http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2009/06/23320&ext=rss
Olen itsekkin omalta osaltani vaikuttanut positiivisesti perintätoimistojen työllisyyteen. Noin puolenvuoden aikana olen saanut arviolta 170 kirjettä eri toimistoilta sekä lukemattoman määrän puhelinsoittoja kunnes vaihdoin liittymän päästäkseni häiriköinnistä.
En minä tahallani jättänyt laskuja piikkiin vaan oli hyvinkin vakaa aikomus ja tarkoitus maksaa kaikki mitä maksettava on. Tilanne ajautui kuitenkin siihen, että oli valittava joko asunto ja leipä tai laskunmaksu ja nälkäkuolema kadulla, valitsin ensinmainitun.
Olen jo vanha ukkeli enkä varmaankaan koskaan enää tule saamaan töitä joten kohdallani perintätoimilla on ainoastaan työllistävä vaikutus, rahaa ei ole mistä ottaa.
Olen itsekkin omalta osaltani vaikuttanut positiivisesti perintätoimistojen työllisyyteen. Noin puolenvuoden aikana olen saanut arviolta 170 kirjettä eri toimistoilta sekä lukemattoman määrän puhelinsoittoja kunnes vaihdoin liittymän päästäkseni häiriköinnistä.
En minä tahallani jättänyt laskuja piikkiin vaan oli hyvinkin vakaa aikomus ja tarkoitus maksaa kaikki mitä maksettava on. Tilanne ajautui kuitenkin siihen, että oli valittava joko asunto ja leipä tai laskunmaksu ja nälkäkuolema kadulla, valitsin ensinmainitun.
Olen jo vanha ukkeli enkä varmaankaan koskaan enää tule saamaan töitä joten kohdallani perintätoimilla on ainoastaan työllistävä vaikutus, rahaa ei ole mistä ottaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
meni firmoja konkurssiin mutta nyt tuntuu, että menee koko kansa kun ovat keksineet nuo pikavipit.
Viime lamasta selvisin itse tekemällä pimeää duunia kun muuta ei ollut tarjolla. Joko tai tilanne sekin.
Sikäli tämä on helpompaa kun tiedän satojen tuhansien suomalaisten olevan suurinpiirtein samassa jamassa ja lisää tulee koko ajan ikkunoista ja ovista. Eikä tämä oikeastaan niin hirveä tilanne ole nyt enää kun ensijännitykset ja stressit ovat takanapäin.
OSATAMALLA, päin vastoin. et kohtaa Omaa itseesi OSTAMALLA vain pakenet pahaa oloais..
Olen kylläkin yli viisikymppinen enkä oikeastaan koskaan ole ostanut yhtään mitään muuta kuin aivan pakollista.
Tämä helpottaa sopeutumista nykytilanteeseen jossa turhan rojun ostaminen on mahdotontakin. Ostokäytökseeni tämä ei vaikuta mitenkään.
millähän ne perintätoimistot elää? Onko kansalainen niin pelokas ja nössö että heti kun perintätoimistolta tulee kirje hän maksaa ja näkee mieluummin nälkää? Näin sen täytyy olla. Perintätoimistot ovat suurempi ja kovempi nimi kuin jumala. Ihminen ei usko Jumalaan. Mutta uskoo Perintätoimistoa ja ulosottoa! Ristiriita.
Minulta ovat perinnät yrittäneet (myös minua) kaikin tavoin hiillostaa milloin mistäkin maksusta. Kaikki alkoi taloudellisesta katastrofista vuonna 1991. En ole välittänyt enkä niillä rassannut itseäni henkisesti. Kirjeitä en ole avannutkaan vuoden 1998 jälkeen ja pari kolme kertaa ovat jopa soittaneet parin vuoden aikana. Olen sanonut että te olette listallani viimeisenä eli sijoilla 300 ja siitä alespäin tai lyönyt puhelimeen offia (ja nauranut paskaista naurua). Tyhjästä on paha nyhjästä. Minäkin olen sen verran iäkäs että töitä minulle ei enää tarjota, no pimeitä töitä korkeentaan, joten on turvallista jäädä työttömyysputkeen piakkoin. Välillä haen sairauslomaa jos meinaavat kursseilla uhata. Eläkkeelle en pyydä ettei perintä ja ulosotto pääse niihinkään rahoihin. Antaa kasvaa korkoa. No, onneksi osa veloista on vanhentunut ja koput pimenee eli vanhenee tässä parin vuoden sisällä. Tahallisesti en minäkään velkaantunut, elämä vain nitkahti niillä kohdilla, veden jakajalla ja velkaa jäi. Velkoja olisinkin voinut joskus maksaa mutta ne perintäkulut ja korot kun olivat aivan sairaita, niin he he, ei meikäläistä sentään lypsetä kuin velttoa mulkkua. Sittemmin ei enää kannattanutkaan maksaa.
Alkuun itsekkin hiukan hätkähdin perintäkirjeitä ja niiden kovenevaa sävyä. Eräänlaista uhkaavuutta niihin oli yritetty sisällyttää, kuitenkin lain puitteissa. Soittojakin tuli alkuun kovastikin, ensin firman omista numeroista mutta pian prepaideista ja salaisista kotinumeroista. Jostain syystä nämä hesselit eivät halunneet uskoa kun sanoin, ettei rahoja ole eikä ole tulossakaan joten kyselyt ovat turhia.
Eräässä raastupaan menneessä vaateessa jonka avasin oli laskelma perintätoimiston kuluista, 50€ per lähetetty kirje/soitto/soittoyritys. Laskun alkuperäinen summa 200€ oli kihahtanut 750 euroon.
Turruin nopeasti näihin perintäjuttuihin ja kun ulosmittari, muuten erittäin asiallinen ja miellyttävä henkilö, totesi varattomuuteni ryhdyin heittämään kaikki perintäkirjeet sellaisenaan puulaatikon sytykekasaan ja vaihdoin liittymän prepaidiin. Joitain kirjeitä toimistoilta on tullut naamioituna yksityispostiksi mutta havaitsin asian laidan enkä ole niitäkään aukonut.
Jos perittävät summat kokonaisuudessaan kohoavat samaa tahtia muutamilla kirjeillä ja soittoilla nousee alkuperäinen velkani niin suureksi, etten sitä pysty koskaan maksamaan enkä siten edes aio yrittää. Tulen toimeen suojaosuudella jonka tällä hetkellä juuri ja juuri saan osa-aika/satunnais hommista joten antaapa mennä loppuelämä näillä eväillä. Perintätoimistojen lypsykoneeksi en minäkään missään tapauksessa ryhdy.