Minä sitten päätin alkaa ateistiksi, vaikka olen uskovaisen kodin kasvatti. Uskoin vahvasti Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä. Mutta vaikka ryhdyin ateistiksi, usko Jeesukseen ei mennyt. Uskon laatu vain muutti muotoaan.
Nykyään Jeesus on mulle vain ihan tavallinen ihminen vailla mitään erikoisia jumalallisuuksia. Jeesuksesta kerrottuihin ihmetarinoihinkaan en usko. Jeesus ei ikinä esimerkiksi kävellyt veden päällä, koska yksikään ihminen ei ole siihen nykyäänkään kyennyt.
Jeesus ei myöskään syntynyt neitseestä, vaan se on Marian ja Joosefin yhteinen poika.
Jumalaan ja jumaliin en usko enää lainkaan. Äiti jaksaa multa kysellä, että uskotko sä viel Jeesukseen. Onneksi hän ei kysy, että uskotko Jeesuksen olevan Jumalan poika :)
Nykyään Jeesus on mulle vain ihan tavallinen ihminen vailla mitään erikoisia jumalallisuuksia. Jeesuksesta kerrottuihin ihmetarinoihinkaan en usko. Jeesus ei ikinä esimerkiksi kävellyt veden päällä, koska yksikään ihminen ei ole siihen nykyäänkään kyennyt.
Jeesus ei myöskään syntynyt neitseestä, vaan se on Marian ja Joosefin yhteinen poika.
Jumalaan ja jumaliin en usko enää lainkaan. Äiti jaksaa multa kysellä, että uskotko sä viel Jeesukseen. Onneksi hän ei kysy, että uskotko Jeesuksen olevan Jumalan poika :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Haluaisin kysyä miten voi päättää alkaa ateistiksi?
Ei niin että välttämättä mitään perusteluja tarvitsisi olla, itse olen sitä mieltä että ateismi on aina teismiä parempi asema.
Itse siis satun olemaan ateisti ja myös itselläni on uskonnolliset vanhemmat. En kuitenkaan koskaan päättänyt alkaa ateistiksi minä vain huomasin olevani ateisti.
Kirjoituksesi vaikuttaa kuitenkin jokseenkin.... ristiriitaiselta... en löydä parempaa sanaa.
Mikä näissä Raamatussa mainittavista Jeesuksen opetuksista vetoaa sinuun niin paljon että se saa sinut pitämään kiinni kuitenkin jostakin kyseisen uskonnon dogmasta?
Vähän kanssa karahti korvaan tuo ateistiksi alkaminen. Toisaalta, voihan sitä tavallaan alkaakin ateistiksi, siis tulemalla "kaapista" tai jotain? Emmää tiedä.
Noh, niin tai näin, onneksi viikonlopuksi on luvassa poutaista.
...joitain alkaakseesi ateistiksi. En voi tuosta vain pipedipii olla vain ateisti. Kyllä siihen pitää jotain tehdä. On tehtävä valinta, jaksaako enää uskoa, vai valitseeko tilalle ateismin. Eikö se ole ihan yksinkertaista?
Itse päätin lopulta valita ateismin, koska se kuulostaa järkevämmältä vaihtoehdolta.
Minä en vain yksinkertaisesti enää kyennyt uskomaan.
En minä tehnyt mitään valintaa taikka päättänyt että jollakin tapaa aloin ateistiksi.
En voi sanoa mitään sellaista tiettyä pistettä jota ennen olin teisti ja jonka jälkeen olin ateisti.
Ateismi ei myöskään ole mitään mitä minä olen valinnut tilalle.
Ateismissa ei ole mitään mitä valita, se on yksinkertaisesti sitä ettei omaa positiivista uskomusta minkään jumalolennon olemassaolosta.
Minä olen ateisti koska en ole teisti. Se tosiaan on hyvin yksinkertaista.
En minä ainakaan ole alkanut ateistiksi. Jo siitä saakka kun joku jossain jostain raamatusta ja jumalasta kertoi, nauroin "et kai sä ny tollasta paskaa usko???"
Koti voi antaa eväät ja opetuksen, mutta jokainen ihminen itse päättää, tuleeko uskoon vai ei. Jumala kutsuu ja uskovan kodin lapsella on enemmän tietoa, joskus kyllä ihmismielenkin maustamaa tietoa Raamatusta. Itse en saanut kotonani kristillistä kasvatusta, mutta Jumala veti puoleensa ja tulin uskoon!
Sinunkin tapaus opettaa, ettei uskoon voi ketään aivopestä tai kasvattaa. Monet ateistit vastustavat uskonnon opetusta lapsuudessa. Hyvä todistus toisille, jotka pelkäävät uskonnon opetusta kotona ja kouluissa.
lapset uskovat helposti aikuisten kertomia juttuja, siksi uskonnollinen "opetus" peruskoulusa on puhdasta aivopesua.
Voin ymmärtää ettei uskovaisille vanhemmille tavallaan kehtaa sanoa, että ei usko koko satukirjaan enää.
Kun on opittu kristilliseksi no, rippikoulut ja muut kirkollismenot, niistä ei niin vain irrottauduta, vaikka ei uskokkaan raamatun ihmeisiin.
Kaiki todistelut jostain kääriliinoista ja muusta potaskasta vain vahvistaa käsitystä, keksitty satu koko raamattu.
Viimeistään kun käy lukemassa jotain jehova tai vl sivuja, perkeleestä, tulimerestä ja muusta tulenpalavasta, jumalan kostosta, huomaa miten skitsoa touhua se pahimmillaan on.
Mitä sitä sitten odottaa...en tiedä mitä tilalle, vai pitääkö siinä olla jotain.
Ei uskosta Jumalaan voi itse luopua. Se pysyy sinussa ikuisesti. Toisilla se joskus vain laimenee ja toisilla taas toisinaan vahvistuu, mutta ei koskaan häviä. Muista myös, että vasta tosiuskon myötä tulee täydellinen elämä.
Aidon uskon myötä, siis Jumalan lahjana elinvoimamme on kuin aalto, tyrsky, maininki, myrsky, jonka tunnemme suonissamme ja joka työntää meidät toimintaan. Se on yhtä kuin luovuutemme. Se on meidän ilomme, surumme, meidän "vihamme" ja tuskamme. Sen energia on yhtä kuin persoonallisuutemme - ainutlaatuinen ominaisuuksien ja kykyjen ja kokemusten yhdistelmä, josta sielunjälkemme (minuus) muodostuu.
Tämän tietäen ja sisäistämällä ikuinen vapaus voittaa ja koittaa sinulle jo täällä maan päällä! Ja mikä parhainta myös säilyy niin kauan kuin sinä itse vain haluat. Mutta jos et kuitenkaan jostain kumman syystä ole vapauteesi tyytyväinen niin voithan ryhtyä milloin tahansa orjaksi (ateistiksi, ei-uskovaiseksi) uudelleen; sehän on helppoa, koska saatana vaanii jossain lähistöllä aivan varmasti tilaisuutta iskeäkseen kimppuusi.
uskoa vaikka Aku Ankkaan, tosin maapallo olisi rauhaisa ja mukava paikka jos jumalien sijaan hörhöt uskoisivat Akuun.