa elämääni. Uudelleen yrittäminen tuntuu tosi vaikealta. Voiko ihminen muuttua vuodessa toisenlaiseksi? Ahdistaa...
pakottaa yhteen palaamaan. Ei kannattaisi mennä siihen takaisin, jos pelkkä ajatuskin sinua noin ahdistaa. Tuskin vuodessa ihminen saa itseään muutettua sen verran, että voi taata toiselle, ettei samaan vanhaan "paskaan" palata. En voi tietää oliko teillä tuota "paskaa", mutta jos eroa hankitte kauemminkin, niin jotain siinä liitossa oli pielessä. Mikä nyt olisi erilaista? Ehkä ex huomasi, ettei löydykään toista kainaloon ihan noin vaan ja vanha suola alkoikin janottaa sen vuoksi. Vanha kunnon liitto alkoi taas tuntua niin mukavalta, että haluaa palata siihen takaisin. Joillekin se voisi onnistuakin, mutta sinä ahdistut pelkästä ajatuksesta. Älä siis ainakaan suin päin ryntää yhteen entisen kanssa. Olet jo selvitymässä pahimmasta, miksi itseäsi enää kiusaat?
- tai ei
pitkään kirjoitti:
erosta ennen kuin saatiin ero aikaan. Syitä oli monia. Nyt erosta vuosi ja ex haluaa tulla takaisin. Minä olen jo yrittänyt päästä erosta yli pikkuhiljaa ja rakentaa omaa elämääni. Uudelleen yrittäminen tuntuu tosi vaikealta. Voiko ihminen muuttua vuodessa toisenlaiseksi? Ahdistaa...
mun erosta on yli kolmevuotta,nyt alan uskoa et ex on todella muuttunu.
Vaikeaa se oli uskoa että toinen on nykyisin niin erilainen ku silloin kun oltiin avioossa,nyt uskallan ottaa hänet tosissaan ollut noin kaksi vuotta jo se toisellainen.Elä ainakaan heti aloita uudelleen asumista,aika näyttää onko ex todella muuttunut.Tuntuu että haluaisit toisekseen koitaa uudelleen,et vain luota häneen mikä on aivan ymmärrettävää ja mikä hänenkin tulisi ymmärtää.Oletko kertonu ex että sinua ahdistaa hänen juttunsa takaisin yhteen muuttamisesta.
Jos ex on todella muuttunu hän ymmärtää ahdistuksesi,siinähän on ensimmäinen juttu siitä muuttumisesta. Vaikeaa antaa vastausta joko tai ei,sanoisin et aika näyttää. - kysyny miksi
pitkään kirjoitti:
erosta ennen kuin saatiin ero aikaan. Syitä oli monia. Nyt erosta vuosi ja ex haluaa tulla takaisin. Minä olen jo yrittänyt päästä erosta yli pikkuhiljaa ja rakentaa omaa elämääni. Uudelleen yrittäminen tuntuu tosi vaikealta. Voiko ihminen muuttua vuodessa toisenlaiseksi? Ahdistaa...
ex haluaa tulla takaisin,siis ihan aikuisten oikeesti miksi.Itse syksyllä eronneena rakastan exni vieläkin,en vaan voisi ajatellakaan että muuttaisin nyt hänen kanssaan yhteen.Vaikka olemme tapailleet ja huomanneet ettei kaikki tunteet ole kuolleet toisiamme kohtaan,välillä tunteet vaan kulkee vuoristorataa.Jokainen ihminen muuttuu vuodessa johonkin suuntaan,sinun vaan itse pitää huomata onko ex muuttunu siitä kun erositte.Jos alkaa tuntua että voisit alkaa olla ex kanssa yhdessä niin alkakaa seurustelu vähitellen,eikä yhdessä asuen heti silloin se menee takaisin siihen entiseen.Jos et voi etkä halua aloittaa alusta exssi kanssa kerro se hänelle suoraan ja miksi et voi aloittaa hänen kanssaan.
- pölölöö
kysyny miksi kirjoitti:
ex haluaa tulla takaisin,siis ihan aikuisten oikeesti miksi.Itse syksyllä eronneena rakastan exni vieläkin,en vaan voisi ajatellakaan että muuttaisin nyt hänen kanssaan yhteen.Vaikka olemme tapailleet ja huomanneet ettei kaikki tunteet ole kuolleet toisiamme kohtaan,välillä tunteet vaan kulkee vuoristorataa.Jokainen ihminen muuttuu vuodessa johonkin suuntaan,sinun vaan itse pitää huomata onko ex muuttunu siitä kun erositte.Jos alkaa tuntua että voisit alkaa olla ex kanssa yhdessä niin alkakaa seurustelu vähitellen,eikä yhdessä asuen heti silloin se menee takaisin siihen entiseen.Jos et voi etkä halua aloittaa alusta exssi kanssa kerro se hänelle suoraan ja miksi et voi aloittaa hänen kanssaan.
Mulla oli exän kanssa kahden ja puolen vuoden suhde. Ei naimisiin onneksi ehditty. Kun ero tuli oltiin noin kaksi kuukautta asuttu samassa asunnossa ja mies oli miettinyt eroa jo ainakin puoli vuotta. (syrjähyppynsä takia uskalsi vasta kertoa)Tämä tuli siis todella yllätyksenä ja parantuminen kesti ainakin puoli vuotta. Masennuin täysin. ensimmäisten kuukauden aikana en pystynyt syömään enkä nukkumaan. Revin vain hiuksia päästäni. Lopulta muutto toiselle paikkakunnalle oli piste, jonka jälkeen ei ole tarvinnut enää toipua.
Nyt siitä on pari vuotta kulunut ja olen juuri löytänyt miehen jonka kanssa voisin vakiintua niin eiköhän exä ole puhunut että haluaisi seurustella:) Silloin tajusin sen että exä tulee aina kaipaamaan romanssia ja sekoittaa sen jotenkin rakkauteen. Ollaan kyllä eron jälkeen oltu koko ajan ystäviä exäni kanssa. Hän oli kumminkin ainoa joka oli tukena eron tullessa, lohdutti ja neuvoi psykologille. Suhteeseen en kyllä exän kanssa enää haluaisi. Loppujen lopuksi se oli alas päin menossa kumminkin, vaikka hyvä ja turvallinen olo olikin.
tulipa taas hyvä olo kun sai avautua
- seniori55
ei mielestäni tule yllätyksenä. Toinen ei halua vain nähdä totuutta tai toinen näyttelee hyvin tai molempia.
- vaimoni
mielisairaalaan ja myöhemmin eroon.Siinä toteutui todella sosiaali- jaq terveydenhoitomme erinnomaisuus muine byrograatteineen mitä ulkomaille maastamme mainostetaan.Hoidossa pyrittiin meitä jo eroittamaan koko ajan.Meillä oli kuitenkin mennyt hyvin ennen laitosjaksoja,joten pidimme yhtä vaikeinakin aikoina.Edelleenkin olemme kontakteissa.On aivan samantekevää ketä kunnian saa hänen uloskirjoituksestaan ja byrokratian myllyjen seisahtumisesta.Annetaan se vain heille jotka niitä pyörittivätkin etteivät saa stressiä.Tämä oikeusvaltio ja ihmisoikeus valtio on hieman ihmeellisesti tulkittavissa.Kuka suomen ihmissoikeuksia suomalaisille sitten takaavat ja missä tilanteissa? Mikä on se tuloraja asiakkaalla jolloin asiat alkavat toimia normaalijärjin ajateltuna?Vihkikaavassa avioliitto on ikuinen,jonka vasta kuolema eroittaa?Raamatussa käsketään kunnioittaa myös esivaltaa.Verovirastosta sanottiin joskus,että kyllä verot maksetava on taikka tulevat ulossottomiehet?Ulossottomiehet eivät taas lähteneet tarkastamaan saaliita,ennenkuin saivat vervirastolta käskyn.Virannomaiset eivat puutu taas ihmissoikeus loukkauksiin jos ne ovat hoitoasioita.SPR on myös ihmissoikeus järjestö,mutta ei sillä ole voimaa saada jotakin potilasta lomalle,jos vastassa on yksippäinen johtajatar.Kuka tarkastaa kongreettisesti terveyshuollon toimintaa sektoreillaan tiiviisti? Ei kukaan.Ovatko nämä yhteiskunnan mielestä jotain enkeleitä,joita ei pidä pitää silmällä?Jo uutisotsikot ja lehtien palsta vastaavat kysymykseen viimevuosien tahoilta.Onko kateellinen kansamme toinen toisilleen,jokin todiste paratiisin hyvistä aqsukkaista ulkolaisillekkaan pidemmänpäälle? Tasoero heissä on tietenkin suomalaisiinnähden palveluissaan.Miksei uskalleta tunnustaa oikeusvaltiossamme miksi ulkolaisia kokoajan lisätään maahamme?Suomalaiset olivat ennen rehtiä kansaa,luotettiin heidän sanoihinsa.Vielläkin heidän valheensa ovat kovin läpinäkyviä.Kai he oppivat vähitellen kansainvälisyydessämme.Ketkä olivatkaan maan pettureita viimesodissamme ja mitä siitä seurasi?Maamme oli silloin pyhä isänmaa jossa oma äidinkielemme. Nyt olemme kansainvälisiä kaikki rajamme auki.Meillä ei ole enää muuta kuin ystäviä koko maapallon täydestä.Joskus aijemmin uskottiin joulupukkiin niinkauan kuin aivosoluja kehittyi tarpeeksi.Nyt on viina ja muut päihteet varmaan rajoittaneet aivosolujen kehitystä senverran että uskomme mihin tahansa päästäksemme siitäkin aivoriesasta.Olemme niin pieniä ettei kannata pitää aivotoimintaa virkkuna,on eräs käytetty lause.Toinen on,että ensikerralla näytämme kun tulee äänestys? Ja samat istuvat taas milloin missäkin.Suomi vaikuttaa usein "pikku-venäjältä."Moni asia pienoiskoossa on aivan samaa.Toisinnajattelijat olivat siellä ainakin ennen mielisairaaloissa,kuten poikkeavat meilläkin.Venäjällä sanovat siellä sairaaloissa potilaina olleet,että siellä ei ole vaikeaa maksaa esim. hyvälle kirurgille palkkaa mitä hyvänsä,ja näitä tasokkaita on kuulemma paljon kuten hyviä tuloksiakin paljon.Myyttien luominen hoitoalojemme ympäri siinä valossa kuinka tuloksekasta hoitomme on muihin verrattuna tuntuu epäkypsältä ellei ole selviä todisteita eri maista tuloksistaan.Byrograattiemme vapaat kädet terrorisoida ihmiselämää,tuntuu takapajuiselta.Jos tarkoituksemme on luoda hyvinvointivaltiota ja kaikki täyttävät vain omia taskujaan omilla ja vierailla kilvan,on kai yhteistyössä maamme eteen annettu väärät ohjeet,eli jokin virkavirhe?Jostain kummasta syystä menimme EU:hun ja annoimme Brysselille hallinnan maastamme.Kuka välittää enää vähäosaisistamme,ei kukaan.Koko väestömme elintaso laskee kokoajan ennenkuin nousee.Vähäosaisia tulee tasaisesti lisää koko ajan.Vanha peltilehmä ei ole mikään elintasomittari EU:ssa.
- hoh-hoijaa*
Monen moisia ovat avioeron syyt ja seurauksetkin. Byrograatit ajoivat eroon . . . Aviossa 48 vuotta ja tehtiin vain paperit valmiita kaavakkeita käyttäen, mitkä oikeuslaitos tarvitsi, lähettääkseen paperin, jossa luki "Tuomitaan avioeroon". Eikö ole nykyisin yksinkertaista - toista oli ennen. - Mikähän oli syy. Syy oli oikeuslaitos eli tuomarikunta, jotka söivät asianajajan kädestä. - Vanhuusiässä olevalle napsahti velka, jonka vakuutusyhtiö oli maksanut omaisen kuolintapauskorvauksena. Niitä haki takaisin perintään rikollisliiga (insinööri ja asianajaja) ja saivat kuin saivatkin oikeuden päätöksen, että korvaukset kuuluivat tälle rikollisliigalle. Oli kulut vuosia ja vanhus oli käyttänyt rahat lähinnä elämiseen, kun ei tiennyt, että niitä vaaditaan palautukseen. Mistä niitä palautti kun rahaa ei ollut. Ulosotto tuli eläkkeestä. Ei velkajärjestelyä. Aviopuolison tulotkin vaikuttaa siihen, mitä joutuu maksamaan ulosottajalle. - Yhteiskunta maksamaan. Valitan veronmaksajat että jouduitte maksumiehenä huolehtimaan tämän vanhuksen toimeentulosta ja asumisesta. - Joku ihmettelee, että voiko SUOMESSA tapahtua tällaista. Kyllä voi ! SUOMI EI OLE ENÄÄ OIKEUSVALTIO - EI OLE TAINNUT KOSKAAN OLLAKAAN. Rikoksella rikastuminen kannattaa, jos tuomioistuimet saa asiaan mukaan. Korruptio jyllää oikeudenkäytössä !
- N42
hoh-hoijaa* kirjoitti:
Monen moisia ovat avioeron syyt ja seurauksetkin. Byrograatit ajoivat eroon . . . Aviossa 48 vuotta ja tehtiin vain paperit valmiita kaavakkeita käyttäen, mitkä oikeuslaitos tarvitsi, lähettääkseen paperin, jossa luki "Tuomitaan avioeroon". Eikö ole nykyisin yksinkertaista - toista oli ennen. - Mikähän oli syy. Syy oli oikeuslaitos eli tuomarikunta, jotka söivät asianajajan kädestä. - Vanhuusiässä olevalle napsahti velka, jonka vakuutusyhtiö oli maksanut omaisen kuolintapauskorvauksena. Niitä haki takaisin perintään rikollisliiga (insinööri ja asianajaja) ja saivat kuin saivatkin oikeuden päätöksen, että korvaukset kuuluivat tälle rikollisliigalle. Oli kulut vuosia ja vanhus oli käyttänyt rahat lähinnä elämiseen, kun ei tiennyt, että niitä vaaditaan palautukseen. Mistä niitä palautti kun rahaa ei ollut. Ulosotto tuli eläkkeestä. Ei velkajärjestelyä. Aviopuolison tulotkin vaikuttaa siihen, mitä joutuu maksamaan ulosottajalle. - Yhteiskunta maksamaan. Valitan veronmaksajat että jouduitte maksumiehenä huolehtimaan tämän vanhuksen toimeentulosta ja asumisesta. - Joku ihmettelee, että voiko SUOMESSA tapahtua tällaista. Kyllä voi ! SUOMI EI OLE ENÄÄ OIKEUSVALTIO - EI OLE TAINNUT KOSKAAN OLLAKAAN. Rikoksella rikastuminen kannattaa, jos tuomioistuimet saa asiaan mukaan. Korruptio jyllää oikeudenkäytössä !
Olemme olleet 20 vuotta aviossa ja mies ei ole ollut onnellinen enää pitkään aikaan kuulemma. Haaveilee vain nuorista naisista, joihin pääsee käsiksi, kun vaimo ja lapset eivät ole esteenä. Miksi mies ei kykene rakastamaan perhettään ja vaimoaan. Jos pitää rakkauden uusiksi kohteiksi jotain sutturoita hakea, kannattaisi ehkä enemmin ottaa itseään niskasta kiinni ja laittaa asiat kuntoon nykyisessä suhteessa ennemmin kuin juosta uusien perässä. Se tuskin on elämän takoitus, vaikka nykymenoa katsellen näin voisi luulla. En ikinä eron jälkeen voisi olla kaveri tuollaisen miehen kanssa, jolla ilmeisesti aivot ovat alapäässä, miten ihmeessä tuohon kykenette.
- Eroaisin itse jos voisin
Minulla on ihan samanlainen pitkä liitto.Eroaisin jos voisin.Taloudellisesti mahdotonta.Emme tule kumpikaan toimeen ilman yhteistyötämme.Minun suhteen tilanne on aina ollut se,että minun rahojani on käytetty perheen hyväksi enemmän kuin hänen.Mieheni on saanut käyttää itseensä omia rahojaan.En ole kieltänyt,mutta siitä on aina seurannut tilanne,että olemme ilman ruokaa ellen minä maksa.Kaikki lomansa hän viettää yksin,että säästämme edes vaimon kulutuksessa.Minulle se on lomaa,kun mies on jälkeläisensä kanssa lomalla.On sopinut itsellenikin.Muut vaimost sentään voivat satsata vähän ylimääräiseen joskus itsensä suhteen.Minä en muutoin kun pakon edessä,kun rahasta kiinni.Jos mies edes joskus olisi antanut hyvää hyvyyttään vaimolleen rahaa ostaa jotain itselleen,mutta ei.Minä olen hänelle aina toivomansa lahjat ostanut merkkipäivinä ja jouluna.Hän hammsta purren kysynyt vastaavissa tilanteissa minulta"älä nyt vaan halua mitään yli 20e".Vieraita kumppaneita ei ole havaittu kummallakaan.Jos miehellä olisi,kehoittaisin ottamaan jos uusi akka sitten vaikka avustaisi vanhaa almuilla....:)
- rosa11
Minulle ero tuli täytenä yllätyksenä.Olemme ollet 16 vuotta yhdessä.
Viime syksynä tyttäremme menehtyessä, en ole välittänyt yhtään mistään
.Kaksi viikkoa sitten mieheni ilmoitti kyllästyneensä minuun koska meillä ei ollut seksielämää.Oli todella kova niitti.-----olen nyt herännyt painajaisunesta ja huomaan rakastavani miestäni yli kaiken. - Kai ihminen
rosa11 kirjoitti:
Minulle ero tuli täytenä yllätyksenä.Olemme ollet 16 vuotta yhdessä.
Viime syksynä tyttäremme menehtyessä, en ole välittänyt yhtään mistään
.Kaksi viikkoa sitten mieheni ilmoitti kyllästyneensä minuun koska meillä ei ollut seksielämää.Oli todella kova niitti.-----olen nyt herännyt painajaisunesta ja huomaan rakastavani miestäni yli kaiken.muuttuu ikänsä saatossa malliltaan ja kyvyiltään?Meneehän vanha peliautomaattikin lopulta rikki kuluen ja on vaihdettava uuteen,jos se niin tärkeänä yleensä nähdään.
- pipukka
rosa11 kirjoitti:
Minulle ero tuli täytenä yllätyksenä.Olemme ollet 16 vuotta yhdessä.
Viime syksynä tyttäremme menehtyessä, en ole välittänyt yhtään mistään
.Kaksi viikkoa sitten mieheni ilmoitti kyllästyneensä minuun koska meillä ei ollut seksielämää.Oli todella kova niitti.-----olen nyt herännyt painajaisunesta ja huomaan rakastavani miestäni yli kaiken.olen ollut naimisissa 30 vuotta, joista mieheni on ollut matkatöissä koko ajan. En koskaan ole ajatellut , mitä hän tekee matkoillaan, enkä moisia alkaisi edes kyselemään. Kotona ollessaan meillä menee yhdessä todella hyvin, rakastamme toisiamme. Hänellä on paljon omia ystäviä, kouluajoista lähtien, työtovereihin. Ei tulisi mieleenikään kieltää häntä viettämästä saunailtoja, parhaitten ystäviensä kanssa, eihän hän ole vankilassa. Luottamus toiseen on kaiken aa ja oo. Jos hän reissuillaan tekisi jotakin ( kiellettyä ) en haluaisi että hän niistä minulle kertoisi. En ole mistään jäänyt paitsi, vaikka meillä onkin vapaus, mennä ja tulla, ja tehdä suunnitelmia, yksin ja yhdessä. Kaikki asiat sovitaan yhdessä. Lomat vietämme aina yhdessä, yleensä ulkomailla. Hän on kiltti huomaavainen mies, ja vissiinkin hakisi minulle vaikka kuun taivaalta, jos se olisi mahdollista. Voisiko meidän onnemme salaisuus olla siinä, että meillä ei ole lapsia, ja yhteielomme ei koskaan ole tuntunut pakkopullalta. Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, ja toinen toisemme miellyttämiseen. Jos riitaa tulee, ja joskus tulee, niin ne ovat vähäpätöisiä kinasteluja, lapsellisia. Yleensä niistä selvitään puhumalla, molemmat suu puhtaaksi. Olen huomannut sen, koska hänellä on raskaampi työ kuin minulla, en enää rasita häntä kiukuttelemalla, kuka imuroi, kuka käy kaupassa ym ym lapsellisella kitinällä. Koska itse olen enemmän kotona viihtyvää sorttia, on vain hyvä että hänellä on ystäviä. Nyt kun ikääkin on alkanut karttua, elämä on vain parantunut, koska toisen kanssa on hyvä olla. Tällä hetkellä ajatuskin elämästä ilman häntä, saa kyyneleet silmiini. Oli aikoinani meidän yhteinen päätös, että lapsia emme tee, ja koskaan emme ole sitä päätöstä katuneet. Voi tuntua itsekkäältä mutta, kaikkia ei vain ole luotu vanhemmiksi. Olimme molemmat jo kypsässä iässä kun tapasimme, noin kolmekymmpisiä. Emme siitä huolimatta ole minkään materian perään, kunhan tulemme suht hyvin rahallisesti toimeen. Sukulaisia ja tuttavia on pilvin pimein, joten kosketus kirkuviin lapsiin on säilynyt. En ole koskaan edes ajatellut, toista miestä sänkyyni, olenko sitten epänormaali, tässä seksiä tihkuvassa yhteiskunnassa, mutta olen sen saanut kotoakin mitä olen kaivannut ja tarvinnut. Kun luin näitä juttuja, niin sain käsityksen, että vähän kuin kyllästyttäisiin siihen omaan mieheen, ja joku haluaa seikkailua. Silloin ei avioliitossa todellakaan kaikki ole kunnossa. Tai seksiin pakottamisia, kun AKKA pihtaa, minäkin lähtisin lätkimään, jos mieheni sanoisi noin. Siihen on varmaan sata syytä, jos akka pihtaa, olisiko hellyyden puute, yksi niitä pahempia. Tai kauniit sanat, ja niiden unohtaminen. Tangon tanssimiseen tarvitaan aina kaksi.
- ei kyllä
auennut minulle: ette kumpikaan tule toimeen omillanne? Kirjoituksestasi päätellen tulisit helkkaristi paremmin toimeen omillasi kuin miehen kanssa. Mieti nyt vähän! Lue juttusi uudelleen ja mieti teidän homman tasapainoa.
- Santeri X
Samankaltaista virttä veisattiin meidänkin huushollissa, sanat vähän oli erilaiset. Jälkeenpäin on miettiny miks ihmeessä sitä ei toisensa kiduttamista lopettanut aikaisemmin, molemmat olis päässy kitumasta. Virheistä viisastuu ja elämä maistuu nykyään, kaippa se on jokaisen mokansa tehtävä.
Kitumissuhteita ei kannata väkisin jatkaa, siinä pilaa oman ja toisen elämän.- suhde??
Tuota.. ihminen kai tuottaa itse kaikki tunteensa omassa päässään. Jos kidutte suhteessa ja kärsitte, niin kituminen syntyy vain omassa päässänne. Miksi ette halua muuttaa asioita omassa itsessänne?
- valitettavasti
suhde?? kirjoitti:
Tuota.. ihminen kai tuottaa itse kaikki tunteensa omassa päässään. Jos kidutte suhteessa ja kärsitte, niin kituminen syntyy vain omassa päässänne. Miksi ette halua muuttaa asioita omassa itsessänne?
Eli jos rakastuu johonkin toiseen, pitää vaan ajatella oman siipan olevan yhtä ihana ja sillä selvä? Ei ihan noin helppoa asia ole. Tuolla lailla manipuloijat koittavat pitää kyllästyneen siippansa omanaan, vika on omassa päässäsi jos et musta tykkää. Sun vika jos lyön.
- eronnut elli
Se huonoon suhteeseen toisen jäämään haluava ei hokaa, että itekin varmaan löytäisi hyvän suhteen muualta. Haluaa vaan roikkua omistushaluisena rakkaudettomassa suhteessa. Kostonhimoisena kyttää toista vaikka kuluttaa sillä lailla vaan itteensä ja mukava elämä soljuu ohi.
- YLLÄTYKSENÄ
suhde?? kirjoitti:
Tuota.. ihminen kai tuottaa itse kaikki tunteensa omassa päässään. Jos kidutte suhteessa ja kärsitte, niin kituminen syntyy vain omassa päässänne. Miksi ette halua muuttaa asioita omassa itsessänne?
Voi miten monesti mietin että kun nuorin täyttä 18 v, minä muutan saman tien pois tästä avioliitosta.
- manipulointia
valitettavasti kirjoitti:
Eli jos rakastuu johonkin toiseen, pitää vaan ajatella oman siipan olevan yhtä ihana ja sillä selvä? Ei ihan noin helppoa asia ole. Tuolla lailla manipuloijat koittavat pitää kyllästyneen siippansa omanaan, vika on omassa päässäsi jos et musta tykkää. Sun vika jos lyön.
.. vaan aikuisen vastuunottoa omista tunteistaan. Olethan varmaan ollut siihen puolisoosikin rakastunut, kun menit naimisiin? Tunteet pitää tuntea ja tunnistaa, mutta toimiminen niiden perusteella on toinen asia. Järjen käyttö on aina sallittua ja toivottavaa. Väkivaltaiset suhteet ovat asia erikseen.
- ............eroava......
eronnut elli kirjoitti:
Se huonoon suhteeseen toisen jäämään haluava ei hokaa, että itekin varmaan löytäisi hyvän suhteen muualta. Haluaa vaan roikkua omistushaluisena rakkaudettomassa suhteessa. Kostonhimoisena kyttää toista vaikka kuluttaa sillä lailla vaan itteensä ja mukava elämä soljuu ohi.
haluaa roikkua, lapset kannnattaa pitää varalla , ettei kadu ja vaimo nielee vi**tumaiset käytökset niiku aina ennenkin !, ja uuden naisen kanssa joutuis tsemppaamaan, ennenkuin saisi ruvetä taas pas**maiseksi.
ja saamattomuutta suhteen kohennus on, jos ei välitä, eikä ole kykyä/halua/tajua edes kuuntelemaan ja ymärtämään mitään
- ekke666
se halus vaan uutta seksiä. jos naiset yrittäis enemmän sillä saralla niin hyvin menis
- ........
vaikka ottas suihin ja nousis puihin,mikään ei auta kun on kysymyksessä tapapettäjä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pekka Aittakumpu ja Jenni Simula kiistävät väitetyn aviorikoksen
"Yleisessä tiedossa oleva asia”, sanovat Kalevan lähteet https://www.kaleva.fi/pekka-aittakumpu-ja-jenna-simula-ki1975988Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1442827- 442297
- 932049
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei2382011Mitkä on ne arvot?
Itselleni särähtää korvaan joka kerta kun kuulen arvoista ja arvomaailmasta. Olen miettinyt paljon, että mikä on se minu2291385- 771362
Naton korkein sotilasjohtaja: Meidän on iskettävä ensin
Olen täysin samaa mieltä ja nämä iskut pitäisi olla jo suunniteltu ja tuhota käytännössä kaikki venäjän hyökkäysmateriaa2861329Tätä et nähnyt tv:ssä: TTK-voittaja Anssi Heikkilä avautuu suhteesta Linnea Leinoon: "Sie annoit..."
Menikö voitto mielestäsi oikeaan osoitteeseen? Linnea Leino ja Anssi Heikkilä voittivat TTK:n vain 1,2 % erolla yleisöää131287Tavarakirppis lopettaa ilkivallan takia.
Tähänkö on jo Kajaanissa tultu? Onko lasten kuriomuus jo näin pitkällä, ei kait tätä aikuiset tee. Mikä on seuraava j61226