........
Jumaluus ei kätkey taivaan sineen, se kaikkialla luonnos’ vaikuttaa,
se pikkulintusena lauleskelee, lumpeen kukkasena kukoistaa.
Niin ei myöskään mitat miehen, ei vaatteilla voi niitä rajoittaa.
Mies Jumaluuteen yhtyneenä, kaikis’, kaikkialla asustaa.
Käki kukkuu virran takaa, Minä, Minä, käki, siellä kukahdin.
Pensaan suojis’ sorsaemo, ei vaan Minä, jälkikasvun siellä kasvatan.
Minä, kala, joessa molskahtelen, Minä sääskiparvena taas inahdin.
Minä rannan pensahana huojahtelin, lumpeen kukkana myös kukoistan.
............
http://www.sodankylan-invalidiyhdistys.com/4/korvenpoika.6.html
"Jumala ei istu kirkon penkis,
ei helluntailaisten joukos mesoa...."
Jumaluus ei kätkey taivaan sineen, se kaikkialla luonnos’ vaikuttaa,
se pikkulintusena lauleskelee, lumpeen kukkasena kukoistaa.
Niin ei myöskään mitat miehen, ei vaatteilla voi niitä rajoittaa.
Mies Jumaluuteen yhtyneenä, kaikis’, kaikkialla asustaa.
Käki kukkuu virran takaa, Minä, Minä, käki, siellä kukahdin.
Pensaan suojis’ sorsaemo, ei vaan Minä, jälkikasvun siellä kasvatan.
Minä, kala, joessa molskahtelen, Minä sääskiparvena taas inahdin.
Minä rannan pensahana huojahtelin, lumpeen kukkana myös kukoistan.
............
http://www.sodankylan-invalidiyhdistys.com/4/korvenpoika.6.html
"Jumala ei istu kirkon penkis,
ei helluntailaisten joukos mesoa...."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jokaisella on oikeus nähdä tuo ihan millä tavalla tahansa ja tuo on kauniisti esitetty mielipide.
Itse pidän ainoana mahdollisuutena että kyseinen perustuu ketjureaktioon ja se on tutkijoidenkin kanta.
siihen aikaan, 1960-luvulla, pienessä lappilaisessa syrjäkylässä oli kaksi mahdollisuutta. Joko sopeutua silloiseen elämänmenoon ja etsiä joukon mukana kiljypöntöistä fiiliksiä itselleen tai kulkea omia teitään omassa yksinäisyydessä.
No. Minä en etsinyt fiiliksiä kiljupöntöistä enkä sopeutunut juoppokööriin. Minulla oli omat fiilikset ja elin todeksi niitä kokemuksia, joita intialaiset filosofit ovat jo vuosituhansia kokeneet eikä ole tarvinnut katua valintojani.
Kaikkien näiden kokemusteni jälkeen minun on myös sanottava, että kirkon penkkiä kuluttamalla Jumalaa ei löydy; ja vielä vähemmän Jumala löytyy helluntailaisesta hurmahenkisestä yhteen äänen mesomisesta. Jumala, joka on hiljaisuuden ja järjestyksen Jumala, kiertää kaukaa tällaiset mesomiset.
.........
Keskiyön jo hetki kohta koittaa, jokilaakso hämyyn laskeutuu.
Illan viiletessä pieni sumun häivä, ylle lahden kohta kohoaa.
Se tyynes heinäkuisess yössä, hiljaa paikallensa seisahtuu.
Ei enää pörrää paarma, inise ei sääski, yön hiljaisuuden vaistoaa.
Mies suuntaa kulkuansa alajuoksuun, iltahetki päättynyt jo on.
Kalaa pyytää, virveliään viskoo, joskus aina kalan myöskin saa.
Mut’ suurempi kuin kalat yhtehensä, on ollut taivaallinen hetki ajaton.
Ei koe näitä mekskeis’ mailman, ei siellä missä turmiota harrastaa.
...................
http://www.sodankylan-invalidiyhdistys.com/4/korvenpoika.6.html