Olen lueskellut näitä kirjoituksia täällä, ja Arittan kirjoitukset vaikuttavat erittäin mielenkiintoisilta. Uskonpa, että olen aika samoilla linjoilla monestakin asiasta kanssasi. Vaikutat fiksulta ihmiseltä.
Kysyisin silti, että milloin sulle kaikki tämä selvisi ? Eli esim. että mitä tapahtuu kuoleman jälkeen jne...
Pystytkö "näkemään", että mikä olit edellisessä elämässä? Ymmärtääkseni juuri viimeisimmät elämät on vaikeampi kaivaa kuin vanhemmat.
Erään numerologin mukaan olen vanha sielu, ja välttämättä mulla ei olisi enää montaa elämää, että pääsisin "täydellisyyteen". Hän jopa epäili, että tämä olisi viimeinen elämäni. Toisaalta aika pelottavaa. Sittenkö jatkan sieluna iankaikkisesti? Itse epäilen, että muutaman kerran voi nakki tulla vielä maanpäälle ;)
Kysyisin silti, että milloin sulle kaikki tämä selvisi ? Eli esim. että mitä tapahtuu kuoleman jälkeen jne...
Pystytkö "näkemään", että mikä olit edellisessä elämässä? Ymmärtääkseni juuri viimeisimmät elämät on vaikeampi kaivaa kuin vanhemmat.
Erään numerologin mukaan olen vanha sielu, ja välttämättä mulla ei olisi enää montaa elämää, että pääsisin "täydellisyyteen". Hän jopa epäili, että tämä olisi viimeinen elämäni. Toisaalta aika pelottavaa. Sittenkö jatkan sieluna iankaikkisesti? Itse epäilen, että muutaman kerran voi nakki tulla vielä maanpäälle ;)
Vastaukset 58
Vanhimmat
Emme ole menossa "täydellisyyteen", sillä olemme jo sitä henkenä. Useimmat tällä hetkellä tänne inkarnoituneet sielut ovat käyneet läpi kymmeniätuhansia elämiä ja silti kukaan ei ole 'vanha sielu'. Sielu on ainoastaan se pienen pieni värähtelytaajuuden ero, joka antaa meille yksilöllisyyden tunteen, mutta silti olemme kuin lumihiutaleet; kaikki on yhtä ja samaa, mutta jokaisella on oma 'kuvionsa'.
Sielussa on "printattuna" yksilöllinen elämän suunnitelmamme ja se on myös monitahoinen muistitiedostojemme keskus, jonka perusteella fyysinen elämämme toimii ns. automaattiohjauksella. Meidän tarkoituksenamme ei ole kuitenkaan elää automaattivaihteella (monet tosin tekevät niin!), vaan meillä on aina VAPAA VALINTA kaikkeen siihen mitä haluamme kokea ja oppia kokemastamme. Voimme syntyä tänne uudelleen niin monta kertaa kuin uskomme sen olevan tarpeellista, mutta jos tajuamme oman täydellisen vapaan valintamme mahdollisuuden, voimmekin etsiä itsellemme sopivan, minkä tahansa elämän tason missä tahansa lukemattomista maailmoista, maailmankaikkeuksista ja dimensioista. Mikään ei ole esteenä; ainoastaan omat uskomuksemme ja asenteemme.
Tiedän, että tämän mitä kirjoitin, on vielä monen liian vaikeaa ymmärtää todeksi, mutta olemme niin lähellä aikaa, jolloin tämä kaikki alkaa selvitä. Jokainen, joka on ottanut "tuikkunsa vakan alta" (= avannut mielensä uudelle tiedolle kuten Aritta) on tärkeässä tehtävässä poistamassa eräänlaista 'pimennysverhoa'.
Minun rajatiedonkiinnostukseni alkoi siitä kun luin Rauni Leena Luukasen kirjan "Kuolemaa ei ole".
Aritta on kertonut lukeneensa myös tämän kirjan aluksi.
Toivottavasti Aritta jaksaa olla meille opettajana vastakin.
on tullut tunnuslauseeni: Kuolemaa ei ole. :-)
Olemme opettajia toisillemme.
Oppi se tuokin on. Kuolemaa ei ole.
Tai onhan siinä se totuus, että tyhjiin ei kukaan sammu.
Eli sitä mahdollisuutta ei ole.
*
Joskus vuosia sitten sydämeni pysähtyi eräänä kesäaamuna,
seitsemän maissa aamulla.
Mieheni huomasi, etten hengitä,
alkoi ravistella minua.
Palasin elämään. Ensin sydän löi aivan miten halusi,
mutta oikea rytmikin palautui hiljalleen.
Mutta siinä välissä,
kun sydän ja keuhkot olivat poissa pelistä,
ehdin käydä rajan takana.
Menin pitkää, pimeää tunnelia pitkin.
Sen toisessa päässä oli valolle hohtava hahmo,
jonka lähelle päästyäni tunnistin Jeesukseksi.
Pääsin ehkä metrin päähän
ja tunsin sen suunnattoman lämmön ja rakkauden,
joka Hänestä huokui.
Hän oli henki aivan niin kuin Raamatussa sanotaan,
Hänen vaatteensa olivat
keltaiselle ja valkoiselle hohtavaa
kaunista valoa.
Sellaista rakkautta, mikä Hänestä säteili,
en ole täällä maan päällä tavannut
en promilleakaan siitä.
Jotenkin vain tajusin,
että ei ollut vielä minun aikani kuolla,
ja niin palasin tunnelista tähän maailmaan.
*
Kolme-neljä päivää olin miehelleni vihainen,
koska hän oli vetänyt minut pois
rakkauden valtapiiristä.
Sitten tuo toinen ulottuvuus himmeni,
totuin taas elämään täällä,
en niin paljon kaivannut rakkautta.
Mutta sen tiedän,
että silloin kun tämä elämä loppuu,
minä lähden taivaaseen
Jumalan, Jeesuksen, rakkaideni ja enkelien luo,
sillä mitään muuta
niin suunnattoman suurta rakkautta ei ole.
ja monella muullakin on ollut samanlainen. :-)
kuka se valo-olento oikeasti oli?
oppaamme ja hän on valo-olento.
En nyt mene kuitenkaan väittämään etteikö Jeesuskin voisi tulla vastaan, mutta ne jotka eivät usko Jeesukseen tapaavat jonkin muun valo-olennon.
Ihminen ei voi käsittää kuin subjektiivisia asioita.
Tämän vuoksi abstraktit-aatokset on suhteutettava erillaisiin käsitteisiin/partikkeleihin joiden kautta hahmotus olisi edes joten ja kuten mahdollista.
Mahdollinen ja todennäköinen Ylimmäinen-Tietoisuus täytyy olla osastensa summa[eli jokainen ajatus on myös osa Nimetöntä].
Tästä juontuu myös se, ettei yksittäiset osaset pysty hahmottamaan Kokonaisuuksia.
Tilanne jossa näin ei olisi[kuin meillä], täytyisi olla sen kaltainen tilattomuus, jossa kaikki tietoisuuden osaset olisivat Yhtä.
Kaikki-Tietoisuus on luultavasti aineeton, sillä vain aineeton ja ajaton voi olla "olematta" olemassa ja on[siis "ei ole"] siten Iätön/Syntymätön.
Tuo Tietoisuus kykenee hahmottamaan aikaa sen "ulkopuolelta" ja siten mm. nähdä kaikki ajallisuudessa eli aineellisuudessa tapahtuvat asiat ja asiattomuudet etu/taka-käteen.
Jos NDE-kokemuksia miettii on joissain niistä hieman aineksia tälläisestä osattomuudesta, mutta yleensä ne hahmottuvat kulttuurin ja sen uskomusten mukaisiksi.
Se fakta [paradigma] että aika on liittyneenä vain ja ainoastaan aineeseen, joka tulee palaamaan nollatilavuuteen kuten oli alussa [ennen ei ollut mitään erillistä], merkitsee kaiken aineeseen ja aikaan kiinnittyneen katoamista. En siis usko sitä, että kukaan aineeseen kiinnittynyt voi t ä y s i n käsittää sitä mistä on tullut ja minne palajaa.
Mutta jos jokin on oleellista, niin Oleellista on kiinnittää kaikki huomionsa pois aineesta ja ajasta, että pyrkiä alku-juurimaiseen noltsi-tilattomuuteen, siihen joka mm. vaikuttaa sitovana aineen ja ajan välissä "olemattomuutena".
uskovainen ja nuorena tulin sitten uskoon oikeasti vaikka täällä uskikset väittää että en tullut. He tietävät varmaan paremmin tekemiseni. :-)
Sitten olin sellaisena uskossa olevana aika ei-aktiivisti, mutta koska olen utelias halusin tietää lisää ja monen mutkan kautta tunsin johdatuksen vähän syvempiin asioihin. Ja kun oppilas on valmis tulee opettaja. Aina kun olen valmis seuraavaan asiaan tulee opettaja jossakin hahmossa opettamaan lisää.
Viime elämässäni asuin jossakin Amerikassa ja se mitä muistan on vain iso valkoinen talo jossa istuin vanhana mummona. Muista elämistä saan vain sellaisia lyhyitä flasheja tai sitten joku kavereista kertoo kuinka me elimme yhdessä jossain elämässä. :-)
Minä uskon että "kuoleman" jälkeen siirrymme toiseen tasoon jossa lepäämme ja opiskelemme seuraavaa elämää varten. Voimme itse päättää koska haluamme takaisin materiaan kokemaan. Usein kuitenkin haluamme aika pian vaikka maan päällä asuessamme vannommekin ettemme ikinä enää tule tänne.
Näitä tasoja on monta joista menemme siihen mikä vastaa kehitystämme.
Kun meidän ei enää tarvitse inkarnoitua voimme tehdä sen kuitenkin auttaaksemme muita ihmisiä kehittymisessä. Voimme myös olla oppaina joillekin. Varmaan aina jotain tekemistä ilmaantuu ettei aika tule pitkäksi. :-)
Aritta, tarkoittanet henkioppaana olemista? Ymmärtääkseni meillä jokaisella on henkiopas, ja nämä henkioppaat ovat "ylemmällä tasolla". Oletko itse kokenut henkioppaan läsnäolon?
Minä tulin myös nuorena uskoon, vaikka olen oikeastaan esim rukoillut jo varmaan kolmevuotiaasta asti ilman kenenkään opastusta. Selailin tuolloin kuvia Ikuiset kertomukset kirjasarjasta ja tutustuin aiheeseen. Ja nuorena tosiaan uskoontulon kokemus.
Sitten satuin rukoilemaan Jumalalta viisautta ja alkoi tapahtumaan. Monen vuoden ja kamppailun jälkeen minun on pakko hyväksyä se, miksi uskoni on muodostunut. Minun on pakko uskoa jälleensyntymiseen. Minun on pakko uskoa ja hyväksyä, että ei ole yhtä totuutta, joka takaa tietyn lopputuloksen. Uskonnot ovat reikiä täkissä, jonka takaa loistaa sama valo.
Eräs heistä on Raoul ja vasemmalla takanani kulkee Maya. :-) Hän on enkeli.
Raoul ei luultavasti ole koskaan ollut ihminen maan päällä vaan hän on muualta universumista.
ei ollut uskovainen koska perheeni oli ateisteja. Olin uskovainen lapsi mutta kerran sanoin että olen avaruusolento tutkimassa ihmiselämää. Kun olen valmis menen takaisin kotiin. :-) Siis pienenä lapsena minulla oli jo tuollaisia ajatuksia.
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin sukupuolikin vaihtuu uuden elämän alkaessa. Eli vuoronperään ollaan nainen ja mies jne...
Eli onko näin, että kasvun paikka maanpäällä on henkistä laatua? Johanna Bromanhan eräässä kirjassaan toteaa, että ainoa asia, mitä maanpäällä voi hioa on luonne. Materialistinen elämä on pitkässä juoksussa "humpuukkia" ;)
On tää vaan mielenkiintoinen aihe :)
kun on tavallaan koti-ikävä jonnekin muualle. Täälläs ollaan, eikä muuta voida.
Voi, kun muistaisikin jotain erikoisia tapahtumia lapsuudesta. Oman tyttäreni lapsuudesta tiedän tuoreemmin. Avaruusolennot opettivat häntä jo vauvasta. Minulla on oma havainto valopalloista hänen sänkynsä viereltä. Myöhemmällä iällä hän kertoi saamastaan opetuksesta. Se oli ilmeisesti aika yksityiskohtaista ja ennen kaikkea henkilökohtaista. Minä sain kuulla vain hitusia. Ei helmiä sioile, nääs. :)Koulutus loppui ala-asteikäisenä ja hänelle sanottiin olentojen siirtyvän opettamaan uusia lapsia. Tyttäreni saisi kuitenkin heihin yhteyden telepaattisesti, jos haluaisi. Tyttö on nyt teini-ikäinen ja häntä kiinnostaa kaikki muu paitsi avaruusolennot.
Että sellaista. Minä jatkan rukoilemista ja ymmärtääkseni rukousten vastaanottajan osoite on sama kuin nuorena tyttönä. :)
joka kerta vaan sekin on ehkä omasta valinnasta kiinni. Mikä sukupuoli sopii mihinkin kokemuselämään. Ainakin minä olen ollut nainen monessa elämässä, viime kerralla myös. :-)
Kasvu on tosiaan henkistä. Materia on harhaa mutta sen avulla pystymme kokemaan.
Eli "kaiken muun puuttuessa emme koe myöskään itseämme".
Hm, siis että jos ei ole mitään muuta kuin minä niin en voi kokea itseäni koska en voi verrata itseäni mihinkään muuhun. Siksi minun on pakko luoda jotain muuta.
Ja on tosiaan mielenkiintoinen aihe. :-)
mitä oikeasti olemme. Tulemme mielellämme tänne kokemaan lisää mutta sitten unohdamme oman itsemme ja haluamme vain pois.
Kannattaa ajatella silloin kun elämä on tylsää ja ongelmat lisääntyvät että niissä on meille opetus. Heti tuntuu paremmalta. :-)
Sitten voi tietysti pyytää apua ja neuvoja ylemmältä taholta.
Rukoustesi vastaanottaja ei ole Jumala. Sinut on Arittan lailla johdettu harhaan.
Me emme usko niin.
Te ette voi sanoutua irti Jumalan luomakunnasta keksimällä omia teorioita korvaamaan Raamattua.
Siinä on totuuden hiveniä mutta se ei ole totuus.
Jokainen joka lukee raamattua tulkkaa sitä omalla tavallaan ja uskonnot ovat ihmisten omia versioita raamatun teksteistä ja näitä versioita on paljon.
puoli myös, sitä jos ymmärtäisi niin raamattukin voisi avautua.
Joitakin hiukkasia olen siitä löytänyt mutta en ole jaksanut kiinnostua kovin paljon koska muualtakin saa samankaltaista tietoa valmiiksi tulkattuna. :-)
Syntiinlankeemus on kuitenkin symbolikertomus siitä kuinka henget erosivat ykseydestä ja alkoivat inkarnoitua materiaan.
on kun sielu jälleensyntymisensä kynnyksellä on laskeutumassa karman lain vaikutuspiiriin ja näkee tulevan elämänsä.
uskoteltu, että teillä on totuus ja teillä on joukkohurmos ylläpitämässä tätä uskomusta. Olkoon teillä lupa siihen, jos niin haluatte, mutta älkää tulko kertomaan minulle minun uskostani. Minä ja Jumala hoidamme keskenämme välimme nyt ja aina. Millään uskonlahkolla ei ole hallussaan ainoata oikeaa totuutta.
Mikä lahko muuten sitten on oikeassa? Pääseekö taivaaseen ne, joilla on lapsikaste vai ne, joilla uskoon tulleet kastetaan? Tämähän on tärkeä kysymys, ellei yksi keskeisimpiä. Tekisi mieleni maistatella sinulla omaa lääkettäsi ja kysyä, minkälainen on Jumala, joka ratkaisisi tällä kysymyksellä "taivaaseen pääsijät." Teillä on Jumalasta surullisen vääristynyt kuva.
on niinsanottuja poikatyttöjä ja tyttömäisiä poikia.
Kun tulee kyseeseen homot ja lesbot niin ajattelee väkisinkin että on kyseessä sukupuolen vaihdos.
Itse tahdon olla seuraavassa elämässä poika,
jos sen nyt sitten voi päättää.
Tykkään nimittäin tytöistä.
Mutta ei vuorotellen välttämättä.
Ja minä haluan olla aina nainen. :-)
Minullakin on käynyt mielessä että homous voi johtua sukupuolen vaihtumisesta, ainakin joskus.
voisi olla helpompaa.
Ainakin minun vaimo sanoo että pääsen kaikessa liian helpolla häneen verrattuna.
Entäs sitten lapsen teko, miehen homma on huomattavasti siinäkin asiassa helpompi? Sanoisinko "miellyttävämpi".
Se kaikki meikkaaminen ja muukin muiden, sekä miesten, että naisten pakollinen miellyttäminen!!!
Ei se oo miehen hommaa!!!
Mutta mikäs täällä Suomessa ja Ruotsissakin naisena ollessa? Jäädään miehet "jyrän alle". Väittävät, että naiset hakeekin mielellään seuraa Etelä-Eurooppalaisista miehistä, jotka osaa vielä "alistaa naista oikein". Suomalainen rehti ja kiltti, mutta tylsä mies ei kelpaa. Menee vähän aiheesta sivuun, mutta menköön! ;)
Mullakin taitaa olla "seuraava kierros" jälleen naisenkehossa edessä? Oon kai yrittänyt vältellä sitä muutama sata vuotta...
Ehkä naisetkin voi sitten silloin jo valaistua. ;)
Odotellaan vaan tässä niitä opetuslapsia...
;)
En haluaisi olla mies. Nainen saa olla heikko, hankala ja jopa tyhmäkin. Mutta miehen pitää olla naistaan vahvempi, viisaampi ja mielellään parempipalkkainen.
Olen varmaan useammin ollut naaras puoleinen, sillä uros puoliset on kiehtoneet minua valtavasti jo lapsena (nyt se on sanottu)
Lapsena rakastin rimpsuja ja pitsiä ja kaikkia rakkaus juttuja, kuten Angeligueta, Tuulen viemää, sinistä laguunia ym.
Ja jokin ihmeen viehätys minulla on ollut etenkin merirosvoihin ja Wiikingeihin ja keskiaikaan.
Jotenkin se, miten miestä voi loppujen lopuksi hallita... omistamalla "NE", on aika mahtava juttu. Vaikka se usein näyttääkin menevän toisinpäin koko juttu... mutta... kun mies on "halukas" nainen saa miehen vaikka seisomaan päällään.
Elikkä... mies on viisas kun hän avaa suunsa... mutta nainen on viisas, kun hän ajattelee. (tää meni varmaan yli hilseen useammalta)
Mä en vaan hirveesti diggaa olla heikko, hankala ja tyhmä. Aina välillä toki niihinkin sorrun. Kukaan ei ole täydellinen...
Mutta se on aina hyvin lohdullista, että yleensä miehet diggaa olla miehiä ja naiset diggaa olla naisia. Ei ihan kaikki, mutta kuitenkin.
Heikkous, nimesi on nainen tai miten se menikään???
Nainen juu hallitsee miestä "niillä" ja "sillä". Se on täällä moneen kertaan nähty! ;) Homoilla on kuulemma jo helpompaa.
Kuka, missä on mitään viisasta miestä, saatikka naista nähnyt? En mää ainaskaan...
;)
Ja minä ihailen miehisiä miehiä, niin kuin esim Paul Hogania joka on voimakas, vähän yksinkertainen mutta ah niin romanttinen. :-)
Jotenkin vain kyllä tuntuu naisena oleminen mukavammalta. :-)
voittaa aina etelän don Juanit.
naisten pitäs tajuta se, että "etelän hetelmälle" pohjoismainen nainen on vain "saalis" ja kun se on kerran satimeen saatu, pitää alkaa etsiä seuraavaa.
Mutta kun ne naiset taitaa vaan haluta seikkailla! ;) Minkäs sille kukaan, mitään mahtaa? Tälle nykymaailman menolle? En mää ainaskaan yhtään mitään! :)
Ehkä se johtuu siitä että nämä etelän hetelmät osaa imarrella mitä ei suomalainen mies vahingossakaan tee. Ei edes pienessä sievässä. :-)
Olen täällä Ruotsissa katsellut näitä etelän urhoja ja huomannut että toiseksi jäävät suomalaiseen verrattuna.
Olen tässä tyttäreni kaveriporukkaa sen verran seurannut ja kuunellut ja huomannut että tämä uusi suomalainen sukupolvi jo osaa lepertelemisen taidon (Ehkä nämä tietokoneet ja kännykät ovat sen mukanaan tuoneet)
Mutta minuun se ei oikein iske.
Muistan kun olin 16v. ja minulla oli 18v. poikaystävä. Hän hoki kokoajan, että voi kun sä oot ihana. Sadas kerta samana iltana oli liikaa ja poika sai lähteä kotiin...
vasta myöhemmin tajusin, mitä tuo hokeminen tarkoitti. Siis mihin tuo poika pyrki.
Niinhän ne etelän hetelmätkin = )
Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa... sillähän on kädet täynnä töitä.
Voin kuvitella, miltä miehestä kuulostaa, jos nainen kysyy kokoajan: "Rakastatko sä mua... oikeesti?"
Joskus on nuo kolme sanaa kiva kuulla. Esim. silloin kun on töistä väsynyt ja tukka likainen ja finni leuassa ja mies yllättäen kaappaa syliin kesken imuroinnin ja sanoo ne niin että sen uskoo!
mutta kohtuus kaikessa.
aidot asiat eivät saa olla vakuuttelua ja selittelyä. Mutta ei niitä saa itsestään selvyytenäkään pitää. Voi sitä jotain mukavaa sanoa per päivä. Minusta on kivaa, kun mieheni huutaa aina välillä sillee miehekkäästi: "NAINEN!" tai sanoo välillä: "Vaimo." Se riittää... se kertoo jo niin paljon.
Tietenkin niitä haluttavuus sanojakin mielellään kuuntelee. Se lienee yksilöllistä?
Tämä kai sopisi tunne tunteet ja suhteet palstalle?
Elikkä se tästä.
että vieläkös hän rakastaa minua ja hän vastasi että ilmoittaa kyllä sitten kun lopettaa. Joten pitää olla tyytyväinen. :-)
Vain ne jotka eivät halua ymmärtää sanomaa alkavat tulkkaamaan.
Voihan sekin joka ei ymmärrä Ikean kirjahyllyn koontaohjetta kasata hyllyn ihan miten sattuu.
Sekä Ikean ohjeisiin että Raamattuun sopii sanonta; Se jolla korvat on kuulkoon ja se jolla silmät on nähköön.
Jos sinä olet Ikean kirjahyllyn ohjeilla kasannut kirjahyllyn osista olohuoneen pöydän niin et voi väittää että olet ymmärtänyt ohjeet. Et vaikka olisit ollut Ikeassa töissä. Heittelet vielä ylimääräiset osat pois ja sanot että nämä eivät kuulu siihen. Jos joku koettaa sinulle selittää ohjeet niin ylpeästi kiellät kaiken ja katat kahvisi tuolle pöydälle ja selität että näin se toimii. Parhaimmat kahvit ylimmälle tasolle ja kylmät kahvit alemmalle tasolle. Näin sinulla asiat vaan loksahtaa epäloogisesti paikoilleen. Tuollainen pöytä ei kauaa kesta edes niitten mielestä jotka ovat pöytääsi ihastelleet ja rakentaneet itselleen juuri samanlaisen.
Pitääpä tästä lähteä laittelemaan tietosanakirjat hyllyyn......
Toivon että pääset yli kielteisyydestäsi ja tulet ymmärtämään nämä asiat joskus.
Varmaan ketään ei saada uskomaan uskottelemalla niinkuin sanot.
Puhut kyllä ihan tottakin: "Minä ja Jumala hoidamme keskenämme välimme nyt ja aina."
Tämä sopii ennenminkin sinuun ja muihin jälleensyntyjiin: " Teillä on Jumalasta surullisen vääristynyt kuva."
ostanut IKEAlta mitään ja yrittänyt koota sitä määrättyä juttua IKEAn ohjeilla? Kirjahyllystä voi tulla vaikka olohuoneen pöytä.
Mutta takaisin raamattuun. Jokainen tulkitsee raamatun omalla tavallaan. Minulla on mukavia Jehovan todistaja naapureita jotka myös tulkitsevat raamattua tavallaan ja heidän mielestään muu tapa on täysin väärä. Sinä varmaan sanot että heidän tapansa on väärä.
Joka ikinen uskonsuunta tulkitsee raamattunsa omalla tavallaan. Niin teen minäkin.
Ja kukaan ei voi olla varma siitä että hänellä on absoluuttinen totuus.
että hän olisi sellainen egoistinen tuomitsija kuin mihin uskovaiset uskovat.
Minun kuvani Jumalasta on Rakkaus. Onko se mielestäsi surullinen kuva?
Yleensäkin nuo kokoamisohjeet ovat olleet minulle helppoja.
Näin sanoo vain sellainen joka ei tiedä totuutta: "Ja kukaan ei voi olla varma siitä että hänellä on absoluuttinen totuus."
Juuri sinulla on tämä kuva Jumalasta: .....että hän olisi sellainen egoistinen tuomitsija kuin mihin uskovaiset uskovat.
Miksi valehtelet siitä Jumalasta johon uskovaiset uskovat. Oletko opiskellut jotakin mantrajankuttamisoppia kun hoet tuota kuin (piip) ...sipää?
että minun totuuteni on lähempänä absoluuttista totuutta kuin sinun totuutesi.
Jos haluan. Nyt halusin.
on sellainen. Se lukee raamatussa ja raamattu kuulemma on tosi kirja. Sanovat uskikset. Joten silloin he uskovat tuollaiseen väkivaltaiseen jumalaan.
Ei monikaan uskovainen ole minulle kertonut rakastavasta Jumalasta. Jossain vaiheessa hän aina vihaa ja kostaa ja rankaisee.
eikös se kiivaskiukkuinen tuhonnut joitakin kaupunkejakin?
Siinä meni paljon viattomia ihmisiä kun kiivas kiukkuinen oli oikein känkkäränkkä.
Jumalasta et tiedä mitään mutta sinun keksimä jumalasi on sellainen joka käskee suunnittelemaan pikkutyttöjen raiskauksia ja tappoja ja nimitelemään heitä sitten natseiksi. Sinun jumalasi käskee sinua hyväksymään nämä asiat. Kaiken päälle sinun Jumalasi käskee sinua hokemaan "on vain rakkaus" mantraa.
Olet hyväksynyt pikkutyttöjen raiskauksen ja ne viestit löytyy tältä palstalta. Turha väittää vastaan, et kai ihan niin kiero ole?
Eikö sinua yhtään hävetä minkälaisen kuvan annat itsestäsi?
Oikeastihan ei Jumala ole tuhonnut mitään.
Uskovaisilla on vain tarve uskoa tuollaiseen määräävään tyranniin.
mitään raiskauksia enkä tappoja, mutta raamatun jumala on.
Me jotka uskomme jälleensyntymiseen emme yleensä tapa, mutta kristinuskossa olevat voivat sen tehdä ja varsinkin raiskaus on monen papin omallatunnolla. Heidän jumalansa kuitenkin antaa anteeksi moiset pienet erehdykset.
Jos tämä henkilö syntyisi uudelleen: http://fi.wikipedia.org/wiki/Iivana_Julma Ja hänet pahoinpideltäisiin kuoliaaksi 30 vuotiaana. Surmaajat saisivat suomen lain mukaan 3-5 vuoteen vankeutta ja Kuvansa juorulehtiin.
Onko tätä mielestäsi vaikea ymmärtää? Saiko kyseinen henkilö ansionsa mukaan? Vai olisiko parempi että hän olisi tälläkin hetkellä HElVETISSÄ, kärsimässä teoistaan ikuisesti?
...heräsi hyvin nuorena. Linjalla 6-10 vuotias naskali olin.
"Kysyisin silti, että milloin sulle kaikki tämä selvisi ? Eli esim. että mitä tapahtuu kuoleman jälkeen jne..."
Otsikkoon viitaten. En tietenkään vastaa Arittan puolesta, vaan omastani. Kaiken selviäminen sinällään on reissu. Erinomaisen pitkä sellainen. En usko että loogisesti voidaan edes tavoittaa "heti nyt mulle kaikki" ymmärryksessä mutta ei se haittaa kokeilla. Miltei päinvastoin :-)
Ja kyllä. Koen mielihyvää hullutellessani :-D
Eihän kaikki tietenkään ole vieläkään valjennut minullekaan mutta se mikä valkeni oli että uskonnot ovat vain yksi osa kokemuksia, ei mikään totuuden totuus.
Alan selvästikin pitää Sinua Aritta kohta Jumalana, mutta älä anna sen häiritä ;)
Mulla olis vielä jotain kysyttävää. Millainen käsitys sulla on siitä, että jos ihminen elää elämäänsä myös niin, että puhuu lähimmäisestä tahallisesti väärää tietoa, että miten kuoleman jälkeen tähän suhtaudutaan? En tarkoita nyt itseäni. Olen pyrkinyt paremminkin etsimään hyviä puolia lähimmäisistä, vaikka se voi olla joskus vaikeaakin.
Ajatuksena on se, että pääseekö tällainen ihminen kuin koira veräjästä rajan toisellakin puolella? Karman mukaanhan edellisten elämien "mokat" korjataan seuraavassa. Joutuuko kyseinen ihminen siis valitsemaan seuraavan elämänsä niin, että sovitus tapahtuu mahdollisesti pienenä kärsimyksenä tms.?
Olen ymmärtänyt, että kuoltuamme kuitenkin haluamme hyvin nopeasti takaisiin "uuteen" elämään. Onko sielunvaellus sen verran tylsää, että pitää päästä kokemaan tätä materialismia ja uusia kokemuksia maan päälle?
Eli mehän olemme Jumalasta mutta emme ole itse Jumala.
Kuoltuamme tapaamme oppaamme joiden kanssa käymme läpi maallisen elämämme. Katsomme menikö se suunnitelmien mukaan. Aina ei mene ja seuraavassa elämässä voimme sitten taas korjata näitä juttuja.
Meitä ei kukaan rankaise mistään. Olemme itse itsemme tuomareita ja rajan takana voimme myös opiskella sellaista joka auttaa meitä pärjäämään maallisessa elämässä.
Sitten en kutsuisi jälleensyntymistä sielunvaellukseksi koska se nimi antaa sellaisen kuvan että sielu harhailee ilman mitään päämäärää ja kontrollia. :-)
Valitsemme itse aina seuraavan elämän ja teemme sitä niin kauan kunnes olemme kokeneet sen mitä tulimme tänne kokemaan. Ehkä kuitenkin haluamme jatkaa jälleensyntymistä mestareina tai sitten "työskentelemme" oppaina.
Ne jotka kokevat NDE kokemuksia eivät millään haluaisi enää takaisin maan päälle ja kun kuolemme emme tosiaankaan halua ihan heti takaisin mutta kun aikaa kuluu (vaikka tuolla puolen ei aikaa olekaan) niin muutamme mielemme.
Eikä meidän ole pakko aina tulla juuri maan päälle kokemaan. Ehkä haluamme elää seuraavan elämän helppona ja synnymme johonkin missä on korkea sivilisaatio, mutta siellä emme saa niitä tärkeitä kokemuksia joita maan päällä saamme. Maa on nopein koulu universumissa. :-)
ihanaa
välillä ollaan lomalla kesälaitumilla ja sitten taas uusin voimin ylemmäle luokalle.
Luokalle jääneitäkin on mutta viimein heilläkin on päästötodistus kourassa.
Numerologia on yksi jännenpiä juttuja (nyt) mitä olen tutkinut. Siinä on enemmän perää kuin astrologiassa. Etenkin omasta nimestä saatu numero pitää mielestäni monien kohdalla hyvin paikkansa. Enemmän kuin syntymäajasta tullut numero.
Tämä on aika hyvä sivu:
http://www.mtv3.fi/helmi2005/kuudesaisti/numerologia.shtml
Minulla nämä asiat oli muistissa kun synnyin tai sitten ne tuli hyvin pian syntymän jälkeen muutama selvännäkijä väittää minun käyneen rajan takana vauvana. Äitini ei usko, vaikka olin kuulema 6kk. ikäisenä todella kipeä, mutta mitään sellaista hän ei ole minussa huomannut. Tosin hän oli jo töissä, kun olin sen ikäinen ja minulla oli nuori lapsenvahti.
Mutta kuitenkin lapsena kaikki jo alkoi. Muistin asioita selkeästi, mitä oli tapahtunut ja missä, mutta oikeasti sellaista ei ollut tapahtunut ainakaan tässä elämässä. Lattialuukku oli minulle sellainen juttu, että olin vielä 8v. varma, että sellainen on jossain kodissani, koska olin sen niin usein nähnyt.
Muistan myös selkeästi yhä koko lapsuuteni. Mitä ajattelin 1v. ja mitä 6v. ja kaiken siltä väliltä ja paljon asioita/unia missä olen samassa paikassa/paikoissa ja missä en kuitenkaan koskaan ole ollut.
Murrosikäisenä huomasin omaavani tiettyjä kykyjä ja aloin kiinnostumaan ja ottamaan niistä selvää. En kuitenkaan kovin aktiivisesti, sillä nuoruus, rakkaus, kaverit ja koulutus vei ajatuksiani ihan muualle. Minulla oli ufo fani kaveri ja yritin itsekkin innostua siitä, mutta se sammui voiman puutteeseen - kun ei taivaalla mitään näkynyt. Nyyf!
Vasta 30v. aloin tosissaan lukemaan ja tutkimaan asioita.
Monta kirjaa olen lukenut, mutta useat kirjat/väittämät olen kyllä laittanut suodattimeen. Ihan kaikkea ei kannata uskoa, kun näitä tutkii. Ihmisillä on tapana liiotella asioita ja myydä teoksiaan lisäämällä tilkka kaunista fantasiaa mukaan. Usein myös kopioidaan toisen juttuja.
Elikkä järjenkäyttöä mukaan.
Mutta luonnon laista on hyvä lähteä. Ne jotenkin auttaa tajuamaan asioita ja niiden avulla voi myös kritisoida lukemaansa (voiko olla?)
Ja sitten rohkeesti vaan kuvittelemaan juttuja (omiin kuvitelmiin saa uskoa = ) ) Ensin on ajatus...
http://www.selfcon.fi/luonnonlait.htm