Tuli tässä vain mieleeni tällainen pohdinta kun sattumalta näin tuolla alhaalla mainittavan asiasta noin pintapuolisesti.
Millainen on kunnon mies?
Awa
201032
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kunnon mies on tietysti se, joka elää rekisteröidyssä parisuhteessa Kunnon kanssa.
Just joo... No, olen tietysti ihmetellyt aivan samaa. Miksi ei koskaan puhuta kunnon naisista? Joskus sentään mainitaan kunnon ihminen, mutta ei koskaan kunnon naista.
Palataan päiväjärjestykseen ja otetaan uusiksi tuo määritelmä pienillä alkukirjaimilla.
Odotan uteliaana vastaustasi.
Kuten taisin todeta, en ole ikinä kuullut naisesta käytettävän määritelmää "kunnon". Minulle ei siis muodostu asiasta minkäänlaista mielikuvaa. Toisaalta ei kuulu intresseihini määritellä ihmisiä kunnollisiin ja kunnottomiin.
Kunnon miehellä käsittääkseni viitataan luterilaisia ihanteita noudattelevaan, työteliääseen heteroseksuaaliin. Tässä valossa haluan erityisen vähän lähteä kunnon naista määrittelemään.
Tuo määritelmä on naurettavan helppoa joka naisen täyttää: kunnon nainen=työteliäs ja hetero.Näinhän ne useimmat naiset ovat.
Nainen ei ole koskaan kunnon nainen, nainen voi ainoastaan olla kunnollinen. Naisten arvo on riippuvainen siitä mitä he tekevät tai jättävät tekemättä. Miestä voidaan arvottaa itsenään, naista ei.
Että laiskaa ja juoppoa miestä arvotettaisiin muka "itsenään" sen paremmin kuin vastaavanlaista naista. Höpö höpö.
Eikös tämä jo ala olla miestenkin mielinen määritelmä?
Ei, juoppoa laiskaa miestä pidetä kunnon miehenä. Suomenkielessä kuitenkin on jänniä sukupuolittuneita käsitteitä, kuten muissakin kielissä. Mies on kunnon mies, jollei hän tee jotain pilatakseen vaikutelman. Naisten kunnollisuuteen vaadidaan ponnisteluja, kunnollinen nainen -terminä- vaatii usein tuekseen määritelmän, miksi. Kieli on kulttuurisidonnainen ja heijastelee yhteiskunnallisia arvoja, tässä tapauksessa patriarkkallisia.
Olen elänyt näinkin kauan ja silti on todettava, että se mitä sanot on minulle aivan uutta. Sukupuolittuneita käsitteitä varmaan on, mutta ei mieskään automaattisesti ole "kunnon mies". Kyllä miehenkin on ponnisteltava jonkinlaisen yleisen normin saavuttaakseen.
Että muka ikään kuin syntyisimme ilman muuta kunnon miehiksi ja vasta joku tekemisemme tai tekemättä jättämisemme pilaisi vaikutelman? Ja nainen taas syntyisi jotenkin "ei-kunnollisena", kunnes omilla ponnisteluillaan todistaisi kunnollisuutensa?
Mistä tällainen logiikka on peräisin, ihmettelen. Anna joku selkeä esimerkki tällaisesta.
Sukupuolittuneita termejä on paljon, niihin on vain niin tottunut, ettei niitä huomaa. Tässä tapauksessa Kunnon mies on kunnonllinen jos hän ei tee mitään kunnotonta, kuten : Ei ryyppää, ei laiskottele tai pieksä perhettään t.m.s. Naisista ei käytetä määritelmää kunnon nainen. Nainen, vaikka jättäisi edellä mainutut kehnoudet tekemättä, ei ole kunnon nainen. Kunnollisuuteen vaaditaan tekemistä, olen kunnollinen koska: Olen siveellinen, teen työni huolella, hoidan perheeni j.n.e.
Siksi termi "kunnon nainen", kalskahtaa korvaan, mitä taan "kunnon mies" ei tee.
Ei oikein valkene minulle tuo logiikka, ehkä en kykene ajattelemaan yhtä sukupuolisidonnaisesti kuin sinä.
Entäpäs nämä parit:
- hyvä mies - hyvä nainen
- fiksu mies - fiksu nainen
- hieno mies - hieno nainen
Onko noissakin jotain eroa?
Arkisesta kielenkäytöstä on sukupuolisidonnaisuus vähitellen katoamassa.
Vanhemmasta sanastosta löytyy tämäntyyppisiä sanontoja. Kunto, kunnon, kunnollinen on vanhaa kieltä, minenomaan tässä merkityksessä, jota tässä keskustelussa käytän. Kuntohan käytetään myöskin fyysisen tilan määrittelemiseen, silloin sukupuolisidonnaisuutta ei ole.
Hyvä on sana jossa on myös sukupuolistunut merkitys, taivutusmuoto hyveellisyys koskee yleensä vain naisten käyttäyttymistä. Miehiä ei määritellä hyveellisiksi.
Hieno on aikojen saatossa merkitykseltään hieman muuttunut -mielestäni- eroja siinä ei ole.
Fiksu on lainasanastoa ja varsin uusi tulokas kielessämme.
On erittäin harvinaista, että nykykielessä käytettäisiin naisestakaan ilmaisua "hyveellinen", en muista sitä kuulleeni kenenkään käyttäneen puheessaan, joistakin ikivanhoista julkaisuista olen sanan lukenut. Sen sijaan "hyvän miehen" kertovat naiset haluavansa, kuten myös miehet "hyvän naisen".
En etsi minäkään.
Nykyisin käytetään niukasti sanontoja, jotka ovat vanhahtavia ja synnyttävät mielleyhtymiä. Käytit kuitenkin sellaista sanontaa, enkä malttanut olla kommentoimatta, kielessämme olevaa tätä rakenetta.
Vanhahtavassa kielessä on kyllä oma viehätyksensä, myös siksi että se kuvaa aikansa arvomaailmaa.
Kunnollinen tai kunnon mies? Oisko niin, että mies on kunnon ja nainen kunnollinen... kunnollinen sointuu paremmin sanaan nainen, koska molemmat päättyvät -inen. Ettet nyt vain sortuisi semanttiseen näpertelyyn. Ei oikein aukea toi tajunnanvirtoja syleilevä teesisi...
"Naisten kunnollisuuteen vaadidaan ponnisteluja, kunnollinen nainen "
tarkoitatko, että nainen on huora kunnes toisin todistetaan?! Taidamme kyllä nähdä maailman hyvin eri tavalla.
Miten sinä sait huorat tähän keskusteluun mukaan? En luullakseni puuttunut lainkaan sukupuolista siveyttä loukkaavaan käytökseen, enkä käsitellyt haureuden harjoittamista lainkaan. Keskustelu koski ainoastaan sukupuolisesti sidonnaisia sanoja, jotka arvottavat miehiä ja naisia eri tavoin. Mielenkiintoisen ulottuvuuden kyllä löysit, ihmettelen minkä vuoksi?
"Naisten kunnollisuuteen vaadidaan ponnisteluja, kunnollinen nainen "
Niin, siis nainen ei ole sinun mukaasi lähtökohtaisesti kunnollinen vaan jos ei todista olevansa sitä, on hän kunniaton (?). Tai siis miksi muka kunnollisuus vaatii ponnisteluja, minun käsittääkseni jokainen on niin kauan ok, kunnes tekee jotakin mikä ei ole ok. Jos tätä tarkoitat, olet suoraan sanottuna ihan pimee!
Tuolaista en kuitenkaan ole väittänyt. Kunnollisuuden vastakohta on -käsittääkseni kunnottomuus. Välissä on monenlaisia tiloja, kuten tavallinen tallaaja, ei erityisen kelvoton, kohtailaiesti pärjäilevä j.n.e...
Pointtini ei kuitenkaan ollut se. Ajatuksenani oli kielen piilomerkitykset, tässä tapauksessa vanhaan suomalaiseen sanastoon liittyvä sukupuolierottelu.
Nykyisessäkin kielen käytössä on sanoja joiden merkitys on erilainen sukupuolesta riippuen. Kiltti on yksi esimerkki: Kiltti tyttö on merkitykseltään toinen kuin kiltti poika. Tytön kiltteys voi olla löyhätapaisuutta, poikaan tälläistä merkitystä ei liitetä koskaan. Villi nainen toteuttaa itseään toisin kuin villi mies.
Vanhakantaiseen kielenkäyttöön sanojen sukupuolittuminen kuuluu oleellisena osana. Erisnimien käyttökin on tästä hyvänä esimerkkinä. Kunto. Tarmo, Reipas, olivat mieheen liitettäviä ominaisuuksia. Tavat ovat kadonneet ja arvotukset ovat muuttuneet, mutta edelleen kielikorvaan särähtää termi -kunnon nainen, mitä taas hieman uudempaa aikaa edustava -hyvä nainen ei tee, molemmat ovat samalla tavalla päätteettömiä.
Muutenkin ämmämäinen feminisminvastainen piipittäjä.