Jeesuksen ruokittua viisituhatta miestä, ihmiset ihastuivat ja aikoivat väenväkisten tehdä Hänet kuninkaaksi. Mutta Hän ei tavoitellut kansan suosiota tässä tilaisuudessa eikä silloinkaan kun Hän ratsasti Jerusalemiin. Hän tunsi kansanjoukon epävakaiseksi ja epäluotettavaksi.
Miten oikeassa Hän olikaan! Sillä eivät ainoastaan kirjanoppineet vaatineet Hänen ristiinnaulitsemistaan, vaan he olivat saaneet myös väkijoukon puolelleen. Mutta kuinka saattoivat ihmiset, joita kohtaan Jeesus oli ollut niin hyvä, vihata Häntä ilman syyttä?
Jos voidaan sanoa, että ihminen, jonka koko olemuksesta kuvastuu viattomuus ja puhtaus, totuus ja rakkaus, on loukkaukseksi toisille, silloin oli sekä ulkokullatuilla että julkisyntisillä paljonkin syytä loukkaantua Jeesukseen.
Hänen puheensa oli elävää ja voimallista. Ihmiset tajusivat, ettei Hän katsonut sormiensa läpi heidän syntejään.
Hänen puhuessaan vanhurskaudesta ja tuomiosta he saivat piston sydämmeensä. He tunsivat Hänen sanansa koskevan juuri heitä.
Jeesuksen katse näytti tunkeutuvan suoraan heidän sisäiseen maailmaansa. Selvästi he tunsivat Hänen tunkeutuvan sen ulkokuoren läpi, jolla he koettivat salata syvimpiä ajatuksiaaan ja vaikuttimiaan.
Hän näki sydämmeen ja tiesi epäilemättä heistä kaiken.
Sekä oppineet että oppimattomat, niinhyvin vanhurskaat kuin syntisetkin tunsivat olonsa Hänen läheisyydessään epävarmaksi tai suoraan paljastetuksi.
Hän oli Kuningas, paljon ylempänä kaikkia muita ja kykenevä selviämään heidän kavalista juonistaan.
Hänen kietojansa joutuivat häveten poistumaan paikalta.
Niinpä kirjanoppineet päättivätkin raivata Hänet pois tieltä, ja kansan seasta he löysivät useita, jotka samoin tunsivat tulleensa loukatuiksi- nämä he helposti saivat mukaan.
Vääristeltiin Jeesuksen sanoja ja uskoteltiin kansalle, että Jeesus oli pilkannut Jumalaa, uhannut hajoittaa temppelin. rikkonut säädöksiä ja perinnäissääntöjä sekä kiihottanut kansaa esivaltaa vastaan. Näin he saivat yhä useampia puolelleen. Kiihtymys siirtyi toisesta toiseen.
Näin kansanjoukko unohti kaiken sen hyvän. Mitä Jeesus oli tehnyt, Hänen parantamansa sairaat ja rohkaisemansa surevat, Hänen jakamansa hyvät neuvot ja ajatukset.
Kaikki tämä oli kuin pois pyyhkäisty. Jäljellä oli vain pilkkaajain ja kiihoittajain mielikuva.
Kuningas, uskoa tahdomme valtasi ihanuuden.
Sydämmen rauhaa kaipaamme, sinä luot levollisuuden.
Siksi me etsimme Sinua, etsi myös Sinä minua!
Löydä en Sua muuten.
Miten oikeassa Hän olikaan! Sillä eivät ainoastaan kirjanoppineet vaatineet Hänen ristiinnaulitsemistaan, vaan he olivat saaneet myös väkijoukon puolelleen. Mutta kuinka saattoivat ihmiset, joita kohtaan Jeesus oli ollut niin hyvä, vihata Häntä ilman syyttä?
Jos voidaan sanoa, että ihminen, jonka koko olemuksesta kuvastuu viattomuus ja puhtaus, totuus ja rakkaus, on loukkaukseksi toisille, silloin oli sekä ulkokullatuilla että julkisyntisillä paljonkin syytä loukkaantua Jeesukseen.
Hänen puheensa oli elävää ja voimallista. Ihmiset tajusivat, ettei Hän katsonut sormiensa läpi heidän syntejään.
Hänen puhuessaan vanhurskaudesta ja tuomiosta he saivat piston sydämmeensä. He tunsivat Hänen sanansa koskevan juuri heitä.
Jeesuksen katse näytti tunkeutuvan suoraan heidän sisäiseen maailmaansa. Selvästi he tunsivat Hänen tunkeutuvan sen ulkokuoren läpi, jolla he koettivat salata syvimpiä ajatuksiaaan ja vaikuttimiaan.
Hän näki sydämmeen ja tiesi epäilemättä heistä kaiken.
Sekä oppineet että oppimattomat, niinhyvin vanhurskaat kuin syntisetkin tunsivat olonsa Hänen läheisyydessään epävarmaksi tai suoraan paljastetuksi.
Hän oli Kuningas, paljon ylempänä kaikkia muita ja kykenevä selviämään heidän kavalista juonistaan.
Hänen kietojansa joutuivat häveten poistumaan paikalta.
Niinpä kirjanoppineet päättivätkin raivata Hänet pois tieltä, ja kansan seasta he löysivät useita, jotka samoin tunsivat tulleensa loukatuiksi- nämä he helposti saivat mukaan.
Vääristeltiin Jeesuksen sanoja ja uskoteltiin kansalle, että Jeesus oli pilkannut Jumalaa, uhannut hajoittaa temppelin. rikkonut säädöksiä ja perinnäissääntöjä sekä kiihottanut kansaa esivaltaa vastaan. Näin he saivat yhä useampia puolelleen. Kiihtymys siirtyi toisesta toiseen.
Näin kansanjoukko unohti kaiken sen hyvän. Mitä Jeesus oli tehnyt, Hänen parantamansa sairaat ja rohkaisemansa surevat, Hänen jakamansa hyvät neuvot ja ajatukset.
Kaikki tämä oli kuin pois pyyhkäisty. Jäljellä oli vain pilkkaajain ja kiihoittajain mielikuva.
Kuningas, uskoa tahdomme valtasi ihanuuden.
Sydämmen rauhaa kaipaamme, sinä luot levollisuuden.
Siksi me etsimme Sinua, etsi myös Sinä minua!
Löydä en Sua muuten.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos hyvästä kirjoituksestasi - tässä muutamia ajatuksiani samasta asiasta.
Siis MIKSI Jeesus teloitettiin?
Jeesuksen todella katsottiin olevan poliittinen vaara ja kirjanoppineet päättivät raivata hänet pois tieltä.
Voidaan sanoa myös että näin kävi koska Jeesus ei suostunut tekemään minkäälaista "kompromissia" poliittisen johdon kanssa ja on selvää että kansan seasta löytyi useita, joilla oli sama poliittinen mielipide kuin papistolla.
Siis, vaikka onkin totta, että monet heistä tunsivat tulleensa loukatuiksi on enemmän uskottavaa, että heillä oli eräänlainen ”poliittinen vakaumus” joka oli helle tärkeämpi kuin Jeesuksen opetukset ja siksi he helposti mukaan lähteviä.
On luultavaa, että esimnerkiksi Juudas Iskariot oli itse asiassa yksi heistä - eräänlainen ”vapaus taistelija” joka kauan luuli että Jeesus tulisi vapauttamaan Israelin Rooman vallasta ja kun hän tajusi, että näin ei tule käymään vaan että koko maa olisi vaarassa (kuten hän uskoi) oli hän valmis yhteistyöhön papiston kanssa...
Raamattu kertoo kuinka keskusteluja suunnilleen käytiin:
"Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme."
On siis uskottavaa että kyseessä oli eräänlainen poliittinen prosessi joka oli jo laajalti levinnyt kansan keskuudessa ja jota nyt käytettiin Jeesuksen teloituksen yhteydessä. Käynnistettiin poliittinen propaganda Jeesusta vastaan että Jeesus olisi pilkannut Jumalaa, uhannut hajoittaa temppelin ja rikkonut lakia ja perinnäissääntöjä, villinnyt kansaa ja että nyt koko maa oli vaarassa. Voimme ymmärtää että maaperä oli otollinen sellaiselle propagandalle kun muistelemme että Jeesus oli vaarassa useita kertoja ja että hän esimerkiksi oli tyhjentänyt temppelin kaupustelijoista ja niin edelleen..
Näin ihmiset saatiin "oikeudentunnossaan" uskomaan että Jeesus oli poliittinen vaara ja se sai heidät äänestämään "ristiinnaulitse".. (Pilatuksen suureksi hämmästykseksi) varmaakin teko jota monet varmankin jälkeenpäin katuivat. Voisi verrata toisen maailmansodan aikaista juutalaisten vainoamista kun kansalle valehdeltiin kaikenlaista juutalaisista ja johon monet uskoivat mutta jota monet natsipuolueeseen liittyneet varmaankin jälkeenpäin katuivat.
Poliittinen "pääsuunnittelija" oli ilman muuta YLIPAPPI Kaifas, jota kuunneltiin ja joka sanoi muille: "Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?"
Jeesuksen teloitus oli siis täysin poliittinen päätös jossa käytettiin jo vallalla olevia poliittisia virtauksia kansan seassa. Poliittiset johtajat joihin kansa luotti puhuívat vakuuttavasti kansalle ja he saivat siten yhä useampia puolelleen – kun poliittinen kiihtymys siirtyi toisesta toiseen.
Näin kansanjoukko sokeudessaan VALITSI ikäänkuin kahden pahan välillä (kuten he uskoivat) toinen jonka katsottiin olevan ”vapaustaistelija” ja toinen jonka sanottiin olevan ”kansan villitsijä” ja vaaraksi ihmisille ja heidän lapsilleen .. ja kuten aina ihmiset ajattelevat ensin itseään ja lapsiaan - siksi he unohtivat kaiken sen hyvän mitä Jeesus oli tehnyt ja huusivat "ristiinnaulitse"..
Kansaa on aina helppo pettää - katso vaikka kuinka kävi juutalaisille toisen maailmansidan aikana kun saksassa ja muuallakin huudettiin "ristiinnaulitse"...
Jeesus sanoi ristillä "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät", mikään ei voisi olla enemmän totta...
alex