Niin usein unohdetaan, että rukoiluun kuuluu myös kiitoksen antaminen!
Kiittäkää joka tilassa, sanoo Raamattu.
Kirjoitin tänne muutama kuukausi sitten kiitokset Herralle siitä, että olen saanut aivan ihanan ja minulle sopivan vaimon.
Nyt haluan vielä tuoda julki kiitokseni siitä, mitä Herra on vaimoni elämässä viimeaikoina tehnyt.
Kun tapasimme, oli vaimollani aika, jona hän etsi Jumalaa ja vaellus oli hyvinkin horjuvaista. Joissain asioissa vaimoni oli hyvin haavoitettu vähän liian innokkaiden uskovaisten taholta, ja siksi hän suhtautui moniin minulle rakkaisiin asioihin penseästi sekä omaan kirkkokuntaani erittäin epäilevästi, ja tämä painoi mieltäni, vaikken itsekään ole sinisilmäisimpiä kirkkokuntani jäseniä.
En missään vaiheessa painostanut vaimoani muuttamaan mieltään vaan päätin osoittaa hänelle rakkautta ja laittaa tassua ristiin hänen puolestaan. Pyysin muutamaan tilaisuuteen ja hän tuli minun mielikseni, vaikkakin ilmoitti sitten, ettei aio käydä joka viikko jumalanpalveluksessa kuten en minäkään käy. Onneksi yhteinen rukouselämä toimi jo tässä vaiheessa.
Tilanne toki mietitytti minua ja harmitti, mutta suurin kärsijä oli vaimoni, jonka entiset haavat märkivät - vai oliko se Jumalan hoitokipuilua?
Toin rukoustaakkani pari kertaa esiin eräässä kaverihenkisessä rukouspiirissä, jossa oli niin luterilaisia kuin vapaasuuntalaisia kuin seurakunnattomia. En pyytänyt, että kihlattuni tulisi kanssani seurakuntaan tai vaihtaisi kirkkokuntaa tai mitään. Rukoilimme vain, että Herra saisi antaa meille hengellistä yhteyttä -olimmehan menossa naimisiin.
Muutosta alkoi tapahtua parissa kuukaudessa. Pikkuhiljaa vaimoni lämpeni taas lukemaan Raamattua, mikä hoiti häntä selvästi, ja alkoi puhua uskonasioistakin minulle ihan omasta aloitteestaan. Seurakuntakin tuli rakkaammaksi. En missään vaiheessa painostanut häntä. Itseasiassa yritin rohkaista häntä olemaan sen kirkkokunnan jäsen, joka hän jo oli ja olemaan siinä rohkea. Koitin selitellä, ettei hänen tarvitse minun takiani muuttua.
Mutta eihän hän minun takia muuttunutkaan! En tajunnut, että Jumala siinä teki työtään - ei sillä ettäkö hänen kirkkokunnassaan olisi mitään pahaa - Herra sitä siunatkoon. Jumala vain päätti jostain syystä käyttää minun seurakuntaani OSANA hoitavaa prosessia.
Jumalalla on kaiken lisäksi huumorintajua :D! Voitteko kuvitella, että vaimoni muistuttaa nyt kirkkokuntani jäsentä ajatuksiltaan ja teoiltaan paljon enemmän kuin minä itse (stereotypioita en kannata mutta tässä huumorimielellä karikatyyri on sen mukainen)! Hän on vakavasti harkinnut liittymistä minun seurakuntaani, ja minä välillä estelen ja ladon hänelle hänen kirkkokuntansa teologioita vastaväitteinä hänen liittymisaikeilleen :D.... Voin vain kiittää Herraa, että nyt vaimoni on tässä huushollissa se, joka on minulle hengelliseksi rohkaisuksi ja antaa minulle viisautta :)
Kiittäkää joka tilassa, sanoo Raamattu.
Kirjoitin tänne muutama kuukausi sitten kiitokset Herralle siitä, että olen saanut aivan ihanan ja minulle sopivan vaimon.
Nyt haluan vielä tuoda julki kiitokseni siitä, mitä Herra on vaimoni elämässä viimeaikoina tehnyt.
Kun tapasimme, oli vaimollani aika, jona hän etsi Jumalaa ja vaellus oli hyvinkin horjuvaista. Joissain asioissa vaimoni oli hyvin haavoitettu vähän liian innokkaiden uskovaisten taholta, ja siksi hän suhtautui moniin minulle rakkaisiin asioihin penseästi sekä omaan kirkkokuntaani erittäin epäilevästi, ja tämä painoi mieltäni, vaikken itsekään ole sinisilmäisimpiä kirkkokuntani jäseniä.
En missään vaiheessa painostanut vaimoani muuttamaan mieltään vaan päätin osoittaa hänelle rakkautta ja laittaa tassua ristiin hänen puolestaan. Pyysin muutamaan tilaisuuteen ja hän tuli minun mielikseni, vaikkakin ilmoitti sitten, ettei aio käydä joka viikko jumalanpalveluksessa kuten en minäkään käy. Onneksi yhteinen rukouselämä toimi jo tässä vaiheessa.
Tilanne toki mietitytti minua ja harmitti, mutta suurin kärsijä oli vaimoni, jonka entiset haavat märkivät - vai oliko se Jumalan hoitokipuilua?
Toin rukoustaakkani pari kertaa esiin eräässä kaverihenkisessä rukouspiirissä, jossa oli niin luterilaisia kuin vapaasuuntalaisia kuin seurakunnattomia. En pyytänyt, että kihlattuni tulisi kanssani seurakuntaan tai vaihtaisi kirkkokuntaa tai mitään. Rukoilimme vain, että Herra saisi antaa meille hengellistä yhteyttä -olimmehan menossa naimisiin.
Muutosta alkoi tapahtua parissa kuukaudessa. Pikkuhiljaa vaimoni lämpeni taas lukemaan Raamattua, mikä hoiti häntä selvästi, ja alkoi puhua uskonasioistakin minulle ihan omasta aloitteestaan. Seurakuntakin tuli rakkaammaksi. En missään vaiheessa painostanut häntä. Itseasiassa yritin rohkaista häntä olemaan sen kirkkokunnan jäsen, joka hän jo oli ja olemaan siinä rohkea. Koitin selitellä, ettei hänen tarvitse minun takiani muuttua.
Mutta eihän hän minun takia muuttunutkaan! En tajunnut, että Jumala siinä teki työtään - ei sillä ettäkö hänen kirkkokunnassaan olisi mitään pahaa - Herra sitä siunatkoon. Jumala vain päätti jostain syystä käyttää minun seurakuntaani OSANA hoitavaa prosessia.
Jumalalla on kaiken lisäksi huumorintajua :D! Voitteko kuvitella, että vaimoni muistuttaa nyt kirkkokuntani jäsentä ajatuksiltaan ja teoiltaan paljon enemmän kuin minä itse (stereotypioita en kannata mutta tässä huumorimielellä karikatyyri on sen mukainen)! Hän on vakavasti harkinnut liittymistä minun seurakuntaani, ja minä välillä estelen ja ladon hänelle hänen kirkkokuntansa teologioita vastaväitteinä hänen liittymisaikeilleen :D.... Voin vain kiittää Herraa, että nyt vaimoni on tässä huushollissa se, joka on minulle hengelliseksi rohkaisuksi ja antaa minulle viisautta :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.