Uskon kautta, Ihana sanoma! Pelastetut sen lunastuksen kautta, mikä oli Kristuksessa, joka itse kantoi meidän syntimme ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen haavainsa kautta te olette paratut.1 Piet.2:24.
Meidän vääryytemme ja syntimme sälytetään hänen kannettavakseen, joka verellään on sovittanut ne, ja niin me olemme puhtaat vääryydestä ja olemme saaneet Kristuksen vanhurskauden armolahjana.
Vastaanottamalla tämän ihanan lahjan uskossa me tulemme vanhurskaiksi. Se on kaikessa lyhykäisyydessään vanhurskauttamista uskon kautta.
Kun näin olemme päässeet Jumalan yhteyteen uskomalla ja vastaanottamalla Kristuksen uhrin, jonka hän suoritti Golgatalla syntiemme sovitukseksi, niin silloin on käänne elämässämme tapahtunut, silloin alkaa uusi elämä, uskon elämä, kristityn elämä.
Silloin ei niiden hyvien tekojen suorittaminen, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, tule miksikään ristiksi.
Silloin tulee kaikissa Jumalan käskyissä vaeltaminen ja hänen pyhän lakinsa pitäminen vapaaehtoiseksi ja mieluisaksi palvelukseksi. Eikä muodostu miksikään lain orjuudeksi.
Palvelun mieli, lähetyshenki, on se jalo hedelmä, minkä täytyy ilmetä jokaisen tosi kristityn elämässä.
Jes 53 kaksi jaetta ne puhuvat niin selvästi ja voimakkaasti hänestä, joka otti syntimme kannettavakseen ja joka sitten vanhurskauttaa syntisen, joka uskossa kääntyy lunastajan puoleen.
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.Jes.53:4,5.
Jumala varmasti tarkoittaa ja toivoo meidän lukevan sen näin:Hän kantoi minun hengellisen sairauteni ja heikkouteni.Kipuni, jotka rikkomus ja synti luonnostaan ovat tuonneet mukaansa, hän sälytti ne päällensä. Hän on haavaoitettu sen tähden että minä rikoin Herran pyhää lakia. Minun pahain tekojeni tähden hänet runneltiin.
Hänen päällänsä oli minun ansaisemani rangaistus.
Ja tämän kaiken hän teki, jotta minä, me saisimme rauhan.
Hänen haavainsa kautta me--- minäkin--- olemme paratut.
Voitko nähdä näissä sanoissa Kristuksen omana vapahtajanasi ja vanhurskauttajanasi?
Meidän vääryytemme ja syntimme sälytetään hänen kannettavakseen, joka verellään on sovittanut ne, ja niin me olemme puhtaat vääryydestä ja olemme saaneet Kristuksen vanhurskauden armolahjana.
Vastaanottamalla tämän ihanan lahjan uskossa me tulemme vanhurskaiksi. Se on kaikessa lyhykäisyydessään vanhurskauttamista uskon kautta.
Kun näin olemme päässeet Jumalan yhteyteen uskomalla ja vastaanottamalla Kristuksen uhrin, jonka hän suoritti Golgatalla syntiemme sovitukseksi, niin silloin on käänne elämässämme tapahtunut, silloin alkaa uusi elämä, uskon elämä, kristityn elämä.
Silloin ei niiden hyvien tekojen suorittaminen, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, tule miksikään ristiksi.
Silloin tulee kaikissa Jumalan käskyissä vaeltaminen ja hänen pyhän lakinsa pitäminen vapaaehtoiseksi ja mieluisaksi palvelukseksi. Eikä muodostu miksikään lain orjuudeksi.
Palvelun mieli, lähetyshenki, on se jalo hedelmä, minkä täytyy ilmetä jokaisen tosi kristityn elämässä.
Jes 53 kaksi jaetta ne puhuvat niin selvästi ja voimakkaasti hänestä, joka otti syntimme kannettavakseen ja joka sitten vanhurskauttaa syntisen, joka uskossa kääntyy lunastajan puoleen.
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.Jes.53:4,5.
Jumala varmasti tarkoittaa ja toivoo meidän lukevan sen näin:Hän kantoi minun hengellisen sairauteni ja heikkouteni.Kipuni, jotka rikkomus ja synti luonnostaan ovat tuonneet mukaansa, hän sälytti ne päällensä. Hän on haavaoitettu sen tähden että minä rikoin Herran pyhää lakia. Minun pahain tekojeni tähden hänet runneltiin.
Hänen päällänsä oli minun ansaisemani rangaistus.
Ja tämän kaiken hän teki, jotta minä, me saisimme rauhan.
Hänen haavainsa kautta me--- minäkin--- olemme paratut.
Voitko nähdä näissä sanoissa Kristuksen omana vapahtajanasi ja vanhurskauttajanasi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä niin anne-elina tuot asian selvästi ja perusteellisesti esille, että jos ei tämä mene perille, niin täytyy olla aivoissa jonkunlainen oikosulku. Kiitos.
Kyllä Jeesus, kipujen mies ja sairauden tuttava on totisesti kantanut ja ristiin naulinnut sen mikä on synnin seurauksena maailmaan tullut, myös sinun ruumiillisen sairautesi.
Hänkö, joka lupaa pelastaa, Hänkö ei pelastaisi.
Hänkö, joka lupaa parantaa, Hänkö ei parantaisi.
Ps. 103:3
hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
Kyllä Jeesus lupaa parantaa kaikki sairaudet, niin hengen kuin ruumiin sairaudet.
Jes. 53:
1 Kuka uskoo meidän sanomamme? Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman? [Joh. 12:38; Room. 10:16]
2 Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. [Jes. 11:1 | Jes. 52:14]
3 Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. [Ps. 22:7; Jes. 49:7, 50:6; Mark. 9:12]
4 Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, [Matt. 8:17]
5 vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. [2. Moos. 15:26 ; 1. Piet. 2:24]
6 Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. [4. Moos. 27:17 ]
7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. [Mark. 14:61; Ap. t. 8:32]
8 Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois* -- kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden. [»Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois»; toinen mahdollinen käännös: »ilman tutkintoa, ilman tuomiota hänet vietiin pois».] [Ap. t. 8:33]
9 Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon. Rikkaan haudassa hän sai leposijansa. Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, eikä petos ollut noussut hänen huulilleen. [Matt. 27:57 | Joh. 8:46; 2. Kor. 5:21; 1. Piet. 2:22]
10 Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, että hänet lävistettiin. Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi, hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan, ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan.
11 Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon, ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet. Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa. [Room. 5:19]
12 Minä annan hänelle paikan suurten joukossa, hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa, koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa