Ihmiskuntaa vaivaa edelleen Kain ja Abel - syndrooma.
Tämän näkee parhaiten lastentarhoissa, joissa pienet lapset vievät toiselta tavaran ja nauttivat voimantunteesta toisen itkiessä menetettyä tavaraansa.
Ihminen ei ymmärrä lapsena toista ihmistä ennenkuin se hänelle opetetaan.
Ihminen eroaa eläimestä siinä, että ihminen oppii kommunikoimaan laaja-alaisemmin kuin eläimet.
Yhteisen kielen välityksellä ihminen ymmärtää toista ihmistä enemmän kuin eläimet toisiaan, ja se johtaa siihen, että ihmiset pitäytyvät väkivallasta huomattavasti useammin kuin eläimet uhkaavassa tilanteessa, jossa seurauksena näkyvästi olisi joko tavaran tai hengen menetys.
Tämän vuoksi ihminen voi elää pientä heimoa suuremmissa yksiköissä kuten kaupungeissa ja valtioissa.
Aikojen alusta asti erilainen kieli maailmamme valtioiden välillä on kuitenkin johtanut kulttuurien eriytymiseen, ja yhä vaikeampaan valtioiden väliseen ihmisten elämän ymmärtämiseen.
Kuitenkin kommunikointi dialogin avulla johtaa lopulta ihmiset ymmärtämään toisiaan niin paljon, että yhteinen elämä rauhanomaisesti on mahdollista.
Tunteenomainen lähestyminen rakkauden ja rauhan merkeissä on tarpeen ihmisten tuomiseksi lähemmäksi toisiaan, mutta tämän lisäksi tarvitaan tietoa siitä millainen ihminen sisimmältään todella on ja miksi ihminen käyttäytyy niin monella tavalla eri tilanteissa.
Tieto ja ymmärrys mahdollistavat yhteisten sopimusten laatimisen, mikä takaa erilaisten ihmisten mahdollisuuden elää toistensa kanssa rauhassa pitkään tulevaisuuteen.
Lapset ja yhteisen elämisen tarpeellisuutta ymmärtämättömät pelokkaat ja epäitsekkäät ihmiset ryöstävät kaiken, mikä on mahdollista vähin tappioin saada haltuunsa.
Yksilöä kielletään elämänsä aikana ryöväämästä, mutta 'valtio saa ryöstää', koska se on kaikkien etu !??
Siksi ihmiset hakeutuvat isompien yritysten huomaan, koska valtio on antanut niille vapaat kädet ryöstää toisia monikansallisia yrityksiä.
Ryöstämisestä tulee kansainvälistä kilpailua ja uutiset pitävät ihmiset ajantasalla siitä, miten oman maan yritykset pysyvät voitolla ryöstökilpailussa.
Isot yritykset ovat kuin huippu-urheilijoita, joille valtio antaa doupingia, jotta ne voittaisivat kilpailun.
Valitettavasti häviäjiä ovat luonto ja tavalliset pienet kansalaiset, jotka eivät pysty kilpailemaan huipulla tai eivät halua elää toisiaan tai luontoa kohtaan epäkunnioittavasti.
Nyt kun luontoa on ryövätty teollistumisen alkuajoista lähtien voimakkaasti ja luonnonvarat alkavat ehtyä ja ympäristömme saastua luonnossa huonosti hajoavista kulutustavaroista, alkavat ihmiset kiinnittää huomiota myös tulevaisuudennäkymiinsä ja kulutustottumuksiinsa.
Tässä kohtaan onkin paikallaan 'time-out' eli ihmisten tulisi hidastaa ja ohjata kulutusta vähemmän saastuttavaan suuntaan, jotta uudelle teknologialle annettaisiin mahdollisuus ottaa kiinni ja ohittaa vanha teknologia.
Tähän tarvitaan kuluttajille jaettavaa tietoa siitä ajasta, joka tarvitaan, kun kulutustottumuksien muutoksen kautta ihmiset alkavat rahoittaa yhä enemmän luontoystävällisempiä tuotteita tekeviä yrityksiä.
Kysykää itseltänne : "Kuinka paljon minulla on ja kuinka paljon toisilla on ? Onko minulla oikeutta tuomita köyhempiä, jotka haluavat enemmän ? Miksi ihailen rikkaampia, jotka ovat ottaneet eniten, ja mitä kestävää siinä on yhteisölle, jossa on muitakin kuin minä itse ? Odotanko saavani rikkailta osani, ja siksi myönnyn epäoikeudenmukaisiin tekoihin, joita minulta vaaditaan ?
Tämän näkee parhaiten lastentarhoissa, joissa pienet lapset vievät toiselta tavaran ja nauttivat voimantunteesta toisen itkiessä menetettyä tavaraansa.
Ihminen ei ymmärrä lapsena toista ihmistä ennenkuin se hänelle opetetaan.
Ihminen eroaa eläimestä siinä, että ihminen oppii kommunikoimaan laaja-alaisemmin kuin eläimet.
Yhteisen kielen välityksellä ihminen ymmärtää toista ihmistä enemmän kuin eläimet toisiaan, ja se johtaa siihen, että ihmiset pitäytyvät väkivallasta huomattavasti useammin kuin eläimet uhkaavassa tilanteessa, jossa seurauksena näkyvästi olisi joko tavaran tai hengen menetys.
Tämän vuoksi ihminen voi elää pientä heimoa suuremmissa yksiköissä kuten kaupungeissa ja valtioissa.
Aikojen alusta asti erilainen kieli maailmamme valtioiden välillä on kuitenkin johtanut kulttuurien eriytymiseen, ja yhä vaikeampaan valtioiden väliseen ihmisten elämän ymmärtämiseen.
Kuitenkin kommunikointi dialogin avulla johtaa lopulta ihmiset ymmärtämään toisiaan niin paljon, että yhteinen elämä rauhanomaisesti on mahdollista.
Tunteenomainen lähestyminen rakkauden ja rauhan merkeissä on tarpeen ihmisten tuomiseksi lähemmäksi toisiaan, mutta tämän lisäksi tarvitaan tietoa siitä millainen ihminen sisimmältään todella on ja miksi ihminen käyttäytyy niin monella tavalla eri tilanteissa.
Tieto ja ymmärrys mahdollistavat yhteisten sopimusten laatimisen, mikä takaa erilaisten ihmisten mahdollisuuden elää toistensa kanssa rauhassa pitkään tulevaisuuteen.
Lapset ja yhteisen elämisen tarpeellisuutta ymmärtämättömät pelokkaat ja epäitsekkäät ihmiset ryöstävät kaiken, mikä on mahdollista vähin tappioin saada haltuunsa.
Yksilöä kielletään elämänsä aikana ryöväämästä, mutta 'valtio saa ryöstää', koska se on kaikkien etu !??
Siksi ihmiset hakeutuvat isompien yritysten huomaan, koska valtio on antanut niille vapaat kädet ryöstää toisia monikansallisia yrityksiä.
Ryöstämisestä tulee kansainvälistä kilpailua ja uutiset pitävät ihmiset ajantasalla siitä, miten oman maan yritykset pysyvät voitolla ryöstökilpailussa.
Isot yritykset ovat kuin huippu-urheilijoita, joille valtio antaa doupingia, jotta ne voittaisivat kilpailun.
Valitettavasti häviäjiä ovat luonto ja tavalliset pienet kansalaiset, jotka eivät pysty kilpailemaan huipulla tai eivät halua elää toisiaan tai luontoa kohtaan epäkunnioittavasti.
Nyt kun luontoa on ryövätty teollistumisen alkuajoista lähtien voimakkaasti ja luonnonvarat alkavat ehtyä ja ympäristömme saastua luonnossa huonosti hajoavista kulutustavaroista, alkavat ihmiset kiinnittää huomiota myös tulevaisuudennäkymiinsä ja kulutustottumuksiinsa.
Tässä kohtaan onkin paikallaan 'time-out' eli ihmisten tulisi hidastaa ja ohjata kulutusta vähemmän saastuttavaan suuntaan, jotta uudelle teknologialle annettaisiin mahdollisuus ottaa kiinni ja ohittaa vanha teknologia.
Tähän tarvitaan kuluttajille jaettavaa tietoa siitä ajasta, joka tarvitaan, kun kulutustottumuksien muutoksen kautta ihmiset alkavat rahoittaa yhä enemmän luontoystävällisempiä tuotteita tekeviä yrityksiä.
Kysykää itseltänne : "Kuinka paljon minulla on ja kuinka paljon toisilla on ? Onko minulla oikeutta tuomita köyhempiä, jotka haluavat enemmän ? Miksi ihailen rikkaampia, jotka ovat ottaneet eniten, ja mitä kestävää siinä on yhteisölle, jossa on muitakin kuin minä itse ? Odotanko saavani rikkailta osani, ja siksi myönnyn epäoikeudenmukaisiin tekoihin, joita minulta vaaditaan ?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.