Nyt se on virallista.
Onnitelkaamme toisiamme!
Nimitys klo 12 Rooman aikaa.
Onnitelkaamme toisiamme!
Nimitys klo 12 Rooman aikaa.
Meillä on piispa, isä Teemu
Ajattelija x
591027
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Olen todella tyytyväinen, että Vatikaani teki tällaisen ratkaisun.
Wrobelin aikanaan usein kuultu surullinen De profundis mutta nyt soi ja voitokkaasti Te Deum. Deo Gratias!
"Wrobelin aikanaan usein kuultu surullinen De profundis mutta nyt soi ja voitokkaasti Te Deum. Deo Gratias!"
Vanha katkirkkolainen Szigethy vei suoraan sanani! Nyt on vihdoinkin koittanut se hetki, jolloin Ekumeenisen keskuksen ja Katkirkon henki tulee valtaamaan koko hiippakunnan ja avaamaan meille ekumenian loputtomat näkymät! Kunpa isä Robert vielä eläisi ja näkisi tämän!
Szigethykin voisi tutustua sielumessun sisältöön, ennenkuin arvioi sitä jotenkin katolisuudelle vieraaksi. Sielumessun sisältö tulee koskemaan aikanaan meitä jokaista. Siinä on katolisuuden koko totuus.
Katkirkkolaiset avaavat shampanjapulloja: he saivat oikeaoppisen piispamme Józef Wróbelin ulos maasta ja oman juoksupojan hänen pallilleen. Syytä juhlia siis on. Oikeauskoiset katolilaiset vaipuvat sen sijaan syvään rukoukseen.
...polvistua "oikeauskoisen" rukoukseen ja pyytää sydämeensä rakkautta, myötätuntoa ja ymmärrystä, sillä ilman sitä Ei-modernistinenkaan puhtain sydämin kommuuniolle käy.
Onnea katolisille veljillemme ja monia vuosia tulevalle kaitsijallenne!
En tunne isä Teemua, mutta toivon että on kaiki hyvin ja hänestä tulee hyvä piispa, toivon että sit on enemmään Tridenttisia messuja ja koko maassa. Nyt on vain Helsingissä ja Tampereella- ja se ei riittä kun Suomi on valtava iso maa.
Suomen piti ottaa oppiksi esim. Espanjasta, Saksasta, Ranskasta- missä ovat vanhat mesut koko maassa.
Itse asun Savossa, ja koska en pääse katoliseen messuun, käyn ortodoksissa.
Tulevaisuudessa toivon myös että Kuopiossa olisi Tridenttinen messu.
Ja että Suomeen tulisi dominikaanien sääntökunta.
Mutta.. Deo Gratias.
"Ja että Suomeen tulisi dominikaanien sääntökunta."
http://www.studium.fi/suomessa2.html
Minulla ei ainakaan ole piispaa.
Anteeksi, en tienyt siitä. Sehän on hienoa ja positiivista asiaa. Voisin tulla joksus katsomaan, vaikka asun Savossa. Hienoa, kiitos!!!!
Teemu on varmasti hyväsydäminen mies, mutta olen ihmetellyt miksi hän on aina jo 1990-luvun alusta lähtien ollut niin kiireinen, kireä ja tyly. Tuskin tervehtii minua, vaikka en ole hänelle mitään pahaa tehnyt. Vihaako hän persoonaani jostain syystä? Onko hänellä jotain sisäisiä ristiriitoja? Onko hänellä joku suosikkipiiri, johon minä en kuulu? Vanha piispa Verschuren oli ystävällinen ja leppoisa mies samoin kuin Jan Aartskin (Jan on muuten väitellyt teologian tohtoriksi aiheesta Martti Luther ja kerran sanoi minulle olevansa Luther-fani vaikka katolinen pappi onkin). Opus Dein porukka on niin ikään hyvin ystävällistä aina, kun olen heitä messussa tavannut. Heillä on aikaa jutella, oli aihe sitten mikä tahansa. Kadullakin tervehtivät ja jäävät juttelemaan, jos sattuvat kävelemään vastaan. Minkähän takia Opus Dein haukkumisesta on tullut muoti-ilmiö ainakin tällä palstalla? Asiallista ja kohteliasta porukkaa.
> Itse asun Savossa, ja koska en pääse katoliseen messuun, käyn ortodoksissa.
Juu, katolilainen joka ei tiedä, että room.-katol. messuja pidetään sännöllisesti mm. Kuopiossa, Varkaudessa, Mikkelissä, Savonlinnassa. Vaikeeta!
..täältä Imatralta.
Sydämelliset onnittelut sä Teemulle!
Luulen, että uusi piispa saada helposti taivutettua seuraaviin hankkeisiin hiippakuntatasolla:
1. Avoin ehtoollispöytä luterilaisten kanssa.
2. Kaikille vapaa pääsy kommuuniolle.
3. Pappien selibaattisääntöön lukuisia poikkeuksia.
4. Homojen sielunhoito kuntoon.
5. Moraalista pitää nyt olla täysin hiljaa.
6. Tytöt ja naiset messupalvelijoiksi.
7. Naisten diakoninvirasta ja pappeudesta avataan kunnon keskustelu.
8. Konservatismi ja vanhat messut kielletään.
9. Pappien asut modernisoidaan.
10. Kitarat käyttöön messuihin.
Nyt on Katkirkolle vain taivas rajana... Kiitos Joseph Ratzinger -nimiselle paaville!
haa
Nyt on Katkirkon majakkalaiva saanut vihdoinkin kapteenin, Teemu Sipon. Miehistö meillä on jo valmiina. Nyt majakkalaivamme voi lähteä matkaan ja etsimään vapaalla merellä uutta katolilaisuutta, jota konservatismin henki ei pääse enää tukahduttamaan.
Katkirkolle on taivas enää rajana!
Minä kaipan Suomessa juuri Tridenttisia messuja, jotka ovat vain Helsingissä ja Tampereella. Piispa ei voi kieltää vanhan mesun, koska Piuksen V.n messu on ikuinen- siitä tuli dogma, ja paavi oli vapauttunut Tridentti messu. Eli Tridentti messuja pitää olla Suomessakin, niin kun keskí Euroopassa!!
Ei enää mitään "vapaapöyttiä "luterilaisten kanssa. Luterilaiset ovat kereettiläiset, ja heitä pitää saada katoliseen kirkkoon-kääntyä oikeaan uskontoon, eikä palvella messuja heidän kanssa.
Anteeksi gramattiikani- en ole suomalainen.
Mutta haluan vaan Tridentti messuja Suomessakin!!!!!!
Nuo kaikki toivomuksesi ovat tämänpäiväisen nimityksen myötä mitätöity ja ne ovat pelkkää historiaa. Edessä on Ekumeenisen keskuksen ja Katkirkon hengessä TODELLISEN ekumenian aika. Tämänastinen on ollut pelkkää alkusoittoa tulevalle. Luotan siihen, että piispa Teemu tulee toteuttamaan ehtoollisyhteyden luterilaisten sisartemme ja veljiemme kanssa. Vain taivas on enää rajana.
Silloin lähden jo Suomesta pois vaikka Espanjaan. Kaunis sää, Traditio ja Tridettiset mesut.
En kaipaa kylmyyttä, ja modernismia. NOM kelpaa ainoastaan latinaksi.
Myös paavi suvaitsee sekä NOM, että Tridenttisen mesun, niin miksi Suomessa niitä ei vietettä? Eikä se oli paavin määräystä vasataista?
En kaipa mitään ekumenia, en todellakaan. Mielulaan muutan pois maasta etälään.
noihin visioihisi: ei tuollaisista asioista päätä piispa!
Mitä tulee homoihin: lue katekismuksesta mikä on kirkon kanta homoihin. Heille kuuluu sielunhoito niin kuin muillekkin.
Kun piispana on niinkin salliva ja avoin ihminen kuin Teemu Sippo, piispan ei tarvitsekaan päättää kaikesta. Riittää vain, ettei hän aseta rajoituksia. Tällä periaatteella toimi vuosikymmeniä edistyksellinen Ekumeeninen keskus ja pian koko hiippakuntamme.
tuo, jos sinulla olisi valtaa, mutta katolinen piispa ei voi tuollaisia asioita tehdä. Tai jos tekisi, valitukset virtaisivat Vatikaaniin ja hän olisi pian entinen piispa. Eiköhän tuo ilmaus "uusi piispa saada helposti taivuteltua" ole ko. ihmisen aliarvioimista ja kirjoittajan oman (ja muiden samanmielisten) egon pöyhkeilyä. Ja sitä paitsi, mitä homoihin tulee, eiköhän heillä ole nytkin täysi oikeus sielunhoitoon kuten muillakin. Se tuossa "vaatimuslistassa" hieman ihmetytti; on eri sarjaa kuin muut.
Ei piispa Teemun tarvitsekaan tehdä mitään. Hän on onneksi avoin ja sallivainen ihminen, joka ei tule laittamaan rajoituksia meidän katkirkkolaisten toiminnalle. Saamme siis toimia vapaasti ja niin saavat muutkin.
Isä Teemu on aina kunnostautunut avoimena ja ymmärtäväisenä ihmisenä homoja kohtaan. Nyt on siis aika saada pystyyn erityinen homojen sielunhoito, johon itse kukin saa osallistua "sellaisena kuin on". Se voisi olla uraauurtava koko katoliselle maailmalle.
Ei ole kysymys jos kirkko järjestää sielunhoitoa, vaan onko sen GLBTI-kansan ominaispiirteiden ja tuntoherkkyyden pohjalta rakennettu yhteinen ja tasavertainen dialogi ilman ennalta rakennettuja aggressio kuvioita.
Olin ajatellut jos puhumisemme piispa Teemun kanssa miten voisimme saada eri erityissuhteet parannettu jotka ovat olleet niin täynnä turhaa epäluuloa ja suoranaista kyseenalaistamista. Eli ajattelin että sateenkaarikuoro joka toiminut mm. sateenkaarimessuissa loistavalla menestyksellä toisi sitä ilon sateenkaarea piispan vihkimykseen. Olisin vaikka valmis tukemaan jos vaikka ryhmä saataisiin alla olevien kuorolaisten joukosta tehtyä oikea uuden aikamme kuoro. (ei kai jazz laulut ole liian out/konservatiivistä?)
http://www.gaykuorosirppi.com/
http://www.stockholmsgaykor.com/
Inspis matskua
http://www.heseta.fi/malkus/http://www.yhteys.org/sateenkaarimessut.html
Sateenkaarimessu ylisti rakkautta , jo kuvissa näkyvä VT Larsson on täynnä sitä Jeesuksen innostavaa raukatta joka kulkee yli kaikkien intressiryhmien turhat kitkat. (PS vain on suuri ilo saada tuntea hänet).
http://www.qx.se/pride/10265/regnbagsmassa-hyllade-karleken
Kristittynä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistön edustajana olen todella iloinen isä Teemun valinnasta piispaksi ja haluan myös kiittää Banjeetä siitä että hän on tuonut asiaa esille tällä foorumilla koska sitä on kovin vaikea ollut hiippakunnassamme tuoda esiin. On täysin totta, että rakkauden tulee olla tästä eteenpäin keskiössä poistamassa eri intressiryhmien turhia kitkoja. HLGBTI-liikkeen tunnuksen, sateenkaarilipun väreillä on symbolinen merkityksensä:
* Punainen - elämä,
* Oranssi - parantava voima,
* Keltainen - aurinko,
* Vihreä - luonto,
* Sininen - harmonia,
* Violetti - yhteishenki
(lähde: Wikipedia)
Toivon, että lain ja vanhoillisuuden kauden jälkeen juuri tuo yhteishenkim parantava voima ja harmonia leimaisivat yhteisöämme. Tuhoavan ja kaavoihin pakottavan heteronormatiivisuuden kauden uskon olevan ohitse ja uusien suvaitsevaisuuden tuulien puhaltavan. Vallitseva hetero-oletus sekä kirkon patriarkaalisuus tukahduttavat ja estävät Pyhän Hengen vapaan vaikutuksen. Esimerkiksi ns. vanhan messun salliminen on osoitus regressiosta progression sijaan. Vanha messu loukkaa juutalaisia rukouksillaan, homoja heteronormatiivisuudellaaan ja natsimaisuudellaan ja naisia patriarkaalisuudellaan . Vatikaani ei voi panna meitä mihinkään pakkopaitaan, vaan meillä on nyt mahdollisuus lähteä kokeellisen kirkon tielle, jossa luovutaan perinnäisistä opeista ja katsotaan asioita (etenkin eettisiä kysymyksiä) uudella, modernilla tavalla. Vatikaani on suhtautunut hyvin suopeasti edistyksellisiin hiippakuntiin eikä muutosten tekemistä minusta kannata erityisesti pelätä.
vihkimään samaa sukupuolta olevat ja miksei voitaisi järjestää aivan seksuaalijuhlia yhdessä heterojen ja homoseksuaalien kanssa. Sehän vasta ekumeenia olisi :)
Nyt koittaa vapaus meillä ja muu katolinen maailma seuraa perässämme.
Piispa Teemu on aina ollut tunnettu avoimuudestaan seksuaalivähemmistöjä ja heidän tarpeitaan kohtaan. Iloitsen suuresti siitä, että hän on nyt piispamme ja tulee tarjoamaan hengellisen kodin sateenkaariväellekin.
lisätään, miten lapsia tehdään saman sukupuolen kanssa. Tai miten niitä adoptoidaan heteroilta.
Toivon siunausta, paljon onnea ja voimia isä Teemulle, piispallemme. Ei tule olemaan helppoa tämän lauman kanssa. Toivon että todellinen hiippakunta - ei tämä lössi netissä - osaa tukea tukea piispaa vaativassa tehtävässä.
Itse olisin toivonut jostakusta toisesta piispaa. Nyt tämän valinnan kanssa on vain yksinkertaisesti elettävä. Helppoa se ei tule olemaan. Tunnen isä Teemun sen verran hyvin, että tiedän miten helposti hän tulee olemaan eri henkilöiden ja ryhmien johdateltavissa.
Lössi netissä kuulostaa vaatimattomalta, mutta edellisen piispan sai ulos maasta nimenomaan yksi lössi netissä. Itse kaipaan häntä jo takaisin.
Tässä ketjussa taitaa olla enemmän sarkasmia kuin asiaa...
Yksi asia on tässä tilanteessa itselleni vakava: Lapsen elämässä yhden piispan kausi voi olla hurjan pitkä aika ja sillä, mitä silloin opetetaan (tai mikä hiljennetään) on valtava merkitys.
Kysymys on siis se, opettaako piispa koko katolista uskoa, vain osaa siitä, vaiko jotain muuta. Tämä kysymys siis kenen tahansa piispan kohdalla ja vastuu menee hänen kanssaan mukana sitten taivaanporteille. Jos tietyistä asioista ollaan hiljaa (vaikka ovatkin selviä kirkon opetuksia), tulee lapsillemme väärä kuva kirkosta ja sen opetuksesta. Aikuisina lapsemme päättävät itse, elävätkö kirkon uskon mukaan vaiko eivät. Tuo valinta tulee saada tehdä faktojen, ei harhaluulojen, perusteella. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on maassamme kasvanut katolilaisten sukupolvi, joka uskontuntemus on todella hatara. Ei mikään ihme, että heistä suurta osaa ei messussa näy ja että kutsumuksia ei tule suomen- tai ruotsinkielisten joukosta. Kuka haluaisi omistaa elämänsä "ei millekään"?
Jos maassamme, nyt tai joskus myöhemmin, tulee tilanne, että seurakunnassa pitää hävetä koko katolisen uskon tunnustamista ja sen elämisen yrittämistä, pidän tätä suurena vääryytenä. Kirkon ulkopuolisen maailman en oleta ymmärtävän uskoamme, mutta seurakunnassa odotan koko uskon tukemista ja vaalimista. Jos tämä ei toteudu, kirjoitan asiasta vahvasti ylöspäin ja sen jälkeen harkitsen muuttoa ulkomaille. Kirkko on vanha kuin mikä, mutta lapseni ovat lapsia (ja minun vastuullani) vain seuraavat kymmenen vuotta. Kirkolla siis on aina aikaa rukoilla ja odottaa parempaa, minulla vanhempana on vain nämä vuodet.
Meidän kodissamme on eilisestä lähtien eletty samassa huolessa. Kiitos sinulle asiallisesta kirjoituksestasi! Kirkon usko on kokonaisuus eikä se salli paikallisia poikkeuksia, ekumeenisia kompromisseja eikä uskontotuuksista vaikenemista. Mikäli tällaisia tulee Suomessa esiintymään (mitä valitettavasti pidämme melko lailla varmana), tulen henkilökohtaisesti valittamaan niistä Vatikaaniin.
Kirkko voi toki odottaa parempaa piispaa. Me perheelliset emme.
Niin, epäilemättä piispan ja kaikkien pappien pitää opettaa koko uskoa. Mutta ongelma ei välttämättä aina ole se, että uskon jostain osasta vaietaan. Päinvastoin: joskus papilla voi olla taipumus painottaa, korostaa, vain jotain osaa uskosta. Tulee mieleen yksi pappi, jolle kaikki kiertyy aina tavalla tai toisella sukupuolisuuden ja seksuaaliopetuksen ympärille. Irstaus vaanii koko ajan jne. Hän ei varsinaisesti vaikene armosta, rakkaudesta, inhimillisyydestä ja toisten tukemisesta, mutta kovin vähäistä roolia ne hänen saarnoissaan näyttelevät.
Mutta pohjimmiltani olen siis samaa mieltä: kaikki uskon puolet tai osa-alueet pitää tietysti muistaa.
Eihän edellistä piispaa mikään "lössi netissä" saanut ulos maasta. Hän lähti, koska häneltä vaadittiin asioita, joihin hän ei halunnut suostua. Ja niitä asioita vaativat ne, joilla on piispan ylitse valtaa.
Se lössi netissä kirjoitteli kaikenlaista soopaa, muun ohella pyrkien halventamaan Vatikaanin edustajan (Pohjoismaiden nuntiuksen) työskentelyä hiippakuntamme ongelmien ratkaisemiseksi.
Onhan se kummallista, että Perheenäidille ei kelpaa suomalainen piispa, joka tuntee tämän maan ja kansan ja kulttuurin ja joka osaa keskustella suomeksi, ruotsiksi ja sen lisäksi ainakin englanniksi ja saksaksi. Joka on kokenut sielunhoitaja. Joka on toiminut ansiokkaasti hyvin moninaisissa tehtävissä hiippakunnassa ja jolla on hyvät henkilösuhteet muihin kirkkokuntiin maassamme. Joka edustaa ja puolustaa katolista uskoa sympaattisella, sydämellisellä olemuksellaan. Joka on ollut ja on valmis antamaan koko elämänsä kirkon ja katolisen uskon palvelemiseen.
Miten ihmeessä kuvittelet, että suomalainen katolisuus olisi juuri nyt erityisen uhanalaisena, kun vihdoin hiippakuntamme tuli "täysi-ikäiseksi" saadessaan piispan oman kansan keskuudesta? Millä ihmeen tavalla ulkomaalainen piispa olisi sinun mielestäsi meille parempi?
Tuskin on uusi piispa nimitetty, kun keskustelupalstoilla Suomessa käydään tuikeita keskusteluja. On surullista huomata, että pieni suomalaisten katolisten yhteisö on noin riitainen ja ihmisten sydämet täynnä katkeruutta ja vihamielisyyttä. Itse tahdotaan olla oikeassa kaikessa, muiden mielipiteet ovat vääriä. Menkääpä hieman itseenne siellä.
Suomessa helposti käsitys katolisuudesta hämärtyy, koska siellä on katolilaisia niin vähän. Esimerkiksi muutamat vanhan messun kovaääniset puolustajat saavat asiaa tuntemattomat kuvittelemaan, että ulkomailla ei muuta tehdäkään, kuin pidetään tridentiinisiä messuja. Tosiasiassa niitä ei ole isoissakaan kaupungeissa kuin joissain yksittäisissä kirkoissa ja suurin osa porukasta ei sinne mene. Yli miljardista maailman katolilaisesta valtaosa viettää Vatikaanin II kirkolliskokouksen messua onnellisina ja iloisina. Myös lukuisille käännynnäisille (itseni mukaan lukien) Vatikaanin II konsiilin muutokset ovat täysin keskeinen syy ylipäänsä kääntyä katolilaisiksi.
Pienessä katolilaisten yhteisössä, jossa monet ovat vielä käännynnäisiä, eksytään helposti fundamentalismin puolelle. Katekismusta luetaan kuin lakikirjaa, mahdottoman oikeaoppisia ollaan ja vain kaikkein vanhanaikaisin on sitä "oikeaa". Muotoseikkojen osaamisella briljeerataan omahyväisesti, liturgiasta kelpaa vain vaikeaselkoisin, latinaksi haastellaan, säännöt osataan, mutta rakkautta ja anteeksiantoa ei ole. Tämä on Suomessa todellinen vaara - kirkon pitäisi olla avoin kaikille siitä kiinnostuneille ilman, että "oikeaoppisten" kiihkoilu masentaa muut tietä etsivät. Jeesus ei tullut parantamaan terveitä.
Isä Teemulle lämpimät onnittelut. Hän on diplomaatti ja tulee varmasti kaikkien kanssa juttuun. Hän on myös sivistynyt ja kansainvälisesti kokenut. Ehdotan, että annamme hänelle mahdollisuuden kasvaa vähitellen piispan rooliin, emme odota täydellisyyttä ja rukoilemme hänen puolestaan. Lisäksi kehotan uskovien yhteisöä kirkon vaatimaan nöyryyteen. Piispa on apostolien seuraaja, ja eiköhän Pater Joschka Ratzingerilla siellä Vatikaanissa ollut syynsä asettaa Isä Teemu tähän tehtävään. Kunnioitetaanpa hieman hänen päätöstään.
Ja vielä: Isä Teemu muuten ei ole vanhan messun fanaattinen vastustaja. Hän on kirjoittanutkin aiheesta omaan varovaiseen tyyliinsä esim. Kotimaa-lehteen. Kaikille niille, jotka toivovat suuria uudistuksia, tahtoisin vielä muistuttaa, ettei Isä Teemu ole myöskään loppujen lopuksi kovin liberaali. Esimerkiksi hänen kannanottonsa Fidesissä katolilaisten perhearvojen puolesta homoliittoja ym. vastaan oli aivan selkeätä tekstiä. Kyllä hän pitää kiinni Vatikaanin linjasta ihan tarpeeksi hyvin, saadaanpa vielä nähdä. Ja niin kuuluu ollakin.
Kaikkia ei voi miellyttää, eikä Isä Teemu varmasti aiokaan kaikkia miellyttää. Olen jutellut näistä asioista hänen kanssaan, ja todennut, että ainakin kaikki populismi on hänelle vierasta. "Täytyy olla tarpeeksi rohkea sanoakseen myös asioita, joita ihmiset eivät halua kuulla", sanoi hän viisaasti.
"Isä Teemulle lämpimät onnittelut. Hän on diplomaatti ja tulee varmasti kaikkien kanssa juttuun. Hän on myös sivistynyt ja kansainvälisesti kokenut."
Diplomaatti ei ole suinkaan isä Teemu Sippo, vaan suomalaisista papeista nuorempi eli isä Tuomo T. Vimpari. Ja tämä jälkimmäinen on sivistynyt (mm. tohtori) ja kansainvälisesti kokenut. Hän toimii Vatikaanin diplomaattipalvelussa.
Katolinen.net-sivujen mukaan Sippo ei ole asunut ulkomailla sitten 1970-luvun Saksan-opintojen. Vimpari sen sijaan on oman sanojensa mukaan vieraillut kaikilla mantereilla.
"Pienessä katolilaisten yhteisössä, jossa monet ovat vielä käännynnäisiä, eksytään helposti fundamentalismin puolelle. Katekismusta luetaan kuin lakikirjaa, mahdottoman oikeaoppisia ollaan ja vain kaikkein vanhanaikaisin on sitä "oikeaa". Muotoseikkojen osaamisella briljeerataan omahyväisesti, liturgiasta kelpaa vain vaikeaselkoisin, latinaksi haastellaan, säännöt osataan, mutta rakkautta ja anteeksiantoa ei ole. Tämä on Suomessa todellinen vaara - kirkon pitäisi olla avoin kaikille siitä kiinnostuneille ilman, että "oikeaoppisten" kiihkoilu masentaa muut tietä etsivät. Jeesus ei tullut parantamaan terveitä."
Benedicta... Huomasitkohan lainkaan, että tässä juuri asetuit muiden yläpuolelle kertomaan heille, mikä on oikea tapa olla katolilainen? Kaiken lisäksi vielä näytät kirjoittavan ihmisistä, joita et tunne, niin kuin tuntisit heidät hyvinkin... Latinaksi haastellaan, briljeerataan, rakkautta ei ole, jne? Aika rankkaa tekstiä ihmisistä, joita tuskin voit tuntea, kun ulkomailla asustelet. Olisikohan kuitenkin niin, että tunnet joitakin paikallisia siellä ulkomailla, joita vastaan sinulla on jotain ja siksi haluat leimata sinulle täysin tuntemattomia ihmisiä?
Sääliksi käy ne suomalaiset käännynnäiset, koska ikinä eivät voi tehdä oikein.. Hei, mutta eikös tuleva piispakin ole käännynnäinen? Oi voi, kaikki toivo on mennyttä. ;)
Parahin suomijuntti (mikä itseironinen nimitys :-) )
Ei minulla ole tarvetta asettua kenenkään yläpuolelle, kuten hieman epäystävällisesti kirjoitit. Mielipiteen ilmaisemiseen minulla kuitenkin on oikeus, ja pahoittelen, jos kirjoitin niin kärjistetysti, että käsitit minut väärin.
En tarkoittanut tuolla siteeraamallasi kommentilla tosiaan suorastaan suomalaisia katolilaisia, vaan yleensä vain fundamentalisteja, joilla on pakko tehdä kaikki "oikein ja sääntöjen mukaan" ja unohtaa rakkaus ja anteeksianto. Käännynnäisistä tulee helposti fundamentalisteja. Tämä on todellinen vaara kenelle hyvänsä käännynnäiselle, ja suomalaisissa katolilaisissa on paljon käännynnäisiä. Joidenkin käännynnäisten fundamentalistikatolilaisten puheista voisi kuvitella, että uskon peruskysymyksiin kuuluu se, onko messu tridentiininen vai ei. Eiköhän siinä Jeesuksen opetuksessa ollut kuitenkin hieman toisista asioista kyse.
Puhun myös omasta kokemuksestani kääntyneenä katolilaisena: Miten helppoa onkaan ottaa sääntökirja esille ja iskeä eksynyttä kanssaihmistä KKK:lla päähän sen sijaan, että yrittäisi todella eläytyä hänen tilanteeseensa ja auttaa häntä pienin askelin eteenpäin hänen ehdoillaan. Tai miten helppoa on lumoutua hartaan (vanhan tai uuden) messun kauneudesta ja sulkea silmät kirkon ovella tai metrossa anelevilta keräjäläisiltä. Kohtaan itse tämän kysymyksen usein omassa elämässäni.
Ulkomailla on paljon liberaaleja katolilaisia, ehkä olen kohdannut niitä täällä enemmän kuin Suomessa. Toisaalta tiedostan, että onhan täällä myös konservatiiveja, vaikka heidän joukkonsa on suhteessa niin pieni, että se ei täällä paljon kuulu eikä näy. Ajattelen kuitenkin, että katolisen kirkon etuihin kuuluu juuri sen suuruus ja kansainvälisyys: kirkon alle mahtuu monenlaista, eikä se kuitenkaan tarkoita, että erilaisten näkökantojen vuoksi täytyisi lähteä protestoiden kirkosta eroamaan ja uusia kirkkokuntia perustamaan. On tilaa vanhan messun kannattajille, on tilaa kitaramusiikin ystäville, on tilaa niille, jotka vaativat liturgista tanssia mukaan seremonioihin, kun sitä kuulemma oli alkukirkossa. Itse en kuulu mihinkään näistä ryhmistä, mutta toivottavasti kirkossa on kuitenkin tilaa myös minulle.
Kunnianarvoisa konservatiivinen sielu,
Kiitos paljon oivaltavasta huomautuksestasi, joka sai minut tarkistamaan kenties jo sumentuneen suomenkieleni käsitteitä.
Sivistyssanakirjani mukaan sanalla "diplomaatti" on myös kuvaannollinen merkitys: "Taitava, joustavasti toimiva henkilö", sanotaan täällä. Tarkoitukseni oli siis käyttää tätä merkitystä sanalle "diplomaatti", ei suinkaan väittää, että Teemu Sippo olisi toiminut diplomaattina. Kuinka ajattelematonta minulta, etten tullut ottaneeksi huomioon, että joku voisi käsittää kirjoitukseni näin. Syvimmät pahoitteluni tämän väärinkäsityksen johdosta.
Sydäntäni liikuttaa, että pidät tohtoreita sivistyneinä. Tietääkseni kuitenkaan "sivistynyt" ei ole ilmaisun "korkeakoulututkinnon suorittanut" synonyymi, vaikka monesti toki tohtori saattaa sivistynyt ollakin. Tällä en toki halua väheksyä Isä Tuomo T. Vimparin sivistyneisyyttä, joka luullakseni on kuitenkin verratonta. En voi sitä arvostella, sillä en tunne häntä.
Varmasti olet oikeassa siinä, että Isä Tuomon kansainvälinen työkokemus on suurempi. Kansainvälistä kokemusta saattaa olla minun mielestäni kuitenkin sekin, että on ollut paljon eri maista tulleiden ihmisten kanssa tekemisissä. Kansainvälisestä kokemuksesta viestii sekin, että ihminen puhuu niin hienostunutta saksaa, että se herättää jopa syntyperäisten saksalaisten ihailua.
"Katolinen.net-sivujen mukaan Sippo ei ole asunut ulkomailla sitten 1970-luvun Saksan-opintojen."
Kyllä isä Teemu Sippo on asunut mm. Italiassa opiskellessaan Italian kieltä muutama vuosi sitten. Ulkomailla asuminen ei sinänsä ole edellytys toimia piispana Suomessa.
huomaa, että olet juuri sellainen mainitsemasi käännynnäinen ja toisekseen, ulkomaisesta katolilaisuudesta sinulla ei selvästikään ole tietoa. Vaikutat ennemminkin ekumeenihepulta. Tutun tuntuista jurputusta ortodoksipalstalta.
Kyllä "diplomaatti" on substantiivi ja merkitsee ammattia. Isä Tuomo T. Vimpari on pappi ja diplomaatti.
Isä Teemu Sippo sen sijaan voi olla "diplomaattinen". Se on adjektiivi. Itse en tosin käyttäisi sitä hänestä. Ilmeisesti oma kuvasti hänestä on jäänyt sangen pinnalliseksi, kun kerran asut ulkomailla. En myöskään puhuisi tavallisen papin työskentelystä maassamme "kansainvälisenä työkokemuksena". Se kuulostaa vain naurettavalta.
kauniista ja lämpimästä kirjoituksestasi. Me saamme olla nyt onnellisia, että olemme saaneet uuden piispan. Isä Teemu on oikea valinta. Kunnioitetaan valitsijaa olemalla kunnon katolilaisia.
Isä Teemu on oikea valinta Katkirkonkin mielestä. Hänen valintansa ansiosta täällä aukeavat ekumenian uudet horisontit, kun hiippakuntamme usko uudistetaan ja tavat modernisoidaan kertaheitolla. Hieno valinta! Ekumenian loistava tulevaisuus on edessämme. Vailla mitään rajoja.
Haluan huomauttaa, että on turha tehdä synonyymejä asioista tridentiinisen messun ystävä ja konservatiivi tai fundamentalisti. Pidän vanhan messun muodosta ja siinä olevasta hartaudentunteesta enemmän kuin uuden messun. Tämä ei johdu niinkään uuden messun uudistuksista, vaan että sitä ei vietetä useinkaan konsiilin oppien mukaisesti. Vuosien saatossa siihen on tullut mukaan mauttomuutta, tyylitajuttomuutta, messua viettävän papin persoonan ylikorostamista, täysin kirkkoon sopimatonta musiikkia, improvisaatiota jne. Vanha messu on ikäänkuin tae ettei, tällaista tarvitse kärsiä. Monille juuri tästä on kysymys, ei mistään muusta. Jos täällä nyt joku on konservatiivi-fundamentalisti, niin ne on ne äänekkäimmät. joskun on myös kysymys pelkästä provokaatiosta. Kun joku ehdottaa sateenkaarimessua gay-kuoroineen, joillakin vain nousee karvat pystyyn. Itse en tunne mitään antipatiaa homoja kohtaan. Joskus käy heitä sääliksi.
vanhan messun muoto - tae ettei, tällaista tarvitse kärsiä (eli mauttomuutta, tyylitajuttomuutta, messua viettävän papin persoonan ylikorostamista, täysin kirkkoon sopimatonta musiikkia, improvisaatiota jne).
HYVIN SANOTTU. Olen vauvasta saakka käynyt Novus Ordo messussa joka on harras hengessään jos oikea pappi sitä viettää (esim. isä Teemu). Mutta messun hengellinen arvokkuus ei voi riippua papista tai kokeilu haluisista maalikoista. Niin kuin sanoit Perinteinen Messu tapa on kuin vakuutus että kun astuu kirkkoon ei tarvitse ottaa kantaa siihen oliko päivän esitys hyvä tai ei. Olen tullut rukoilemaan kirkkoon enkä kokemaan temppuja jotka ovat parempia teatterissa, TVssä tai jopa seurakuntasalissa.
Koska papin persoona tulee niin vahvasti esiin uudessa messu muodossa missä annetaan papille enemmän tulkintavaraa, riippuu messu papista. Eli jos ei pidä jostain papista niin pahimmassa tapauksessa ei käy siinä messussa. Asiat taas heittäytyvät toisin päin kun pidetty pappi Teemu veti melkoisen porukan mukaansa Mariaan kun lähti Henrikistä.
Eli, vanhassa messu muodossa riitti hallitsee pappia, eikä niin että riitti on papin armoilla.
Hyvä ajattelija, hyvä ohikulkija,
kiitos erinomaisista mielipiteistä ja asiallisesta palautteesta. Ajattelija on oikeassa siinä, ettei tridentiinisen messun hartaudesta pitäviä saa yksiselitteisesti leimata fundamentalisteiksi. En pidä itseäni kovin fundamentalistisena, kenties miedosti konservatiivisena kyllä, mutta minäkin arvostan messussa (vanhassa tai uudessa) nimenomaan hartautta ja mahdollisuutta keskittyä rukoukseen eikä mihinkään populistishow'hun. Rumpukomppi-kitaramessuja olen kokenut ja lähinnä kärsinyt niissä. Mystiikka ja ihmeen kokemus ovat niissä ainakin minun osaltani tipotiessään. Myöskään Isä Teemu ei semmoisia kannata.
Itse pidän eniten gregoriaanisesti lauletuista messuista, renessanssimessuista ja kuoro orkesteri-messuista, joita voi kuulla joissain isoissa paikoissa. Keski-Euroopan pääkaupungeissa menen mieluiten kuulemaan näitä. Suomessa sellaista on tietysti harvoin, kun kirkko on niin köyhä. Voihan se olla, että Suomessa asuessani minäkin hakeutuisin juuri tridentiinisen messun kauneuden pariin.
Toisaalta on paljon ihmisiä, joiden rukousta ja elämystä rytmimusiikki tukee. Uskon, että heillekin on paikkansa katolisen kirkon helmassa. Katolisen nuorison tapahtumissa on Keski-Euroopassa paljon tällaista musiikkia, ja ihmisiä on tuhatmäärin. Tunnelma on erilainen, mutta nuoret saattavat silti löytää siitä jotain, mikä ei välttämättä meille vanhemmille aukea.
myös se, kun pitäisi olla koko ajan avaamassa suutaan. Noh, tietysti voisi olla hiljaakin, mutta sitten tulee olo, että koska 'kansan' tulee vastata, se on tehtävä. Toki joskus jätän väliin. Nautin myös gregoriaanisesta musiikista, ja jos sattuu viulu- tai huilusäestys, olen onnellinen tai jos joku hyvä-ääninen mies/mieskuoro tai vaikkapa mezzosopraano esiintyy, niin ah, nautinto ja kiitos kumpuaa kaikkien hyvien lahjojen antajalle.
VatII-messuissa suljen useimmiten silmäni ja yritän keskittyä oleelliseen. En viitsi katsella, mitä pappi tai alttaripojat puuhaavat (tai kirkkokansa). Suomalaisista virsistä en todellakaan pidä, vaikka joukossa on joitain ihan yes; silti mieluiten latinaksi katolisia lauluja, kiitos! Ei lut. virsiä, ei ei ei. Helsingin hiippakunnassa ollaan jo monta vuotta odotettua uutta laulukirjaa. Milloin lie valmistuu? Ja mikä mahtaa olla sisältö? Onko jollakin tarkempaa tietoa?
Pelkään liturgiamme puolesta. Marian kirkossa on siirrytty käytäntöön, että aina silloin, kun messun vakituiset laulut lauletaan suomeksi, credo luetaan (suomeksi) eikä siis lauleta latinaksi. Myös päinvastoin eli kun latinaksi laulut, tulee credokin. Pappien vaatimuksesta tämä muutos. Kertokaa, jos muissakin seurakunnissa on tähän siirrytty. Pelkään, että muutos enteilee pikku hiljaa latinasta luopumista. Siitä en toipuisi koskaan! Pitäisiköhän ottaa asia puheeksi, kun tuleva piispamme on vihitty.
Todennäköisesti laulukirja on laajennettu cantate. Johtuu osittain siitä, että meillä ei ole suomenkielistä katolista laulukulttuuria, siksi siinä on luterilaisia virsiä varmasti. Toivottavasti siinä on ne pakolliset latinankieliset laulut, mahdollisesti jotain uusia.
Tuosta messun kielipolitiikasta olen aika samoilla linjoilla papiston kanssa. Mitä vähemmän sekotetaan eri kieliä messussa, sen parempi. Mariassa on varmaan aika vähän eri kansallisuuksia verrattuna Henkkaan, joten kansankieli sopii sinne ihan hyvin. kansankieli sopii myös paremmin tähän uuteen messuun. Siinähän pappi ja kansa keskustelee keskenään. Ei se latinaksi oikein toimisi?
voisi olla latinaksi lähes aina. Me tunnustamme uskomme Jumalalle, emmekä keskustele papiston kanssa silloin. Ajatus, että keskustelisimme papiston kanssa, on vähän erikoinen. Messuun mennään Jumalan vuoksi ja Jumalan kunniaksi messua vietetään. Näin minä ajattelen. En nyt muista montako eri kansallisuutta Mariaan kuuluu, mutta useita kymmeniä niitä on. Onhan se loogista, että suomenkielisten laulujen kanssa myös credo on suomeksi, mutta pelkään, että latinan kieli jää paitsioon varsinkin, jos sitä on vaan suurempina juhlapyhinä. Tästä ei nyt tarkkaa selvyyttä vielä ole. Onneksi kirkkoherralta voi kysellä.
Te voitte siellä Mariassa vähän auttaa asiaa
ja perustaa kuoron joka laulaa gregorianiikkaa.
Ei kai se nykyinen kuoro ole siellä pelkästään
tukemassa seurakuntalaulua?
Onnitelen omasta puolestani teitä siitä, että Katolisella kirkolla on suomalainen piispa. Tosin en ymmärrä käymääne kiistaa uuden piispan kyvyistä ja suuntauksesta muuten kuin, että joukossa voi olla valekatolilaisia kirjoitelemassa tällä palstalla.
Arvostan Katolista kirkkoa erityisesti perhettä korostavassa moraaliarvossa, vaika muuten olenin joistakin asioista eri mieltä.
Piispa Teemu on edistyksellinen ja vanhoja kaavoja murtava piispa, joten häneltä on sinun turha odottaa perhepaatosta ja moraalisaarnoja. Ne kuuluivat edellisen piispan kauteen.
Siis perhepaatosta ei tule.. paitsi joitain viikkoja sitten, kun tuli perhepaatosta...
http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=8198&Itemid=38
Olen varma siitä, että tuo perhekannanotto oli pelkkää Vatikaanin tekstiä, joka isä Teemu pakotettiin allekirjoittamaan. Se ei tosiaankaan edusta "aitoa" Teemua ja hänen ajatusmaailmaansa! Minun tuntemani Teemu on avoin, avarakatseinen ja tolerantti sateenkaariväkeä ja -perheitä kohtaan.
Että oikein Vatikaanista laittoivat viestiä ja pakottivat Teemun allekirjoittamaan sen. Mahtava.... Tämähän alkaa muistuttaa enemmän ja enemmän Da Vincin koodia.
Meinaat että katolinen pappi tai piispa "pakotetaan" noudattamaan kirkon moraaliopetusta tai oppia. No totta ihmeessä "pakotetaan" - mikä katolisen kirkon palvelija se sellainen on, joka säveltelee omiaan poiketen Vatikaanin linjasta. Eihän edes Suomen ev-lut kirkko hyvällä katso linjasta lipsuvia pappeja, kuten naispappeus- ja kastekiistat osoittavat.
On tärkeää erottaa keskustelu moraalista ja varsinainen moraaliopetus: isä Teemu voi lausua mielipiteitään ja keskustella, mutta kirkon opetuksen vastaisesti ei saa opettaa. i. Teemu näyttää minusta hyvin uskolliselta kirkon opetukselle, tosin hänen pastoraalinen silmänsä ja järkensä auttaa häntä asettamaan sanansa rakentavasti (tosin kuin edeltäjänsä, jonka ymmärrys taisi jäädä Puolaan).
Eikä tuo Kotimaan juttu mitenkään radikaali ole. Siinä katolinen kirkko ortodoksien lailla vain toteaa, että samaa sukupuolta olevien parisuhteiden siunaaminen ei käy. Ei ole edes konservatiivista vaan pelkkä nylkyistä käytäntöä vahvistava toteamus.
Itse kannatan samaa sukupuolta olevien parisuhteiden siunaamista, mutta ymmärrän täysin katolisen ja ortodoksisen kirkon kannan.