Olen tavallinen suomalainen luterilainen tapakristitty, niinkuin olen aina ollutkin. Olen käynyt rippikoulun. Käyn joulukirkossa ja osallistun erilaisten kirkollisten juhlien, kuten häiden ja hautajaisten viettoon. En välttämättä muista mikä merkitys helluntailla on kristillisessä mielessä. En välttämättä muista kymmentä käskyä. Rukoilin viimeksi lapsena. Uskonto ei näy arkipäivässäni millään tavalla.
Olen opiskellut luonnontieteitä ja olen ollut kiinnostunut luonnosta koko elämäni. Siinä uskomattomassa nerokkuudessa, säännömukaisuudessa, käytännöllisyydessä ja kauneudessa uskon kiistattomasti, että taustalla on vaikuttava jokin jumalallinen voima: jumala. Uskon myös, ettei minun ole koskaan tarkoitus ymmärtää sen olemusta tai tarkoitusta.
Mutta raamatun opit ja koko kristinuskon opetukset tuntuvat minusta vierailta, osittain naiveilta ja myös elämää rajoittavilta. Koko 2000 vuotta vanha tarina sijoittuu paikkaan, mitä en ole koskaan nähny, tai kokenut. Kirjoitukset, jotka kokosi pakanallinen keisari, uskonto, jonka juhlapyhät ovat jäänteitä edeltävistä uskonnoista, uskonto jota niin usein on käytetty poliittisena aseena. En ole edes varma koko Raamatun todenperäisyydestä, tai varsinkaan Jeesuksen jumalallisuudesta.
Ongelma: eroanko siis kirkosta? Uskon jumalaan, mutta en kristinuskoon.
Olen opiskellut luonnontieteitä ja olen ollut kiinnostunut luonnosta koko elämäni. Siinä uskomattomassa nerokkuudessa, säännömukaisuudessa, käytännöllisyydessä ja kauneudessa uskon kiistattomasti, että taustalla on vaikuttava jokin jumalallinen voima: jumala. Uskon myös, ettei minun ole koskaan tarkoitus ymmärtää sen olemusta tai tarkoitusta.
Mutta raamatun opit ja koko kristinuskon opetukset tuntuvat minusta vierailta, osittain naiveilta ja myös elämää rajoittavilta. Koko 2000 vuotta vanha tarina sijoittuu paikkaan, mitä en ole koskaan nähny, tai kokenut. Kirjoitukset, jotka kokosi pakanallinen keisari, uskonto, jonka juhlapyhät ovat jäänteitä edeltävistä uskonnoista, uskonto jota niin usein on käytetty poliittisena aseena. En ole edes varma koko Raamatun todenperäisyydestä, tai varsinkaan Jeesuksen jumalallisuudesta.
Ongelma: eroanko siis kirkosta? Uskon jumalaan, mutta en kristinuskoon.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mun mielestä sun kannattaa selvittää tuo asia perusteellisesti. Suosittelen, että lainaat kirjastosta kirjan "Uskon ABC" (kirjoittanut Bo Giertz) ja kävisin sen kirjan kanssa miettien läpi just nuota asioita mitä kirjoitit. Se toimii mulla ainakin hyvin pohtimisen apuna kysymyksineen kaikkineen.
Mun mielestä ydinkysymys on se, kuka Jeesus todella on. Ei voi väittää, etteikö hän olis ollut joka tapauksessa ihmiskunnan historian merkittävin henkilö. Jotain hänessä on semmoista, mikä tarttee ottaa huomioon.
http://www.whoisjesus-really.com/finnish/menu.htm
Jos haluat tulla tuntemaan Herraa Jeesusta, niin lue rukoillen Jeesuksen nimessä Raamattua, että oppisit tuntemaan Jumalan tahdon ja hänen Valtakunnan ja hänen vanhurskaan mielenlaadun. Kannattaa pyytää rukouksen ja armon Henkeä eli elävää vettä ja sitä kautta tulla Jumalan opettamaksi hänen omien pyhien kirjoitusten kautta. Jumala johdattaa sinussa tahtomista ja tekemistä, kun vaellat rukoillen ja anoen.
Lue Raamattua 1. Mooseksen kirja ja sitten Uutta Testamenttia, esim. Luukkaan evankeliumi, apostolien teot, Ilmestyskirja, ja muut. Vanhan Testamentin puolelta kannattaa myös tutustua psalmeihin välipaloiksi Uuteen Testamenttiin. Myöhemmin myös profetiat ja koko VT.
Tuota varsinaista kysymystäsi voit tutkailla itse, kun opit tuntemaan Jumalaa ja hänen valtakuntaansa Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Voit myös kysyä sitä suoraan Isältä Jumalalta Jeesuksen nimessä, mutta ensin sinun täytyy oppia tuntemaan hänet Pyhässä Hengessä ja hänen pyhissä kirjoituksissaan.
Olen miettinyt myös tätä dilemmaa. Olen kyllä tutkinut kristinuskoa ja Raamattua ihan mielenkiinnosta, mutta en ihan oikeasti pysty sitä "tosimielellä" lukemaan, en myöskään osaa rukoilla tuntematta itseäni tekopyhäksi, jos näin voi sanoa. Teksti on minulle niin vierasta ja kaukana omasta todellisuudestani, missä elän.
Viime syksynä luin VT:a paljonkin, aika kriittisellä silmällä. Sen sisällön toistuvat epäloogisuudet, naivius ja raakuus lähinnä huvittivat. Se, että kokisin itseni tosi kristityksi, voisin kuvitella, on tällä hetkellä yhtä absurdi ajatus kuin jos minun pitäisi kääntyä hindulaisuuteen.(vertaus ehkä hieman huono, mutta ajatus tässä lähinnä)
Perheeni ei ole koskaan ollut uskonnollinen, eikä kristillisyys ole koskaan ollut erityisesti läsnä kotona. En ole siis koskaan kasvanut tällaiseen uskonnolliseen ajatusmaailmaan. Pikemminkin asiat nähdään meillä rationaalisesti. Osittain luulen, että kyse on myös siitä, että jotain mitä ei ole ikinä ollut, ei osaa tietyllä tavalla kaivatakaan.
Uskonto, usko ja jumala ovat myös yleismaailmallisia ilmiöitä ja osa inhimillisyyttä. En jotenkin voi ymmärtää, että kristityt nyt ihan oikeasti olisivat välttämättä "oikeassa". Raamattu ei sitä minulle kykene todistamaan.
En halua näillä puheillani ketään loukata, mutta tällä hetkellä arvioin hyvin kriittisesti omaa näkemystäni uskonnosta ja haluan mielelläni kuulla siitä mielipiteitä. Lisäksi tiedän hyvin etten ole suinkaan ainoa tässä tilanteessa oleva.
Hyvä, että olet rehellinen, koska sitä Luoja haluaa jokaiselta.
Jumalan etsimisessä ja seuraamisessa on hyvä olla rehellinen. Hän ei pakota ketään eikä edes patistele. Hän katsoo, onko ketään, joka tahtoo etsiä häntä ja tulla tuntemaan hänen tahtoaan ja tehdä sitä. Erilaisia johdatuksia ja tapahtumien mahdollisuuksia lienee yhtä monta kuin on ihmisiä eli todella paljon. Tärkeintä kaikessa on mielestäni se, että ihminen panee kaiken turvansa ja toivonsa Jumalan armoon ja luottaa siihen, että hän antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Jeesus sanoo: "Joka tahtoo ...".
> En jotenkin voi ymmärtää, että kristityt nyt ihan oikeasti olisivat välttämättä "oikeassa".
Oikeastaan kristityt ihmisinä eivät ole oikeassa kuin siinä, minkä Jumala on ilmoittanut ja mikä on sulautunut ihmisen otolliseen maaperään uskossa, toivossa ja rakkaudessa eli Jumalan Hengessä. Kannattaa ymmärtää, että ihmisillä kaikki on vajavaista ja heikkoa. Monesti sen sijaan kristityt ihmiset ovat väärässä, vaikka sitä ei tajutakkaan. Onneksi Jumala ei hylkää eikä jätä, vaikka hän tahtookin, että hänen lapsensa olisivat pyhät ja hyvät niinkuin hän itsekkin on.
Vain Luoja Jumala on oikeassa, koska hän on kaiken luonut ja pitää sitä yllä. Lisäksi hän on kaiken ilmoittanut pyhissä kirjoituksissa ja toimii yksin Herran Jeesuksen Kristuksen kautta. Isälle ja Pojalle kaikki kunnia ja kiitos. Ylistetään Herraa.
Jos kristinusko tuntuu vieraalta, kannattaa tutustua siihen. Sen jälkeen se ei enää tunnu vieraalta. Ja kannattaa perehtyä monipuolisesti, lukea vähän dogmatiikkaa, kirkkohistoriaa, kristillistä uskonnonfilosofiaa jne. Ainakin tällä hetkellä sinulla näyttäisi olevan väärä käsitys kristinuskon historiasta, jos tosiaan luulet Konstantinuksen koonneen UT:n tai kristillisten juhlapyhien olevan jotain jäänteitä edeltävistä uskonnoista.
eronut kirkosta, koska en usko Raamatun ja kristinuskon tarinoihin ja mytologiaan.Kymmenien vuosien kokemuksella voin sanoa, että kannattaa kuunnella omaatuntoansa ja erota kirkosta. Omakohtainen ja omalla tavalla uskominen on vapauttavaa.
Jos et käytä kirkon palveluja, niin mielestäni voit aivan hyvin erota. Mitä järkeä sinun on rahoittaa kirkon toimintaa, jos et siihen millään lailla osallistu tai osallistut, mutta äärimmäisen harvoin. Jos lapsena on käynyt rippikoulun tai aikuisena viettänyt kirkkohäät, ei se tarkoita että sinun pitäisi maksaa näitä "osamaksuja" lopun ikäsi. Ja hautaamiseen kirkko saa rahaa yllin kyllin valtiolta, kuului sitten kirkkoon tai ei.
Lahjoita 20% maksamastasi kirkollisvero summasta jollekkin pelkästään hyväntekeväisyyteen keskittyvälle järjestölle ja olet tällöin tehnyt enemmän kuin kirkkoon kuuluessasi.
Tutustu Kalevalaan, ollaan tutuilla tantereilla.
Kalevalassa on myös esoteerinen puoli, siitä kertoo W Angervon " Kalevalaisten esi-isiemme usko"