Kaasukromotografiaekspertti James Lovelock tekaisi ajankulukseen biosfääriteorian, Gaia-teorian tai -hypoteesin joskus 70-80 -luvuilla.
Ks. esim.
http://www.lancs.ac.uk/users/philosophy/mave/guide/gaiath~1.htm#The%20Daisyworld%20model
Vaikka em. hypoteesissa on jotain arvostelulle arkoja paikkoja, joihin jotkut darwinistit ovat puuttuneet, on pantava merkille, ettei darwinisteilta ole tullut tietääkseni parempaakaan (=ennustekykyisempää) mallia tilalle.
Perusidea on Gaia hypoteesissa on se, että biosfääri toimii älykkäästi säätäen olosuteet maapallolla itselleen sopiviksi, yleensä vakaiksi. Esim. lämpötila ja meren suolaisuus ovat selkeästi vakaampia kuin ilman säätelyä olisi uskottavaa.
Gaia -hypoteesista lukiessani mieleeni tuli vanha tarina siitä, että eliöiden, kuten meidän, solunesteiden n. 0,8 % suolaisuus olisi peruja silloisesta merestä. Tähän tarinaan on onnistuttu kasaamaan lukuisia virhepäätelmiä.
Esim.:
1) Ei ole geokemiallista näyttöä mistään 0,8% suolapitoisesta valtamerestä miltään biosfäärin historian hetkeltä.
2) Nykyisten meren eliöiden solujen suolapitoisuus ei ole yleensä lähelläkään 3,5%, mikä on meren suolaisuus nykyään ja havaintojen mukaan myös aiemmin.
Jos jätämme tuon todistamattoman tarinan omaan arvoonsa, niin mitä voimme päätellä eliöiden suht yhtenäisestä suolapitoisuudesta?
Ks. esim.
http://www.lancs.ac.uk/users/philosophy/mave/guide/gaiath~1.htm#The%20Daisyworld%20model
Vaikka em. hypoteesissa on jotain arvostelulle arkoja paikkoja, joihin jotkut darwinistit ovat puuttuneet, on pantava merkille, ettei darwinisteilta ole tullut tietääkseni parempaakaan (=ennustekykyisempää) mallia tilalle.
Perusidea on Gaia hypoteesissa on se, että biosfääri toimii älykkäästi säätäen olosuteet maapallolla itselleen sopiviksi, yleensä vakaiksi. Esim. lämpötila ja meren suolaisuus ovat selkeästi vakaampia kuin ilman säätelyä olisi uskottavaa.
Gaia -hypoteesista lukiessani mieleeni tuli vanha tarina siitä, että eliöiden, kuten meidän, solunesteiden n. 0,8 % suolaisuus olisi peruja silloisesta merestä. Tähän tarinaan on onnistuttu kasaamaan lukuisia virhepäätelmiä.
Esim.:
1) Ei ole geokemiallista näyttöä mistään 0,8% suolapitoisesta valtamerestä miltään biosfäärin historian hetkeltä.
2) Nykyisten meren eliöiden solujen suolapitoisuus ei ole yleensä lähelläkään 3,5%, mikä on meren suolaisuus nykyään ja havaintojen mukaan myös aiemmin.
Jos jätämme tuon todistamattoman tarinan omaan arvoonsa, niin mitä voimme päätellä eliöiden suht yhtenäisestä suolapitoisuudesta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vaan eri suolojen osuuksia ?
Leikola tai joku mainitsee biologian esseissään että sikiöveden eri suolojen osuudet ovat samaa luokkaa kuin merivedessä.
NaCl
KCl
MgSo4..
Sikiövedestähän ei tarkkaan ottaen, niinkuin ei merivedestäkään, voi määrittää KCl:n pitoisuutta, ainoastaan K ja Cl- -pitoisuudet. Eli saadaan vain ionien pitoisuudet, eikä jonkun suolan pitoisuutta. Luultavasti Leikola ja joku muu biologi ei ymmärrä paljoakaan kemiaa.
Eli yhtäläisyyksiä voidaan myös "löytää" kun niitä etsitään. Ihmisen kemiallinen alkuainekoostumus on sama kuin sopivassa maan tomussa. Mitä siitä voi päätellä?
Minä noi suolat kirjoitin - ei Leikola.
Olen tuijotellut liikaa mineraalisuolapurkin kansiin. Olin ylypiä kun osasin erottaa KCL:n mineraalisuolaliuoksesta. Nyt en olekaan ihan 100% varma mitä kiteitä ne oli, jotka erotin (isoja oli).
Ei kait ihmisen kemiallinen koostumus vastaa maan tomua, jossa on ylenmäärin alumiinia, joka ihmisessä myrkkyä (dialyysilaitteistossa ei saa käyttää edes Al-putkia).
Luultavasti saisi selville ihan kotikonsteinkin, onko se KCl-kide.
Jos ei isoa kidettä halua uhrata, niin eikö siellä ollut pienempiä samanmuotoisia?
Sitten vain kide johonkin mahd. värittömään liekkiin hehkutetulla rautalangalla. Vertailuksi tunnettu KCl-kide. Kobolttilasi olisi tietenkin vielä lisäapu. Natriumin keltainen ei näy sen läpi, mutta K:n violetti näkyy.
Mitä ihmisen koostumukseen tulee, siinä lukikin "sopivassa". Esim. humusmulta voisi olla jo lähempänä kuin savimaa.
"""Sikiövedestähän ei tarkkaan ottaen, niinkuin ei merivedestäkään, voi määrittää KCl:n pitoisuutta, ainoastaan K ja Cl- -pitoisuudet. Eli saadaan vain ionien pitoisuudet, eikä jonkun suolan pitoisuutta. Luultavasti Leikola ja joku muu biologi ei ymmärrä paljoakaan kemiaa."""
Ja kemistithän eivät näytä ymmärtävän ainakaan biologiaa, se on täällä todistettu.
Kun biologi puhuu suoloista, niin tottakai se typerä reppana luulee että NaCl on ihan sellaisenaa siellä vedessä. Eihän hän mitenkään muuten voisi sanoa niitä ioneja suoloiksi. Sehän olisi sama kuin valehtelisi.
Huh, kiitti nauruista, eihän tuotakaan asiaa opita kuin vasta lukiossa.
Paul Berqsöe'n Kemiaa toisin kuin tavallisesti antoi ymmärtää että Na näkyy liiankin helposti jo pienissä määrin, totta, näen CD-levyltä kimmeltävältä auringon spektriltäkin Na-viivat vaikka sitä on hyvin pieni osuus auringossa. Täten en paljoa kokeillut liekissä eikä se ole kvantitatiivinen, jota tarttiisin. Uskon että suolani on paljolti KCL (liukoisuus riippuu lämpötilasta toisin kuin NaCl:llä) mutta kysymys onkin siitä että onko siinä seassa epäpuhtautena NaCL ja 1%..10%..50% ? Voiko olla KNaCl2 ?
Kobolttilasista en ollut kuullutkaan. No aina sitä oppii sanoi hakalan vaari kun A-kirjaimen oppi.
Eipä olleet tarjoamani keinot kvantitatiivisia. Totta sekin, että Na näkyy paljon paremmin kuin K, liekissä siis. Kobolttilasi sitten suodattaa ainaskin suurimman osan natriumin ketaisesta pois.
Ihan uskottavasti 1% voi olla epäpuhtauksia, tuskin 10%. 50% olisikin sitten jo joku sellainen NaKCl2, jota en ole nähnytkään. En ole epäorgaanikko, mutta luulisin muistavani, jos tuollaisia olis hyllykamana. Kaippa ne ionisäteet tms. on siks erilaiset, etteivät tykkää tehdä sekakiteitä, joita kyllä joillakin muilla aineilla esiintyy. Eiks minearologia ole paljon "sekakideoppia"? Voin olla väärässäkin.
Sulamispisteen, taitekertoimen, tiheyden määritys, mikään ei käy riittävän tarkasti kotikonstein, että puhtausaste selviäsi. Kloridin määrän & osuuden saa punnitsemalla & titraamalla, vaan ei sekään ole jokakodin menetelmä.
KCl on muistaakseni reilusti liukoisempi kuumaan veteen kuin NaCl? Jälkimmäisellä ei ole tosiaankaan juuri lämpötilariippuvuutta liukoisuudessa.
Eli paljon tarpeetonta olen oppinut, mistä ei ole mitään apua tähän tilanteeseen (-;
Tulipa puhuttua taas perättömiä.
Sylviniitti tai joku semmoinen, on mineraali, joka on kaavaltaan NaCl.KCl, eli kai se voi kiteytyäkin.
KNO3 on kuumana hyvin veteenliukenvaa (280g/100g), mutta KCl "vain" jotain 57g, joka nyt ei ole edes tuplasti NaCl:n liukoisuutta.
Onkohan minun kaikki väitteeni yhtä perättömiä, en vaan itse huomaa?
Tuli vaan mieleen, että itämeren suolapitoisuus heittelee Suomen vesillä juuri tuossa 8 promillen tuntumassa.
Itämeri on eliöstöltään erittäin köyhä ja yksipuolinen juuri tuon hankalan suolapitoisuuden takia: se on useimmille makean veden lajeille liian suolainen ja suolaisen veden lajeille liian makea.
tarkoitat sillä että "biosfääri toimii älykkäästi"? Kuulostaa kovasti jumalahakuiselta teorialta eli onko tämä argumenttisi lampaiden vaatteisiin puettu susi ns. "älykkään suunnitelman" salakuljettamiseksi tähän keskusteluun.
Kemiasta en mitään tiedä, mutta ymmärtääkseni evoluutio (tässä tarkoitan mikro-organismeja joista elämä kehittyi) ei vaadi mitään tiettyjä suolapitoisuuksia menestyäkseen vaan organismit joko sopeutuvat tai kuolevat. Suurin osa niistä on todistettavasti kuollut. Sekö on tämän "älykkään biosfäärin" tekosia?
Yhteisestä suolapitoisuudesta voidaan yksinkertaisesti päätellä vain elämän yhteinen alkuperä eli suolainen meri, mitä pidetään todennäköisimpänä vaihtoehtona kun haetaan rationaalista selitystä nykyisille elämänmuodoille.
Saat ihan vapaasti esitellä kreationistisia näkemyksiä, mutta tee se avoimin kortein.
James (Jim) Lovelockin kirja nyt tuli luettua ja sitten tuli tekaistua siitä jonkinlainen perskohtainen referaatti tänne. Kirja joka tapauksessa herätti joitain ajatuksia ja vahvisti joitain ennakko-oletuksiani.
Selvennän: Gaia-hypoteesin tekijää ei ole yleisemmin syytelty kreationismista eikä hän ole itse antanut tietääkseni sellaista tietoa julki.
Kirjassa ei hyökätä eikä edes arvostella evoluutio-oletuksia vastaan yleisesti.
Jotkut evoluutikot näyttävät olevan halukkaita kritikoimaan Gaia-hypoteesia.
Nimimerkin maan suola (=nti X?) on turha tulla minua syyttelmään Gaia-hypoteesin teleonomisuudesta, parasta kun luet kirjan.
Enemmistölle eliöitä näyttää olevan optimaalinen suolapitoisuus melko tarkasti sama. Tämä on samalla tavalla epäevolutiivinen havainto kuin vaikkapa ATP:n yleisyys eliökunnassa. Eli havaitaan muuttumattomuutta. Toki evoluutikot kääntävät sen sitten "yhteisestä esi-isästä johtuvaksi".
Eli yleisemmällä tasolla lyhyesti:
Ensiksi evoluutikot väittävät, että biosfäärissä havaittavat erot osoittavat evoluutiota. Sitten evoluutikot väittävät, että biosfäärissä havaittavat yhtäläisyydet osoittavat evoluutiota. Huomaatko mitään epäloogista ylläolevassa?
Muistelin hämärästi kuulleeni Gaia-hypoteesista joskus aiemmin ja pitäneeni sitä vain yhtenä New Age-höpinänä. No, luulo ei ole tiedon väärti, ei pitäisi kommentoida teoksia joihin ei ole tutustunut. Kommentoin alunperin käyttämääsi ilmaisua "älykäs biosfääri", mikä särähti korvaan.
Sen verran vaivauduin hakukoneilla katsomaan Lovelockista tietoa, että hän sanoutuu irti kokonaan kaikista mystifioivista ja teleologisista tulkinnoista, ja että maapalloa kokonaisuutena tarkasteleva Earth system tms. on ihan legitiimiä tiedettä. Gaia-hypoteesi eli ajatus maapallosta superorganismina on lähinnä runollinen ajatus eikä sitä tulisi ottaa kirjaimellisesti.
(En tiedä kuka on nti X.)
"Ensiksi evoluutikot väittävät, että biosfäärissä havaittavat erot osoittavat evoluutiota. Sitten evoluutikot väittävät, että biosfäärissä havaittavat yhtäläisyydet osoittavat evoluutiota. Huomaatko mitään epäloogista ylläolevassa?"
Siinä että biosfäärissä havaittavat erot ja yhtäläisyydet osoittavat evoluutiota ei ole lainkaan epäloogisuutta, koska kummatkin ovat yhtä mahdollisia, aivan kuten kolikollakin on kaksi puolta. Maapallon biosfääri on jatkuvasti muuttunut maapallon pitkän historian aikana ja organismit ovat reagoineet näihin muutoksiin kehitysbiologiassa kuvatuin keinoin.
Niin.
Jos joku lukisi jo ammoin kirjoitetut tekstit, niin paljon säästyisi aikaa ja vaivaa.
Gaia-myytti (maa äitinä, synnyttäjänä, kotina ja luojana etc...) on useita tuhansia vuosia vanha. Se esiintyy Platonilla, Anaksameneksella, Thaleella ja kaikilla muillakin luonnonfilosofeilla Ateenan kulta-aikaan. Myytti lienee babylonialaista alkuperää ja se edelsi krekujen Apollon ja Zeun kultteja.
New Age hörhöjen keksintö se ei missään nimessä ole, ja tyypilliseen tapaansa ko. hörhöt ovat valjastaneet vanhan myytin omaan käyttöönsä, jonka vain kork. 10 % ihmiskunnasta tietää, kun muut eivät ole lukeneet vanhoja kirjoituksia, vaan uusia rento-Reginoita, moinen vääristely kuuluu uusiouskontojen dekonstruktioon.
Huvittavaa asiassa on se, että olivatpa muinaiset sumeerit oikeassa eli eivät, niin meillä ihmisinä tuskin on mahdollisuutta todentaa gaiaa, tai vaikuttaa siihen. Jälkimmäistä illuusiota pidetään yllä myös kristillisissä huuhaa-piireissä, kun kuvitellaan hurskauden vaikuttavan sanoman perillemenossa jumalalle. Hekin unohtavat simppelin totuuden, että spirituaaliset suhteet ovat substanssin sisäisiä, eivät julkisia, ja jos ne tulevat julkisisksi esim yhteisellä jumalanpalveluksella tai ääneen rukoilulla, niin kyseessä on kerettiläisyys; ei oikea ja aito elävä usko. Roomalainen kaiffari nimeltään Saul (sittemin Paavali) loi kristityille julkisen palvonnan muodot, ja siitä lähtien kristinusko on ollut verrattavissa taikauskoon ja tarotkortteihin tai kristallipalloihin tuijottaviin ennustaja eukkoihin.