Historian tapahtumia tulisi aina tutkia ja tulkita sen ajan ilmiöiden ja ihmisten näkökulmasta. Historiaa ei tule tulkita sen tapahtumien valossa mitä myöhemmin tapahtui Suomessa, Neuvostoliitossa tai muuallakaan maailmassa. Kansalaissodan kulkuun ja tapahtumiin ja sen ajan ihmisten tekoihin eivät vaikuttaneet myöhemmät tapahtumat. Joka muuta väittää voi väittää vapaasti mutta tällaisella väitteellä ei ole muuta kuin mielipiteen arvo. Millään lailla tutkittua tai lähteisiin perustuvaa se ei voi olla. Vaikean ja verisen kansalaissodan tapahtumien aikana nousi muutama ihminen joita voi kutsua kansalaissodan sankareiksi. Millään lailla arvojärjestykseen heitä laittamatta olivat he mielestäni:
Vapaaehtoisen Norjalaisen ambulanssin ylilääkäri Natvig joka valokuvasi länkipohjan taistelujen jälkeen antautuneiden punaisten joukkoteloitusta ja joka tästä järkyttyneenä ilmaisi vastalauseensa joukkojen komentajalle eversti Wilkmanille. Joidenkin lähteiden mukaan näistä teloituksista johtuen toinen norjalaisista vapaaehtoisambulansseista lähti suomesta tohtori Natvig mukanaan. Todisteet teloituksista valokuvien mukana jäivät Suomeen.
Punaisten puolella taistellut reipas Helsinkiläisen punaisten joukon päällikkö Mikko Kokko joka useissa taisteluissa käytti taitavasti sen ajan tehokkainta taisteluvälinettä panssarijunaa. Mainittakoon esimerkiksi Oriveden taistelu jossa eversti Wilkmanin johtamien valkoisten joukkojen vallattua Oriveden asemanseudun Mikko Kokko junallaan 18.3-18 suoritti uskaliaan vastahyökkäyksen asemalle ja valtasi sen pienin tappioin. Tämä mahdollisti sen, että Vilppulasta perääntyvät punaisten joukot eivät jääneet saarroksiin vaan pystyivät perääntymään Tampereelle. Mainittakoon myös taistelu 23.3-18 jossa Kokko junallaan suoritti kuolemaa halveksuvan läpimurron ollessaan jo saarrettuna kangasalan asemalle ja jossa tilanteessa yleensä punainen taisteluun kouluttamaton sotavoima olisi antautunut. Kokko ei lannistunut tilanteesta vaan kävi vihollisen tulen alla miehineen korjaamassa valkoisten rikkoman radan jonkin matkan päässä Kangasalan asemalta Tampereen suuntaan, palasi takaisin Kangasalan asemalle ja otti mukaansa kaiken mahdollisen elävän voiman ja sotakaluston. Sen jälkeen hän liitti kaksi veturia yhteen ja laitatti useita kuularuiskuja massapaalein suojattuihin vaunuihin ja lähti junallaan murtautumaan läpi vihollisten jo miehittämän radan halki Vehmaisten. Jonkin matkaa kuljettuaan juna tapasi sekä valkoisten joukot, että Laitilan punakaartin osaston joka oli jo antautumassa valkoisille mutta Kokko tempaisi aloitteen käsiinsä, pelasti radalta Laitilalaiset ja toi junan täynnä ihmisiä ja tarvikkeita läpi valkoisten kuulasateen Tampereelle. Mikko Kokko oli ryhdikäs ja rohkea punapäällikkö joka esimerkillään innosti joukkojaan.
Lapuan lumiaura. Isä Matti (ukko) Laurila ja pojat Matti ja Ilmari Laurila. Ukko Laurila oli karismaattinen Lapualainen joka omalla esimerkillään innosti joukkojaan. Hän taisteli johtaen joukkojaan edessä eikä takana ja se myös koitui hänen kohtalokseen Länkipohjan taistelussa jossa kaatui saatuaan kiväärinkuulan sydämeensä tilanteessa jossa innosti joukkojaan taisteluun. Noin puolta tuntia aiemmin oli käynyt katsomassa kaatunutta poikaansa Ilmaria joka oli saanut kiväärinkuulan otsaansa. Ukko Laurila oli itsenäinen ja itseppäinen perinteinen kuvia kumartamaton pohjalainen talonpoika joka kasvoi tehtäviensä mukana. Hän uskalsi uhmata jos tilanne niin vaati ylempiarvoisiaan, jopa eversti Wetseriä joka erään kerran käski Lapualaisia pysäyttämään etenemisen sanomalla, "minä olen eversti Wetser ja käsken teitä pysäyttämään etenemisen". Ukko Laurila vastasi, "minä olen Laurila, lapualaisten johtaja ja menen eteenpäin". Hän kieltäytyi tarjotusta upseerin arvosta sanoen, "en minä arvoja tarvitse vaan tietoja tilanteesta". Poika Matti Laurila taisteli urhoollisesti kansalaisodan loppumiseen asti ja talvisodassa saavutti legendaarisen maineen sotilasjohtajana jota mainetta himmensi jatkosodan itä-Karjalaan hyökkäysvaiheen tapahtumat.
Ruotsalaisen prikaatin luutnantti F.V Bennich-Björkman. Hän johti Ruotsalaisen prikaatin hyökkäystä 28.3-18 Vehmaisista peltojen yli päin Kalevankangasta kohti Tamperetta. Sen aikaisen ruotsalaisen sotilastavan ja karoliinien kunniakkaan sotilasperinteen mukaisesti leveissä ketjuissa pari metriä sotilaasta toiseen. Valkoisten tykistön upseerin mukaan ruotsalaiset eivät käyttäneet tai osanneet käyttää lainkaan maastoa hyväkseen vaan etenivät käskyn mukaisesti ketjussa. Pystyssä ja ryhdikkäänä. Punaisten kuularuiskut avasivat tulen. Ruotsalaiset etenivät uljaasti ketjussa. Taistelun kulku oli sekava koska myös valkoisten kuularuisku tulitti hyökkäävää ruotsalaisprikaatin ketjua. Ruotsalaisia niitettiin maahan. Prikaati menetti kaatuneina tässsä hyökkäyksessä 19 miestä. Mukanaan uljas luutnantti F.V Bennich-Björkman. Kunnia uljaasta ja rohkeasta hyökkäykseen johtamisesta kuuluu hänelle.
Hugo Salmela. Ensin punaisen Tampereen esikunnan jäsen joka kyvyillään nousi Tampereen puolustuksen johtajaksi kansalaissodassa. Teatterinjohtaja joka myös harrastuksenaan näytteli toisinaan. Omasi hyviä strategisia ja taktisia johtajan ominaisuuksia sodankäynnissä. Osasi usein ajatella "vastustajan silmin" pystyen keskittämään puolustuksen kulloisenkin tilanteen mukaisesti niillä kouluttamattomilla joukoilla joita pystyi käyttämään. Hän sai surmansa hyvin epäselvissä olosuhteissa 30.3.-18 ollessaan johtamassa punaisten esikuntaa. Joidenkin lähteiden mukaan kyseessä oli onnettomuus erään esikunnan entisen jäsenen viritettyä vahingossa käsikranaatin ja hätäpäissään sai viskatuksi sen koriin jossa oli samanlaisia käsikranaatteja. Erään toisen lähteen mukaan kyseessä oli attentaatti.
Jääkäriyliluutnantti Erik Gunnar Melin. Johti kärkikomppaniaansa rohkeasti ja kuolemaa halveksuvalla rohkeudella Tampereelle yli hämeensillan kohti Näsinlinnaa jonka valtasi 3.4.-18. Osasi käyttää tässä tehtävässään sotajuonta. Melinin käskystä komppania ja Melin itse pukeutuivat punaisten asuun. Miehet pukeutuivat kuten punakaartilaiset, sukat vedettynä housujen päälle, ilman käsivarsinauhoja yllä palttoo ja päässä lakki, kiväärit pistin kiinnitettynä punaisten tapaan Melinin komppania eteni kurinalaisessa muodostelmassa punaisen Tampereen halki. Kohdattuaan vastarintaa murskasivat sen aiheuttaen tavatonta hämmennystä punaisten joukossa. Joutui tosin vetäytymään Näsinlinnasta seuraavana päivänä komppanian jouduttua punaisten ankaran vastahyökkäyksen kohteeksi ja samalla myös valkoisten tykkitulen kohteeksi tykistön ollessa tietämätön Nasinlinnan valtaamisesta. Miinusta antaa Näsinlinnan antautuneiden punaisten kohtelu. Heidät teloitettiin heti. Uskon, että Melin antoi tästä käskyn vahvistaakseen komppaniansa uskoa siitä, että tässä todella taisteltiin elämästä ja kuolemasta ja että muuta vaihtoehtoa kuin voitto ei ollut. Melinin komppanian vetäydyttyä Näsinlinnasta linnaan jääneet valkoiset haavoittuneet saivat asianmukaisen hoiden punaisten sotasairaalassa. Melin pääsi listalleni sen vuoksi, että sodassa osasi ja pystyi johtamaan joukkojaan tehokkasti ja itse oli aina taisteluissa kärjessä. Rohkea upseeri joka toimi taistelussa sen aikaisen näkemyksen mukaan tarkoituksen mukaisella tavalla.
Tätä tähän asti kirjoittamaani lukeva varmaankin havaitsee, että yritän eläytyä kansalaissodan aikaisten taisteluiden ilmapiiriin. Puhun kuularuiskuista ja kiväärin kuulista tarkoittaen konekiväärejä ja kiväärin luoteja. Taisteluiden aikaista toiminta en tuomitse. Yritän olla puolueeton. Yritän vain tuoda esille muutamia henkilöitä jotka nousivat joukosta silloin kun siihen oli aikalaisten ja varmaan myös omasta mielestään tarve. Olisin kiitollinen jos joku kansalaissodasta kiinnostunut tuo tänne oman listansa henkilöistä perusteluineen jotka mielipiteen esittäjän mielestä täyttävät sankaruuden tunnusmerkit. Oppia ikä kaikki. Itse tuon myöhemmin tänne lisää nimiä ihmisistä jotka mielestäni vaikuttivat kansalaissodan kulkuun sankarillisella tavalla. Aion myöhemmin aloittaa täällä kirjoitusketjun josta käy ilmi ainakin osittain ne sekä punaisten että valkoisten puolella olleet jotka syyllistyivät sotarikoksiin.Tämän kirjoitukseni lopuksi sanon, että jos tämän kirjoituksen lukijaa häiritsee se, että puhun kansalaissodasta en voi sille mitään. Ilmaisut vapausota tai luokkasota eivät kuvaa mielestäni sodan luonnetta. Sisällisodan hyväksyn käsitteenä vaikka itse käytänkin muotoa kansalaisota. Kansalaissota-nimitystä käytän siksi koska Suomen kansalaiset taistelivat toisiaan vastaan vaikkakin sodan lopputuloksen ratkaisivat ihan muun maan kansalaiset.
Vapaaehtoisen Norjalaisen ambulanssin ylilääkäri Natvig joka valokuvasi länkipohjan taistelujen jälkeen antautuneiden punaisten joukkoteloitusta ja joka tästä järkyttyneenä ilmaisi vastalauseensa joukkojen komentajalle eversti Wilkmanille. Joidenkin lähteiden mukaan näistä teloituksista johtuen toinen norjalaisista vapaaehtoisambulansseista lähti suomesta tohtori Natvig mukanaan. Todisteet teloituksista valokuvien mukana jäivät Suomeen.
Punaisten puolella taistellut reipas Helsinkiläisen punaisten joukon päällikkö Mikko Kokko joka useissa taisteluissa käytti taitavasti sen ajan tehokkainta taisteluvälinettä panssarijunaa. Mainittakoon esimerkiksi Oriveden taistelu jossa eversti Wilkmanin johtamien valkoisten joukkojen vallattua Oriveden asemanseudun Mikko Kokko junallaan 18.3-18 suoritti uskaliaan vastahyökkäyksen asemalle ja valtasi sen pienin tappioin. Tämä mahdollisti sen, että Vilppulasta perääntyvät punaisten joukot eivät jääneet saarroksiin vaan pystyivät perääntymään Tampereelle. Mainittakoon myös taistelu 23.3-18 jossa Kokko junallaan suoritti kuolemaa halveksuvan läpimurron ollessaan jo saarrettuna kangasalan asemalle ja jossa tilanteessa yleensä punainen taisteluun kouluttamaton sotavoima olisi antautunut. Kokko ei lannistunut tilanteesta vaan kävi vihollisen tulen alla miehineen korjaamassa valkoisten rikkoman radan jonkin matkan päässä Kangasalan asemalta Tampereen suuntaan, palasi takaisin Kangasalan asemalle ja otti mukaansa kaiken mahdollisen elävän voiman ja sotakaluston. Sen jälkeen hän liitti kaksi veturia yhteen ja laitatti useita kuularuiskuja massapaalein suojattuihin vaunuihin ja lähti junallaan murtautumaan läpi vihollisten jo miehittämän radan halki Vehmaisten. Jonkin matkaa kuljettuaan juna tapasi sekä valkoisten joukot, että Laitilan punakaartin osaston joka oli jo antautumassa valkoisille mutta Kokko tempaisi aloitteen käsiinsä, pelasti radalta Laitilalaiset ja toi junan täynnä ihmisiä ja tarvikkeita läpi valkoisten kuulasateen Tampereelle. Mikko Kokko oli ryhdikäs ja rohkea punapäällikkö joka esimerkillään innosti joukkojaan.
Lapuan lumiaura. Isä Matti (ukko) Laurila ja pojat Matti ja Ilmari Laurila. Ukko Laurila oli karismaattinen Lapualainen joka omalla esimerkillään innosti joukkojaan. Hän taisteli johtaen joukkojaan edessä eikä takana ja se myös koitui hänen kohtalokseen Länkipohjan taistelussa jossa kaatui saatuaan kiväärinkuulan sydämeensä tilanteessa jossa innosti joukkojaan taisteluun. Noin puolta tuntia aiemmin oli käynyt katsomassa kaatunutta poikaansa Ilmaria joka oli saanut kiväärinkuulan otsaansa. Ukko Laurila oli itsenäinen ja itseppäinen perinteinen kuvia kumartamaton pohjalainen talonpoika joka kasvoi tehtäviensä mukana. Hän uskalsi uhmata jos tilanne niin vaati ylempiarvoisiaan, jopa eversti Wetseriä joka erään kerran käski Lapualaisia pysäyttämään etenemisen sanomalla, "minä olen eversti Wetser ja käsken teitä pysäyttämään etenemisen". Ukko Laurila vastasi, "minä olen Laurila, lapualaisten johtaja ja menen eteenpäin". Hän kieltäytyi tarjotusta upseerin arvosta sanoen, "en minä arvoja tarvitse vaan tietoja tilanteesta". Poika Matti Laurila taisteli urhoollisesti kansalaisodan loppumiseen asti ja talvisodassa saavutti legendaarisen maineen sotilasjohtajana jota mainetta himmensi jatkosodan itä-Karjalaan hyökkäysvaiheen tapahtumat.
Ruotsalaisen prikaatin luutnantti F.V Bennich-Björkman. Hän johti Ruotsalaisen prikaatin hyökkäystä 28.3-18 Vehmaisista peltojen yli päin Kalevankangasta kohti Tamperetta. Sen aikaisen ruotsalaisen sotilastavan ja karoliinien kunniakkaan sotilasperinteen mukaisesti leveissä ketjuissa pari metriä sotilaasta toiseen. Valkoisten tykistön upseerin mukaan ruotsalaiset eivät käyttäneet tai osanneet käyttää lainkaan maastoa hyväkseen vaan etenivät käskyn mukaisesti ketjussa. Pystyssä ja ryhdikkäänä. Punaisten kuularuiskut avasivat tulen. Ruotsalaiset etenivät uljaasti ketjussa. Taistelun kulku oli sekava koska myös valkoisten kuularuisku tulitti hyökkäävää ruotsalaisprikaatin ketjua. Ruotsalaisia niitettiin maahan. Prikaati menetti kaatuneina tässsä hyökkäyksessä 19 miestä. Mukanaan uljas luutnantti F.V Bennich-Björkman. Kunnia uljaasta ja rohkeasta hyökkäykseen johtamisesta kuuluu hänelle.
Hugo Salmela. Ensin punaisen Tampereen esikunnan jäsen joka kyvyillään nousi Tampereen puolustuksen johtajaksi kansalaissodassa. Teatterinjohtaja joka myös harrastuksenaan näytteli toisinaan. Omasi hyviä strategisia ja taktisia johtajan ominaisuuksia sodankäynnissä. Osasi usein ajatella "vastustajan silmin" pystyen keskittämään puolustuksen kulloisenkin tilanteen mukaisesti niillä kouluttamattomilla joukoilla joita pystyi käyttämään. Hän sai surmansa hyvin epäselvissä olosuhteissa 30.3.-18 ollessaan johtamassa punaisten esikuntaa. Joidenkin lähteiden mukaan kyseessä oli onnettomuus erään esikunnan entisen jäsenen viritettyä vahingossa käsikranaatin ja hätäpäissään sai viskatuksi sen koriin jossa oli samanlaisia käsikranaatteja. Erään toisen lähteen mukaan kyseessä oli attentaatti.
Jääkäriyliluutnantti Erik Gunnar Melin. Johti kärkikomppaniaansa rohkeasti ja kuolemaa halveksuvalla rohkeudella Tampereelle yli hämeensillan kohti Näsinlinnaa jonka valtasi 3.4.-18. Osasi käyttää tässä tehtävässään sotajuonta. Melinin käskystä komppania ja Melin itse pukeutuivat punaisten asuun. Miehet pukeutuivat kuten punakaartilaiset, sukat vedettynä housujen päälle, ilman käsivarsinauhoja yllä palttoo ja päässä lakki, kiväärit pistin kiinnitettynä punaisten tapaan Melinin komppania eteni kurinalaisessa muodostelmassa punaisen Tampereen halki. Kohdattuaan vastarintaa murskasivat sen aiheuttaen tavatonta hämmennystä punaisten joukossa. Joutui tosin vetäytymään Näsinlinnasta seuraavana päivänä komppanian jouduttua punaisten ankaran vastahyökkäyksen kohteeksi ja samalla myös valkoisten tykkitulen kohteeksi tykistön ollessa tietämätön Nasinlinnan valtaamisesta. Miinusta antaa Näsinlinnan antautuneiden punaisten kohtelu. Heidät teloitettiin heti. Uskon, että Melin antoi tästä käskyn vahvistaakseen komppaniansa uskoa siitä, että tässä todella taisteltiin elämästä ja kuolemasta ja että muuta vaihtoehtoa kuin voitto ei ollut. Melinin komppanian vetäydyttyä Näsinlinnasta linnaan jääneet valkoiset haavoittuneet saivat asianmukaisen hoiden punaisten sotasairaalassa. Melin pääsi listalleni sen vuoksi, että sodassa osasi ja pystyi johtamaan joukkojaan tehokkasti ja itse oli aina taisteluissa kärjessä. Rohkea upseeri joka toimi taistelussa sen aikaisen näkemyksen mukaan tarkoituksen mukaisella tavalla.
Tätä tähän asti kirjoittamaani lukeva varmaankin havaitsee, että yritän eläytyä kansalaissodan aikaisten taisteluiden ilmapiiriin. Puhun kuularuiskuista ja kiväärin kuulista tarkoittaen konekiväärejä ja kiväärin luoteja. Taisteluiden aikaista toiminta en tuomitse. Yritän olla puolueeton. Yritän vain tuoda esille muutamia henkilöitä jotka nousivat joukosta silloin kun siihen oli aikalaisten ja varmaan myös omasta mielestään tarve. Olisin kiitollinen jos joku kansalaissodasta kiinnostunut tuo tänne oman listansa henkilöistä perusteluineen jotka mielipiteen esittäjän mielestä täyttävät sankaruuden tunnusmerkit. Oppia ikä kaikki. Itse tuon myöhemmin tänne lisää nimiä ihmisistä jotka mielestäni vaikuttivat kansalaissodan kulkuun sankarillisella tavalla. Aion myöhemmin aloittaa täällä kirjoitusketjun josta käy ilmi ainakin osittain ne sekä punaisten että valkoisten puolella olleet jotka syyllistyivät sotarikoksiin.Tämän kirjoitukseni lopuksi sanon, että jos tämän kirjoituksen lukijaa häiritsee se, että puhun kansalaissodasta en voi sille mitään. Ilmaisut vapausota tai luokkasota eivät kuvaa mielestäni sodan luonnetta. Sisällisodan hyväksyn käsitteenä vaikka itse käytänkin muotoa kansalaisota. Kansalaissota-nimitystä käytän siksi koska Suomen kansalaiset taistelivat toisiaan vastaan vaikkakin sodan lopputuloksen ratkaisivat ihan muun maan kansalaiset.
Vastaukset 49
Vanhimmat
entisistä Pärmin pataljoonan upseereista:
Duoda Duoda pojad, olen kyllä mielesdäni onanisdi....,--- kun sunnitteli vihollisen panemista mottiin..
sotarikoksia puolin ja toisin tehneistä olisi tervetullut, sillä se on ainoa keino paikata ikiarpia jotka se sota synnytti. Märkivä haava ei parane ellei sitä asianmukaisesti hoideta.
eri sodasta. Tätä kuuluisaa duoda duoda etuliitettähän käytti kuuluisa Nikke Pärmi joka toimi jatkosodan aikana rangaistusvangeista kootun ErPtl 21 eli mustan nuolen komentajana. Hänestä liikkuu paljon legendoja, pääosin tuosta hauskasta puhetavasta johtuen. Jo 20-luvulla palvellessaan Kajaanin sissipataljoonassa hän sanoi "Duoda duoda hyvä veli, jos minä puhelisin kuin doised, minä en olisi minä, mudda kun puhun niin kuin puhun, niin minä olen minä". Huhtikuussa 1942 Pärmin pataljoonassa jotkut miehistä sairastuivat pilkkukuumeeseen. Pataljoona määrättiin karanteeniin, ja divisioonan lääkäri epäili taudin kulkeutuneen täiden mukana vihollisen puolelta.
"Duoda duoda, pärkkele! Ensin meillä on piikkilankaesdeed, sidden miinakenddä ja sidden konepisdoolimiehed kuulovardiossa", Pärmi sanoi.
"Se on sidden vasda helvedin iso valhe, eddä yksikään däi selviäisi sieldä elävänä läpi".
Tästä miehestä riittää legendaa. Jäi sitten kesäälä-42, 55-vuotiaana ns.eläkkeelle sotatoimista hänen ollessa joidenkin mielestä liian iäkäs sotaan.
On tuolla: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000002476144
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000002575020
Nyt arska sitten nimet kirjoitetaan oikein.
Kuka siellä olisi valokuvia voinut ottaa? Olisiko Valkoiset olleet noin suvaitsevaisia että olisivat oikein antaneet kuvata teloituksia? Nyt arska jo puhuu itsensä ristiin ja pahasti. Valokuvan todistus arvo on täysi nolla.
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Sisallissota/Rintama/cwdata/L%E4nkipohjaTeloituskuvasarja1.html
Valokuvat Uotilan talon edustalla Länkipohjassa tapahtuneesta antautuneiden punaisten joukkoteloituksista otti norjalaisen ambulanssin ylilääkäri tohtori Natvig joka tästä raa´asta verityöstä järkyttyneenä ilmaisi vastalauseensa valkoisten teloittajien komentajalle eversti Wilkmanille. Kyseessä on siis historiallinen fakta eikä se, että joku sa(ar)namiehen kaltainen puusilmä tosiasiaa usko muuta sitä miksikään.
ps. arska kirjoittaa nimet aina oikein.
Ja valokuvat ei todista mitään
se että joku ei usko ei muuta tosiasiaa miksikään.
Se ettet osaa nimeäni kirjoittaa sen näkee täällä kaikki.
nimesi aivan oikein. Olet sa(ar)namies koska sinä et puhu totta vaan saarnaat. Mitä tulee valokuvien todistusarvoon kyseisten valokuvien ottaminen dokumentoitiin useiden todistajien voimalla samoin kuin itse teloituksetkin. Tapahtumasta on useita todisteita ja lähdeviitteitä olemassa. Se, että sinä sa(ar)namies et sitä usko ei muuta tosiasiaa miksikään. Tuoppa tänne oma yksilöity ja perusteltu listasi siitä ketkä mielestäsi olivat sodan sankareita. Ja mielellään lähdeviitteiden kera.
...ei hullun kanssa auta inttää.
Valokuva ei todista mitään... joopa joo.
..samaa mieltä olen. Mutta toisinaan käy hyvästä viihteestä. Tiedäthän jos sinulla on lapsia ja olet väitellyt 3-vuotiaan lapsen kanssa jostain "eipäs-juupas"-tyyliin. Sehän on päättymätön tie. Mutta hauskaa.;=)
Ja tulee ulos tuosta kolmivuotiaan tasosta ja uskoo muuhunkin kuin punikki vanhempien valheita.
Vieläkö uskot arska siihen että Suomi aloitti talvisodan ja mainilan laukaukset ammuttiin? Tuo sama propakanda torvet vaahtoo punikkien äänellä tuosta 1918 tapahtumistakin.
Kumpi muuten oli parempi lopputulos sodan kannalta? Valkoisten voitto vai punaisten/venäläisten voitto ja suomen liittäminen osaksi neuvostoliittoa.
Mainilan laukausten olleen todellisuutta, eikä satua. Neuvostoliiton piti saada sodalle syy (causus belli) ja se sai sen lavastamalla Mainilan laukaukset jossa muka suomalainen tykistö oli tulittanut Neuvostoliiton joukkoja. Tästä lavastuksesta on paljon todisteita olemassa. Viimeisinpänä venäläinen tutkimus jossa todetaan:Puna-armeija harjoitteli talvisodan aloittaneita Mainilan laukauksia etukäteen. Venäläinen historioitsija Juri Kilin kertoo torstaina ilmestyvässä Karjala-lehdessä, että puna-armeija harjoitteli rajaselkkauksia Mainilan kylässä jo heinäkuussa 1939. Puna-armeija tulitti omia asemiaan saman vuoden marraskuun 26. päivä syyttäen siitä suomalaisia.
Petroskoilainen Kilin perustaa artikkelinsa Venäjän merivoimien arkiston aikaisemmin käyttämättömiin asiakirjoihin. Niiden mukaan puna-armeija suunnitteli hyökkäystä Suomeen jo 1920-luvulta lähtien. Sotasuunnitelmissa oli oma vaihtoehtonsa kesä- ja talvisotaa varten. Kesäsuunnitelmiin kuului Ahvenanmaan valtaus.
Kuten huomaat minä käytän lähteitä perustellakseni ja todistaakseni väitteeni oikeellisuuden. Sitä sinä et tee, kunhan jankutat vain yksisilmäisesti, aivan kuten kuvailemani 3-vuotias jolle ei järkipuhe auta. Vastasin jo tuolla ylhäällä kansalaissota galluppiisi joten lue sieltä vastaukseni.
Koska sitten saat ne lähteet että joudut tunnustamaan Vapaussodan oikeellisuuden. Tuota talvisotaa pidettiin teidän puolelta pitkään Suomen syynä, mutta kun venäjällä jo kommunistitkin myönsi että he aloitti ei arskakaan täällä enään uskalla väittää vastaan. No kun tässä asioita tarpeeksi penkotaan tulee vielä se päivä että Vapaussotureille maine palautetaan ja arskakin myöntää olleensa väärässä. Toivottavasti vaan ennen viimeistä tuomiota.
"vapaussotureiden" mainetta vienyt. Heillä on säilynyt hyvin se maine jonka saavuttivat sodan aikana taisteluiden jälkeen antautuneiden punaisten teloittajana. Nämä kaikki teloitukset takasivat heille sen maineen jonka ei ikinä kuole. Ei edes viimeisen tuomion jälkeen.
siitä, että minun silmiini ei ole tullut todisteita siitä mikä todistaisi "vapaussodan" eli kansalaissodan oikeellisuuden. Olen odottanut, että sinä valkoisen puolen vankkumattomana kannattajana toisit niitä todisteita esiin mutta et ole tuonut niitä. Vain mielipiteitä tyyliin "kuolemakin oli liian lievä rangaistus punaisille". Mielipiteille voi ja kuuluu antaa se arvo minkä se ansaitsee. Arskalla on aina ollut talvi-, että jatkosodan synnystä käsitys, että ensimmäisen aloitti Neuvostoliitto, toisen ns.revanssisotana Suomi Saksan vanavedessä. Mutta ne olivat molemmat kamppailuja jossa pieni Suomi suurvaltojen välisessä kamppailussa yritti parhaansa mukaan pitää itsensä hengissä. Talvisodan syntyyn vaikuttaneista tekijöistä ei tosin mielestäni ole vieläkään tarpeeksi tutkittu 20-30 lukujen hyistä ulkopolitiikkaa neuvostoliittoa kohtaan joka tunsi syvää epäluuloa läntisen naapurinsa tarkoitusperiä kohtaan.
"Tämän kirjoitukseni lopuksi sanon, että jos tämän kirjoituksen lukijaa häiritsee se, että puhun kansalaissodasta en voi sille mitään. Ilmaisut vapausota tai luokkasota eivät kuvaa mielestäni sodan luonnetta."
Näkyypä häiritsevän; ainakin "sanamiestä". Hänen mukaansahan kaikella, valokuvilla, listoilla, dokumenteilla ym todistuarvo on nolla. Tämä pätee silloin kun niistä saa vähänkään viittausta "kansalaissodan" suuntaan.
Eri asia on jos ne tukevat "vapaussotaa". Silloin niillä on mitä suurin todistusarvo ja kunnia.
Ei voi kuin ihmetellä hänen arkanahkaisuuttaan ja näkökulmansa värittyneisyyttä asian suhteen.
Kansalaissodan kulkuun ja syntyyn vaikuttivat aikaisemmat tapahtumat, eli bolsevikkien fasistinen vallankumous. Punakaartien itsenäisyyshalu loppui välittömästi ja kaappausta alettiin valmistella. Onneksi maltilliset ainekset vielä estivät sotilasvallankaappauksen marraskuussa. Punaiset valmistautuivat liittymään itäiseen ihmemaahan.
Marraskuun lakon aikana punaiset tekivät monia murhia, joita oli tehty jo kesästä alkaen. Kansalaissodan aikana punakaartit riehuivat harrastaen eläimellistä väkivaltaa. Viimein alkoi jo lauluissa esiintynyt järjestelmällinen puhdistus, jossa kaikki papit ja muut "kulakit" likvidoitiin Kotkassa, Kouvolassa ym. Luojan kiitos, että saksalaiset lopettivat terrorin ajoissa. Voi vain kuvitella, kuinka monta punaiset olisivat teloittaneet, ennen kuin valkoiset 1-2 kk kuluessa olisivat olleet Helsingissä. Vuosikausia jatkunut luokkavihan lietsonta oli kantanut hedelmää.
jossa tapahtumia tulkitaan 20-30 lukujen tapahtumien valossa. Mitään todisteita siitä, että punainen kansanvaltuuskunta valmisteli Suomen liittämistä Neuvostoliiton osaksi ei ole. Mitä olisi tapahtunut jos punainen osapuoli olisi voittanut on vain spekulatiivista pohdiskelua. Tuosta väitteestä että kaikki papit ja muut "kulakit" surmattiin Kotkassa ja Kouvolassa? Haluaisin kovasti nähdä jonkinlaisen todisteen siitä, linkin tai artikkelin muodossa. Kansalaissodassa tapahtui useita punaisten suorittamia veritekoja joista kiinni jäätyään saivat ankaran ja lopullisen rangaistuksen. Mutta nämä veriteot olivat luonteeltaan yksittäisiä väkivallantekoja eikä niillä ollut samaa järjestelmällistä tuhoamisen luonnetta kuten oli lukuisten todistusten mukaan Valkoisten suorittamilla taisteluiden jälkeen antautuneiden punaisten teloituksilla.
Kuinka sitten 70-luvulla asiat osataan kirjoittaa paremmin kuin 20-30 luvulla? Jos kerran kaikki punaiset tapettiin kuinka he sitten 70-luvulla osaisi asioista kertoa? Eiköhän 70 luvun kertojat ole noita taistolais kommunisteja no he väärensi paljon muitakin asioita esim. eikö rajan takana neuvostoliitossa pitänyt olla melkoinen paratiisi? muistatko arska vielä noita juttuja? Ja samat henkilöt ovat väärentäneet myös Vapaussodan asiat.
oppitunti sa(ar)namiehelle. Eri lähteistä saatujen tietojen mukaan punaisten puolella oli n.80000 - 100000 ihmistä. Heistä kaatui sodassa n.4000 ja taisteluiden jälkeen teloitettiin n.8000 ja vankileireillä menehtyi tauteihin ja aliravitsemukseen n.18000. Tekee yhteensä n.30000. Jäljelle jäi n.70000 punaisten puolella ollutta. Kukahan sa(ar)namiehelle on kertonut, että kaikki punaiset olisi tapettu?
Lue Jaakko Paavolaisen kirja "Punainen terrori", niin tiedät hänen osoittaneen kirjassaan nimenomaan järjestelmällisen puhdistuksen alkaneen pyöriä Kaakkois-Suomessa. JP sanoi myös, ettei tätä haluta myöntää.
1970-luvulta asti on myös alettu kiistää punaisten olleen Leninin miehiä. Heikki Ylikangaskin yrittää vääristellä asiaa. Martti Häikiö on mielestäni enemmän oikeassa. En tosin tiedä, onko mitään eroa sillä, murhaavatko venakot vai suomalaiset punikit kaikki eriäviä mielipiteitä omaavat. Sotilasdiktatuuri.
Luulisi jokaisen historiaan perehtyneen tietävän punikkien olleen yhtä vapaan Wenäjän kanssa.
Joo sinun isäsi ja äitisikin on siellä teloitettu? Ja silti olet myöhemmin syntynyt? Eikö noin.
Mutta eikö nuo lukemat kuvaa myös sitä kuinka paljon on silloin taistellut punaisten puolella? Eihän kaikkia punaisia suinkaan teloitettu?
Lapin legenda Nättijussi meni pankkiin reppu selässään. Löi repun tiskiin ja sanoi: "Tämä täyteen seteleitä" ja ojensi pankkikirjan virkailijalle. Saatuaan pyytämänsä poistui pankista.
Mitä virkailija kirjoitti pankkikirjaan.
"Nätillä paljon. Nätti otti vähäsen. Nätille jäi paljon."
Tarinan opetus.
Suuri joukkokin voi olla vähän, kun se otetaan paljosta.
n.80000-100000 punaiseen kuuluivat kaikki ne jotka jossain määrin ottivat osaa punaisten toimintaan kuten järjestyksen pitoon osallistuneet, kunnissa punakaarteihin liittyneet taistelutoimintaan osallistumattomat, muonittajat, kyytimiehet. Varsinaisiin taistelutoimiin osallistui arvioiden mukaan n.35000 - 50000 ihmistä punaisten puolella. Punaisella osapuolella ei ollut tehokasta väkeenotto- tai koulutusorganisaatiota. Valkoisella puolella oli. Mutta kun punaisten puolella taisteluihin osallistui max.50000 henkeä ja henkensä menetti yhteensä n.25000 - 30000 ihmistä niin epäsuhta tulee siitä, että niin monta tuhatta ihmistä kuoli laittomissa teloituksissa ja vankileireillä. Minulla on käynyt niin hyvä tuuri, ettei yksikään esi-isistäni joutunut uhriksi kansalaissodassa. Saattaa johtua siitä, että sukuni on aina ollut esivallalle kuuliasta porukkaa. Ja siitä, että isänpuolen suku on muuttanut lännestä suomeen v.1924.
Paavolaisen kirja hyllyssäni. Jonka olen lukenut. Samoin kuin muitakin kansalaissotia käsitteleviä kirjoja on sekä hyllyssä että luettuina. Paavolainen ei käsittele terroritekojen kaakkois-Suomessa olleen järjestelmällisen luonteisia vaan punaisen vallan alla olleiden kuntien työväestön ääriainesten suorittamia ja niillä ei ollut johdon etukäteen suostumusta tai jälkikäteen siunausta. Eikä suinkaan niin kuten kuvailit "kaikkien pappien ja kulakkien"-tuhoamista. Pappeja kuoli terrorin uhreina, se on tosiasia. Näihin rikoksiin syyllistyneet saivat ansaitun rangaistuksensa. Ja jos onnistuivat pakenemaan Venäjälle löysivät viimeistään 30-luvulla kohtalonsa. Mutta samalla kun näitä "papinmurhaajia" rangaistiin niin samoista teoista rangaistiin tuhansia syyttömiä joiden ainoa rikos saattoi olla paikalliseen työväenyhdistykseen kuuluminen.
Mitkä syyttömät tarttuvat aseeseen rauhallisia ihmisiä vastaan eli liittyivät punakaartiin ja palvelevat sitä? He hyökkäävät laillisen esivallan joukkojen kimpuun ja tappavat kunnolliseksi käsitettyjä oikean asian palvelijoita. Tämä punakaarti oli melkoinen rikollisjoukkio. Näin ihmiset ajattelivat. Vähemmästäkin vihastuu.
Johtajat eivät rangaisseet juurikaan rikoksista, vaan suorastaan kehuivat näitä toimenpiteitä.
Minun muistikuvani mukaan Paavolainen puhuu nimenomaan järjestelmällisestä terrorista. Kaikki papit sattuivat sitten pääsemään hengestään "näinä levottomina aikoina". Paljon vietiin ihmisiä "monttuun" tai teloituskeskukseen koko sodan ajan eli oli ihan normaali käytäntö. Johtajien puolustelu ja koko touhun on sinulla silmiinpistävää. Naurettavampaa kuin Mannerheimin puolustelu. Kyllä ne punaisten johtajat kaikesta päättivät.
Kaikkia "kulakkeja" eli porvareita ja heidän kannattajiaa uhkailtiin kiivaasti myös. Lienee selvää, että uhkaukset aiottiin myös toteuttaa. Kuri oli kova. Rosvous jäi myös kaivelemaan.
kuin mielipiteitäsi. Ainakaan Paavolainen ei kirjoita "pappien ja kulakkien" järjestelmällisestä tuhoamisesta. Mutta entä jos käännän sanasi toisinpäin. Käännös sitaateissa:"Mitkä syyttömät tarttuvat aseeseen rauhallisia ihmisiä vastaan eli liittyivät suojeluskuntiin ja palvelevat sitä? He hyökkäävät kansanvaltaa yrittävien joukkojen kimpuun ja tappavat kunnolliseksi käsitettyjä oikean asian palvelijoita. Tämä suojeluskunta oli melkoinen rikollisjoukkio. Näin ihmiset ajattelivat. Vähemmästäkin vihastuu.
Johtajat eivät rangaisseet juurikaan rikoksista, vaan suorastaan kehuivat näitä toimenpiteitä.
Minun muistikuvani mukaan Ylikangas puhuu nimenomaan järjestelmällisestä terrorista. Kaikki työväen johtajat sattuivat sitten pääsemään hengestään "näinä levottomina aikoina". Paljon vietiin ihmisiä "monttuun" tai teloituskeskukseen koko sodan ajan eli oli ihan normaali käytäntö. Johtajien puolustelu ja koko touhun on sinulla silmiinpistävää. Naurettavampaa kuin Mannerin puolustelu. Kyllä ne valkoisten johtajat kaikesta päättivät.
Kaikkia "punikkeja" eli työväestöä ja heidän kannattajiaa uhkailtiin kiivaasti myös. Lienee selvää, että uhkaukset aiottiin myös toteuttaa. Kuri oli kova. Rosvous jäi myös kaivelemaan."
Huomaatko arvoisa S.S.V.V. Vain muutamia sanoja vaihtamalla sinun alkuperäisestä tekstistäsi tuli kääntäen verrannollinen.
Niin, myönnän sen. Minun sympatiani ovat valkoisten puolella, sinun punaisten. Sinä kuitenkin teet toisesta osapuolesta syyttömän ja meiningistä parempaa vapauttamalla johtajat ja väittämällä heidän vastustaneen väkivaltaa. Et myöskään voi myöntää kiistatonta liittoa venäläisten kanssa.
Olen törmännyt muuten yhteen punaisten tekemään rangaistukseen omilleen. Kyse oli ilmeisesti valtion sosialisoidun omaisuuden varastamisesta, kun eräs rosvokopla teloitettiin. Näin kirjassa Syrjäntaan taisteluista. Siinä Sampo Ahto ainakin kertoo punaisilla olleen aika hyvän järjestyksen sodan viime päiviin asti.
Mielestäni puheet kansalaissodan arvista ovat paskapuhetta. Samaa kansalaissotaa on käyty koko vuosisata maan sisällä ja vapaussotaa N-liitto/Venäjää vastaan. Tälläkin palstalla on puheet monella kuin taistolaisten suusta. Ei se taistelu pääty. Kummassakin osapuolessa on tapahtunut muuttumista, mutta eihän tätä taistelua voi lopettaa ainakaan punaisten tahdon mukaisesti. Ei valkoisen osapuolen perilliset ja hengenheimolaiset ikinä voi julistaa punaisten juttuja oikeiksi ja valkoisten vääriksi. Kyllä sitäpaitsi vieläkin olisi kirveellä töitä. Tai ainakin pitäisi olla oikeus vastustaa punanatsien toimintaa eikä kohteliaasti vaieta, kuten Kekkoslovakiassa. Turha Kekkoslovakian jälkeen yrittää jatkaa hegemoniapyrkimyksiä ja yhden totuuden julistamista. Kunhann vapauteen totutaan, nuori polvi tulee puhumaan asioista vivahteikkaammin kuin Kekkoslovakian masennettu alistunut kansa punanatseineen.
on se, kun punaiset eivät voittaneet.
Ja siitä kiitos Jumalalle, että saamme elää vapaassa maassa.
Voisi kysyä arskalta, että mitä todistaa jos minä esitän valokuvan missä jotkut punaiset ampuvat Valkoisia. Eikö tuohon aikaan jo osattu provosoida ja tehdä sotaprobakandaa?
sama kuin pitäisit todisteena täällä pohjan tähden alla elokuvaa ja sanoa että tuossa on todisteet kuinka punaisia ammuttiin.
esität täällä valokuvan joka todisteiden mukaan on otettu tilanteesta jossa punainen teloittaa valkoisen niin uskon sen tietenkin. Täällä pohjan tähden alla-trilogia on fiktiivinen, kaunokirjallisuutta edustava teos joka kaunokirjallisin keinoin kertoo hämäläisen kylän tapahtumista vuosina 1880-1950. Mitään todistusarvoa ei kyseisellä kirjalla ole koska teos on kirjailijan tuote. Joitain tapahtumia laajalla tasolla se kuvaa hyvin ja totuuden mukaisesti, yksityiskohdat ovat mielikuvitusta. Kukaan täällä sitä ei ole todisteeksi tarjonnutkaan vaikka niin mielelläsi sen aina otatkin täällä esille.
Että se on silloin ja siellä otettu? Onko pohjantähteetkin kuvattu samoissa oloissa?
Sotaa parhaiten kuvaava nimi on mielestäni sisällissota, koska sodan pääosapuolet olivat saman maan kansalaisia ja sodan syntyyn vaikuttavat tekijät olivat ensisijassa maan sisäisiä. Ihan puhdas sisällissoya tämä ei kuitenkaan ollut, koska osallisena oli myös sakslaisia, venäläisiä, ruotsalaisia ja muita pohjoismaalaisia. Pohjois-Suomessa sota alkoi venäläisten aseistariisuntana, mikä kylläkin tapahtui varsin rauhanomaisissa merkeissä ilman vastarintaa.
Sankareita tuosta häpeällisestä sodasta on vaikea löytää. Tämä mainitsemasia norjalainen Natvig nyt hänen lähinnä sellainen oli. Ei ehkä sankareita, mutta ehdottomasati järkevimpiä olivat ne, jotka pyrkivät estämään koko sodan aloittamisen. Nämä ovat tuntemattomia sankareita.
Koska juuri sinun mainitsemasi asia oli kyseessä "Pohjois-Suomessa sota alkoi venäläisten aseistariisuntana, mikä kylläkin tapahtui varsin rauhanomaisissa merkeissä ilman vastarintaa."
Ei kaikialla kyllä pohjoisessakaan noin rauhaallisesti sujunut, mutta siellä etelässä meni sitten punaiset venäläisten puolelle. Ja juuri tuo pohjoisen aseesta riisunta kiihdytti punaisten toimintaa.
Erehdyt pahasti eikä se ole suinkaan ensi kerta. Punaiset eivät menneetä venäläisten puolelle. Kyse on aivan päinvastoin siitä, että osa venäläisistä meni punaisten puolelle. Suomalaiset nousivat aseelliseen kapinaan, eivät venäläiset.
Kyllä vain menivät ja yrittivät sitten paeta Venäjälle. 10 000 pakeni ja toimi elämänsä ajan Suomea vastaan. Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen.
En jaksa enää, mutta kehoitan lukemaan yhden hyvän kirjan, nimittäin "Seinää vasten vain". Ja monta muuta ajnkuvausta. Siitä sitten syntyy kokonaiskuva. Ylikankaan pari kirjaa eivät riitä. Eikä maanalainen ja muu vanha sossukirjallisuus.
Lienet perehtynyt vain USA:n historiaan.
Punikkeja pakeni Venäjälle varmaa tuon verran kuin sanot. Minusta on kovin ymmärrettävää, että pakenivat. Vaihtoehtona olisi ollut tämä vapauttaminen, ruumis olisi vapautettu hengestä. Nämä Venäjälle paenneet 10000 ihmistä eivät suinkaan toimineet elämänsä ajan Suomea vastaan. Suuri osa heistä nimittäin kuolla kupsahti Venäjällä jo tauteihin tai Stalinin puhdistuksissa.
Ylikankaan kirjat riittävät niin kauan kunnes niiden totuusarvo toiseksi todistetaan. Vielä ei ole kuulunut ja näkynyt sellaista todistusta. Historiasta on toki aina mahdollista saada uutta tietoa. On kuitenkin vaikea uskoa, että Ylikankaan perusteellisen selvityksen jälkeen saataisiin enää selville mitään ratkaisevalla tavalla uutta ja mullistavaa. Ennen Ylikangasta aihe oli kyllä melkolailla vaiettu kuoliaaksi. Haluttiin pitää yllä abstraktia vapaussotamyyttiä, jotta isien pahat teot jäisisvät unohduksiin. Tämä sodan voittajien kirjoittama historia ei tee tietysti oikeutta totuudelle ja hävinneen osapuolen motiiveille.
Tuota samaa perustelua käytän kun haluan perustella nimitystä kansalaissota. Suomen kansalaiset vs. Suomen kansalaiset. Ja tapahtumiin ottaa osaa ulkomaalaisia jotka ratkaisevat sodan. Mutta, kuten sanoin, hyväksyn myös nimityksen sisällissota. Tuosta sankaruusasiasta vielä. Kuten kerroin avauksessani yritin eläytyä silloiseen ilmapiiriin. Näin jälkikäteen sotaan liittyviä asioita tutkineena se on vaikeaa. Mutta aikalaisten silmissä tietyt ihmiset mielestäni nousevat massasta, tempaavat aloitteen käsiinsä ja innostavat sankarillisesti ympärillään olevia ihmisiä. Jos asiaa tarkastelee humaanisuuden näkökulmasta ei sankareita ole muita kuin ehkä Natvigin kaltaiset ihmiset jotka ymmärtävät oikean ja väärän eron ja pystyvät sen myös julki tuomaan. Ja sen jälkeen menevät ja korjaavat sodan aiheuttamat tuhot.
Ymmärsin kyllä jo ensiviestistäsi tarkoituksesi eikä sitä vastaan ollut tarkoitus protestoida. Tämän ajan tarkastelussa meidän kahden välillä tuskin syntyy kinaa mistään. Siksi hyvin olet historiaan perehtynyt ja asiat oivaltanut.
Muista ne Moskovan arkistot. Äläkä ala taas väittää, etteivät ne sisällä mitään uutta tietoa, koska sitä et voi tietää, vaikka yleensä oletkin tietävinäsi kaiken.
Tiedät kai, että sinulla on ikioma vaakuna, joka löytyy myös vanhasta markan rahasta. Upea nimi sinulla.
Moskovan arkistö. Mene ja tiedä. Kaikki salainen mieltämme aina kiehtoo. Sieltä se vastaus aina löytyy, muu on liian arkista. Vain Jumala tietää. Hyppäys tiedosta uskoon on hiueksenhieno. "Tietävänisi", nöyryydella uskon sinua. Valita poeettista sävyä, mutta notkeat juomat varmaan jo...
mutta ei kai vaan arvoisan mielipidepankin yhtenä hobbyna ole vaakunat tai ylipäätään vanha heraldiikka?
Punikki jaksaa valehdella.
KUKA tietää sen kylän jossain eteläisessä suomessa, jossa punaiset tappoivat kahden kylän miespuoliset lähes kaikki. Luin asiasta koskus 70 luvulla vanhasta lehdestä.
Punaiset tappoivat halitsemallaan alueella 20-25 viatonta ihmistä päivässä koko sodan ajan.
Viimeiset vielä pakoon lähtiessään.
Se oli keskeinen syy valkoisten rajulle puhdistukselle,jossa teloitettiin lyhyessä ajassa noin
8 000 punaista.