Jos olemme omaksuneet Jeesuksen vertauksissaan opettaman elämänuskon, niin tahdomme tietysti tutkia Uutta testamenttia eteenpäin.
Syventyessämme Jeesuksen toisiin oppeihin. Tuntuu siltä kuin Jeesus antaisi evankeliumeissa kaikenlaisia vähän niinkuin hajanaisia ja toisistaan riippumattomia siveellisiä neovoja. "Älkää tuomitko, älkää olko pahaa vastaan, jos joku sinulta pyytää takkia, anna hänelle myös liivi "j.n.e. Näistä ei synny oikein mitään kokonaisuutta näihin käskyihin, emme näe mitä Jeesus niillä tarkoittaa, koska meistä tuntuu, niinkuin vertauksissa jo olisi annettu uusi sääntö elämälle.
Me kysymme mitä nämä käskyt ovat, ja meidän täytyy ymmärtää muuan kahtia jako josta Jeesus aina puhuu, ja johon hän aina viittaa opetuksessaan. Siitä on ollut puhetta vertauksissa jo, mutta vasta nyt astuu selvemmin näkyviin tämä kahtiajako evankeliumeissa, että myös meidän omasta elä'mästämme. Jeesus ei kuitenkaan yksinomaan puhu Jumalan valtakunnasta. Hän ei puhu ainoastaan taivasten valtakunnasta jossa Isä jumala hallitsee jossa hyvyys, ilo, ja onni elävänä todellisuutena vallitsee.
Vaan hän puhuu myös toisesta. Pimeyden valtakunnasta, jossa itse perkele hallitsee, ja jossa elää kaikenlaisia pimeyden valtakunnan pahoja olioita/olentoja. Siitä hän aivan nähtävästi puhuu, ja sen tähden olemme tottuneet lukemaan kristinuskonkin Dualististen uskontojen joukkoon. Teologiselta taholta kyllä koetetaan vakuttaa, ettei kristiusko ole dualistinen niinkuin esim' zoroasteri uskonto, mutta tieteellisfilosofiselta kannalta katsottuna se liittyy kahteen voimaan hyvään ja pahaan. Ainakin Adventistinen uskonto on sitä dualismi uskontoa - itse olen ollut siellä jäsen aikoinaan.
Jos tuossa ensimmäisessä elämänuskossa silmämme avautuu näkemään hyvän. Niin kysymme mitä sillä pahan valtakunnalla on tarkoitettu? Käsittääkö pahan valtakunta kuten zoroasterin uskonnossa kaikki kärsimykset ja kaiken pahan ulkonaisessa maailmassa, sairaudet, onnettomuudet, kuolemat, sodat, tappiot, vääryydet sekä vauriot? Onko tämä pahan valtakunta? Vai onko paha jotakin muuta? Löytääksemme tähän oikean vastauksen, ajatelkaamme sitä asiaa, että hyvän valtakunta piti olla meissä itsessämme. Jeesus sanoo nimenomaan: Taivasten valtakunta ei ole siellä eikä täällä; - vaan missä? - Teidä sisässänne. Ja koska hyvän valtakunta on meidä sisässämme, niin me hyvin ymmärrämme, ettemme lainkaan voisi tulla siitä osallisiksi, ellei se olisi meidän sisässämme.
Niin olisiko se pahan valtakunta josta Jeesus puhu, ja jossa pahahenki hallitsee, sekin meissä itsessämme? Emme voi tähän muuta vastata kuin, että kyllä se meissä on samalla tavalla kuin hyvänkin valtakunta. Niin pahan valtakunta on meissä nyt hallitsevampi voima vaikka emme sitä tällä hetkellä ymmärrä. Mutta kun astumme uuteen elämään uskoon ja heräämme itseämme valvomaan, niin silloin riemuitsemme niinkuin se"kauppamies joka löysi kalliin helmen, ja meni ja myi kaikki mitä hänellä oli, ja osti sen helmen". Niin mekin huomaamme kun jonkin aikaa olemme eläneet uudessa elämän uskossa, että meidänkin sisässämme on ollut pahan valtakunta, ja on vieläkin, mutta se ei enää hallitse, vaan se on alistettu.
Meissä ei ainoastaan ole hyvän valtakunta vaan myös pahan hengen pimeä valtakunta, tämä on Jeesuksen oppi. Tämä kuuluu taivasten valtakunnan, niin sanoakseni salaisuuksiin. Kun koetamme olla niinkuin kansa joka Jeesusta kuunteli, ja elää niiden ohjeiden mukaan, niin meille selviää, että hyvän valtakunnan vastakohtana meissä on myöskin pahan valtakunta, ja näin me tulemme samalla kosketelleksi yhtä kaikkein syvimmistä psykologisista totuuksista. Siis meissä on rinnatusten hyvä ja paha. Rakkaus, hyvyys ja kauneus. Ja sitten viha, kateus, itsekkyys ja anteeksiantamattomuus. Suuri Saksalainen runoilija sanoo! "Minun rinnassani asuu kaksi sielua, toinen toisesta erotta tahtoo: toinen tomusta väkisin kohoo korkeiden esiisien tasoille" (Faust).
Syventyessämme Jeesuksen toisiin oppeihin. Tuntuu siltä kuin Jeesus antaisi evankeliumeissa kaikenlaisia vähän niinkuin hajanaisia ja toisistaan riippumattomia siveellisiä neovoja. "Älkää tuomitko, älkää olko pahaa vastaan, jos joku sinulta pyytää takkia, anna hänelle myös liivi "j.n.e. Näistä ei synny oikein mitään kokonaisuutta näihin käskyihin, emme näe mitä Jeesus niillä tarkoittaa, koska meistä tuntuu, niinkuin vertauksissa jo olisi annettu uusi sääntö elämälle.
Me kysymme mitä nämä käskyt ovat, ja meidän täytyy ymmärtää muuan kahtia jako josta Jeesus aina puhuu, ja johon hän aina viittaa opetuksessaan. Siitä on ollut puhetta vertauksissa jo, mutta vasta nyt astuu selvemmin näkyviin tämä kahtiajako evankeliumeissa, että myös meidän omasta elä'mästämme. Jeesus ei kuitenkaan yksinomaan puhu Jumalan valtakunnasta. Hän ei puhu ainoastaan taivasten valtakunnasta jossa Isä jumala hallitsee jossa hyvyys, ilo, ja onni elävänä todellisuutena vallitsee.
Vaan hän puhuu myös toisesta. Pimeyden valtakunnasta, jossa itse perkele hallitsee, ja jossa elää kaikenlaisia pimeyden valtakunnan pahoja olioita/olentoja. Siitä hän aivan nähtävästi puhuu, ja sen tähden olemme tottuneet lukemaan kristinuskonkin Dualististen uskontojen joukkoon. Teologiselta taholta kyllä koetetaan vakuttaa, ettei kristiusko ole dualistinen niinkuin esim' zoroasteri uskonto, mutta tieteellisfilosofiselta kannalta katsottuna se liittyy kahteen voimaan hyvään ja pahaan. Ainakin Adventistinen uskonto on sitä dualismi uskontoa - itse olen ollut siellä jäsen aikoinaan.
Jos tuossa ensimmäisessä elämänuskossa silmämme avautuu näkemään hyvän. Niin kysymme mitä sillä pahan valtakunnalla on tarkoitettu? Käsittääkö pahan valtakunta kuten zoroasterin uskonnossa kaikki kärsimykset ja kaiken pahan ulkonaisessa maailmassa, sairaudet, onnettomuudet, kuolemat, sodat, tappiot, vääryydet sekä vauriot? Onko tämä pahan valtakunta? Vai onko paha jotakin muuta? Löytääksemme tähän oikean vastauksen, ajatelkaamme sitä asiaa, että hyvän valtakunta piti olla meissä itsessämme. Jeesus sanoo nimenomaan: Taivasten valtakunta ei ole siellä eikä täällä; - vaan missä? - Teidä sisässänne. Ja koska hyvän valtakunta on meidä sisässämme, niin me hyvin ymmärrämme, ettemme lainkaan voisi tulla siitä osallisiksi, ellei se olisi meidän sisässämme.
Niin olisiko se pahan valtakunta josta Jeesus puhu, ja jossa pahahenki hallitsee, sekin meissä itsessämme? Emme voi tähän muuta vastata kuin, että kyllä se meissä on samalla tavalla kuin hyvänkin valtakunta. Niin pahan valtakunta on meissä nyt hallitsevampi voima vaikka emme sitä tällä hetkellä ymmärrä. Mutta kun astumme uuteen elämään uskoon ja heräämme itseämme valvomaan, niin silloin riemuitsemme niinkuin se"kauppamies joka löysi kalliin helmen, ja meni ja myi kaikki mitä hänellä oli, ja osti sen helmen". Niin mekin huomaamme kun jonkin aikaa olemme eläneet uudessa elämän uskossa, että meidänkin sisässämme on ollut pahan valtakunta, ja on vieläkin, mutta se ei enää hallitse, vaan se on alistettu.
Meissä ei ainoastaan ole hyvän valtakunta vaan myös pahan hengen pimeä valtakunta, tämä on Jeesuksen oppi. Tämä kuuluu taivasten valtakunnan, niin sanoakseni salaisuuksiin. Kun koetamme olla niinkuin kansa joka Jeesusta kuunteli, ja elää niiden ohjeiden mukaan, niin meille selviää, että hyvän valtakunnan vastakohtana meissä on myöskin pahan valtakunta, ja näin me tulemme samalla kosketelleksi yhtä kaikkein syvimmistä psykologisista totuuksista. Siis meissä on rinnatusten hyvä ja paha. Rakkaus, hyvyys ja kauneus. Ja sitten viha, kateus, itsekkyys ja anteeksiantamattomuus. Suuri Saksalainen runoilija sanoo! "Minun rinnassani asuu kaksi sielua, toinen toisesta erotta tahtoo: toinen tomusta väkisin kohoo korkeiden esiisien tasoille" (Faust).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei ole mikään salaisuus hyvän ja pahan välinen suuri taistelu.
Eikä hyvä ja paha asu meissä rinnakkain. Vaan lihassamme asuu synti ja
Hengellä sen kuoletamme.
Valtakunnan salaisuus - se on se suuri armo.
Room. 16:24
Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne. Amen.
1. Kor. 1:3
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
1. Kor. 15:10
Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.
Matt. 20:16
Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi."
Mark. 10:31
Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi."
Luuk. 13:30
Ja katso, on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi."