Luin linnuista täällä joka tuo suruviestin mukanaan.
paljon ihmeellisiä asioita tapahtui meidänkin kodissa poikani kuoleman jälkeen.
Ennen kuolemaa tapahtui asioita jotta en osannut pitää ihmeellisenä.
Poikani löysi sydämen muotoisen kiven merestä ja toi sen minulle.Stdämestä tuli tavallaan symbooli kuoleman jälkeen.Ei sen kicven takia vaan monesta muusta asiasta mitä poikani teki eläessään.
Linnuista sen verran että olin ostanut kaksi kaunista posliinilintua jotka nökötti kylpyhuioneen hyllyllä.Toinen meni rikki.
Poikani myös halasi minua juuri ennen kuolemaansa. Halaus kesti ja kesti eikä poika irrottanut minusta ennen kuin aloin taputtaa häntä selkään niin kuin usein tehdään.Silti hän viel' jäi seisomaan vireeni ja piti minusta kiinni. Itse asia jäi mieleen ja koin kuin se oli ollut hänen sisäinen joku joka tiesi ettemme enää näkisi.Viimeinen hyvästi.
paljon konkreettisempia , minulle todella ihmeitä tapahtui kuoleman jälkeen.En pelkää niitä vaan koen että poikani tervehtii minua merkeillään jotka lähettää.
Pojalleni olen sanonut ettei pikkulinnun kurkistus riitä minulle vaan merkkien on oltava vakuuttavia.Silti myönnän että josksus tuntuu oudolta ja erilaiselta kun pikkulintuu tuijottaa pitkään ikkunasta sisälle .
Kohta on kulunut 3 vuotta ja ainoa asia joka ahdistaa on etten ikinä usko että voin kokea täydellistä onnea ja rauhaa sydämessäni , koska yksi osa puuttuu, ja osa surua kuitenkin aina läsnä vaikka olisi kmukaviakin iloisia asioita menossa. Pikkuveli on nyt yksin .
Elän merkeilläni mitkä saan ja saman uskomuksen suon muillekkin.
paljon ihmeellisiä asioita tapahtui meidänkin kodissa poikani kuoleman jälkeen.
Ennen kuolemaa tapahtui asioita jotta en osannut pitää ihmeellisenä.
Poikani löysi sydämen muotoisen kiven merestä ja toi sen minulle.Stdämestä tuli tavallaan symbooli kuoleman jälkeen.Ei sen kicven takia vaan monesta muusta asiasta mitä poikani teki eläessään.
Linnuista sen verran että olin ostanut kaksi kaunista posliinilintua jotka nökötti kylpyhuioneen hyllyllä.Toinen meni rikki.
Poikani myös halasi minua juuri ennen kuolemaansa. Halaus kesti ja kesti eikä poika irrottanut minusta ennen kuin aloin taputtaa häntä selkään niin kuin usein tehdään.Silti hän viel' jäi seisomaan vireeni ja piti minusta kiinni. Itse asia jäi mieleen ja koin kuin se oli ollut hänen sisäinen joku joka tiesi ettemme enää näkisi.Viimeinen hyvästi.
paljon konkreettisempia , minulle todella ihmeitä tapahtui kuoleman jälkeen.En pelkää niitä vaan koen että poikani tervehtii minua merkeillään jotka lähettää.
Pojalleni olen sanonut ettei pikkulinnun kurkistus riitä minulle vaan merkkien on oltava vakuuttavia.Silti myönnän että josksus tuntuu oudolta ja erilaiselta kun pikkulintuu tuijottaa pitkään ikkunasta sisälle .
Kohta on kulunut 3 vuotta ja ainoa asia joka ahdistaa on etten ikinä usko että voin kokea täydellistä onnea ja rauhaa sydämessäni , koska yksi osa puuttuu, ja osa surua kuitenkin aina läsnä vaikka olisi kmukaviakin iloisia asioita menossa. Pikkuveli on nyt yksin .
Elän merkeilläni mitkä saan ja saman uskomuksen suon muillekkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tyttäremme kuoli äkillisesti,aivoverenvuotoon 4v.sitten.sitä ennen koin kummallista tarvetta ilmaista hänelle kuinka rakas hän on,tärkeä ihminen! hellin ja halin,juttelemalla... olimme mökillä,kun saunan jälkeen takkatulen ääressä istuessamme mieheni kanssa,takan kohentajat kumahti yhteen jolloin syntyi kuin kirkonkellon ääni joka säikäytti,mitä tuo tarkoitti? sen jälkeen oli olo kummallinen, soitin tyttärelle niin kuin tapana oli illalla olihan hän lapseni joka opiskeli vieraalla paikkakunnalla 21v.aana. puhelu oli lämmin,lopuksi sanoin että olet tärkeä ja rakas. niin en ennen ollut puhelua lopettanut,poiketen normaalista jätin kännykän auki yöksi,meidän oli tarkoitus ajaa aamulla hänen ja avomiehensä luokse. suru uutinen tavoitti meidät 8.30 tyttäremme oli kuollut kotonaan.isoäitinsä halusi tietää kuolin ajan koska hän oli herännyt,5.30 kummallisesti pelästyen.niihin aikoihin tyttäremme oli menehtynyt,hänellä olisi ollut aika mangneetti kuvaukseen samana päivänä,jatkuvan kovan päänsäryn vuoksi.elämä on ironista,sattumaa täynnä. 56 saattajaa oli tilaisuudessa,lähiomaiset ja lukuisat ystävät ja opettajat opistolta.kaunis tilaisuus,josta muistan kuitenkin niin vähän.... äiti
Hänen kuolemastaan tulee pian 3v. Olen kokenut samanlaisia viestejä kuin sinäkin. Kaikkein ihmeellisintä oli se, että hän kävi halaamassa minua ihan oikeasti kuolemansa jälkeen, syntymäpäivänäni.
niin kävi isänikin minua ottamassa kädestä kiinni ja olenkin ikionnellinen, että jaoit tuon kokemuksen, sillä ilmeisesti meitä ei ole paljon, jotka ovat kokeneet sen.Kehitin jopa fyysisen kommunikointitavan, kun kerran pystyi pitämään kädestä kiinni. Mitään en nähnyt tai kuullut, mutta siinä hän oli. Sanoin hänelle ääneen, että tiedän, että hän on siinä ja kun kyselen, niin purista kädestä, kun vastaus on kyllä ja älä purista kun se on ei.
Kun kysyin, haluaisiko tulla takaisin, niin se oli ei. Eläessään ei olisi lähtenyt taivaaseen millään.Kysyin paljon muutakin ja sain vastaukset.Sen jälkeen hän ei ole käynyt mutta kävi yhdessä ystäväni kanssa, kun oli ystäväni 10v kuolinpäivä, eivät eläessään täällä tunteneet toisiaan.Viipyivät jopa puoli tuntia.
Menetin avomieheni vajaat kaksi vuotta sitten. Muutamaa tuntia ennen lensi lintu ikkunaa päin tuoden suruviestin. Olin äidilläni kylässä silloin ja vaistosin jo perjantaina että jotain tapahtuu. Kunnes sitten la iltana poliisi toi suruviestin. Avomieheni oli vasta 30 vuotias.
Kaippa hän itsekin vaistosi kuolemansa kun aina puhui ettei näe kolmeakymmentä ikävuotta ja kertoi miten hänet pitää arkkuun pukea ja kappaleen joka pitää soittaa hautajaisissa. (Petri Laaksosen, Hyvää Matkaa)
Olen aiemminkin vaistonnut asioita ja yleensä näen unissa että jotain tapahtuu.
Täytin 24.1.08 25v ja sinä aamuna kuulin selvästi miten rakkaani sanoi; Hyvää syntymäpäivää rakkaani. Niinkuin hän aina sanoi eläessäänkin.
Sain siitä paljon voimaa päivääni.
Myös unissa hän kertoo että hänellä on kaikki nyt hyvin ja hymyilee.