Suomalainen rivimies oli jatkosodassa KAHDEN TULEN VÄLISSÄ: edessä venäläiset, takana omat upseerit, ainoana varmana tulevaisuutena lopulta haavoittuminen tai hengenmeno turhassa ja tarkoituksettomassa sodassa äärioikeiston kaavaileman Suur-Suomen rakentamiseksi verellä ja raudalla. JUURI TÄLLAISTA SE OLI, tämä oli syy miksi veteraanit vaikenivat kokemuksistaan, miksi 40- ja 50-lukujen kodeissa vallitsi synkkä hiljaisuus, synkän mykän yksinpuhelun ahdistava hiljaisuus.
Jos ei edestä sattunut, takaa
sattui
43337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Kyllä veteraanit ovat kokemuksistaan kertoneet. Tarinoita ja kirjoja on kymmeniä tuhansia. On selvää, että ne eivät läheskään kaikki miellytä kommunisteja, vaan pitää keksiä sellaista, mitä ei ole koskaan tapahtunutkaan.
ei tuntenut jatkosotaa omakseen. Vain pieni äärisuojeluskuntalaisten joukko läksi pyhään hävityssotaan itäsiä kansoja vastaan. Muut olisivat kyllä varmaankin tulleet rajalla mutta jääneet siihen eivätkä hyväksyneet minkäänlaista hyökkäystä. Noo, menetettyä Karjalaa ehkä evakot saattoivat haaveilla takaisin mutta noin yleisesti ei haluttu hyökätä kaikkialla. Laatokan Karjalasta ylöspäin oli puhdasta valloitussotaa.
Talvisota oli ihan eri juttu.
Talvisota ja Moskovan rauha koettiin niin suureksi vääryydeksi, että koko kansa oli valmis taistelemaan menetetyt alueet takaisin. Vain noin 1500 miestä kieltäytyi tai paineli käpykaartiin. Kyse oli kommunistien ääriryhmästä.
Menetetty alue vallattiin takaisin suorastaan hurmoksessa. Suuret tappiotkaan eivät pysäyttäneet.
Itä-Karjala oli eri asia. Rivimiesten ja nuorempien upseerienkin oli vaikea käsittää sen valtausta. Jo syksyllä -41 oli pakko rajoittaa Suur-Suomi propagandaa ja alkaa puhua lyhyemmistä ja turvallisemmista rajoista sekä edullisista puolustusasemista. Ryti kielsi jo maaliskuussa -42 kaikki valmistelut Itä-Karjalan Suomeen liittämisestä.
Myöhemmin Ryti ja Mannerheim uskoivat voivansa saada pitää Kannaksen, jos itä-Karjala luovutetaan sovinnolla. Tätä myös NL ajatteli tarjotessaan rauhaa elokuussa -42.
Suojeluskuntalasiet eivät olleet sen kummempia kuin muutkaan sotilaat. Osa saattoi haaveilla heimoaatteesta ja suur-Suomesta, mutta sen porukan ydinjoukko oli AKS.
Periaatteessa sotilaiden into jäähtyi sitä mukaa, kun tappiot kasvoivat ja Saksan sota sujui aina huonommin.
"Oikea Korppi" ei tunne historiaa, eikä suomalaisia sen paremmin kuin muutkaan stallarit, jotka työntävät valheitaan näille sivustoille.
....Se vallattiin takaisin suurella innolla.......
Suuri into oli vain erilaisilla fasisteilla, lahtaripomoilla ja kaluunoissaan kekkuloivilla etappisioilla. Rintamalla intoa oli jo paljon vähemmän. Niin paljon ukkoa meni jo Jänisjärven valtauksessa.
Mustamaalaus ei todellakaan ole historiaa. Et tunne lainkaan tapahtumia Jatkosdan alussa. Kesäkuun viimeisellä viikolla kaatui 167 miestä. Kovin montaa enempää ei mennyt ennen 10.7., mutta jonkin verran varmaan, koska rajakahakoita käytiin ja tyksitöllä ammuttiin puolin ja toisin. Tarton rauhan rajoille mentiin todella lujaa tappioista välittämättä. Älä suotta valehtele suurista tappioista ennen 10.7.41.
Uralille ei ollut kukaan menossakaan, vaan tavoitteiksi oli käsketty Syväri ja Ääninen. Mitä mahdat tarkoittaa "fundamenttilahtareilla"? Kyllä taisteluihin tarvittiin koko armeija. Uupumus ja tappiot alkoivat tehdä tehtäväänsä lähinnä lokakuusta alkaen ja nimenomaan Itä-Karjalassa, mutta myös pohjoisessa.
Koeta edes alustavasti perehtyä tositapahtumiin. Eivät stallarijulistukset pure keneenkään. Eivät ole koskaan purreetkan. Jatkosota oli Talvisodan jatko. Sellaiseksi se silloin koettiin. KUn sota pitkittyi, suhtautuminen muuttui.
törkeydet ja valheet. Näin se on stallareilla aina. Usko ei ole tietoa, jos nyt ymmärrät niin vaikean asian.
Otahan selvää, milloin tapahtui se todellinen Kannaksen halkijuoksu ja mihin suuntaan. Koska et kuitenkaan tiedä, niin se tapahtui 23.8.-2. 9. noin kymmenessä päivässä ja yli 130 km. Siis puolet nopeammin kuin -44, jolloin hyökkääjä ei pääsyt Viipuria pitemmälle.
Todellisista tappioista voin todeta, että esimerkiksi Tyrjässä kokonaistappiot olivat kahdella rykmentiillä ( vahvuus noin 6000) noin 230 miestä ja Änkilänsalossa neljällä rykmentillä ( vahvuus noin 12 000) noin390 miestä, siis kaatuneet ja haavoituneet yhteensä.
Tuollaiset raatokorpit voisivat opetella edes sotahistorian alkeet. Silloin voisi jokin juttu mennä perillekin. Kommunistinen usko on toki rikkumaton.
Kesän -41 sodan kävivät siis "fasistit, lahtaripomot ja kaluunoissaan kekkuloivat etappisiat"? Aika kovaa porukkaa olivatkin, onneksi. Puna-armeija menetti Suomen rintamilla noin 230 000 miestä -41, siis kokonaistappioina. Kannaksella 51 000, Laatokka-Syväri suunnalla 65 000 ja Itä-Karjalassa 113 000. Luvuista on kaatuneita noin puolet eli reilu 100 000. Suomalaisia kaatui 27 000. Suurethan nekin tappiot olivat. Toisaalta ne ovat juuri osoitus taistelutahdosta.
Sotavankeja otettiin -41 aikana noin 54 000. Yksin Porlammen motistsa saatiin noin
9 000 vankia ja kahden divisioonan sotakalusto. Määrä on moninkertainen siihen, mitä puna-armeija sai koko sodassa.Aika hyvin porukalta, joka ei tuntenut mitään intoa sotimiseen. Miten olisikaan käynyt, jos olivat oikein innostuneet?
Kommarien raatolinnut eivät pysty tosiasioita muuttamaan, vaikka kuinka valehtelevat. Kyllä noihin saavutuksiin tarvittiin kaikki 475 000 miestä ja kaikki myös tekivät osansa. Jos ei ollut intoa, niin oli ainakin velvollisuuden tuntoa.
Kesällä -41 Suomen armeija saavutti eräät komeimmista voitoistaan nimenomaan Kannaksella. Kovimmin siellä ryntäsivät Kannaksen omat pojat.
Katsohan raatokorppi peiliin. Siellä näet typerän stallarinaaman. Aivan! Se olet sinä!
Ei pidä uskoa niitä stallarien kirjallisuuspiirien luennoitsijoita. Ne kun itse uskovat edelleen neuvostopropagandaan. Koeta edes vähän ottaa selvää sotahistoriasta, niin et munaa itseäsi noin raskaasti. Vai onko totuutta kielletty käsittelemästä?
167 kaatunutta ei ensinnäkään pidä paikkaansa. Paljon miehiä kuoli sotasairaaloissa vammoihin, jotka oli saatu kesäkuun viimeisellä viikolla. Heidät pitää laskea samaan joukkoon. Eli todellinen luku on yli 200. Se on aika paljon viikossa, se. Tasaisen vauhdin taulukolla vastaa yli 10 000 vuodessa !!!! Kyllä se kansaa rauhoitti kun kirkkoherra alkoi vierailla taloissa.
Kotipitäjäni kirkkomaalla on pitkä rivi laattoja, joissa kaatumispäivä on 4.7.41. Että silleen. Ja ennen 10.7. kaatuneita on varmaan kaikkiaan ainakin 15. Eli mistä lienet tuon luvun 167 napannut, tuntuu aika pieneltä. Pitäneekö edes paikkaansa.
--Tarton rauhan rajoille mentiin todella lujaa tappioista välittämättä.---
Niin mentiin kun sotaherrat ja -hullut eivät välittäneet. Luulen kuitenkin, että etulinjan mosurit välittivät.
Kovasti luetteletkin noita "pieniä" tappioita unohtaen että jokainen oli yksilö. Poika, aviomies, isä, sulhanen, veli. Vai kaatuiko aivan liian vähän? Kuitenkin -41 kaatui lähes 20 000 miestä eli olisiko pitänyt mennä 50 000, että verenhimosi olisi kunnolla tyydytetty?
Tunnen sotahistorian siinä kuin kuka tahansa lahtarikin. Voit kyllä mainita mitä historiallisesti väärää olen sanonut. Jään odottamaan vaikka tiedätkin, että lahtareilta ei koskaan saa asiallisia vastauksia. Vain pelkkää suden ulvontaa.
Tunnen sotahistoriaa myös virallisen historian ulkopuolelta. Sitä mitä tavallinen kansa ajatteli. Sanonta "Risto Ryti rypi" on tuttu jo lapsuudesta ja sitä se oli. Tuhotaan idän inha vihollinen olemasta kansana. Kansantuhosotaan pyrittiin mutta toisin kävi. Että turha lahtarien itkeä. Stalin meidät armahti, se on totuus.
Mitä väliä on Kannaksen valtauksen päivämäärillä, ei niin mitään.
Kerros mikä on stallari. Minä kun en ole käynyt noissa lahtarien lukupiireissä niin on jäänyt teidän sivistyssananne oppimatta.
Ei ollut taisteluintoa vaan julmaa pakkoa. Ne ovat kaksi eri asiaa, mutta sitähän lahtarin herneaivot eivät tajuu ollenkaan.
Lisäksi puna-armeijan tappioluvut on liioiteltuja, kuka ne laski mukamas oikein. Rintamajoukot ilmoitti säännöllisesti vastapuolen tappiot 3-4 kertaisiksi. Näin se meni kaikissa armeijoissa ja on aina mennyt.
Lähteenä ovat mm. venäläiset tutkijat Juri Kilin ja Pavel Aptekar.Yritähän samaa! Koko juttusi on vääristelyä ilman mitään faktoja. Kuvitellahan voi mitä ikinä, mutta vain valehtelijat väittävät kuvitelmiaan tosiksi.
Satun tuntemaan tavallisen kansan ajattelua parinkymmenn vuoden tutkimustyön perusteella. Lisäksi elin itse viime sodat mukana.
Suomi taisteli pelkästään Stalinin hirmuvaltaa vastaan. Stalinin oli kahdesti pakko perua vaatimus ehdottomasta antautumisesta, kun varatut miehet ja tasiteluvälineet tuhottiin.
Usko vain Stalinin armoon, jos se tekee mielesi hyväksi. Muista myös joskus Stalinin teloittamat 10 000 aateveljeäsi. Ei sattunut niitä armahtamaan. Kiitätkö siitäkin Stalinia?
joka vieläkin uskoo neuvostopropagandaan. Katso peiliin, niin näet yhden.
Jos miehet eivät olisi halunneet taistella, niin yksinkertaista olisi ollut antautua tai jäädä tulematta. Sellaista ei tapahtunut. Tosin pieni määrä pahimpia pelkureita lähti käpykaartiin. Heiltäkö olet tietosi saanut?
Venäläiset tutkijat Juri Kilin ja Pavel Aptekar ovat laskeneet tappiot puna-armeijan joukkojen ilmoituksista, jotka on tallessa tilastoituina.Eivät kai ihailemasi sankarit ole tehneet viirheellisiä ilmoituksia?
Lahtareista tai heidän lukupiireistään en tiedä minäkään. Suosittelen muutaman viime sotia käsittelevän teoksen lukemista, niin pystyt edes keskustelemaan. Tuo kielenkäyttö paljastaa vain tietämättömyyden ja fanaattisen uskon neuvostopropagandaan.
Tuliko aikanaan käytyä Sirola Opisto, vai oletko vain syntymätyhmä? Tai ehkä synnynnäinen valehtelija, joka ei opetusta tarvikaan?
Vain fakatiedot puuttuvat. Lukutaitokin opn kehno.
Et sentään enää kiellä hyökkäyksen nopeutta. Onko tieto aivan uusi?
Uskon varassa voi tietysti aina esittää kuvitelmia. Jos aiot aateveljiesi lisäksi jonkun vakuuttaa, niin esitä tietoja, älä kuvitelmia.
Todetaan nyt vielä kerran, että kesäkuun viimeisellä viikolla kaatui 167 miestä. Heinäkuussa kaatui lähes 7000, kun koko armeija hyökkäsi. Ei näitä faktoja ole kukaan kieltänyt. Totuus on hyväksyttävä, mutta ei kaltaistesi huijareiden valehtelua.
----Et sentään enää kiellä hyökkäyksen nopeutta. ---
Joo, mutta hitonko väliä on hyökkäyksen nopeudella. Kai sitä mennään lujaa kun N-liitto tarvitsi miehensä Saksaa vastaan ja meidän puolella Vihmat ja Talvelat ja muut puupäät ajoivat miehiä täysin mistään piittaamatta eteenpäin. Ilman lepoa ja taukoja. Karjalassa oli neukuilla varaa perääntyä mutta eipä pohjoisessa kovin lujaa mentykään mutta sen sijaan miehä kyllä meni senkin edestä. Melkein joka metrille yksi. Siitäkö tykkäät?
---kesäkuun viimeisellä viikolla kaatui 167 miestä. -----
Entä sitten? Montakos kaatui 1.-9.7 välisenä aikana. Taisi mennä useampi sata jo. Viimeisellä viikolla kesäkuuta oli vielä aika vähän taistelutoimintaa koska armeija vasta järjestäytyi. Välttelet kertomasta paljonko meni miehiä ennen hyökkäyksen alkamista kaikkiaan. Vai vaikeneeko lahtaristoorit siitä kun meni niin paljon?
Monenko sotaveteraanin kanssa olet itse jutellut? Moniko heistä on todistanut, että oikein mielellään sitä Jatkosotaan mentiin ja ilomielin hyökkäys aloitettiin. Tuskin monta löytyy jos vaikka 100 haastattelisit. Aika harvassa on niitä, jotka juoksevat halusta päin nakuttavaa konekivääriä.
Itse sinä olet propagandan vanki ja uhri. Luet vain niitä hurraa-isänmaallisia kirjoja, joissa hehkutetaan kansan hirmuista taistelutahtoa. Harva tykkää sotaan lähteä ja vielä harvempi haluaa läheisensä sotaan lähettää.
Jos nyt äänestettäisiin siitä, että ruvetaanko sopivan tilaisuuden tullen ottamaan Karjalaa asevoimin takaisin niin mitähän lahtari veikkaisi olevan halukkaita. Voisi olla sinunlaisiasi tuollaiset 2 % mutta eipä sen enempää.
---Stalinin oli kahdesti pakko perua vaatimus ehdottomasta antautumisesta, kun varatut miehet ja tasiteluvälineet tuhottiin.------
Tuhottiinko samalla koko Puna-armeija? Tietääkseni ei tuhottu vaan se oli täysin taistelukykyinen. Stavka vain oli varannut liian vähän amitsuunia Suomen valtaukseen, ei heidän kannaltaan mitään sen vakavampaa.
Entäs jos N-liitto olisi kesällä -44 siirtynyt kuluttavaan asemasotaan ja vaikkapa huhti-, toukokuussa -45 heittänyt vaatimuksen antautumisesta niin mitäs luulet. Suomi olisi aikansa ruikuttanut Amerikkaa ja Englantia apuun ja sitten antautunut. Ei sen isompaa sotaa olisi siitä tullut.
Tai jos olisi vetänyt joukkojemme niskaan heinäkuun -44 lopulla uudelleen keskityksen mallia Valkeasaari tai vielä vähän enemmän olisi sota loppunut silläkin. Suomi oli jo aika lopussa, se on selvää eikä toista rynnäkköä oltaisi kestetty.
veteraaneja. Sotaan lähdettiin, kun lain perusteella kutsuttiin. Pääosa oli valmis valtaamaan Karjalan takaisin ilman mitään ehtoja. Itä-Karjalan hyökkäyksestä ei lkp:n aikana tiedetty.
Et selvästikään ymmärrä, mikä oli mieliala keväällä ja kesällä -41. Kun et hallitse asioita, kirjoitat hölynpölyä ja vaihdat aihetta. Eipä se yllätä.
Olen lukenut viime sodista tuhansia teoksia, tutkimuksia sadoittain, muistelmia, kertomuksia ja romaanejakin. Olen tehnyt itse muutaman historiikin ja tutkinut tapahtumia veteraanien kanssa paikan päällä.. Arvelen olevani varsin hyvin perillä todellisesta tilanteesta. Sinulle on juuttunut päälle stallarilevy. Kovin vähän tiedät todellisuudesta.
Mutta taas kävi niin, että kun tiedot loppuvat, vaihdetaan aihetta ja aletaan höpötys.
Jos,jos,jos.. Mutta kun niin ei käynyt.
Kuka on väittänyt, että Suomi tuhosi koko puna-armeijan? Tuoreimpien tutkimustan mukaan jatkosodassa puna-armeijan kokonaistappiot olivat noin 757 000 miestä pelkästään maavoimissa. Kalustomenetykset olivat ainakin kymmenkertaiset siihen, minkä verran suomalaisilla oli kalustoa ylipäänsä.
Koeta käsittää, että kesän -44 tappiot puna-armeijalle olivat noin 125 000 miestä yksin Kannaksella. Kyllä se tuntui.
Suomen armeijassa palveli sotien aikana kaikkiaan noin 700 000 miestä. Sota hävittiin, mutta taisteluja voitettiin. Kyllähän se teitä stallareita harmittaa, mutta iloitkaa siitä, että NL sentään oli voittajien joukossa aloitettuaan sodat liitossa Saksan kanssa. Osat olisivat voineet olla toisin päin. Siis Stalin ja Hitler länsimaita vastaan. Jossittele sillä!
Tuo konekivääritulta päin juokseminen / käveleminen oli puna-armeijan ohjesäännöstä. Oikeasti kannattaa koukata kookoon sivulta ja ja nakata kranu tai ampua koopeesarja.
....puna-armeijan kokonaistappiot olivat noin 757 000 miestä pelkästään maavoimissa.......
mitä paskan jauhantaa levitellä tuollaisia lukuja maailmalle. Uskoo ken tahtoo, kukaan täysijärkinen ei usko.
Suotta korotat itsesi ainoaksi asiantuntijaksi. Et ole sellaine. Et asiantuntija ollenkaan.
Et tainnut kuitenkaan rintamalla olla etkä tiedä ihmisten ajattelua sen paremmin kuin kuka muu tahansa. Jos olet haastatellut vain lahtareita tai armeijan ex-kapiaisia niin olet saanut toivomasi vastaukset. Minä taasen olen ollut jutuissa tavallisten työläisten ja pienviljelijäin kanssa eikä ainoaakaan sotaan halukasta ole vastaan tullut. Että se niistä lätinöistäsi.
---Et selvästikään ymmärrä, mikä oli mieliala keväällä ja kesällä -41. Kun et hallitse asioita,-----
Mitähän tuokin tarkoittanee? Ei yhtään mitään, turhaa suunpieksäntää. Miten sinä itse luulet hallitsevasi ihmisten mielipiteet vuonna -41? Onko sinulla aikakone, jolla käyt välillä hallitsemassa.
Olet omatekoinen asiantuntija, joka vain uhoaa olemattomia. Ehkä taistelupaikkoja käyvät katsomassa ne, jotka sodasta pitivät. Niin kotipitäjäni sotamuisteloissakin kävi pieni osa rintamamiehistä. Jos siinä porukassa olisi mielialagalluppia tehnyt niin pieleen olisi mennyt. Olet siis haastatellut aivan yksipuolista porukkaa ja siksi olet metsässä että lepikko vain roikaa.
bunkkerin valtaaminen onkin helppoa. Mutta entäs kun on monta kk:a, jotka ampuvat ristiin niin, että ei jää tyhjää sivustaa josta kävellä kaikessa rauhassa sen käsikranun kanssa tai ampua kp-sarja. Ihan sen mukaan mikä sattuu milloinkin huvittamaan.
Katso edes Tuntematon niin näet miten helppoa on kävellä kk:n sivulle.
Elokuvien katselustako sait natsasi? Ei Koskela juoksuttanut eikä kävelyttänyt joukkuettaan kk-tuleen, vaan esimerkiksi ensimmäisessä läpimurrossa joukkue antoi suojatulta kasapanosmiehelle. Vastapuoli kyllä käveli (tai juoksi) kohti aukeita pitkin... Missä kohtaa väitin koukkaamista tai bunkkerin valtausta helpoksi? Tyhjä sivusta muuten löytyi lähes aina hyökkäysvaiheen aikana, ei niitä venäläisiä konekiväärejä riittänyt vierekkäin Suomenlahdelta Jäämerelle asti, varsinkaan rajalle rakennetun bunkkerilinjan läpäisyn jälkeen.
em. venäläistutkijoiden työn tulos. Siinä ovat siis myös sotavangit, haavoittuneet, kadonneet ja sairauksien takia rivistä poistuneet. Et siis pidä näitä venäläisprofessoreja täysjärkisinä? Entä jos he olisivat neuvostoliitolaisia?
Suomalaisia kaatui noin 65 000, mutta kokonaisluku on noin 200 000 em. tavalla alsketuna. Siinä ovat kaikki puolustushaarat.
On hupaisaa todeta, että stallarit saavat joka kohdassa nokkiinsa, kun ruvetaan katsomaan faktatietoa. No, uskon voimallahan he juttujaan tuputtavat.
Jaa, jaa. Kun tieto loppuu niin raatolinnun höpinä vain yltyy. Ainoatakaan esittämääni tietoa et pysty kumoamaan, saati itse tuomaan tosiasioita esiin.
Haastateltavani veteraanit ovat olleet 90 % työmiehiä ja pienviljelijöitä. Heistähän armeija koostui. Lukemattomat karjalaiset ovat kertoneet, millä innolla palattiin takaisin vallatulle kotiseudulle. Kuulun itsekin heihin. Kotikylääni oli kaksi enoa valtaamassa. Rykmentin riveissä oli yli 10 % karjalaisia, joita ei pidellyt mikään.
Sotaveteraaniyhdistysten jäseniä on ollut keskimäärin 20-30 % sotaan osallistuneista. Paljon useammat ovat osallistuneet erilaisiin tilaisuuksiin. Taistelupaikkoihin tutustuvat tuhannet eri-ikäiset ihmiset vuosittain.
Sodasta kiinnostuminen ja oikeiden tietojen hankkiminen ei merkitse sodan ihailua. Itse näytät ihailevan puna-armeijaa, joka surmasi sotien aikana noin 50 000 suomalaista työläistä sekä naisia ja lapsia päälle. Otahan lakki päästä noiden puna-armeijan saavutusten edessä!
onko siinä luvussa >750 000 myös pohjoisessa sakuja vastaan syntyneet tappiot? Va onko venäläinen historioitsija mukamas erotellut pelkästään suomalaisten joukkojen aiheuttamat tappiot. Itse oletan, että siinä on mukana myös pohjoisrintaman tappiot.
Lisäksi olisi kiva tietää tuon venäläishistorioitsijan nimi tai yleensä lähde. Totuus kun ei ole aina noin yksinkertainen kuin väitetään.
Siinä on tappiot Suomen rintamilla eli ilmeisesti myös pohjoisessa saksalaisia vastaan tulleet. Ne ovat sakemannien arvion mukaan noin 100 000 miestä kaikkiaan.
Totuus on aina muuta kuin te stallarit väitätte. Nämä asiat ovat venäläisten tutkijoiden Juri Kilinin ( Petroskoin yliopisto) ja Pavel Aptekarin selvittämät.
Suomalaisten, venäläisten ja saksalaisten tappioluvut löytyvät helpoiten vaikka Jatkosodan Pikku Jättiläisestä. Mutta älä lue sitä. Se sisältää nimittäin oikeita tietoja viime sodista ja ne eivät mahdu sinun stallarikalloosi. Joudut tarkistamaan kaikki höpötyksesi.
Tappioita käsitellään tarkasti myös Jokisipilän yhdessä kirjassa, olikohan nimi Sodan totuudet tai sellainen. Kyllä se kirjastosta löytyy. Mutta älä lue sitäkään. Hermosi eivät kestä. Siellä todistetaan nimittäin, että puna-armeijan tappiot olivat 4,3 kertaa suomalaisia suuremmat. Sellaiseen eivät tietysti mielestäsi nämä etappisiat kykene. Ja muitahan ei armeijassa tietojesi mukaan ollut.
Äläkä jatka enää tätä keskustelua. Joudut pian tarkistamaan kaikki käsityksesi.
Suomi hävisi sodat siksi että sinä et ollut mukana!!
maailmanmestari heräs?
Koska he käyttivät samoja petoksia kuin kommunistit. Vale antautumisia, vankien ampumisia ja nuijanukutusta.
takana omat upseerit
välillä? Aloittaja vastailee omiin aloituksiinsa.
homppeliparat. Päämajssa ei ollut homoja. Ne olivat tuolloin normaalille miehelle kauhistus ja inhottavat nytkin. Te perverssit olette erikseen. Upseereista ette ssa kumppaneita nyt, ettekä olisi saaneet sodan aikana. On se niin maan heterosakkia, se upseeristo.
sillonkin kun suurhyökkäys alko, ei keretty puolustamaan ollenkaan
edes alustavasti tapahtumiin. Esimerkiksi Mannerheim ja Heinrichs istuivat Heinrichsin huoneessa lähes vuorokaudet ympäri ja tekivät päätöksiä. Airo toi sinne kartat esittelyjä varten. Ruoan toi lähetti korissa ja se syötiin siinä työn ohessa. Pari tuntia yössä ehtivät nukkua.
Te elätte, poikaparat, omissa kuvitelmissanne. Ei maailma niiden mukaan mennyt, eikä mene. Mutta jos olette kaikessa tietämättömyydessänne onnellisia, niin siitä vaan. Mutta pysykäätoistenne peräreiissä. Turha tuputtaa oppejanne muille.
ympäriinsä touhuttiin, sitä ei epäillä. vähän vanikkaa pahimpaan hiukaan järsittiin ja sikalihaa päälle että kunto kesti...
Olipas aika lapsellinen trolli tämä.
Jatkosodalla oli alussa aika suuri kannatus, koska moni halusi Karjalan takasin. Huomattavia kieltäytymisiä tuli vasta vanhalla rajalla, eivätkä nekään olleet mitään isompia tapahtumia.
Vasta kun oltiin Petroskoissa ja talvi tulossa, yhdessä rykmentissä nousi vanhempien jo talvisodassa olleiden miesten keskuudessa jonkinlaista isompaa murinaa. Muutama puupääupseeri olisi ollut valmis kukistamaan "kapinan" kovin ottein, mutta asia selvisi puhumalla niin kuin yleensäkin suomalaisissa joukko-osastoissa, varsinkin reserviläisporukoissa.
Tässäkään kyse ei ollut juuri muusta kuin siitä, ettei luvattuja lomia kuulunut ja vanhimmat miehet kyselivät luvattujen kotiuttamisten perään. Mitään poliittista tai maailmankatsomuksellista kieltäytymistä ei näkynyt.
Eli ihan omia fantasioita se Korppi siellä kertoileepi.
uskossaan ovat.
Ongelmia tuli todella, kun lyhyttä sotaa ei tullutkaan. Petroskoissa kieltäytyi siihen asti erinomaisesti taistellut työläisrykmentti JR 26 eli Jatkosodan Ässä. Vain muutama kymmenen miestä suostui lähtemään vastahyökkäykseen. Rykmentin henki meni piloille ja se lakkautettiin. Miehet olivat kyllä valmiit puolustamaan mata, mutta hyökkäys kauas omilta rajoilta ei kiehtonut.
Korppien jutut ovat kovin myöhään heränneitä toiveunia.
Kesällä 1944 metsissä ajettiin takaa hiippareita ja ammuttiin sinne heti tavattaessa sen kummempia kyselemättä. Tilastoihin merkattiin kadonneiksi.
” Kesällä 1944 metsissä ajettiin takaa hiippareita ja ammuttiin sinne heti tavattaessa sen kummempia kyselemättä. Tilastoihin merkattiin kadonneiksi.”
Kesän 1944 suurhyökkäyksessä Kannaksen vetäytymisvaiheessa suuria joukkoja meni hajalle. Heidät koottiin VT- linjan takana ja liki kaikki palasivat linjaan joukko-osastonsa mukana. Vain pieni joukko jatkoi käpykaartilaisena sisä-Suomeen ja näitä jahtasi sekä Suojeluskunta että Poliisi. Jos kiinniotettaessa kaatui tulitaistelussa niin henkilö kirjattiin ilman muuta ylös tietoineen. Antautuneet päätyivät sotaoikeuteen.
Kaikista sotilasarvoista suhteessa eniten kaatui rintamalla nuoria vänrikkejä eli joukkueenjohtajia. Hyökkäyksessä ja puolustuksessa suomalaisia johdettiin edestä!
takaa amppujaksi paljastui vähemmistökansalainen kuudella osumalla
Upseerilla ei ole mitään mieltä harventaa miehiä etulinjasta
takaa ampujaksi paljastui vähemmistökansalaisemme kuudella osumallaan
Upseerilla ei ole mitään mieltä haarventaa rivejä