Vasemmistoliiton EU-vaalitappion ja puheenjohtaja Martti Korhosen eron myötä monet ovat vetäneet hihasta vanhan tutun änkyrä-kortin. Korhonen itse vieritti syytä vaikeuksiinsa ja eroonsa puolueen änkyrä- tai stalinistisiiven niskoille. Stalinistiänkyrät ovatkin kaiketi kategorisesti syypäitä kaikkeen mahdolliseen finanssikriisistä sikainfuenssaan. Vasemmistoliitosta vasemmalla olevat puolueet ovat aivan oma lukunsa tässä yhteydessä; niihin suhtaudutaan valtavirran julkisuudessa kuin spitaalisiin.
On sinänsä uskomatonta, että stalinisti-sanaa käytetään yhä 2000-luvulla tiuhaan, vaikka kaikki tästä nimityksestä nauttijat ovat varmasti tuominneet Stalinin rikokset jo vuosikymmeniä sitten. Nehän tuomittiin jo Neuvostoliitossa puoli vuosisataa sitten.
Helsingin Sanomat arvuutteli pääkirjoituksessaan (11.6.) stalinistiänkyröiden tulevaa käyttäytymistä Vasemmistoliitossa seuraavasti: ”Nyt jäädään vain odottamaan, kauanko Arhinmäki saa johtaa puoluetta ennen kuin änkyräsiipi alkaa vaatia hänenkin eroaan”.
Toisaalta Hesarikin on jo tavallaan myöntänyt, että kaikkinaiset änkyrät ovat sittenkin olleet oikeassa. Pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfield kirjoitti kolumnissaan (10.6.) seuraavasti: ”Sotien jälkeisistä vuosista 1990-luvun alkuun oli voimassa hiljainen sopimus, että vaurauden kasvu lisää myös työntekijöiden hyvinvointia ja tuottaa työpaikkoja. Kommunismin romahduksen jälkeen tämä sopimus mitätöityi, kun kilpaileva ideologinen maailmanvalta ja työvoimakustannusten pidikkeet poistuivat”.
Näin ollen, Hesarin ja monien muiden tahojen mukaan, änkyröitä ovat ne, jotka haluavat, että vaurauden kasvu lisää myös työntekijöiden hyvinvointia ja tuottaa työpaikkoja. ”Maltillisia” vasemmistolaisia ovat puolestaan ne, jotka hyväksyvät annettuna, että näin ei enää (Neuvostoliiton romahdettua) tapahdu. ”Maltilliset” toisinsanoen hyväksyvät rikkaiden rikastumisen ja köyhien köyhtymisen, pysyvän köyhälistön synnyn, tuloerojen kasvun, julkisten palveluiden alasajon ja monta muuta uusliberalistisen kapitalismin mukanaan tuomaa epäkohtaa.
”Maltillisia” on tänä päivänä luonnollisesti ylivoimaisesti enemmän kuin änkyröitä. ”Maltillisiin” voidaan luottaa; he eivät esitä kiusallisia kysymyksiä, eivät arvostele Euroopan unionia ja moniin heistä voi luottaa jopa Suomen Nato-jäsenyyden takuuhenkilöinä.
On sinänsä mielenkiintoista, että Hesarin pääkirjoitustoimittajallakin on vihdoin kanttia myöntää se, mitä laitimmainen vasemmisto on aina sanonut: Läntinen, II maailmansodan jälkeinen hyvinvointivaltio ei olisi ollut mahdollinen ilman Neuvostoliiton olemassaoloa. Neuvostoliiton esimerkki loi painetta läntiseen valtaeliittiin ja pääomapiireihin. Nämä pelkäsivät kuollakseen ihmisten radikalisoitumista lännessä.
Samasta syystä useita ”vaarallisia” esimerkkejä demokratian noususta eri puolilla maailmaa piti tukahduttaa jo alkuunsa. Tästä esimerkkinä käy Chilen vallankaappaus vuonna 1973, jolloin vastavalittu vasemmistopresidentti Salvador Aliende murhattiin, ja tilalle istutettiin fasistidiktaattori Augusto Pinochet.
Naton olemassaolon peruste yhä 2000-luvulla, kauan ”kylmän sodan” päättymisen jälkeen, löytyy myös näiltä samoilta poluilta. Naton tehtävänä on puolustaa fundamentalisista kapitalismia sekä torjua demokratiaa ”kylmän sodan” jälkeisessä maailmassa.
On sinänsä uskomatonta, että stalinisti-sanaa käytetään yhä 2000-luvulla tiuhaan, vaikka kaikki tästä nimityksestä nauttijat ovat varmasti tuominneet Stalinin rikokset jo vuosikymmeniä sitten. Nehän tuomittiin jo Neuvostoliitossa puoli vuosisataa sitten.
Helsingin Sanomat arvuutteli pääkirjoituksessaan (11.6.) stalinistiänkyröiden tulevaa käyttäytymistä Vasemmistoliitossa seuraavasti: ”Nyt jäädään vain odottamaan, kauanko Arhinmäki saa johtaa puoluetta ennen kuin änkyräsiipi alkaa vaatia hänenkin eroaan”.
Toisaalta Hesarikin on jo tavallaan myöntänyt, että kaikkinaiset änkyrät ovat sittenkin olleet oikeassa. Pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfield kirjoitti kolumnissaan (10.6.) seuraavasti: ”Sotien jälkeisistä vuosista 1990-luvun alkuun oli voimassa hiljainen sopimus, että vaurauden kasvu lisää myös työntekijöiden hyvinvointia ja tuottaa työpaikkoja. Kommunismin romahduksen jälkeen tämä sopimus mitätöityi, kun kilpaileva ideologinen maailmanvalta ja työvoimakustannusten pidikkeet poistuivat”.
Näin ollen, Hesarin ja monien muiden tahojen mukaan, änkyröitä ovat ne, jotka haluavat, että vaurauden kasvu lisää myös työntekijöiden hyvinvointia ja tuottaa työpaikkoja. ”Maltillisia” vasemmistolaisia ovat puolestaan ne, jotka hyväksyvät annettuna, että näin ei enää (Neuvostoliiton romahdettua) tapahdu. ”Maltilliset” toisinsanoen hyväksyvät rikkaiden rikastumisen ja köyhien köyhtymisen, pysyvän köyhälistön synnyn, tuloerojen kasvun, julkisten palveluiden alasajon ja monta muuta uusliberalistisen kapitalismin mukanaan tuomaa epäkohtaa.
”Maltillisia” on tänä päivänä luonnollisesti ylivoimaisesti enemmän kuin änkyröitä. ”Maltillisiin” voidaan luottaa; he eivät esitä kiusallisia kysymyksiä, eivät arvostele Euroopan unionia ja moniin heistä voi luottaa jopa Suomen Nato-jäsenyyden takuuhenkilöinä.
On sinänsä mielenkiintoista, että Hesarin pääkirjoitustoimittajallakin on vihdoin kanttia myöntää se, mitä laitimmainen vasemmisto on aina sanonut: Läntinen, II maailmansodan jälkeinen hyvinvointivaltio ei olisi ollut mahdollinen ilman Neuvostoliiton olemassaoloa. Neuvostoliiton esimerkki loi painetta läntiseen valtaeliittiin ja pääomapiireihin. Nämä pelkäsivät kuollakseen ihmisten radikalisoitumista lännessä.
Samasta syystä useita ”vaarallisia” esimerkkejä demokratian noususta eri puolilla maailmaa piti tukahduttaa jo alkuunsa. Tästä esimerkkinä käy Chilen vallankaappaus vuonna 1973, jolloin vastavalittu vasemmistopresidentti Salvador Aliende murhattiin, ja tilalle istutettiin fasistidiktaattori Augusto Pinochet.
Naton olemassaolon peruste yhä 2000-luvulla, kauan ”kylmän sodan” päättymisen jälkeen, löytyy myös näiltä samoilta poluilta. Naton tehtävänä on puolustaa fundamentalisista kapitalismia sekä torjua demokratiaa ”kylmän sodan” jälkeisessä maailmassa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Samaan syssyyn voisi yhtä objektiivisesti todeta, että näillä ns. "änkyröillä" ei ole mitään realiteettitajua eikä uskottavuutta. Yksi vaatii yhtä ja toinen toista, kaikki aivan yhtä vähän toteuttamiskelpoisia.
”Sotien jälkeisistä vuosista 1990-luvun alkuun oli voimassa hiljainen sopimus, että vaurauden kasvu lisää myös työntekijöiden hyvinvointia ja tuottaa työpaikkoja. Kommunismin romahduksen jälkeen tämä sopimus mitätöityi, kun kilpaileva ideologinen maailmanvalta ja työvoimakustannusten pidikkeet poistuivat”
Talouskasvu on edelleen lisännyt myös työntekijöiden keskimääräistä tulotasoa myös 80-luvun jälkeen. Väliinputoajia ovat olleet työttömät ja muut köyhät. Ankara lama verotti ison osan sosiaaliturvasta ja laman jälkeinen oikeistobuumi on sen kuin vain kasvanut. Sitä paitsi työvoimakustannusten pidikkeet ovat kaikkea muuta kuin poistuneet. Se on muuten yksi syy, miksi Suomessa on niin korkea työttömyysaste.
"Naton olemassaolon peruste yhä 2000-luvulla, kauan ”kylmän sodan” päättymisen jälkeen, löytyy myös näiltä samoilta poluilta. Naton tehtävänä on puolustaa fundamentalisista kapitalismia sekä torjua demokratiaa ”kylmän sodan” jälkeisessä maailmassa."
Itse en kyllä pidä edesmennyttä Neuvostoliittoa kovin demokraattisena. USA vahvisti asemaansa ympäri maailmaa varsin epäilyttävin keinoin, emmeköhän me sen kaikki tiedä. Motiivi oli kuitenkin vallan ylläpitämisessä, eikä demokratian vastustamisessa.
"”Maltilliset” toisinsanoen hyväksyvät rikkaiden rikastumisen ja köyhien köyhtymisen, pysyvän köyhälistön synnyn, tuloerojen kasvun, julkisten palveluiden alasajon ja monta muuta uusliberalistisen kapitalismin mukanaan tuomaa epäkohtaa."
En usko, että tuo pätee muuhun kuin Lipposen hallitukseen. Eiköhän se Kokoomus ole enemmän liputtanut vastaavan taloudenpidon puolesta. Maltillinen vasemmisto pyrkii ylläpitämään kohtuullisen sosiaaliturvan ja hyvinvointitason myös köyhillä, mutta pitämään myös huolta Suomen talouden tulevaisuudesta. Jos kaikkiin änkyräväsemmistön vaatimuksiin olisi suostuttu, Suomi olisi luultavasti ylivelkaantunut ja työpaikat olisivat karanneet täältä jo aikoja sitten.
"Näin ollen, Hesarin ja monien muiden tahojen mukaan, änkyröitä ovat ne, jotka haluavat, että vaurauden kasvu lisää myös työntekijöiden hyvinvointia ja tuottaa työpaikkoja."
Samalla objektiivisuusasteella voisin todeta, että "änkyröitä" ovat ne, jotka vaativat Suomen teollisuuden toimintaedellytysten purkamista ja palaamista agraaliyhteiskuntaan. Sitä paitsi ominaista heidän vaatimuksilleen on se, että ne heikentävät työllisyyttä. Usein he eivät vain taida itse tajuta sitä.
***
Nyt ihan tosissaan: eiköhän koko vasemmisto pyri työntekijöiden hyvinvoinnin ja työllisyyden parantamiseen. Sehän on koko ideologian perusta. Keinot vain vaihtelevat. Jos tuetaan liikaa tai asetetaan työnantajille liaan suuria maksuja, syntyy kannustinloukkuja ja työvoiman tarjonta vähenee. Kansalaisten hyvinvointi ei siis ainakaan pitkällä tähtäimellä välttämättä paranekaan. Toisaalta jos keskitytään vain kilpailukykyyn, jää työläisluokan hyvinvointi alheiseksi. Kumpikaan ei ole hyvä, joten pitää etsiä keskitietä.
Lisäksi on otatteva huomioon valtion taloudenpidon realiteetit. Tämä onkin se osa-alue, jonka huomiotta jättämisestä näitä "änkyröitä" usein syytetään.