ensimmäistä kertaa erottamiseni jälkeen josta on noin 2v. kävi jehovalaiset nuoret naikkoset ovellani esittelemässä vartsikkaa ja herätkäätä.
Kerroin heti, että olen erotettu ja luopio ihan tosissani.
Oli muuten tytöt niin nättejä, että olisiko pitänyt huijata ja käskeä sisälle keskustelemaan. Tiiä vaikka pimpukkaa olis irronnut;-)
Noo leikki sikseen, mutta kyllä ne varmaan katto pitkään, kun olin juuri tullut töistä ja päällä oli paskaiset pitkät kalsarit ja helvetin likainen farkkupaita. No saivatpa ainakin varmaan nauraa luopparireppanan "tilaa" ja niin pönkitystä omalle totuudelleen. Me luopparit ollaan surkeita, eikö.
Kerroin heti, että olen erotettu ja luopio ihan tosissani.
Oli muuten tytöt niin nättejä, että olisiko pitänyt huijata ja käskeä sisälle keskustelemaan. Tiiä vaikka pimpukkaa olis irronnut;-)
Noo leikki sikseen, mutta kyllä ne varmaan katto pitkään, kun olin juuri tullut töistä ja päällä oli paskaiset pitkät kalsarit ja helvetin likainen farkkupaita. No saivatpa ainakin varmaan nauraa luopparireppanan "tilaa" ja niin pönkitystä omalle totuudelleen. Me luopparit ollaan surkeita, eikö.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Taisi olla vieraskielisiä, kun niin haastoivat mukavasti. Sen mitä antoivat niin olkoon kertomatta...
Ja sitten vielä haukutaan palstalla JT,a kun he erottavat joitakin seurakunnasta. Pitäisikö muka tällaisia pitää pyhässä seurassa?
"Me luopparit ollaan surkeita, eikö."
Pitääkö tuohon vielä vastata?
Kun on käynyt niin ettei ole ainuttakaan Jehovaa käynyt ovella vaikka täällä olen pari vuotta asustellut (kaupungissa, en maalla). Vaikka kiinnostaisi höpötellä ajan kanssa kahvikupposen äärellä niin eipä ovelle ole yksikään saapunut. Taitaa olla urbaani legenda tuo ovikellon soittelu...
Jos olet aidosti kiinnostunut Raamatusta, niin kirjoita mietteistäsi! [email protected]