Aamulehti tänään;
Kirjat: Emeritusprofessori Osmo Apusen teos on vuoden merkittävin kirjauutuus
Osmo Apunen & Corinna Wolff: Pettureita ja patriootteja. Taistelu Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan suunnasta 1938-1948.
482 sivua, 38 euroa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) 2009.
Apunen jatkaa Pettureita ja patriootteja -teoksessaan sitä uudenlaista lähestymistapaa, jolle rakentui hänen vuonna 2005 julkaisemansa tutkimus Paasikivi-Seurasta (Linjamiehet). Hän ei tutki vain valtiollisia toimijoita vaan myös vaikuttajien epävirallisia yhteisöjä, joiden tulevaisuutta luotaava rooli olisi muuten jäänyt varjoon.
Apusen tutkimusote on pedantti ja lähdekriittinen. Kirjoittaja kutoo yksityiskohtien ja aihetodisteiden massalla kokoon johtopäätösten verkoston, johon voi vain yhtyä. Kiistäjä ottaisi itselleen raskaan todistustaakan.
Kirja on kokonaisen aikakauden kuvaus. Vuodet 1938-1948 ovat olleet Suomen historian dramaattisimpia, joten niistä riittää ammennettavaa.
Apunen on saanut yllättävän paljon uusia mielenkiintoisia näkökulmia teokseen. Lähdepohjassa on löytöjä, mutta hän myös järjestelee ja tulkitsee uudestaan aiempaa tietoa.
Vaikka teosta ei pitäisi arvioida sen perusteella, mitä siitä puuttuu, niin tässä tutkimuksessa Apuselle olisivat olleet tueksi Venäjän arkistot ja erityisesti KGB:n arkisto. Linjamiehissä Apunen onnistui käyttämään Moskovan arkistoja.
Wuoren arvoitus
Teoksen polttopisteeseen nousee nopeasti SAK:n puheenjohtaja Eero A. Wuori. Kirjoittaja kysyy: "Oliko Wuori siis petturi vai patriootti?"
"Välirauhan aikana Wuori solmi kuitenkin niin läheisiä suhteita Neuvostoliiton salaisen palvelun asiamiehiin, että hänet rekisteröitiin avustajaksi tai tietojen lähteeksi peitenimellä Mooses."
Sittemmin vuoden 1944 helmikuun rauhantunnusteluista lukien neuvostotiedustelu käytti Wuoresta peitenimeä Silinteri.
Lähdeluettelon mukaan Apunen on käyttänyt myös EK-Valpon arkistoa. Erityisesti Wuoren kommunistinen tausta selittää hänen toimintaansa, jota koskevia aihetodisteita löytyy Etsivän keskuspoliisin (EK) kokoamasta Wuoren henkilömapista no. 611.
Kysymyksen voi asettaa niin, että oliko Wuori aito kommunismista luopunut loikkari kuten Arvo "Poika" Tuominen vai naiivi hölmö kuten tiedonantaja Hella Wuolijoki.
Talvisodan syttyminen oli joka tapauksessa niin pelottava ja stressaava yllätys, että se sai jopa istuvan ulkoministerin Eljas Erkon pakenemaan salaa Tukholmaan. Myös Wuoren kohtalo oli sinetöity, jos hän päätyi venäläisten käsiin.
Wuori oli tehnyt sotilasvalan työläis-talonpoikaiselle punaiselle armeijalle ja neuvostovaltiolle. Entisenä punaupseerina hän oli "desertööri" (karkuri), joka lisäksi oli antanut salaisia tietoja EK:lle ja osallistunut Neuvostoliiton vastaiseen toimintaan.
Neuvostoliiton rikoslain nojalla näistä rikoksista oli seurauksena kuolemantuomio ampumalla. Siperia ei opeta, jos pelkää.
Ura putosi ylöspäin
Wuori oli Suomen Sosialidemokraattisen Sanomalehtimiesliiton (SSSL) edustajana mukana perustamassa uudestaan SAK:ta Koiton talolla Helsingissä lokakuussa 1930 ja nousi vuonna 1934 SAK:n valtuustoon. Hän osallistui aktiivisesti SAK:n ja sdp:n ohjelmien kirjoittamiseen.
Jo vuonna 1927 EK:ssa hämmästeltiin Wuoren takinkäännöstä. Joka tapauksessa Wuori valittiin Väinö Tannerin julkisella tuella ja painostuksella SAK:n puheenjohtajaksi valtuuston ylimääräisessä kokouksessa 19.12.1937.
Talvisodan aikana ja vielä jatkosodan alussa Wuori tuki Suomen politiikkaa, mutta vuosina 1943-1944 hän lukeutui sdp:n rauhanoppositioon.
Apusen kirjasta käy ilmi, että Wuori olisi tavannut Neuvostoliiton asiainhoitajana toimineen lähetystöneuvos Vladimir Semjonovin toukokuun lopulla 1943 tämän kotona Tukholmassa. Tällöin Wuori oli jo usein nähty vierailija päämajassa Mannerheimin ja hänen kenraaleidensa puheilla, joille tämä välitti tietoja puolestaan sdp:n ja SAK:n mielialoista ja sisäisestä tilanteesta.
Synnintunnustus
Helmikuusta 1944 Tukholmaan siirtyi poliittisen tiedustelun erikoismies Jelisei Jelisejev (J.T. Sinitsyn ). Apusen yhteenveto kirjan päätössivulla 453 kuuluu:
"Hänen avukseen rekrytoitiin vaikuttaja-asiamies Silinteri, Eero A. Wuori. Silinterin kautta NKGB:n Tukholman residenssi sai tarkkoja tietoja Suomen hallituksen ja eduskunnan rauhanehtoja käsittelevistä keskusteluista, joten venäläiset olivat diplomaattisesti koko ajan askeleen edellä sotakabinetin siirtoja. Aselevon jälkeen Helsinkiin siirtynyt Jelisejev rekrytoi Wuoren lisäksi verkkoonsa lojaalista oppositiosta radikaalin porvariston keulamieheksi kesällä 1944 loikanneen Urho Kekkosen, josta tuli puhdistusten kannalta avainministeri Paasikiven hallitukseen."
Kirjat: Emeritusprofessori Osmo Apusen teos on vuoden merkittävin kirjauutuus
Osmo Apunen & Corinna Wolff: Pettureita ja patriootteja. Taistelu Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan suunnasta 1938-1948.
482 sivua, 38 euroa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) 2009.
Apunen jatkaa Pettureita ja patriootteja -teoksessaan sitä uudenlaista lähestymistapaa, jolle rakentui hänen vuonna 2005 julkaisemansa tutkimus Paasikivi-Seurasta (Linjamiehet). Hän ei tutki vain valtiollisia toimijoita vaan myös vaikuttajien epävirallisia yhteisöjä, joiden tulevaisuutta luotaava rooli olisi muuten jäänyt varjoon.
Apusen tutkimusote on pedantti ja lähdekriittinen. Kirjoittaja kutoo yksityiskohtien ja aihetodisteiden massalla kokoon johtopäätösten verkoston, johon voi vain yhtyä. Kiistäjä ottaisi itselleen raskaan todistustaakan.
Kirja on kokonaisen aikakauden kuvaus. Vuodet 1938-1948 ovat olleet Suomen historian dramaattisimpia, joten niistä riittää ammennettavaa.
Apunen on saanut yllättävän paljon uusia mielenkiintoisia näkökulmia teokseen. Lähdepohjassa on löytöjä, mutta hän myös järjestelee ja tulkitsee uudestaan aiempaa tietoa.
Vaikka teosta ei pitäisi arvioida sen perusteella, mitä siitä puuttuu, niin tässä tutkimuksessa Apuselle olisivat olleet tueksi Venäjän arkistot ja erityisesti KGB:n arkisto. Linjamiehissä Apunen onnistui käyttämään Moskovan arkistoja.
Wuoren arvoitus
Teoksen polttopisteeseen nousee nopeasti SAK:n puheenjohtaja Eero A. Wuori. Kirjoittaja kysyy: "Oliko Wuori siis petturi vai patriootti?"
"Välirauhan aikana Wuori solmi kuitenkin niin läheisiä suhteita Neuvostoliiton salaisen palvelun asiamiehiin, että hänet rekisteröitiin avustajaksi tai tietojen lähteeksi peitenimellä Mooses."
Sittemmin vuoden 1944 helmikuun rauhantunnusteluista lukien neuvostotiedustelu käytti Wuoresta peitenimeä Silinteri.
Lähdeluettelon mukaan Apunen on käyttänyt myös EK-Valpon arkistoa. Erityisesti Wuoren kommunistinen tausta selittää hänen toimintaansa, jota koskevia aihetodisteita löytyy Etsivän keskuspoliisin (EK) kokoamasta Wuoren henkilömapista no. 611.
Kysymyksen voi asettaa niin, että oliko Wuori aito kommunismista luopunut loikkari kuten Arvo "Poika" Tuominen vai naiivi hölmö kuten tiedonantaja Hella Wuolijoki.
Talvisodan syttyminen oli joka tapauksessa niin pelottava ja stressaava yllätys, että se sai jopa istuvan ulkoministerin Eljas Erkon pakenemaan salaa Tukholmaan. Myös Wuoren kohtalo oli sinetöity, jos hän päätyi venäläisten käsiin.
Wuori oli tehnyt sotilasvalan työläis-talonpoikaiselle punaiselle armeijalle ja neuvostovaltiolle. Entisenä punaupseerina hän oli "desertööri" (karkuri), joka lisäksi oli antanut salaisia tietoja EK:lle ja osallistunut Neuvostoliiton vastaiseen toimintaan.
Neuvostoliiton rikoslain nojalla näistä rikoksista oli seurauksena kuolemantuomio ampumalla. Siperia ei opeta, jos pelkää.
Ura putosi ylöspäin
Wuori oli Suomen Sosialidemokraattisen Sanomalehtimiesliiton (SSSL) edustajana mukana perustamassa uudestaan SAK:ta Koiton talolla Helsingissä lokakuussa 1930 ja nousi vuonna 1934 SAK:n valtuustoon. Hän osallistui aktiivisesti SAK:n ja sdp:n ohjelmien kirjoittamiseen.
Jo vuonna 1927 EK:ssa hämmästeltiin Wuoren takinkäännöstä. Joka tapauksessa Wuori valittiin Väinö Tannerin julkisella tuella ja painostuksella SAK:n puheenjohtajaksi valtuuston ylimääräisessä kokouksessa 19.12.1937.
Talvisodan aikana ja vielä jatkosodan alussa Wuori tuki Suomen politiikkaa, mutta vuosina 1943-1944 hän lukeutui sdp:n rauhanoppositioon.
Apusen kirjasta käy ilmi, että Wuori olisi tavannut Neuvostoliiton asiainhoitajana toimineen lähetystöneuvos Vladimir Semjonovin toukokuun lopulla 1943 tämän kotona Tukholmassa. Tällöin Wuori oli jo usein nähty vierailija päämajassa Mannerheimin ja hänen kenraaleidensa puheilla, joille tämä välitti tietoja puolestaan sdp:n ja SAK:n mielialoista ja sisäisestä tilanteesta.
Synnintunnustus
Helmikuusta 1944 Tukholmaan siirtyi poliittisen tiedustelun erikoismies Jelisei Jelisejev (J.T. Sinitsyn ). Apusen yhteenveto kirjan päätössivulla 453 kuuluu:
"Hänen avukseen rekrytoitiin vaikuttaja-asiamies Silinteri, Eero A. Wuori. Silinterin kautta NKGB:n Tukholman residenssi sai tarkkoja tietoja Suomen hallituksen ja eduskunnan rauhanehtoja käsittelevistä keskusteluista, joten venäläiset olivat diplomaattisesti koko ajan askeleen edellä sotakabinetin siirtoja. Aselevon jälkeen Helsinkiin siirtynyt Jelisejev rekrytoi Wuoren lisäksi verkkoonsa lojaalista oppositiosta radikaalin porvariston keulamieheksi kesällä 1944 loikanneen Urho Kekkosen, josta tuli puhdistusten kannalta avainministeri Paasikiven hallitukseen."
Vastaukset 19
Vanhimmat
Wuorelle ei siten tuottanut ongelmia päästä "synnintunnustukseen" valvontakomission puheenjohtajan kenraalieversti Andrei Zhdanovin puheille. Wuori oli ensimmäisiä valtiojohtoon kuulumattomia suomalaisia Wuolijoen ohella, jotka tapasivat Zhdanovin.
Itse asiassa Zhdanov teki aloitteen ja suorastaan rauhoitteli kaksituntisen tapaamisen aikana 13.10.1944 sodanaikaisia syntejään tilittävää Wuorta. Tämä sai synninpäästön.
Wuoren yhteysmieheksi valvontakomissioon tuli Jelisejev, jonka kanssa Wuori istui moninaisia öitä kaviaarin ja juomien ääressä.
Wuoren "kuuma linja" suojeli häntä myös kotimaisten kalterikommunistien tuomiolta.
Markku Salomaa
Kirjoittaja on Euroopan sotahistorian dosentti, joka johtaa Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiötä.
SAK:n Wuori oli tietysti ennen kaikkea suomalaisen työmiehen ja suomalaisen sotilaan puolustaja.
Jos Wuori ja rauhan oppositio olisivat onnistuneet keväällä 1944 pyrkimyksissään irrottaa Suomi Euroopan sodasta Hitlerin ja natsi-Saksan rinnalla, olisi vihollisen kesäkuun 1944 SUURHYÖKKÄYKSESSÄ kaatuneen 17 000 suomalaisen miehen, isän, aviomiehen, veljen ja pojan henki ja elämä säästynyt.
Suomalaiset työmiehet Rokka, Hietanen ja Lahtinen olivat niitä samoja suomalaisia työmiehiä, jotka pelastivat jo Talvisodassa Suomen vihollisen miehitykseltä.
Ja Wuori oli se joka pakotti metsäteollisuuden Mannerheimit, Julinit, Ernhroothit, Waldenit, Erkot solmimaan "Helmikuun Kihlauksen", tunnustamaan suomalaisen työmiehen, Suomen Ammattijärjestöjen Keskusliiton SAK:n tasavertaiseksi neuvottelukumppaniksi metsäteollisuuden ruotsalaisherrojen kanssa.
>olisi vihollisen kesäkuun 1944 SUURHYÖKKÄYKSESSÄ kaatuneen 17 000 suomalaisen miehen, isän, aviomiehen, veljen ja pojan henki ja elämä säästynyt.<
Entäs sota saksalaisten kanssa? Suomen olisi pitänyt käydä sekin ja tuolloin Saksa oli täysissä voimissaan niin pohjoisessa kuin etelässäkin. Seuraukset olisivat olleet aika tuhoisia Suomelle. Saksa olisi noussut maihin Etelä-Suomeen ja sitten olisikin taisteluita riittänyt. Ne Suomi olisi saanut selvitellä yksinään ja naapuri olisi nauranut vierestä kun aseveljet ottaa mittaa toisistaan. Samaa tyyliä olisi menty kuin 1944 syksylläkin. Silloinkin Saksan vetäytyminen aikataulujen suhteen oli enimmäkseen heidän itsensä päättämää. Torniossa tosin suomalaiset vähän hoputtivat...
Olisikohan 17000 riittänytkään ja maa olisi ollut sotatantereena kuukausien ajan.
T
Kyllä se oli molemminpuolinen etu sekä STK:n että SAK:n. Ei Vuori ketään pakottamaan kyennyt. Asialla oli valtiovalta yksimielisyyskampanjassaan.
Mitä tulee metsäteollisuuteen niin Mannerheimilla ei ollut sen kanssa mitään tekemistä. Aika vähän oli sanomista Erkolla ja Julinillakin.
Turhaan yrirtät esiintyä jonkinlaisena "asiantuntijana" kun tietosi ovat tuskin silläkään tasolla kuin Sörkän poikien "sotahistorian" laitoksella! Pelkää tyhjänpäiväistä spekulaatiota.
Joka tapauksessa sotakabinetti teki kielteisen päätöksen rauhan suhteen huhtikuussa 1944 - mitenkään päätöstä perustelematta ja jopa USA:n nootin hallitukselta salaten...
Sitäjkään et tiedä, että Sotahistorian laitos sijaitsee Santahaminassa. Sen tutkijoiden tasolle et ulotu edes katseella.
Rokka, Lahtinen ja Hietanen ovat romaanihenkilöitä. Sitäkään et näy tietävän. Heistäkin vain Rokka oli Talvisodassa.
Ei Vuori ketään pakottanut Tammikuun KIhlaukseen. Se oli hallituksen työn tulos ja myös STK:n etu.
Kuvitelmat siitä, että jollain tavoin olisi voitu "säästää" 17 000 miehen henki, on samaa tietämättömyyttä kuin muukin tekstisi. Ei kuvitelmilla voi korvata todellisia tapahtumia. Sitäkään et näy tajuavan. Kyllähän Ylikangas jo yritti, vaan miten kävikään juuri noiden Sotahistorian laitoksen tutkijoiden käsittelyssä?
"Helmikuun kihlaus" STK:n (TT) ja SAK:n välillä on purettu, ja enää ei metsäteollisuus tarvitse työmiehiä armeijoihinsa. Suomi on siirtymässä palkkasotilaisiin, jotka tappavat rahasta, eivät isänmaataan puolustaessaan.
Ja "sotakabinetti" ei Suomessa enää tarvitse hallitustakaan, ei eduskuntaa, eikä kansaakaan: Vain viikko sitten "liittoutumattomien" Suomen ja Ruotsin maaperällä päättyivät Pohjolan kaikkien aikojen suurimmat NATO:n maa-, ilma- ja merivoimien sotaharjoitukset Landslide09, Loyal Arrow09 (Lojaali Nuoli), Baltops09 (Itämeren operaatiot)...
- Ei sanaakaan hallitukselta, ei eduskunnasta, eikä edes lehdistöltä. ei radiosta, ei töllöttimestä?
Kyllä meillä edelleen pyritään sopimaan asiat työmarkkinoilla, joskin keskitettyjen ratkaisujen aika on ohi. Metsäteollisuuden työvoimatarpeen on vienyt koneellistaminen ajat sitten ja kysynnän hiipuminen ynnä tuotannon siirtyminen muualle.
Suomessa pysyy yleinen asevelvollisuus.
Valehtelet mysö sotaharjoituksesta. Siitä kyllä uutisoitiin, joskaan se ei suuremmin mediaa kiinnostanut. Myös Halonen kävi tutustumassa harjoitukseen. Sen rahat on eduskunta ja hallitus hyväksynyt puolustusbudjetissa, joten ihan turhaan höpötät "sotakabinetista".
Mitä ihmeellista on NATO:n mukanaolossa rauhanturvakumppanbeiden harjoituksessa?Tällaisia on pidetty ainakin 10 vuotta ja pidetään vuosittain edelleen. Pyyhi stallarikuola pois suustasi ja koeta rauhoittua.
Miksi natsihomppeli valehtelee? Noista sotaharjoituksissa kerrottiin kaikissa lehdissä niin Ruotsissa kuin USA:ssa ja kaikissa Euroopan maissa Turkkia myöten. Mutta ei Suomessa!
Sotaharjoituksia pidetään joka maassa, mutta ei kansalta salassa, ja ei joka maassa laivastolla ja lentolaivueilla "terroristeja" jahdata.
Pyyhi se natsipaska ruskealta naamaltasi!
juttu. Kun jää valheesta kiinni, alkaa törkeyksien syytäminen. Harjoituksia käsiteltiin useaan kertaan tv-uutisissa ja ainakin Hesarissa ja iltapäivälehdissä. Sen voivat halukkaat tarkistaa. Presidentin vierailu harjoituksessa uutisoitiin aika näyttävästi.
Mitään salaamista ei tietenkään tapahtunut, mm. maanomistajilta pyydettiin luvat alueiden käyttöön.
Kysessä oli kriisinhallintaharjoitis. Niissä valmistaudutaan myös meri- ja ilmavoimien käyttöön.
Sitkeässä istuu valehtelun tarve stallareissa. Kai se on syntymälahja.
Missä lehdissä puhutttin NATO:n ilmasotaharjoituksista "Loyal Arrow" (Lojaali Nuoli), merisotaharjoituksista "Baltops" (Itämeren operaatiot)?
"Liittoutumattoman" Ruotsin kaikkien aikojen suurin Norrbottenin (Luulaja)ilmasotaharjoitus, joihin myös Turkki ja Suomi osallistuivat...
http://www.mil.se/sv/Forsvarsmakten/Ovningar/Loyal-Arrow-2009/
"Liittoutumattoman" Ruotsin kaikkien aikojen suurin Karlskronan merisotasotaharjoitus, joihin myös Turkki ja Suomi osallistuivat...
http://www.navy.mil/search/display.asp?story_id=46032
Pyyhi se natsipaska lopultakin silmiltäsi niin edes jotain näet!
ne ilmestyvät. Ei tarvitse ruveta valehtelemaan jälkikäteen.
On selvää, että naapurimaiden alueilla tapahtuvat harjoitukset, joissa koneet lentävät korkealla ja laivat purjehtivat ulapoilla, ei niin Suomen mediaa kiinnosta. Mutta ei harjoituksia salattu, vaan niistä kirjoitettiin sillä tasolla, minkä arveltiin ihmisiä kiinostavan.
Jos harjoitukset olisi haluttu salata, niin mistä tuollainen idiootti olisi tietonsa saanut?
Ketähän luulet noilla törkeyksillä vakuuttavasi? Onko tarkoitus hankkia pisteitä stallarien kesätapaamisiin?
Kesällä panevat hörhöjä kotihoitoon. Viina ja pillerit teettävät tuollaista. Eihän ne normaaliin uutisseurantaan pysty. Ja vaikka pystyisivät, eivät ymmärrä.
Suomen lehdistö ei SANAALLAKAAN ole misään maininnut ilamsotaharjoituksista "Lojaali Nuoli, eikä merosotaharjoituksista "Baltops", ei sanallakaan. Sen sijaan maailman lehdistö "ULKOMAANKIELILLÄ" kertoi siitä joka maassa Turkkia myöten.
Pyyhi se ruskea natsipaska naamaltasi niin loppuu valehtelusikin!
Loyal Arrow uutisoitiin ihan normaalisti, esim. Helsingin Sanomissa ja Turun Sanomissa. Katso linkit alla.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Lapistania vastaan harjoitteleva Nato suututtaa Ruotsissa/1135246456953
http://www.ts.fi/online/ulkomaat/53941.html
http://www.ts.fi/online/ulkomaat/53941.html
Ps. Jos luet vain Комсомольская правда lehteä, niin älä kommentoi Suomen lehdistöä.
päälle. Kun on NL:n aikana opetettu, että NATO on paha, täytyy sitä keksiä vaikka kiven alta. Kielenkäyttö näkyy olevan aika lailla mömmö-johteista. Ei ole ulosteet hetkeäkään pois mielestä.
Uskollisia ovat aattelleen. Se täytyy tunnustaa. Voihan olla, etttä tuokin piristää itseään Osma bin Ladenin tai Johan Bäckmanin puheiden nauhoituksilla. Niistähän nuo terroristien puoltajat voimaa saavat.
Katso tuosta alhaalta.Tuotahan minä yritin selittää, mutta ei mennyt jakeluun. Aikanaan Moskovasta käskettiin noiden haukkua Natoa. Nythän käsky on edelleen voimassa tuon alla olevan linkin mukaan. Ja nämä uskolliset haukkuvat.
Onkohan niillä yhtään omaa harkintaa? Nytkin niiäpaimentaa dosentti. Vähän sama kuin perussuomalaisilla. Joku ottaa maineen, kunnian ja rahat. Nämä lampaat sitten määkivät. Ilosta kai, kun saa tulla huijatuksi.
Osmo Apunen on pelle ja tyhjäntoimittaja,loinen.
Porvarispunttien taantumuksellinen arvovalta estää demokraattisen kehityksen Suomessa.